Tatu Nissinen (1883-1966) - agronomi, karjatalousmies ja poliitikko

Olen aiemmin kertonyt pöljäläislähtöisestä kansanedustaja Salomo Savolaisesta, mutta kylältä on toinenkin kansanedustaja, Tatu Nissinen.

Tatu (David) Nissinen syntyi Pöljällä 22.8.1883. Hänen vanhempansa olivat Taavetti (David) Nissinen ja Maria Lovisa Halonen. Tatu syntyi mäkitupalaisperheeseen, savutupaan Lintuniemen talon liepeille. Näistä vaatimattomista oloista hyväpäinen poika ponnisti ylioppilaaksi, agronomiksi, kansanedustajaksi, pankinjohtajaksi sekä maatalousalan vaikuttajaksi Itä-Suomessa.

Tatu Nissinen Nivalan maatalousnäyttelyssä 1933. Nissinen teki keskeisen
elämäntyönsä Itä-Suomen karjanjalostusyhdistyksen sihteerinä.
Kuva Nivalan kotiseutuarkisto.

Oppikouluun pääseminen ei kuitenkaan aluksi tuntunut pojasta hyvältä. Ensimmäisen kortteeriyön ja koulupäivän jälkeen Tatu hyppäsi Kuopiossa höyrylaivaan, ajeli Siilinjärvelle ja käveli loppumatkan kotiin Pöljälle. Ikävä oli niin kova. Isä sanoi kotona muutaman varoituksen sanan ja kyyditsi pojan takaisin Kuopioon hevosella. Ylioppilaaksi Tatu Nissinen kirjoitti Kuopion lyseosta 1906.

Tatu Nissinen on liitetty poliittisesti perustuslaillisen aktivismin piiriin. Voi olettaa, että oli saanut nuorsuomalaisen kipinän jo kotikylältää. Pöljällä oli vuosisadan vaihteessa aktiivista nuorsuomalaista toimintaa. Erityisesti Puustellin tilan vuokraaja Aatu Virtanen innosti yhdistystoimintaan: perustettiin raittiusyhdistys, työväenyhdistys ja harrastettiin osuustoimintaa. Raittiusyhdistys julkaisi käsinkirjoitettua Taimi-lehteä, jossa ilmestyi 1907 mahdollisesti Tatu Nissisen kirjoittama naseva teksti piikojen asemasta.

Perustuslaillinen ja isänmaallinen toiminta keskittyi sortokausina esimerkiksi urheiluseuroihin. Tatu Nissinen harrasti yleisurheilua ja osallistui kilpailutoimintaankin. Kesäkuussa 1903 Kuopiossa järjestettiin SLU:n maan eri osastojen väliset kilpailut. Nissinen teki kisoissa tuolloin "Suomen rekordin" pituushypyssä. Tuolloin hypättiin oikealla jalalla ponnisten, sitten vasemmalla ja laskettiin yhteenlaskettu tulos. Tatu Nissisen tulos oli 12,18 m.

Nissinen valmistui agronomiksi 1910 Helsingin yliopistosta. Tämän jälkeen hän työskenteli maatalousneuvoja eri puolilla Savoa ja Pohjois-Karjalaa. Vuodet 19016-17 hän oli Kuopiossa Savo-lehden päätoimittajana. Pesti lehdessä näyttää loppuneen marraskuussa 1917. Tatu Nissisestä tuli Maatalousosakepankin Kuopion konttorin johtaja loppuvuodesta 1917, pesti jatkui vuoteen 1919.

Vienan retki 1918

Kansallisromanttinen heimoaate oli innostanut ylioppilasnuorisoa Suomessa jo 1800-luvulta asti. Lönnrot oli taivaltanut runonkeruuretkillään Karjalan laulumailla. Sieltä ammensi intomielisin kansallismielinen nuoriso ihanteensa ja ideansa. Kansallisuusaatteen innoittamana alettiin rakentaa Suur-Suomea. Venäjä oli vallankumouksellisen sekasorron tilassa. Kansallisuusaatteen innoittamin silmin näytti 1918 mahdolliselta liitää Karjalan suomensukuinen väestö ja alue Suomeen.
Kuopio jäi sisällissodassa heti helmikuun alusta 1918 valkoisten haltuun. Eteläisemmässä Suomessa taisteltiin vielä tiukasti punaisia vastaan, mutta Kuopiossa pystyttiin miettimään jopa heimoveljien auttamista rajantakaisessa Karjalassa.

Tatu Nissinen osallistui "propagandapäällikkönä", historioitsijana ja valistusupseerina ns. Vienan retkeen maalis-huhtikuussa 1918. Retken suunnittelijät ja järjestäjät toimivat Kuopiossa. Noin 370 miehen vapaaehtoisen joukon tavoitteena oli miehittää Muurmannin rata ja Vienanmeren rannikko. Retkikuntaa johti Carl Vilhelm Malm. Retken taustavaikuttajia olivat kuopiolaiset johtaja K.O.A. Larsson ja johtaja A.H. Saatamoinen. Savo-lehdessä ilmestyi retkestä juttu 18.4.1918 ja Savottaressa 15.5.1918. Retkikunnassa oli Nissisen lisäksi mukana toimittaja T. Kaukoranta.

Heimosotureita. Viena 1918. Takana ratsain Ilmari Kianto.

Nissinen ilmeisesti kotiutui Vienasta jo huhtikuun loppupuolella. Hän neuvotteli yhdessä Ilmari Kiannon kanssa Vaasan hallitukselta retkikunnalle 200 000 mk palkkoja ja tarvikkeita varten. Samalla hallitukselle esiteltiin Nissisen laatima suunnitelma Vienan Karjalan hallinnosta yms. sen jälkeen, kun se olisi liitetty Suomeen. Suunnitelmat raukesivat, kun Suomen hallitus ei lopulta kyennyt tai halunnut tukea toimia riittävästi.

Kansanedustajana  Tatu Nissinen toimi 1919-22. Hän kuului Edistyspuolueeseen. Aktivistitaustastaan huolimatta Nissinen oli tasavaltalainen. Hän toimi vain yhden kauden kansanedustajana, eikä asettunut edes ehdolle 1920-luvulla. Uusi työ Itä-Suomen karjanjalostusyhdistyksen sihteerinä tempaisi ilmeisesti miehen mukanaan. Sen sijaan presidentin valitsijamiehenä on toimi useita kertoja.

Itä-Suomen Karjan talo, Piispankatu 12 Kuopio. Nissisen elämäntyö oli
Itä-Suomen karjan jalostaminen ja karjatalouden kehittäminen.
Talo valmistui 1932. Kuopion museot.

Poliittisesti erikoinen oli Nissisen osallistuminen Pohjois-Savon Rintamamiesyhdistyksen kautta Vapaussodan Rintamamiesten Liiton (VRL) toimintaan. Mukana oli tunnettuja aktivisteja, kuten  pankinjohtaja Fr. Andersin, valistusohjaaja T. Kaukoranta, agronomi A. Mikander ja Nissinen. Poliittisesti VRL:ää on sanottu Lapuan liikkeen esiasteeksi. Hetken aikaa Tatu Nissinen kulki siis Lapuan liikkeen ja Suomen Lukon rinnalla.

Maltillisemmat porvarilliset voimat, kuten ML:n ja Edistyksen vaikuttajat jättivät Lapuan liikkeen vuoden 1930 laittomuuksien myötä. Tatu Nissinen asettui 1930-luvulla taas edistyspuolueen ehdokkaaksi kansanedustajavaaleissa. Pesäero äärioikeistoon tuli selväksi. Niin selväksi, että Etsivä Keskusrikospoliisi nimesi 1936 Tatu Nissisen ja kymmenet muut yksityishenkilöit ja yhteisöt poliittisesti epäluotettavaksi. Vuodetusta raportista nousi skandaali ja lopulta hallitus joutui eroamaan. Aiheesta enemmän tästä.

Sotavuosina Tatu Nissinen toimi Kuopion läänin kansanhuoltopiirin johtajana. Sotien jälkeen hän teki yhdessä Veikko Vennamon kanssa suurtyön asutoiminnassa. Nissinen johti maanhankintalakia valmistellutta komiteaa.

Ei liene liioittelua, jos sanoo, että Tatu Nissinen oli Pöljän suuri poika. Kiinteä yhteys kotikylään säilyi, vaikka monitoimista miestä tehtävät veivät muualle. Perheellä oli kesähuvla Pöljän järven rannalla. Siellä vieraili Veikko Vennamokin 1953, kun Tatu Nissinen täytti 70 vuotta.

Vesteristen huvilalla Itärannassa Pöljällä. Henkilöt kuvassa oikealta Hilma Westerinen,
Hannes ja Inkeri Westerinen, Tatu ja Tyyne Nissinen, Lauri ja Kaarina Halonen, Loviisa
Vesterinen, Viljo ja Anni Westerinen ja lapsensa Raimo. Vilholan talon arkistot.

Jos Tatu Nissinen olisi edustanut Maalaisliittoa eduskuntavaaleissa 1930-luvulla, niin hän olisi todennäköisesti tullut valituksi. Sanavalmis, huumorintajuinen Nissinen oli suosittu puhuja ja hän tunsi savolaisen mielenlaadun sormenpäitään myöten. Herkullinen on hänen kuvauksensa Pöljän isäntämiehistä.

Lähteet:Kinnunen, Savon historia V. Vastakohtien aika 1919-1944. Savo 1917, Otava 30.6.1904, Suomen Kuvalehti 1.11.1963, Kansallisbiografia, Tatu Nissinen, Kansanedustaja Tatu Nissinen, Tiellä sananvapauteen, Haapanen, Suomalaiset heimosotaretket 1918-1922, Vahtola, "Suomi suureksi - Viena vapaaksi".