Itä-Karjalaa valloittamassa

Olen kirjoittanut Aatu Väänäsen sotaretkestä aiemminkin. Pohjolanmäen talon arkistoista löytyi käsin kirjoitettu muistelma, jossa Aatu kertoo tarkkaan tapaansa sotaretkensä vaiheet. Aikaisempi blogini perustui hänen maatalouskalentereihin tekemiinsä merkintöihin. Täsmälleen 73 vuotta sitten Aatu Väänänen nousi kuorma-autoon Siilinjärven suojeluskunnan talolta ja sotaretki itään alkoi.

Aatu Väänänen taisteli 7. divisioonan tykistössä. Ensimmäiset taistelukosketukset saatiin Tohmajärveltä heinäkuun alussa 1941. Hyökkäysvaihe alkoi 10.7. 

Pusujoen maasto. Tie on avattu murroksen läpi. Pälkjärvi 12.7.1941.

Tykistö kulki hyökkäävän jalkaväen takana. Vaaratonta ei ollut sekään: …yllä lenteli kranaatteja, joka kiihotti kuoppaa luomaan ja äkkiä. Tällä tienoolla oli miinavaara suuri, joten sai katsoa tarkkaan, mihin astui ettei lennä ilmaan, talot oli myös miinoitettu, joten niihin ei ollut hyvä mennä kurkistelemaan. Majamme pystytettiin pellon laitaan kuusikkoharjanteelle. Siinä oli sitten paljon ryssän korsuja ja asemia ja jos minkälaista tavaraa ja tarvikkeitaan, joita se oli jättänyt lähtiessään.”(18.7.1942, Pälkjärvi)

Jatkosodan alkuvaiheen nopea eteneminen näkyy päiväkirjassa. Tykistön asemia vaihdettiin nopeaan tahtiin. 7.divisioonan tavoitteena oli Sortavalan takaisinvaltaus. Heinäkuun lopulla oltiin edetty Kirjavalahdelle, josta oli yhdeksän kilometriä Sortavalaan. Puuhun asetetusta tähystyspaikasta Sortavala jo näkyi. 

Kirjavalahti 2.8.1941.

Tässä kylässä oli toimintaa paljon, sillä ryssä lentää härritti paljon, varsinkin 29. ja 30. päivänä, jolloin saatiin useita alaskin. Teltta laitettiin keskelle peltoa, sillä metsässä oli paljon pensasryssiä. Mekin saatiin sellaisia kuusi kappaletta vangiksi. Laatokan Kirjavalahdessa käytiin uimassa ja pyykillä. Saunoja myös kunnostettiin, joissa saatiin kylpeä.

Seuraava asema oli Rautakankaan tienristeyksessä. It-joukoilla oli nyt vähemmän töitä, sillä vihollisen joukot oli lyöty hajalle ja Sortavalan valtaus oli käynnissä. Tässä tienoossa oli meidän tykistöä paljon, josta se soitteli Sortavalan ja Helylän lähimaastoihin, se oli mukavaa kuultavaa. Miten lie ollut mukavaa vastapuolella. (9.-10.8.1941) Suomalaiset joukot valloittivat Sortavalan 15.8. illalla. 

Näkymä Kuhavuorelta Sortavalaan. Aatun patteri otti asemat täältä 17.8.1941.

Elokuun loppuun asti Aatu taisteli Suomen alueella. Talvisodassa menetetyt Karjalan alueet oli valloitettu takaisin. Elokuun lopussa ylitettiin valtakunnan raja. Näin Aatu Väänänen: ”…aivan aamutunneilla sivuutettiin Käsnäselkä ja edelleen vanha valtakunnan raja siinä 8 tienoissa aamusella. Siinä ei ollut paljon aikaa miettiä, auto vaan huristi yli ja siinä kaikki. Niin oli tultu siihen hämärän ihmemaahan, jossa nyt saatiin omin silmin havaita, miltä se alkaisi näyttää.”

Suomen ja Venäjän raja. Käsnäselän seutu.

Kovin hyvältä Aunuksen Karjalan Neuvostoliitto ei Aatu Väänäsen kokemuksen mukaan näyttänyt. Huonoja teitä, laihoja lehmiä ja kelvottomasti hoidettuja peltoja. Valitettavasti  muistelmasta puuttuu ainakin yksi sivu, joten Aatun kuvaus jää tältä osin vähän kesken. Myöhemmin syksyllä hän kuvaili Latvan kylän viljelyksiä ja peltoja myönteisesti. Erityisesti tykistön miehenä teiden kunto harmitti kovasti. Liejussa rämpiminen otti voimille.

Latva.

Laitettiin asemat ruiskuhilaiden sekaan kylän pohjoispuolelle maantien läheisyyteen. Nyt oltiin tavoitteessamme, joten ruvettiin ihan taloksi pitkän ja rasittavan vaelluksen päälle. Latva, jossa nyt oltiin on Itä-Karjalan huomattavampia asutuskeskuksia. Sotakaan ei ollu runnellu tätä paikkakuntaa ollenkaan ja siviilejäkin oli huomattavasti. Ehkäpä toinen puoli jäljellä. Enimmäkseen kuitenkin vain naisia ja lapsia. Tässä kylässä maa oli kasvanut hyvin sen näki kaikkialla eikä ihmekään, olihan maa luonnostaan oikein hyvää viljelysmaata ja maanviljelyskalustokin ensiluokkaista kuten sopiikin näin isoille viljelysaukeille. Meikeläisten käsiin jäi täällä paljon koneellista maanviljelyskalustoa ja suuri korjauspajakin ihan ehjänä suurinen öljyvarastoineen. Siviiliväki teki töitään kuten viljanpuintia ja juurikasvien korjuuta vaikka laiskanlaisesti.

Lokakuun 14. Aatun patteri  ylitti Syvärin Voznesenjassa.

Miehet kuljettavat tavaraa ylivietäväksi Voznesenja 8.10.1941.

Aatu Väänänen on kirjoittanut sotamuistonsa äärimmäisen lakonisesti eikä tekstistä ole helppo tulkita miehen mietteitä tai tunteita. Syvärin ylitykseen ei liittynyt iloa tai innostusta. Niin oltiin tultu jo pois varsinaiselta karjalaiselta alueelta…Siinä tuli monesti mieleen säälin tunne ihmispoloisia, joiden oli pitänyt lähteä sodan jälestä pakoon vähäsen tärkeimpiä tavaroitaan mukanaan. Suomen armeija eteni, mutta ei ilman tappioita. 27 siilinjärveläistä miestä kaatui heinäkuusta joulukuun alkuun kestäneen hyökkäysvaiheen aikana.

Lokakuun lopussa Aatu Väänänen ja Veikko Miettinen saivat lomaa. Se ainut (auto), joka pysäytti kyytiä saadaksemme kotiin päin oli hiljaisten poikien kyyditsijä. Joka kyllä lupasi kyydin Vosnesenjaan, jos kelpaa. Tuumattiin vaan, että kyllä sitä sovitaan yhteen kyytiin vielä nytkin. Joten se autokuski kehoitti käymään kyytiin. Niinpä sitä sitten kavuttiin hiljaisten pariin, eikä se ollut oikein mukavaa matkantekoa huonolla tiellä, aivan oli sotkea sinne hiljaisten pariin sillä taipaleella.

Aatu Väänäsen sota loppui helmikuun lopussa 1942. Hänet siirrettiin ikänsä vuoksi reserviin.

Lähteenä Aatu Väänäsen sotamuistelman kopio sekä SA-valokuva-arkisto.