Työn orjat sorron yöstä nouskaa! Työväenliikkeen alkutaipaleelta Siilinjärvellä

Suomessa ja Siilinjärvelläkin oli eletty syksyllä 1905 poliittisesti kiihkeitä aikoja. Säätyvaltiopäivät olivat vaihtumassa eduskuntauudistuksen myötä aidosti demokraattiseksi eduskunnaksi. Suurlakolla syksyllä 1905 oli saavutettu suuria, mm. yleinen ja yhtäläinen äänioikus oli tulossa. Näistä tapahtumista olen kirjoittanut jo aiemmin, kun käsittelin kansakoulunopettaja Vilho Alhojärven vaiheita Siilinjärvellä.

Syksyn suurlakon jälkeen perustettiin ainakin Siilinjärvelle ja Pöljälle työväenyhdistys. Toukokuun 13. päivänä 1906 Siilinjärven työväenyhdistys järjesti kevätretken Kolmisopelle. Noin 50 hengen joukko käveli 10 kilometrin matkan lampuoti Aaro Vartiaisen talolle, joka tilaisuutta varten oli vuokrattu.[1]

Tarkoituksena oli ilmeisesti innostaa työväenyhdistyksen perustamiseen ja tehdä selkoa valmisteilla olevasta eduskuntauudistuksesta. Siilinjärven työväenyhdistyksen puheenjohtaja Vilho Alhojärvi johti joukkoja ja oli lupautunut pitämään juhlapuheen.

Joukko kokoontui sovitusti lampuoti Aaro Vartiaisen kotiin, Kolmisoppi n:ro 5. Heti tultua huomattiin, että tuvassa istuivat jo valmiiksi isännät Juho Savolainen, Juho Ruuskanen ja Heikki Väänänen. Heidän läsnäolonsa herätti epäluuloja ainakin Vilho Alhojärvessä, jolla oli hyvin huonot välit paikallisten perustuslaillisten vaikuttajien kanssa.[2]

Juho Savolainen eli Pyykankaan Jussi istumassa, Juho Ruuskanen
seisoo. Kuva ehkä vuosisadan vaihteesta.
Kuva Annu Jauhiainen.

Alhojärvihän oli joutunut lähtemään suurlakon aikaan pakosalle, koska Siilinjärven perustuslailliset olivat syyttäneet häntä santarmien kätyriksi ja ilmiantajaksi. Juho Savolainen ja Juho Ruuskanen olivat paikallisia perustuslaillisia napamiehiä.

Työväen marssin jälkeen Alhojärvi aloitti puheensa. Hän käsitteli siinä työväenliikkeen nousua koko maassa, kansan pohjakerrosten kurjaa asemaa ja huomautti, että "etteivät vallassaolijat saa tyytymättömyyden aiheita korjatuksi, ennenkuin koko kansa yleisen äänioikeuden saatuansa pääsee vaikuttamaan lainlaadintaan. Kaikki katseet ovat nyt tähdättyinä koolla oleviin valtiopäiviin." Alhojärvi viittasi siihen, että päätöksen uudesta valtiopäiväjärjestyksestä joutui tekemään vanha järjestelmä. Käytännössä vanhan säätyvaltiojärjestelmän edustajat joutuivat lakkauttamaan itsensä. Työväenliikkeen piirissä pelättiin, etteivät säätyvaltiopäivät pysty tekemään tätä päätöstä.

Tässä yhteydessä Alhojärvi oli puheessaan viitannut siihen, että Helsingin työväestö ja punainen kaarti tulevat järjestämään säätytalolle mielenosoituksia, kun ratkaiseva äänestys pannaan toimeen. Puheessaan Alhojärvi myös viittasi kunnallisen äänioikeuden epäoikeudenmukaisuuteen. Hän sanoi kipakasti, että nykyisin "yksilön kunnallisen, kuten valtiollisenkin viisauden määrää hevosten ja lehmäin lukumäärä."

Alhojärvi kääntyi tuvan seinustalla istuvan Juho Savolaisen puoleen ja sanoi: "Kun työväestö taistelee, ei se tarvitse pistimiä, ei revolveriä eikä köysiä." Ilmeisesti nämä pistot suututtivat jo valmiiksi epäluuloiset perustuslailliset isännät, sillä Juho Savolainen keskeytti tilaisuuden tässä vaiheessa ja vaati väkeä poistumaan tuvasta. Myös Lassi Koistinen ja Salomon Savolainen vaativat Alhojärveä lopettamaan puheensa. Tuvassa huudettiin, "alas häiritsijät!" ja toisaalla "ulos!"

Alhojärvi sanoi omassa lausunnossaan, että joukko siirtyi pois tuvasta, ettei olisi tapahtunut pahempia seurauksia. Lähtiessään joukko lauloi Kansainvälistä. Kokoontumista jatkettiin maantien varressa ja lampuoti Aaro Vartiainen kutsui ihmiset hetken kuluttua takaisin tupaansa.

Tilaisuus saatiin pitää loppuun ja perustettiin Kolmisopen ja Kuuslahden työväen yhteinen yhdistys. Lopuksi vielä tanssittiin.[3]

Tiedämme tilaisuuden kulusta, koska Juho Savolainen teki Alhojärven puheista ilmiannon. Hänen mukaansa Alhojärvi oli puheissaan kehoittanut kansaa tottelemattomuuteen voimassaolevia lakeja ja esivaltaa vastaan. Ilmiannon tueksi Juho Savolainen oli hakenut lausunnon talollinen Juho Ruuskaselta, talollisen tytär Hanna Ruuskaselta, loinen Aaro Savolaiselta ja talollinen Antti Korhoselta, kaikki Kolmisopen kylältä. Lisäksi lampuoti Adami Wenäläinen Kasurilan kylästä oli allekirjoittanut todistuksen, että Alhojärvi olisi kehoittanut väkivaltaan ja vallitsevan järjestelmän kaatamiseen. Lausunto on päivätty kesäkuulle 1906.[4]

Ruununnmismies Mathias Ropponen kuulusteli asianosaisia Kolmisopella 6.11.1906. Edellä mainittujen ilmiantajien lisäksi kuulusteltiin Heikki Väänästä. Kuulusteltavat uudistivat todistuksensa, että Alhojärvi oli uhannut väkivallalla, jos uusi vaalilaki ei toteudu. ”Säätytalo on revittävä alas, jos uudistus ei toteudu.”

Siilinjärven kestikievarissa kuulusteltiin lampuoti Taavi Raatikaista, talollisenpoika Leander Snelmannia, mäkitupalainen Fredrik Karhusta, suutari Aaro Karppia, talollinen Elias Laitista, kartanonomistaja Robert Weiselliä, räätäli Jaakko Hakkaraista, lois Aaro Pirskasta, lois Hanna Kuosmasta, lois Pekka Njödiä, lois Janne Hakkaraista ja kansakoulunopettaja Vilho Alhojärveä.

Kolmisopen kuulusteltavat olivat kuulleet Alhojärven puheet kovin eri lailla kuin kestikievarin kuulusteltavat. Savolaisen todistajat todistivat, että Alhojärvi on uhannut kaataa säätytalon ja sanonut, ettei lakia tarvitse kunnioittaa. Alhojärven puolustajat taas pitivät hänen sanojaan kielikuvina, eikä hän ollut kiihottanut kansaa väkivaltaan.

Ilmianto oli käsittelyssä Kuopion pitäjän käräjäkunnan talvikäräjillä 13.3.1907. Siellä todistajat uudistivat väitteensä eikä ratkaisua syntynyt. Asia siirrettiin seuraaviin käräjiin. 22.10.1907 käräjillä Alhojärvi vapautettiin kaikista syytteistä, mutta molemmat osapuolet velvoitettiin maksamaan oikeidenkäynnin kulut itse.[5]

Savon Työmiehessäkin kiinnitettiin huomioita jutun ristiriitaisuuteen. Oli helppo nähdä, että kyseessä oli henkilökohtaiselle tasolle siirtynyt riitely. Kansakoulunopettaja Alhojärvi oli ilmeisesti varsin rohkea ja pisteliäs puhuja. Siilinjärvellä ja muuallakin tilalliset olivat tottuneet ja oppineet hoitamaan esimerkiksi kunnallishallinnon asioita. 

Vilho Alhojärven toiminta ja työväenliikkeen nousu näyttäytyivät vakiintuneen valta-aseman haastamisena. Sitä ei ollut ihan helppo käsitellä. Vertailukohtana sanottakoon, että Pöljällä perustuslailliset ja työväenyhdistys elivät varsin sopuisasti rinnakkain. Kylän kaikkien yhdistysten kokouksia pidettiin Virtasten Puustellissa.

Uusi vaalilaki hyväksyttiin kesällä 1906 ja vaaleihin valmistautuminen alkoi. Huomiota kiinnittää, että samanlainen yhdistysten tilaisuuksien häirintä jatkui Siilinjärvellä myös vaalikampanjan aikana. Erilaisten näkemysten sietoa vasta opeteltiin.

---

[1] Savon Työmies 24.10.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693686/articles/171661

[2] Kuopion käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirjat 1907-1907. C I a:172. JoMa

[3] Savon Työmies 5.7.1906 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693489/articles/125354

[4] Kuopion käräjäkunnan talvikäräjät 13.3.1907, liiteasiakirja, JoMa

[5] Savon Työmies 24.10.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693686/articles/171661

Kosto vai sattumaa - Vilho Alhojärven murha Kotkassa 1918

Pohjois-Savon III pataljoona Säkkijärvellä 1918.
Varkauden museot.

Tämä kirjoitus on jatkoa Kansakoulunopettan tie ja Vilho Alhojärvi Kotkassa teksteille.

Vilho Alhojärvi ammuttiin nykytiedon mukaan 12.5. 1918 Kotkassa. Hänen surmaamisensa motiivina on pidetty Kotkan punaiseen hallintoon osallistumista. Erityisesti kansakoulun opettajien lakko punaisen vallan aikana aiheutti vihanpitoa. Alhojärvi jatkoi itse opettamista ja toimi punaisten kansakouluntarkastajana. Kotkassa lakkoon menneet kansakoulunopettajat haastettiin vallankumousoikeuteen.[1] Näin Alhojärven surman taustalla olisi ollut hänen toimintansa Kotkassa.

Silminnäkijä Riku Laitinen kertoo: Alhojärvi oli ystävällinen meille oppilaille. Hän opetti koulussa painiakin. Kyttäsimme Hovinsaaren sahan portilla, kun suojeluskuntalaiset veivät hänet autolla Tamsalle, jossa oli sopivat hiekkamontut. Hänet tapettiin punaisten suosimisesta.[2]

Haastattelutietojen mukaan Alhojärvi olisi ammuttu Kotkan vanhalla hautausmaalla. Kerrotaan, hän olisi puhunut kuopan reunalla niin liikuttavasti, että teloitusryhmä olisi tuonut hänet takaisin Kotkan saarelle, mistä juopuneet pohjalaiset olisivat vieneet uudelleen, ”paremmalla tuloksella”.[3]

Maanviljelijä K.T. sanoi haastattelussa vuonna 1970 Siilinjärvellä Alhojärvestä: Ennen kuin K.T. oli mukana, työväenyhdistyksessä oli toiminut opettaja Alhojärvi. K.T:n veljet olivat olleet tämän koulussa vanhassa pappilassa ja kiittäneet hyväksi opettajaksi. Hän osasi pitää hyvän kurin ja suoritti uhrautuvasti vapaita luentoja. Hänestä puhuttiin erittäin kiitettävästi. Hän ei ollut mitään vallankumousta luomassa. Hänen hengiltä ottonsa siilinjärveläisten toimesta kansalaissodan aikana Kotkassa on saattanut tapahtua harkitsemattomien, kaukaisten tietojen pohjalta.[4]

Kotkassa oli toukokuun alussa tuhansia vankeja. Mielivaltaisia teloituksia tehtiin. Mitään varmaa tietoa Ahojärven kohtalosta ei voi sanoa. Hänen hautapaikkansakin on epäselvä. Ihmisen henki keväällä 1918 oli sattuman varassa. Tiedämme, että Alhojärvellä oli vaikea työhistoria Siilinjärvellä. Hän toimi aktiivisesti työväenliikkeessä ja haastoi isäntävallan. Ei voi sulkea pois sitä, että siilinjärveläiset olisivat tunnistaneet opettajan vankien joukosta surullisilla seurauksilla. Yhtä hyvin kysymyksessä voi olla huhu, uhosta tai pelosta syntynyt tarina.

Kertoja K.T. on syntynyt 1904, hän kertoi omakohtaisia muistojaan. Tällainen tarina on liikkunut Siilinjärvellä vuoden 1918 jälkeen.

Siilinjärveläiset suojeluskuntalaiset taistelivat pääsääntöisesti Pohjois-Savon rykmentissä. Joukot kulkivat Varkauden, Mäntyharjun, Karjalan kautta Viipuriin. Sillä matkalla ”puhdistyö” tuli tutuksi.

Pohjois-Savon Rykmentin sotilaat tarkastelevat teloittamiaan punaisia.
 Säkkijärvi 1918. Varkauden museot.

Kotkan Taimen painioita. Taustalla Vilho Alhojärvi.
Suomen Työväen alpumi 1.1.1914.

 

---

[1] Rantala, Kansakoulunopettajat ja kapina, 24

[2] Eklund, 62

[3] Eklund, 62

[4] K.T. haastattelu 1970, 39. Haastattelukokoelma vuodelta 1970. Siilinjärven kotiseutuarkisto.

Vilho Alhojärvi Kotkassa 1910-1918

Vilho Alhojärvi oppilaidensa ympäröimänä 1918.
Kymenlaakson maakuntamuseo.

Teksti on jatkoa edelliseen blogitekstiin Vilho Alhojärvestä.

Vilho Alhojärvi haki Kotkaan opettajaksi hakemuksella, joka on päivätty Siilinjärvellä 17.9. 1910. Hakemuksessa hän ilmoittaa asuvansa Siilinjärvellä 25.9. saakka, jonka jälkeen hänen osoitteensa oli Kuopiossa Haapaniemenkatu 16. Alhojärvi ei opettanut enää syksyllä Siilinjärvellä. Kasurilan johtokunnan puolesta Paavo Kasurinen kirjoitti työtodistuksen, jossa todettiin opettajan työtaito hyväksi, samoin todistettiin hänen käyttäytyneen niin töissä ja työn ulkopuolella hyvin. Todistus oli kirjoitettu jo huhtikuussa 1910.[1]

Kymmenvuotinen riitely lakaistiin maton alle, jotta molemmat osapuolet pääsevät toisistaan eroon? Ilmeisesti Alhojärvenkään maine ei ollut täysin ryvettynyt, vaikka Kotkan sanomalehdissäkin oli kirjoitettu Karhonsaaren ryöstöstä 1908.[2]

Alhojärvi tuli valituksi 19 hakijasta virkaan. Hänet on merkitty Kotkan seurakuntaan kirjoille 30.11.1910 alkaen. Alhojärven mukana Siilinjärveltä muutti myös hänen äitinsä.[3] Arkistossa on säilynyt myös Kuopion pitäjän kansakoulujen tarkastajan kiittävä todistus Alhojärven työskentelystä Kasurilan koululla. Hän nimittäin haki heti huhtikuussa 1911 Hovinsaaren koululta toista virkaa, jonka myös sai tiukan äänestyksen jälkeen.[4] Alhojärvi opetti poikaluokkia Hovinsaaren kansakoulussa 2400 markan vuosipalkalla.[5]

Hovinsaaren kansakoulu Kotkassa. Tänne V.Alhojärvi tuli opettajaksi
1910 syksyllä.

Kotkalainen paikallishistoriantutkija Hannu Eklund on selvittänyt Alhojärven vaiheet Kotkassa varsin perusteellisesti kirjassaan Kotkan urheilun historia 1800-luvulta 1950-luvulle. Seuraava perustuu hänen tutkimukseensa.

Vilho Alhojärvi pääsi ilmeisesti Kotkassa todella toteuttamaan itseään. Hänestä tuli merkittävä urheiluvaikuttaja Kotkaan ja koko Kyminlaaksoon. Hän oli pidetty opettaja, jota entiset oppilaat muistelivat hyväntekijänä ja köyhien puolustajana. Hänen traaginen kuolemansa on tuonut muisteluun lähes tarunomaisia piirteitä.[6]

Kotkassakin Alhojärvi oli ”sosialistinen kummajainen” oikeistolaisessa opettajakunnassa, mutta Hovinsaarella, työväenluokkaisessa ympäristössä ilmeisen kotonaan. Alhojärvi osti Hovinsaaresta talon, josta vuokrasi asuntoja. Talouteen kuului äidin lisäksi palvelijatar Alma Granberg. Alhojärvi eleli poikamiehenä.[7]

Alhojärven talo Ruununmaankatu 19. Talo tuhoutui Kotkan pommituksissa
II maailmansodan aikaan.

Siilinjärvellä Alhojärvi oli ollut työväenyhdistyksen puheenjohtaja, mutta Kotkassa hän näyttäisi keskittyneen vapaaehtoistyössä urheiluun. Koulutyökin oli sitovaa. Alhojärvellä oli 30-36 viikkotuntia, oppilaita luokassa 44-48. Useina kesinä hän toimi ohjaajana Rautalammilla, Valkealassa ja Mäntyharjulla kesäsiirtoloissa, joihin pääsivät ensisijaisesti köyhien perheiden lapset. Opettajat olivat kesäleireillä mukana ilman palkkaa.[8]

Kotkan Riennon poikaosasto Taimi sai Alhojärvestä innokkaan vetäjä. Opettaja sai pojat innostumaan jalkapallosta, voimistelusta, yleisurheilusta ja erityisesti painista. Vuonna 1912 Kotkan Rientoon perustettiin uintiosasto, joka järjesti lapsille uimakouluja sekä maisteri- ja kandidaattivihkiäisiä. Promoottorina toimi Vilho Alhojärvi.

Kotkan työväentalo. Täällä Alhojärvi ohjasi painijoita ja järjesti turnauksia.

Alhojärvi ja Taimen painijoita.
Suomen Työväen alpumi 1.1.1914.

Alhojärven nuorisotyö ei rajoittunut pelkästään urheilulajien opettamiseen. Hän teki mm. raittiustyötä ja ohjasi luontoretkiä. Keväällä 1917 hän aloitti Kotkassa työväen partiopoikatoiminnan.[9]

Vuodesta 1912 Alhojärvi osallistui SVUL:n Kymenlaakson piirin toimintaan, pitkään piirin varapuheenjohtajana. Urheiluliikkeessä alkoi näkyä poliittinen jako, mutta Alhojärvi näyttää olleen maltillinen toimija. Piirin porvarillinen puheenjohtaja Eino Havas ja Alhojärvi olivat Eklundin mukaan hyvä työpari. Poliittisten intohimojen kasvaessa Alhojärvi jättäytyi pois piirin toiminnasta tammikuussa 1918. Kun Kymenlaakson punakaartilaisaineksen taholta pelättiin vaaleihin nähden yllättävää tulosta on syytä mainita, että opettaja Alhojärvi, joka ennen monet vuodet toimi johtokunnan työkykyisenä ja innokkaana jäsenenä, kieltäytyi jyrkästi ehdokkuudesta. Maltillisempi sosialistiaines menetti näin ollen johtokunnasta ansiokkaan miehen ja kadotti yhden paikan, joka joutui ”porvareille” ja punakaartilaisaines ei saanut kaikkia ehdokkaitaan läpi.[10]

Toimen miehelle kertyi luottamustehtäviä. Esimerkiksi vuonna 1917 hän oli Kotkan Työväen Osuuskaupan esimies.[11]

Kohti sotaa

Kotkassa, kuten koko maassa elintarviketilanne heikkeni katastrofaalisesti vuodesta 1916 alkaen. Pitkittyvä sota, työttömyys ja inflaatio iski kaupunkityöväestöön ankarasti. Kaupunkiin ei kerta kaikkiaan saatu enää vuoden 1917 aikana riittävästi ruokaa.[12] Kansankokouksissa valittiin jo uusia virkailijoita kunnallishallintoon. Tilanne oli tulehtunut ja epäluuloinen. Kotkan Työläisneuvosto päätti perustaa 26.10 Työväen Järjestyskaartin. Vilho Alhojärveä ei näy näiden kokousten toimikunnissa. Suojeluskunta Kotkaan oli perustettu jo syyskuussa. [13]

Marraskuun yleislakon aikaan 1917 Kotkan punakaarti otti Hovinsaaren koulun majoitustilakseen. Sähkölaskua kertyi sen verran, että johtokunta päätti kääntyä kulujen vuoksi valtuuston puoleen.[14] Kun tätä kokousta helmikuussa 1918 pidettiin, oli valta jo Kotkassa vaihtunut. Yöllä 30.1.-31.1.1918 julisti Sos.dem. Kunnallistoimikunta kunnallislakon Kotkaan. Kotkan Punainen kaarti valtasi 31.1.1918 kaupungin kunnalliset virastot, ja niiden hoitajat erotettiin viroistaan. Työväenneuvosto määräsi uudet virkamiehet.

Opettajat ryhtyivät lakkoon. Punainen Kunnallistoimikunta kielsi lakon, mutta opettajat eivät totelleet kieltoa. Kunnallistoimikunta erotti lakkoilijat ja valittiin uusi johtokunta. Kansakoulujen valvojaksi määrättiin Vilho Alhojärvi. Hänen tehtäväkseen tuli etsiä uudet opettajat ja valvoa vanhoja.[15] Ei ole tietoa, millä mielellä Alhojärvi tehtävänsä otti vastaan. Hän jatkoi myös opettamista koko punaisen vallan ajan 31.1.-4.5.1918.

Huhtikuun 8. päivänä Alhojärvi ja kaksi muuta Kotkan Työväen Osuuskaupan toimitsijaa nostivat Suomen Pankin Kotkan konttorissa osuuskaupan tilin tyhjäksi. Oli sovittu, että nostajat jakavat rahat ja piilottavat ne valkoisilta ja sodan tuhoilta. Alhojärvi otti 141 000mk, käveli kotiinsa Ruununmaankadulle ja piilotti rahat peltirasiassa ullakolle. Samaan peltirasiaan hän laittoi kultaisen muistosormuksen, Suomen Uimaliiton mestaruusmitalin, kellonperät ja SVUL:n kultaisen ansiomerkin. Lisäksi rasiassa oli pöytäkirja osuusliikkeen kokouksesta, jossa rahojen piilottamisesta oli sovittu.[16]

Toukokuun alussa Kotkassa valmistauduttiin punaisten häviöön. Eteenpäin julkaisi 2.5. punaisten rauhansuunnitelman, Vilho Alhojärvikin oli yksi julistuksen 41 allekirjoittajasta.[17] Valkoiset miehittivät Kotkan 4.5.1918.

Tarinan mukaan Alhojärvelle olisi tarjottu mahdollisuutta paeta, mutta hän olisi sanonut, ettei ole tehnyt mitään rikosta.[18] Kansakoulujen johtokunta pyysi Alhojärveltä selvitystä toimistaan kapinan aikana.[19] Tätä selvitystä Alhojärvi ei koskaan antanut, sillä hänet ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä valkoisten puhdistustoimissa. Kuolinpäiväksi on merkitty 12.5.1918. Hänen hautapaikkaansa ja tarkkaa kohtaloaan ei tiedetä.

Suomen Sosiaalidemokraatti 12.5.1919.

Kuka tai ketkä murhasivat Alhojärven Kotkassa toukokuussa 1918? Hän ei ollut osallistunut aseelliseen toimintaan eikä häntä oikein voi sanoa kapinaan yllyttäjäksi. Urheilutoiminta ja osuuskaupan pyörittäminen oli enemmän Alhojärven maailmaa kuin kapinointi.

Seuraavassa tekstissä käsittelen erilaisia muistitiedostostoissa säilyneitä kertomuksia Alhojärven kohtalosta.

---

[1] Kotkan kansakoulujen johtokunnan pöytäkirjat ja asiakirjat 1910-1918. Kotkan kaupunginarkisto.

[2] Eteenpäin 13.6.1908 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/618633/articles/2742702

[3] Eklund, Kotkan urheilun historia 1800-luvulta 1950-luvulle, 58

[4] Kotkan kansakoulujen johtokunnan pöytäkirjat, 26.4. 1911

[5] Kotkan kansakoulujen johtokunnan pöytäkirja 5.9.1910

[6] Eklund, 57

[7] Eklund, 58

[8] Eklund, 57

[9] Eklund, 59

[10] Etelä-Suomi 22.1.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1166735/articles/2742704

[11] Eteenpäin 23.3.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/794364/articles/2742705

[12] Honka-Halila, Sata vuotta kotkalaista työväenliikettä, 152

[13] Honka-Halila, 156-157

[14] Kotkan kansakoulujen johtokunnan pöytäkirjat 12.2.1918

[15] Honka-Hallila, 170

[16] Eteenpäin 22.6.1928 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1520399/articles/2742740

[17] Eteenpäin 2.5.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/794377/articles/2742743

[18] Eklund, 62

[19] Kotkan kansakoulujen johtokunnan pöytäkirjat, 10.5.1918