Kansakoulunopettajan tie - Kaarlo Vilho Alhojärvi (1874-1918) Siilinjärvellä ja Kotkassa

Kaarlo Vilho Alhojärvi.
Kuva Eteenpäin 4.5.1928.

Sain sattumalta vuosia sitten käsiini Jukka Rantalan tutkimuksen Kansakoulunopettajat ja kapina. Rantala on tutkinut punaisuussyytöksiä ja kansakoulunopettajien asemaa paikallisyhteisöissä 1900-luvun alussa.[1] Kaiken kaikkiaan punaisuussyytösten kohteeksi joutuneita opettajia oli 92, seitsemän kansakoulunopettajaa teloitettiin punaisina keväällä 1918 ja yksi murhattiin terrorikauden jo loputtua.[2]

Yksi teloitetuista oli Kasurilan kansakoulun opettajana Siilinjärvellä toiminut Vilho Alhojärvi (vuoteen 1898 Wilèn[3]). Alhojärvi murhattiin Kotkassa ilmeisesti 12.5. 1918. Rantala toteaa, että Alhojärvi oli toiminut Kotkassa keväällä 1918 koulujen valvojana eli punaisten kansakoulutarkastajana. Kun alueen opettajat menivät kapinan aikana lakkoon, niin punaiset veivät opettajia vallankumousoikeuteen. Rantala epäilee Alhojärven sekaantuneen asiaan ja saaneen siitä paikallisten opettajien vihat. Tämä selittäisi teloittamisen.[4]

Entäpä jos Alhojärven kohtalo alkoi muotoutua jo kymmenen vuotta aiemmin Siilinjärvellä? Hänen opettajantaipaleensa oli nimittäin poikkeuksellisen myrskyisä täällä Savossa.

Alhojärvi on syntynyt Asikkalassa 7.4. 1874. Hän valmistui Jyväskylän seminaarista kansakoulunopettajaksi keväällä 1899.[5] Saman vuoden syksyllä hän aloitti Kasurilan kansakoulun opettajana.[6] Vielä tuolloin kylä oli Kuopion takamaita, mutta vuonna 1902 valmistunut Kuopio-Iisalmi rataosuus muutti Kasurilan ja Siilinjärven aseman seudun vilkkaaksi kauppapaikaksi.

Siilinjärven asema vuosisadan alussa.
Kuva V. Barsokevitsch, Kuopion museo.

Alhojärvi osallistui ajan tavan mukaan kylän rientoihin. Heti syksyllä 1899 järjestettiin sanomalehdistön päivä isänmaallisine ohjelmineen. Koulun johtokunnan puheenjohtaja Aaro Fr. Väänänen viittasi puheessaan suomalaisten nykyiseen vaikeaan asemaan, elettiinhän helmikuun manifestin aiheuttaman huolen aikaa.[7] Alhojärvi esiintyy jo v. 1903 Siilinjärven Osuuskaupan hallituksen puheenjohtajana[8], joten opettaja näyttäisi asettuneen kylälle normaalisti.

Suhtautuminen Venäjän yhdenmukaistamis-/sortopolitiikkaan jakoi Suomen poliittisen eliittiä. Suomalainen puolue jakaantui perustuslailliseen ja suomettarelaiseen linjaan. Vuosien varrella jako syveni suorastaan vihaksi. Venäjän laittomiksi koettuja lakeja vastustaneet perustuslailliset menettivät virkojaan ja joutuivat karkotetuksi maasta. Samaan aikaan myöntyvyyslinjalle sopeutuneet näyttivät etenevän virkaurillaan.

Kuopion alueella ja yleensäkin Pohjois-Savossa perustuslaillisella suuntauksella oli vahva kannatus.[9] Siilinjärvelläkin tunteet kuumenivat ilmiantojen kierteessä. Ainakin Kasurilan kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja Aaro Fr. Väänänen oli joutunut santarmien ”poliisivalvontaan ja arestiin” jyrkän perustuslaillisuuden vuoksi.[10]

Opettajain Lehti 8.2.1924.

Aluksi Alhojärven ja kansakoulun johtokunnan välit näyttävät kiristyneen palkkaerimielisyyksien vuoksi.[11] Kiistat kansakoulunopettajien palkoista olivat tavattoman yleisiä. Lisäksi opettaja oli selvästikin joutunut paikkakunnan perustuslaillisten vaikuttajien hampaisiin. Koulun johtokunnan kokousten asiakirjat ovat kadonneet, joten suhteiden kehittymistä on vaikea hahmottaa. Yksi johtokunnan jäsen, Elias Laitinen puolusti opettajaa. Yhdessä he olivat laatineet kouluylihallitukselle kirjelmiä, joita Aaro Fr. Väänänen ilmeisesti piti ilmiantoina.[12]

Vuosien aikana tulehtunut riita purkautui sitten suurlakon tapahtumissa marraskuussa 1905 Siilinjärvellä. Lakko alkoi torstaina 2.11. Samana päivänä pidettiin kokous, jossa valittiin lakkokomitea. Komitea sai ”toimekseen tutkia, missä määrin eri henkilöt ovat olleet tekemisissä santarmirettelöjen kanssa ja missä määrässä ovat olleet tekemisissä bobrikoviffilaisen hallitusjärjestelmän kanssa.” Lakkokomitea päätti itse välittömästi, että kansakoulunopettaja Alhojärven on luovuttava toimestaan ja lähdettävä pois paikkakunnalta.[13] Lisäksi lakkolaiset vangitsivat poliisikonstaapeli Taavetti Siippaisen ja ottivat häneltä aseet. Tapahtumia käsiteltiin myöhemmin oikeudessa.[14]

Sanomalehtikirjoituksista välittyy kiihkeä tunnelma. Kansankokousta oli huudatettu ratkaisemaan esimerkiksi Alhojärven asiassa. Kokous oli ”yksimielisesti” vaatinut opettajaa poistumaan paikkakunnalta ja se oli kansan tahto.[15] Elias Laitinen kyseli myöhemmin oikeudessa kunniansa perään, koska kokouksessa oli häntä sanottu santarmien kätyriksi. Väkivallalla ilmeisesti uhattiin, hirttämisestä yms. puhuttiin.[16] Nykytermeillä tekisi mieli sanoa, että siilinjärveläiset olivat vihapuheen vallassa. Toisinajattelijat, todelliset tai kuvitellut, oli ajettava pois paikkakunnalta. Tämähän oli yleinen toimintatapa tuolloin. Läänin kuvernöörikin oli ajettu pois virkatalostaan Kuopiossa.[17]

Vilho Alhojärvi piti uhkaa niin vakavana, että hän poistui Siilinjärveltä. Johtokunta valitsi uuden opettajan ja perustuslaillisten Pohjois-Savo kuvaili, kuinka ”Tyyntä ja rauhallista on elämä täälläkin nyt lakon jälkeen. Se urkkimistyö ja ilmiannot ovat nyt loppuneet… lakon jälkeen ei ole meillä kansakoulunopettaja K.V. Alhojärveä. Hän on kiltisti pitänyt kansalaiskokoukselle antamansa lupauksen, ja poistunut paikkakunnalta.”[18]

Voisi sanoa, että Siilinjärvellä oli tyyntä myrskyn edellä. Vilho Alhojärvi palasi nimittäin hoitamaan tointaan maaliskuussa 1906. Keisarillisen senaatin siviilitoimituskunta oli antanut karkotusasiassa päätöksen, jolla Kuopion piirin kruununnimismies velvoitettiin huolehtimaan Alhojärven turvallisuudesta, kun hän palaa hoitamaan tointaan Kasurilan kansakoulun opettajana. Väkivallan uhka koettiin ilmeisesti todelliseksi, niin perusteellisesti poliisia päätöksessä ohjeistettiin ja yleisöä varoitettiin Alhojärveä kovistelemasta.[19] Opettaja tuli takaisin poliisisaattueessa, mutta vastaanotto olikin hänen kannaltaan lämmin. Asemalla oli Siilinjärven työväenyhdistyksen väkeä  tervehtimässä ja junan saapuessa huudettiin eläköötä Alhojärven kunniaksi.[20]

Siilinjärven työväenyhdistys oli perustettu suurlakon innostamana joulukuun alussa 1905.[21] Alhojärvestä tuli nyt yhdistyksen puheenjohtaja ja ehkä entistäkin vihatumpi vanhojen kiistakumppaniensa keskuudessa. Työväenyhdistys sai Alhojärvestä kipeästi kaipaamaansa tietoa ja taitoa yhdistystoiminnataan. Valitettavasti yhdistyksen asiakirjat varhaisvuosilta ovat kateissa. Yhdistys aloitti oman talon puuhaamisen heti. Talo valmistuikin kesällä 1908.[22]

Savon Työmies etusivullaan 5.3.1908.

Alhojärven toiminnasta on jäänyt yksi dokumentti työväenyhdistyksen arkistoon, yhdistyksen huvitoimikunnan pöytäkirja 1909-1912. Yhdistys järjesti ajan tavan mukaan iltamia, joissa esitettiin itse harjoitettuja näytelmiä, lausuttiin runoja, pidettiin puffettia ja tanssittiin. Esimerkiksi palkollisten vapaaviikolla 1.-7.11.1909 järjestettiin talolla neljät iltamat![23]

Poliittinen asetelma Kasurilan kylässä ja Pohjois-Savossa kaiken kaikkiaan muotoutui hyvin selkeäksi. Perustuslailliset ja SDP jakoivat vuoden 1907 eduskuntavaaleissa äänisaaliin. Kasurilan kylässä 242 äänestäjää kannatti perustuslaillisten ehdokkaita ja 272 äänesti sosiaalidemokraatteja. Suomettarelaiset saivat 3 ääntä.[24] Paikkakunnan perustuslaillisille Alhojärvestä tuli varteenotettava vastustaja.

Paikallinen perustuslaillinen vaikuttaja Juho Savolainen ilmiantoi keväällä 1907 Alhojärven kansaa kiihottavista puheista. Alhojärvi oli ilmiannon mukaan kehottanut kansaa nousemaan lakia ja järjestystä vastaan ja repimään ”alas säätytalon”. Oikeudessa Alhojärven puolustus kiisti väitteet. Todistajat korostivat hänen olevan maltin mies. Savolaisella oli 20 todistajaa ja Alhojärvellä noin 50. Oikeus joutui toteamaan, ettei tapahtumista voi saada puolueetonta kuvaa, koska ”nykyjään ovat ajat siten, että kaiken määrää puoluekanta, eikä mikään muu. Nyt on veli veljeä vastaan puoluekannan mukaan.” Alhojärvi kuitenkin vapautettiin kaikista syytteistä.[25]

Syksyllä 1907 tehtiin Kuopiossa kaksi harvinaisen röyhkeää ryöstöä. Ensin kaapattiin Haapaniemen tehtaan kasoorilta palkkarahat ja samanlainen rosvous tehtiin Karhonsaaren sahan palkkarahoille. Ryöstöt onnistuivat, mutta poliisi pääsi ilmiantojen kautta tekijöihin käsiksi. Sosiaalidemokraattien kannalta asia oli kiusallinen, sillä tekijöillä oli yhteys työväenliikkeeseen.

Oman sivujuonteensa tähän toi Savon Työmiehen silloinen päätoimittaja J.A.Mustonen, joka avoimesti kannatti työläisaktivismia. Ryöstöjä tehtiin aktivismin rahoittamiseksi. Mustonen joutui pakenemaan ryöstöjen jälkeen Amerikkaan.[26] Alhojärveä kuultiin oikeudenkäynnissä, häntä epäiltiin avunannosta, mutta tästäkin tuli vapauttava päätös.

Vaikutelmaksi uutisista jää, että Alhojärvellä ei ollut mitään osuutta ryöstöihin, mutta hänestä tehtiin ilmiantoja, jotka johtivat hänenkin käräjille.[27] Alhojärven kannalta ongelmallista oli, että Mustonen lähetti Amerikasta hänellekin postia. Siilinjärven asemapäällikkö Forssén oli napannut Alhojärvelle lähetetyn kirjeen ja vienyt sen poliisille.[28] Mustonen oli ollut Savon Työmiehen toimittaja ja lyhyen aikaa jopa lehden päätoimittaja 1907, joten kaikki merkittävät sosiaalidemokraattiset toimijat olivat olleet Mustosen kanssa tekemisissä. Alhojärveä ja Mustosta yhdisti myös kansakoulunopettajatausta.[29]

Joulupäivänä 1908 Alhojärvi sai sitten johtokunnalta irtisanomisilmoituksen. Tällä kertaa hänen väitettiin opettaneen lapsille, ettei jumalaa ole olemassa. Savon Työmies sanoi, ettei kansakouluntarkastaja ole löytänyt opettajan työstä moitittavaa.[30] Alhojärvi jatkoi Kasurilan koulun opettajana syksyyn 1910. Hänestä tuli vielä Kuopion lääniin läntisen vaalipiirin varakansanedustaja kesän 1909 eduskuntavaaleissa.[31]

Syksyllä 1910 Alhojärvi sitten sai tarpeekseen Siilinjärvestä ja muutti Kotkaan.[32] Hänet valittiin 22 hakijan joukosta Kotkan yläkansakoulun opettajaksi.[33] Alhojärven seuraajaksi valittiin Albanus Sonninen, joka tekikin sitten pitkän päivätyön kansakoulunopettajana Siilinjärvellä. Muistelmissaan hän nimitti Alhojärveä kommunistiopettajaksi, joka ei päästänyt nuorisoseuran kuoroa koululle harjoittelemaan. [34]

Niin päättyi opettajan taival Siilinjärvellä. Vihamiehilleen, Siilinjärven perustuslaillisille vaikuttajille hän oli bobrikovilainen ilmiantaja, ryöstöjen suunnittelija, radikaali, uskonnoton vallankumouksellinen. Käsillä olevan aineiston mukaan hän oli osuustoimintaa, kansansivistystä, raittiutta ja urheilua harrastava maltillinen sosialisti.

Blogin seuraavissa teksteissä käsitellään Alhojärven vaiheita Kotkassa ja vuoden 1918 tapahtumia. Lisäksi olenkirjoitanut tekstin Kolmisopen työväenyhdistyksen perustamisesta ja Alhojärven oppilaan muisteluista, joissa Alhojärvi tulee elävästi esiin työssään Kotkassa. Lopuksi pidettiin vielä pesänselvitys, eikä velkaa jäänyt.

Siilinjärven työväentalo 1913. Työväenarkiston kuva.

[1]Rantala, Kansakoulunopettajat ja kapina. Vuoden 1918 punaisuussyytökset ja opettajan asema paikallisyhteisössä.

[2] Rantala, 17

[3] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1115985/articles/2725794

[4] Rantala, 24

[5]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/542285/articles/2725795

[6]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/516826/articles/2725796

[7]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/746332/articles/2725797

[8] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/660980/articles/2730611

[9] Wirilander, Savon historia IV, 652-664

[10] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683435/articles/2725799

[11] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683442/articles/2730608

[12]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683435/articles/2725799

[13] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674293/articles/2730612

[14] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683484/articles/547734

[15] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683482/articles/2730615

[16]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683484/articles/547734

[17] Wirilander, 666

[18] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683435/articles/2730614

[19] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674345/articles/2730616

[20] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683481/articles/2730617

[21] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683442/articles/2733617

[22] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693773/articles/2730624

[23] Huvitoimikunnan pöytäkirja 1909-1912. Siilinjärven työväenyhdistyksen arkisto. Kotiseutuarkisto.

[24] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683634/articles/2733601

[25] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693686/articles/171661

[26] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/736393/articles/2733605,

J.A.Mustonen, Salat julki. Kumouksellisten ja rauhallisen kehityksen sosialistien keskinäiset välit, viimeaikaiset pyrkimykset ja toimintatavat Suomessa. Hämeenlinna 1909.

[27] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/646145/articles/2733606

[28]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/800065/articles/2733607

[29] https://fi.wikipedia.org/wiki/J._A._Mustonen

[30] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693714/articles/2733612

[31] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/697282/articles/2733613

[32] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/687606/articles/2733615

[33] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1257426/articles/2733616

[34] Albanus Sonninen, Muistelmia elämäni vaiheista, 123