Vilho Alhojärvi Kotkassa 1910-1918

Vilho Alhojärvi oppilaidensa ympäröimänä 1918.
Kymenlaakson maakuntamuseo.

Teksti on jatkoa edelliseen blogitekstiin Vilho Alhojärvestä.

Vilho Alhojärvi haki Kotkaan opettajaksi hakemuksella, joka on päivätty Siilinjärvellä 17.9. 1910. Hakemuksessa hän ilmoittaa asuvansa Siilinjärvellä 25.9. saakka, jonka jälkeen hänen osoitteensa oli Kuopiossa Haapaniemenkatu 16. Alhojärvi ei opettanut enää syksyllä Siilinjärvellä. Kasurilan johtokunnan puolesta Paavo Kasurinen kirjoitti työtodistuksen, jossa todettiin opettajan työtaito hyväksi, samoin todistettiin hänen käyttäytyneen niin töissä ja työn ulkopuolella hyvin. Todistus oli kirjoitettu jo huhtikuussa 1910.[1]

Kymmenvuotinen riitely lakaistiin maton alle, jotta molemmat osapuolet pääsevät toisistaan eroon? Ilmeisesti Alhojärvenkään maine ei ollut täysin ryvettynyt, vaikka Kotkan sanomalehdissäkin oli kirjoitettu Karhonsaaren ryöstöstä 1908.[2]

Alhojärvi tuli valituksi 19 hakijasta virkaan. Hänet on merkitty Kotkan seurakuntaan kirjoille 30.11.1910 alkaen. Alhojärven mukana Siilinjärveltä muutti myös hänen äitinsä.[3] Arkistossa on säilynyt myös Kuopion pitäjän kansakoulujen tarkastajan kiittävä todistus Alhojärven työskentelystä Kasurilan koululla. Hän nimittäin haki heti huhtikuussa 1911 Hovinsaaren koululta toista virkaa, jonka myös sai tiukan äänestyksen jälkeen.[4] Alhojärvi opetti poikaluokkia Hovinsaaren kansakoulussa 2400 markan vuosipalkalla.[5]

Hovinsaaren kansakoulu Kotkassa. Tänne V.Alhojärvi tuli opettajaksi
1910 syksyllä.

Kotkalainen paikallishistoriantutkija Hannu Eklund on selvittänyt Alhojärven vaiheet Kotkassa varsin perusteellisesti kirjassaan Kotkan urheilun historia 1800-luvulta 1950-luvulle. Seuraava perustuu hänen tutkimukseensa.

Vilho Alhojärvi pääsi ilmeisesti Kotkassa todella toteuttamaan itseään. Hänestä tuli merkittävä urheiluvaikuttaja Kotkaan ja koko Kyminlaaksoon. Hän oli pidetty opettaja, jota entiset oppilaat muistelivat hyväntekijänä ja köyhien puolustajana. Hänen traaginen kuolemansa on tuonut muisteluun lähes tarunomaisia piirteitä.[6]

Kotkassakin Alhojärvi oli ”sosialistinen kummajainen” oikeistolaisessa opettajakunnassa, mutta Hovinsaarella, työväenluokkaisessa ympäristössä ilmeisen kotonaan. Alhojärvi osti Hovinsaaresta talon, josta vuokrasi asuntoja. Talouteen kuului äidin lisäksi palvelijatar Alma Granberg. Alhojärvi eleli poikamiehenä.[7]

Alhojärven talo Ruununmaankatu 19. Talo tuhoutui Kotkan pommituksissa
II maailmansodan aikaan.

Siilinjärvellä Alhojärvi oli ollut työväenyhdistyksen puheenjohtaja, mutta Kotkassa hän näyttäisi keskittyneen vapaaehtoistyössä urheiluun. Koulutyökin oli sitovaa. Alhojärvellä oli 30-36 viikkotuntia, oppilaita luokassa 44-48. Useina kesinä hän toimi ohjaajana Rautalammilla, Valkealassa ja Mäntyharjulla kesäsiirtoloissa, joihin pääsivät ensisijaisesti köyhien perheiden lapset. Opettajat olivat kesäleireillä mukana ilman palkkaa.[8]

Kotkan Riennon poikaosasto Taimi sai Alhojärvestä innokkaan vetäjä. Opettaja sai pojat innostumaan jalkapallosta, voimistelusta, yleisurheilusta ja erityisesti painista. Vuonna 1912 Kotkan Rientoon perustettiin uintiosasto, joka järjesti lapsille uimakouluja sekä maisteri- ja kandidaattivihkiäisiä. Promoottorina toimi Vilho Alhojärvi.

Kotkan työväentalo. Täällä Alhojärvi ohjasi painijoita ja järjesti turnauksia.

Alhojärvi ja Taimen painijoita.
Suomen Työväen alpumi 1.1.1914.

Alhojärven nuorisotyö ei rajoittunut pelkästään urheilulajien opettamiseen. Hän teki mm. raittiustyötä ja ohjasi luontoretkiä. Keväällä 1917 hän aloitti Kotkassa työväen partiopoikatoiminnan.[9]

Vuodesta 1912 Alhojärvi osallistui SVUL:n Kymenlaakson piirin toimintaan, pitkään piirin varapuheenjohtajana. Urheiluliikkeessä alkoi näkyä poliittinen jako, mutta Alhojärvi näyttää olleen maltillinen toimija. Piirin porvarillinen puheenjohtaja Eino Havas ja Alhojärvi olivat Eklundin mukaan hyvä työpari. Poliittisten intohimojen kasvaessa Alhojärvi jättäytyi pois piirin toiminnasta tammikuussa 1918. Kun Kymenlaakson punakaartilaisaineksen taholta pelättiin vaaleihin nähden yllättävää tulosta on syytä mainita, että opettaja Alhojärvi, joka ennen monet vuodet toimi johtokunnan työkykyisenä ja innokkaana jäsenenä, kieltäytyi jyrkästi ehdokkuudesta. Maltillisempi sosialistiaines menetti näin ollen johtokunnasta ansiokkaan miehen ja kadotti yhden paikan, joka joutui ”porvareille” ja punakaartilaisaines ei saanut kaikkia ehdokkaitaan läpi.[10]

Toimen miehelle kertyi luottamustehtäviä. Esimerkiksi vuonna 1917 hän oli Kotkan Työväen Osuuskaupan esimies.[11]

Kohti sotaa

Kotkassa, kuten koko maassa elintarviketilanne heikkeni katastrofaalisesti vuodesta 1916 alkaen. Pitkittyvä sota, työttömyys ja inflaatio iski kaupunkityöväestöön ankarasti. Kaupunkiin ei kerta kaikkiaan saatu enää vuoden 1917 aikana riittävästi ruokaa.[12] Kansankokouksissa valittiin jo uusia virkailijoita kunnallishallintoon. Tilanne oli tulehtunut ja epäluuloinen. Kotkan Työläisneuvosto päätti perustaa 26.10 Työväen Järjestyskaartin. Vilho Alhojärveä ei näy näiden kokousten toimikunnissa. Suojeluskunta Kotkaan oli perustettu jo syyskuussa. [13]

Marraskuun yleislakon aikaan 1917 Kotkan punakaarti otti Hovinsaaren koulun majoitustilakseen. Sähkölaskua kertyi sen verran, että johtokunta päätti kääntyä kulujen vuoksi valtuuston puoleen.[14] Kun tätä kokousta helmikuussa 1918 pidettiin, oli valta jo Kotkassa vaihtunut. Yöllä 30.1.-31.1.1918 julisti Sos.dem. Kunnallistoimikunta kunnallislakon Kotkaan. Kotkan Punainen kaarti valtasi 31.1.1918 kaupungin kunnalliset virastot, ja niiden hoitajat erotettiin viroistaan. Työväenneuvosto määräsi uudet virkamiehet.

Opettajat ryhtyivät lakkoon. Punainen Kunnallistoimikunta kielsi lakon, mutta opettajat eivät totelleet kieltoa. Kunnallistoimikunta erotti lakkoilijat ja valittiin uusi johtokunta. Kansakoulujen valvojaksi määrättiin Vilho Alhojärvi. Hänen tehtäväkseen tuli etsiä uudet opettajat ja valvoa vanhoja.[15] Ei ole tietoa, millä mielellä Alhojärvi tehtävänsä otti vastaan. Hän jatkoi myös opettamista koko punaisen vallan ajan 31.1.-4.5.1918.

Huhtikuun 8. päivänä Alhojärvi ja kaksi muuta Kotkan Työväen Osuuskaupan toimitsijaa nostivat Suomen Pankin Kotkan konttorissa osuuskaupan tilin tyhjäksi. Oli sovittu, että nostajat jakavat rahat ja piilottavat ne valkoisilta ja sodan tuhoilta. Alhojärvi otti 141 000mk, käveli kotiinsa Ruununmaankadulle ja piilotti rahat peltirasiassa ullakolle. Samaan peltirasiaan hän laittoi kultaisen muistosormuksen, Suomen Uimaliiton mestaruusmitalin, kellonperät ja SVUL:n kultaisen ansiomerkin. Lisäksi rasiassa oli pöytäkirja osuusliikkeen kokouksesta, jossa rahojen piilottamisesta oli sovittu.[16]

Toukokuun alussa Kotkassa valmistauduttiin punaisten häviöön. Eteenpäin julkaisi 2.5. punaisten rauhansuunnitelman, Vilho Alhojärvikin oli yksi julistuksen 41 allekirjoittajasta.[17] Valkoiset miehittivät Kotkan 4.5.1918.

Tarinan mukaan Alhojärvelle olisi tarjottu mahdollisuutta paeta, mutta hän olisi sanonut, ettei ole tehnyt mitään rikosta.[18] Kansakoulujen johtokunta pyysi Alhojärveltä selvitystä toimistaan kapinan aikana.[19] Tätä selvitystä Alhojärvi ei koskaan antanut, sillä hänet ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä valkoisten puhdistustoimissa. Kuolinpäiväksi on merkitty 12.5.1918. Hänen hautapaikkaansa ja tarkkaa kohtaloaan ei tiedetä.

Suomen Sosiaalidemokraatti 12.5.1919.

Kuka tai ketkä murhasivat Alhojärven Kotkassa toukokuussa 1918? Hän ei ollut osallistunut aseelliseen toimintaan eikä häntä oikein voi sanoa kapinaan yllyttäjäksi. Urheilutoiminta ja osuuskaupan pyörittäminen oli enemmän Alhojärven maailmaa kuin kapinointi.

Seuraavassa tekstissä käsittelen erilaisia muistitiedostostoissa säilyneitä kertomuksia Alhojärven kohtalosta.

---

[1] Kotkan kansakoulujen johtokunnan pöytäkirjat ja asiakirjat 1910-1918. Kotkan kaupunginarkisto.

[2] Eteenpäin 13.6.1908 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/618633/articles/2742702

[3] Eklund, Kotkan urheilun historia 1800-luvulta 1950-luvulle, 58

[4] Kotkan kansakoulujen johtokunnan pöytäkirjat, 26.4. 1911

[5] Kotkan kansakoulujen johtokunnan pöytäkirja 5.9.1910

[6] Eklund, 57

[7] Eklund, 58

[8] Eklund, 57

[9] Eklund, 59

[10] Etelä-Suomi 22.1.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1166735/articles/2742704

[11] Eteenpäin 23.3.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/794364/articles/2742705

[12] Honka-Halila, Sata vuotta kotkalaista työväenliikettä, 152

[13] Honka-Halila, 156-157

[14] Kotkan kansakoulujen johtokunnan pöytäkirjat 12.2.1918

[15] Honka-Hallila, 170

[16] Eteenpäin 22.6.1928 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1520399/articles/2742740

[17] Eteenpäin 2.5.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/794377/articles/2742743

[18] Eklund, 62

[19] Kotkan kansakoulujen johtokunnan pöytäkirjat, 10.5.1918