perjantai 15. kesäkuuta 2018

Laki on niin kuin se luetaan - Pöljän työväentalon vaiheita

Senja ja Aaro Miettinen. Elina Vesterinen-Sumu. Kuvia savelle.

Kommunistinen toiminta kiellettiin Suomessa ns. kommunistilailla heinäkuussa 1930. Lakien säätämistä oli edeltänyt kiihkeä Lapuan liikkeen toimintakausi. Työväentalojen ovia naulattiin kiinni, yhdistysten aktiiveja peloteltiin ja kyydittiin. Lapuan liike järjesti myös talonpoikaismarssin Helsinkiin.

Pöljän työväentalo suljettiin maaherran päätöksellä heinäkuussa 1930.[1] Valtaosa Pohjois-Savon työväentaloista oli ollut kommunistisiksi tulkittujen yhdistysten hallussa. Nämä yhdistykset lakkautettiin ja omaisuus takavarikoitiin. Lähialueelta kiellettiin esimerkiksi Kuuslahden, Toivalan, Siilinjärven, Lapinlahden ja Maaningan työväenyhdistykset. Pöljän työväenyhdistys kiellettiin oikeuden päätöksellä 19.2.1931.[2] Sitä ennen sen toiminta oli jo tehty mahdottomaksi.

Maaherran päätöksessä todettiin Pöljän yhdistyksestä, että asiakirjoista käy ilmi, että Suomen sosialistisen työväenpuolueen alaiset järjestöt peläten puolueen lakkauttamista olivat jo vuonna 1922 perustaneet puolueen rinnalle vaalitoiminnan harjoittamiseksi naamioituna Suomen työväen keskusvaalikomitean piiri- ja paikalliskomiteoineen jatkamaan sanotun puolueen työtä…[3] Kun puolue (SSTP) oli todettu 1925 korkeimmassa oikeudessa laittomaksi rikollisjärjestöksi, niin samanlaisia rikollisia olivat sitten pöljäläisetkin.

Varapoliisi Vilho Holopainen toimitti päätöksen Pöljän Työväen ja pienviljelijäin yhdistyksen puheenjohtaja Aaro Miettiselle 24.2.1931. Paikalla oli todistajiakin, mutta heidän nimiään asiakirjassa ei ole mainittu.[4]

Palataanpa hiukan taaksepäin. Kerroin edellisessä postauksessani Pöljän sosiaalidemokraattisesta yhdistyksestä, joka koetti ottaa työväentalon haltuunsa vuonna 1928. Hanke kaatui Maaningan käräjäoikeudessa 17.12.1929.

Asser Salo. Itä ja länsi, työväen kuvalehti. 30.3.1926.
Kommunistien huippujuristi Asser Salo kaatoi kanteen, koska jostakin syystä kantajana jutussa oli SDP:n puoluetoimikunta. Salon vastineen alku kannattaa lukea: Haasteesta käy ilmi, että kantajana tässä jutussa esiintyy Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen Puoluetoimikunta. Herää kysymys, voiko se olla partti, asianosainen, ja onko sillä asianosaiskelpoisuutta? Aksiomaattisesti on todettava, että asianomainen on henkilö, jonka eduksi valtion oikeussuojaa pyydetään ja myönnetään, se henkilö, jonka nimissä oikeutta käydään. Kysymys asianosaiskelpoisuudesta lankeaa yhteen kelpoisuuden kanssa olla jonkun vaatimuksen subjekti. Tämä kelpoisuus taasen tunnustetaan fyysilliselle ja juridiselle henkilölle. Voiko kantajaksi mainittu henkilö olla oikeussubjekti? Onko sellainen henkilö oikeudellisesti olemassa?[5]

Melkoinen juristerian voitto. Oikeus ei voinut ottaa asiaa käsiteltäväksi, koska Salo osoitti, ettei kantajaa edes ole oikeudellisessa mielessä olemassa. Miksi kantajana ei ollut Pöljän sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys? Oliko sen toiminta lopahtanut Pekka Ruuskasen kuolemaan?

Rieti Itkonen oli laatinut puoluetoimikunnan kanteen. Siinä todetaan, että Pöljän työväenyhdistys oli hyväksynyt aluksi 1919 SDP:n uudet säännöt. Sen jälkeen yhdistys muutti suuntaa, erosi SDP:stä ja liittyi Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen. Samassa yhteydessä yhdistys hyväksyi uudet säännöt. Pöljän työväenyhdistys lakkautti toimintansa 1927 ja luovutti omaisuutensa Pöljän Pienviljelijäin osastolle (yhdistysrekisterissä Pöljän torppariosasto ry). Kantajat näkivät uuden yhdistyksen perustamisen ja omaisuuden luovuttamisen kommunistien juonitteluna. Kantajan mielestä talo olisi luovutettava sen lailliselle omistajalle eli Suomen Sosiaalidemokraattiselle puolueelle.[6] No, Salo oli osoittanut, ettei kantajaa ole edes olemassa, joten se siitä.

Oikeuden pöytäkirjan liitteenä on ”PöljänTyöväen Yhtiksen” yleiskokouksen pöytäkirja 20.11.1927. Puheenjohtajana toimi Aaro Miettinen ja sihteerinä Juho Miettinen. Siinä ”Päätettiin lahjottaa ja luovuttaa Pöljän Työväen Yhtiksen talo tontteineen sekä kaikine irtamistonee Varonee ja Velkoneen Pienviljelijän Liiton alaselle Pöljän Osastolle talo sijatsee Siilinjärven pitäjään Pöljän kylässä sijatvalla tontilla joka on lohastu Halolan tilasta N:ro20 Yllä mainitussa Pöljän kylässä.

Rieti Itkosen kanteessa epäiltiin, että tämä pöytäkirja on tekaistu eikä oikeasti kokousta ole pidetty. Ainakin pöytäkirja kertoo siitä, ettei kirjanoppineita yhdistyksen toiminnassa mukana ollut. Lakkautetun yhdistyksen tilit tarkastivat Oskari Heikkinen ja Heikki Rööri.[7]

Asianajaja Asser Saloa riepotellaan Vaasan oikeustalon edustalla vuonna 1930.

Ja sitten nousi myrsky. Yhdistykset lakkautettiin, talot joutuivat muiden käsiin. Savon Sanomat uutisoi 10.10.1931, että Pöljän maamiesseura on ostanut työväentalon valtiolta. Maamiesseura hallinnoi taloa aina vuoteen 1947 saakka.




[1] Savo 27.7.1930
[2] Kuopion nimismiespiirin arkisto, luettelo yhdistyksistä, jotka on Kuopion läänissä todettu kommunistisiksi.
  Joensuun maakunta-arkisto.
[3] Maaherran päätös yhdistyksen lakkauttamisesta. Kuopion nimismiespiirin arkisto.
[4] sama
[5] Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirja 17.12.1929. Joensuun maakunta-arkisto.
[6] sama
[7] sama

torstai 7. kesäkuuta 2018

Pöljän työväenyhdistysten ja työväentalon vaiheita 1919-1930


Pöljän työväenyhdistys rakensi vuonna 1913 oman talon keskeiselle paikalle Kuopion-Iisalmen radan ja maantien varteen. Ensimmäinen varma tieto talon käytöstä on syksyltä 1913.[1]

Pöljän työväentalo 1920-luvulla.
Työväenliikkeen hajaantuminen sisällissodan jälkeen näkyi Pöljälläkin. Pöljän Työväenyhdistys asettui vasemmistososialistiselle kannalle ja erosi SDP:stä.[2] Asiasta äänestettiin ja vastaääniäkin annettiin, mutta enemmistö asettui eron kannalle. Kokouksessa asetettiin kolmijäseninen toimikunta vasemmistopuolueen perustamista varten. Toimikuntaan valittiin Aaro Miettinen, Oskari Heikkinen ja Juho Kallio.[3]

Pöljän yhdistyksen ratkaisu oli Kuopion läänissä yleisen linjan mukainen. Vasemmistososialistit kaappasivat vanhan SDP:n Kuopion piiriorganisaation vuoden 1920 alussa. Valtaosa piirin yhdistyksistä erosi SDP:stä ja liittyi sosialistiseen piirijärjestöön.[4] Toiminta Pöljän työväentalolla oli vilkasta, sos.dem. nuoriso-osasto, torppariosasto ja työväenyhdistys järjestivät tanssi-iltamia ja kokouksia talolla.[5]


Punikin joulu käsitteli vuoden 1918 tapahtumia kriittisesti ja katkerasti.
Savon Kansa oli SSTP:n laajalevikkisin julkaisu Suomessa.
Suomen Sosialistinen Työväenpuolue (SSTP) perustettiin Helsingissä kesäkuussa 1920.  Puolue kuitenkin lakkautettiin maanpetoksellisena järjestönä jo vuonna 1923. Silti siihen liittyneet yhdistykset jatkoivat toimintaansa Kuopion alueella paikallisjärjestöinä ja vaaliliittoina.[6] Julkisen toiminnan taustalla oli vielä SKP:n maanalainen toiminta. Sisällissodan jälkeen Venäjälle paenneet punaiset perustivat Suomen Kommunistinen Puolueen 1918 Moskovassa. Kuopio oli kommunistien maanalaisen toiminnan yksi keskuspaikkoja Suomessa.[7]

Työväenyhdistyksen ja torppariosaston pöytäkirjat ovat kateissa. Sen sijaan Työväenarkistossa on tallessa Pöljän nuoriso-osaston pöytäkirjat. Kylällä perustettiin 1926 kokonaan uusi tätä nimeä kantava yhdistys. Edellinen oli perustettu vuonna 1916.[8] Perustavassa kokouksessa päätettiin yksimielisesti liittyä jäseneksi Sos.dem. Nuorisoliittoon.[9]

Johtokuntaan valittiin H. Röör, Aaro Miettinen, Naimi Kähkönen, Elias Kähkönen ja Hanna Takkunen. Varalle Saimi Ruuskanen, Lauri Jääskeläinen ja Erkki Väänänen. Samassa tilaisuudessa pidetyssä järjestäytymiskokouksessa Aaro Miettisestä tuli nuoriso-osaston puheenjohtaja.

Nuoriso-osaton jäsenluettelossa on 23 nimeä. Huomiota kiinnittää, että muutoin varsin miesvoittoisessa Pöljän työväen yhdistystoiminnassa tältä listalta löytyi sentään kahdeksan nuorta naista.[10] Pöljän sos.dem. nuoriso-osasto piti kokouksia ja iltamia talolla. Mitenkään aktiivista toiminta ei näytä olleen.[11]

Vahtimestari/puheenjohtaja Aaro Miettinen ja yhdistys joutuivat  1927 talon siivouksesta riitaan, yhdistys kieltäytyi maksamasta Miettisen esittämää laskua. Pöytäkirjoista tulee kuitenkin selväksi, että Pöljän työväenyhdistys omisti talon ja nuoriso-osasto sai korvausta vastaan sitä käyttää.
Kommunistien/vasemmistososialistien toiminta kävi hyvin vaikeaksi 1920-luvun loppua kohti tultaessa. Kuopiossakin pidätettiin useita SKP:n piirin johtoon kuuluneita henkilöitä.[12] Poliittinen toiminta lienee lamaantunut. 

Helmikuussa 1928 Kuopion SDP:n piiri aktivoitui Pöljän yhdistyksen asiassa. Pöljällä järjestettiin kokous, jonka tarkoituksena oli ”yhdistyksen henkiinherättäminen”.[13] Pöljän uusi työväenyhdistys rekisteröitiin maaliskuussa 1928 ja sen puheenjohtajaksi valittiin Pekka Ruuskanen.[14]

Muita yhdistyksen hallitukseen valittuja olivat O. Rautiainen, Ville Ruuskanen, Vilho Ruuskanen, L. Jääskeläinen, V. Ollikainen, varalle H. Halonen, S. Jääskeläinen, K. Heinonen ja N. Rautio. Järjestäytymiskokouksen yhteyteen järjestetyt iltamat meinasivat johtaa mellakkaan, kun Aaro Miettinen ei aluksi suostunut avaamaan työväentalon ovia. Lähes satapäinen tanssiväki pakotti vahtimestari Miettisen avaamaan oven. Hän asui työväentalon pihatontille rakentamassaan talossa.[15]

Uuden sosiaalidemokraattisen yhdistyksen toiminnassa oli mukana kolme Pöljän sos.dem. nuoriso-osaston jäsentä: L. Jääskeläinen, V. Ollikainen ja O. Rautiainen.

Mikkelin sosiaalidemokraattiset lehdet kirjoittivat tapauksesta, sillä ilmeisesti Pekka Ruuskanen antoi tietoja, ehkä jopa kirjoitti juttuja. Lehtien mukaan oli Pöljälle perustettu sosiaalidemokraattinen yhdistys, jolla oli laaja kannatus. Kommunistiseksi tulkittu vanha työväenyhdistys ja Aaro Miettinen pitivät kuitenkin lujasti kiinni työväentalosta. Varotoimena yhdistys oli lehden mukaan lahjoittanut talon maatyöväenosastolle (entinen torppariosasto). Tätä luovutusta Pekka Ruuskanen ja osa pöljäläisistä pitivät lehden mukaan laittomana.[16]

SDP:n lehdissä Pöljän vanha työväenyhdistys liitettiin kommunistien maanalaiseen toimintaan ja he pyrkivät osoittamaan Miettisen ja ”pienen kommunistikoplan” pitävän työväentaloa laittomasti hallussaan.[17] Talolle mm. suunniteltiin uuden sosiaalidemokraattisen yhdistyksen tansseja toiseksi pääsiäispäiväksi 1928, mutta A. Miettinen ei päästänyt uuden yhdistyksen väkeä sisälle.[18]

Joulukuussa 1929 talon omistajuusriitaa käsiteltiin Maaningan käräjillä. Kantajana oli sos.dem. puoluetoimikunta, joka siis vaati taloa sosiaalidemokraattiselle Pöljän työväenyhdistykselle. Vastaajana oli Pöljän torppariosasto ja Aaro Miettinen. Vastaajia avusti Asser Salo, kantajia Rieti Itkonen. Aikansa huippujuristit olivat laatineet lausunnot oikeudelle, mutta eivät olleet itse paikalla. 

Kantajia edusti Maaningan vt. nimismies Unonius ja Aaro Miettinen edusti Pöljän torppariosastoa. Salon taitavasti laadittu vastine kumosi koko oikeudenkäynnin eikä oikeus ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Talo jäi torppariosastolle. [19]

Voitto jäi lyhytaikaiseksi iloksi, sillä vuoden 1930 aikana Pohjois-Savon työväentalot joutuivat ennen näkemättömän vainon kohteeksi. Pöljän työväentalo ovet suljettiin heinäkuussa 1930 maaherran päätöksellä. Kommunistilakien perusteella kymmenet talot takavarikoitiin valtiolle ja myytiin uusille omistajille. Savo uutisoi 26.7.1930: Suljettuja kommunistipesiä. Läänin maaherra on, tehdystä esityksestä ja nojautuen sisäasianministeriön lähettämään kiertokirjeeseen, määrännyt, että Iisalmen kaupungissa oleva työväentalo sekä Mustinlahden, Siilinjärven, Kuuslahden ja Pöljän työväentalot ovat suljettavat toistaiseksi.

Kaikkien sellaisten yhdistysten talot takavarikoitiin, joilla oli ollut selkeä yhteys SSTP:n toimintaan 1920-1923. Kuopion vasemmistososialistinen/kommunistinen piiri auttoi Pöljän vanhaa yhdistystä, esimerkiksi Emmanuel Juuti[20] ja Abel Marjanen vierailivat kokouksissa. Marjanen tuomittiinkin vankeuteen kommunistisesta toiminnasta 1928.

Pöljän työväentalon olisi pelastanut työväenliikkeelle vain se, että Aaro Miettinen olisi suostunut luovuttamaan sen uudelle sosiaalidemokraattiselle yhdistykselle 1928-29. Uuden yhdistyksen puuhamies Pekka Ruuskanen kuoli yllättäen syksyllä 1928, ehkäpä talonvaltauksen paras terä katosi siinä samassa.[21]

Tekstiä muokattu oikeudenkäynnin osalta 15.6. Asser Salo ei ollut oikeudenkäynnissä itse paikalla.




[1] Savo 11.9.1913. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1288435/articles/2850667
[2] Hajamietteitä Pöljältä, Pöljän työväenyhdistys 1918-1919. http://airaroivainen.blogspot.com/2017/03/poljan-tyovaenyhdistys-1918-1919.html
[3] Uusi Savon Kansa 17.1.1920. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1233635/articles/2850668
[4] Kinnunen, Savon historia V. Vastakohtien aika 1919-1944, 128-129.
[5] Savon Kansa 30.10.1919, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1233578/articles/2850669
[6] Kinnunen, 130-132
[7] Kinnunen, 140-156
[8] Hajamietteitä Pöljältä, vallankumoushuumaa ja lakkoilua. http://airaroivainen.blogspot.com/2017/02/vallankumoushuumaa-ja-lakkoilua.html
[9] Pöljän Sos.dem Nuoriso-osaton pöytäkirjat 14.11. 1926. Työväenarkisto.
[10] Pöljän Sos.dem. Nuoriso-osaston jäsenluettelo. Työväenarkisto.
[11] Pöljän Sos.dem. Työläisnuoriso-osaston pöytäkirjat 1926-1928. Työväenarkisto.
[12] Kinnunen, 145-146
[14] Vapaus 23.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713216/articles/2854851
[15] Vapaus 14.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713232/articles/2854852
[16] Vapaus 21.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713221/articles/2854848
[17] Vapaus 4.3.1929, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713071/articles/2854849
[18] Vapaus 11.4.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713246/articles/2854853
[19] Vapaus 20.12.1929, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1770341/articles/2854850
[20] Vapaus 14.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713232?page=3&term=P%C3%B6lj%C3%A4n&term=Juuti
[21] Vapaus 19.9.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1712982/articles/2854854

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Vilho Alhojärven oppilas muistelee opettajaansa

Olen käsitellyt useissa viime aikojen teksteissäni kansakoulunopettaja Vilho Alhojärven vaiheita Siilinjärvellä ja Kotkassa. (tämä ja tämä ja tämä) Muutama viikko sitten Kotkan kaupunginarkiston arkistosuunnittelija Ari Ryökkynen kertoi löytäneen kiehtovan pakallishistoriallisen muistelun Vilho Alhojärvestä. Ossi Muuri oli kirjoittanut ja Otava julkaisuut vuonna 1973 lapsuudenkuvauksen Kotkasta 1910-luvulta. Ja siellähän "Alho" esiintyykin ilmielävänä entisen oppilaan muistamana!

Muuri kuvailee ensin Valter Thoménin suunnitelemaa  Hovinsaaren koulua, jossa oli keskuslämmitys, vesiklosetit ja pesulavuaarit sekä voimistelusalin yhteydessä suihkuhuone kuumine ja kylmine vesineen. Oppilaat olivat ylpeitä koulustaan.

Hovinsaaren koulu valmistui v. 1907.
"Neljännelle siirryttäessä kerättiin kaikista sekaluokista pahat pojat yhdeksi poikaluokaksi. Kouluun oli syksyllä saatu uusi opettaja. Hänen nimensä oli Vilho Alho. Hän saikin nyt tämän vastaperustetun poikaluokan nimiinsä. Luokkaamme nimitettiin loppuun asti Alhon luokaksi. Opettajamme saikin alusta saakka sotia huonomaineisen luokkansa poikien puolesta. Heidän syykseen aina ensiksi pantiin kaikki paha, mikä koululla sattui." 

Ossi Muurin kouluvuosista oli kulunut yli 60 vuotta, kun hän muistelmansa kirjoitti. Kouluvuosiin liittyi kiusaamisen kokemus ja vaikeita rstiriitoja opettajien kanssa. Työläisperheiden lasten ja opettajien välill tuntuu olleen syvä epäluotamus. Tämän keskellä poika muistaa Vilho Alhojärveä häkellyttävän kauniisti.

"Uusi opettajamme Alho saavutti pian meidän poikien täyden kunnioituksen ja jakamattoman ihailumme. Me pojat emme enää olleet kurittomia. Opettajan ohjeita ja toiveita vastaan ei rikottu, läksytkin otimme nyt vakavasti ja niissä selviytymistä pidimme kunnia-asianamme. Pitkää aikaa ei kulunut, kun opettajaansa ihastuneet pojat koulupäivän päättyessä laumana ympäröivät ihailunsa kohteen ja saattelivat häntä kotiportille. Hän oli mukana urheilukentällä pelaten palloa ja urheillen sekä ohjaten, neuvoen ja innostaen meitä."

Muurin mukaan toiset opettajat eivät hyväksyneet Alhojärven epäsovinnaista kanssakäymistä oppilaidensa kanssa ja eristivät opettajan omasta seurastaan. Oletettavasti sosiaalidemokraattinen puoluetaustakaan ei edistänyt opettajakuntaan sulautumista.

Alhojärvi ja Kotkan Taimen painijoita.
Suomen Työväen alpumi 1.1.1914.
Ossi Muurin muistelut avaavat kiinnostavan kurkistusaukon kansakoulun opetukseen, kurinpitoon ja oppilaiden väliseen arkeen. Ossia kiusattiin järjestelmällisesti erikoisen nimen vuoksi. Tämän vuoksi hän ajautui tappeluihin ja joutui kärsimään niistä rangaistuksia. Opettajille ei saanut "kieliä".

Poikaluokkaa opettivat myös muut opettajat kuin Alhojärvi. Erityisesti uskonnonopettajan kanssa syntyi vaikeita kahakoita. Opettaja mm. seisotti oppilaita jälki-istunnossa kertomatta, mitä väärää pojat olivat nyt tehneet. Hän myös löi Ossia, joka sitten antoi opettajalle samalla mitalla takaisin. Ossi Muurin mukaan Alhojärvi puhui hänen puolestaan opettajien kokouksessa ja se puhe pelasti erottamiselta.

"Kuinka syväksi toisten opettajien viha ja kateus vuosien kuluessa kasvoi, sen osoittaa heidän raukkamaisen katala tekonsa kansalaissodan lopussa. Heidän toimestaan Alho talutettiinvalkoisten teloitusryhmän eteen ja ammuttiin. Jollain keljun keinoilla nämä hänen murhaansa syylliset opettajat anastivat Alhon kaupungissa omistaman talon ja asuivat siinä... Alho ei kansalaissotaan sekaantunut millään muotoa, opetti vaan koulussa luokkaansa koko ajan.

Muuri esittää kovin varman teorian Alhojärven ampumisen taustaksi. Tiedämme, että Alhojärvi kuului Kotkan työväenliikkeen aktiiveihin. Hän ei kuulunut punakaartiin eikä kannattanut ilmeisesti asellista toimintaa. Mutta Kotkan punaiseen hallintoon hän kuitenkin kuului, ei voi sanoa ettei hän olisi mitenkään osallistunut asioihin.

Alhojärven omaisuuden jako kuoleman jälkeen onkin vielä selvittämättä. Konkurssihuutokaupassa hänen talonsa siirtyi maanviljelijä Wiktor Wanhalalle Pyhtään Heinlahdesta 24.800 markan hinnalla. On mahdollista, että opettajia on asunut Hovinsaaren koulun lähellä sijainneessa kiinteistössä, mutta ei kukaan opettajista rakennusta ostanut. (Etelä-Suomi 1.3.1919)

Ossi Muurin kirja on mainiota kirjallisuutta, hän kuvailee tarkasti ja vivahteikkaasti elinpiiriään. Kirja on niin hyvää kirjallisuutta, ettei sitä tietenkään voi pitää totuutena. Alhojärven murha koettiin ilmeisesti laajalti vääränä tekona. Sen vuoksi häneen liittyvä muistelukin nostaa esille miehen hyvät  teot korostetusti.

Yhden Alhojärven opetuksen Ossi muisti tarkasti vielä kuudenkymmenen vuoden jälkeenkin. Opettaja oli neuvonut:

"Kun kävelette raittiissa ulkoilmassa hengittäkää syvään, vetäkää rauhallisesti keuhkonne täyteen ilmaa niin, että jokainen pikku sopukkakin on täyttynyt, sittenkin vielä pieni nykäys ilmaa. Pidättäkää sitten hengitystä pieni hetki, hitaasti, rauhallisesti puhallatte sitten ilmaa ulos kunnes keuhkonne ovat tyhjät, sitten vielä pieni puhallus. Tehkää tämä kymmenen kertaa peräkkäin ja useamman kerran kävelyretken aikana."

Tekiköhän opettaja Alhojärvi näitä harjoituksiaan jo Siilinjärvellä ollessaan?






sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Taavetti Lapveteläinen - maaninkalainen kansanedustaja 1911-1918


Heinäkuun ensimmäisinä päivinä 1919 suomalaisten työväenlehtien pääuutinen oli kahden valtiorikosvangin kuolema Sörnäisten vankilassa. Yöllä 1.7. kuolivat SDP:n kansanedustajat Juho Kujala ja Taavetti Lapveteläinen. Kujala oli tehnyt itsemurhan ja Taavetti Lapveteläinen sai ilmeisesti halvauskohtauksen. Aluksi molempia pidettiin itsemurhana, mutta näin ei Lapveteläisen kohdalla ollut.[1] Vuoden 1918 jälkiselvittelyt koskettivat tämänkin seudun ihmisiä.

Taavetti Lapveteläinen.
Kuva Työväenarkisto.
Taavetti Lapveteläinen oli syntynyt 12.11.1860 Maaningan Käärmelahdessa Rantalan tilalla n:ro 25. Hänen vanhempansa olivat Petter Lapveteläinen (s.1821) ja Maria Hoffrén (s.1826).[2] Perheen isä Petter Lapveteläinen kuoli 1869, jolloin tila joutui vasaran alle. Perhe hajosi ja Taavetti joutui jo 9-vuotiaasta elättämään itsensä maaseudun töillä. Setä Pärtty Lapveteläinen otti pojan hoiviinsa. Taavetti elätti itsensä Maaningalla renkinä 25-vuotiaaksi, jolloin hän pääsi töihin rautatietyömaille Ouluun, Savoon ja Karjalaan.

Kiertolaiselämän jälkeen Lapveteläinen siirtyi Bomannin puusepänliikkeeseen Kuopioon. Valtiorikosoikeuden kuulustelupöytäkirjassa Lapveteläinen kertoo, että viimeinen työpaikka oli Otto Pirisen laivanrakennustöissä Leppävirralla.[3] Kuopiossa hän myös aktivoitui työväenliikkeen toimintaan. Hänestä tuli kaikille tuttu toimija monissa työväestön riennoissa. 

Lapveteläinen toimi Kuopiossa puuseppien ammattiosastossa, työväenyhdistyksessä, Kuopion Työväen Osuuskaupan ja Savon Työväen Kirjapainon osuuskunnan hallituksessa. Lisäksi hän kuului sos.dem. piiritoimikuntaan. Hän tuli myös valituksi kaikille valtiopäiville vuodesta 1911. Viimeisissä vaaleissa syksyllä 1917 Lapveteläinen sai yli 6000 ääntä Kuopion läntisessä vaalipiirissä.[4]

Kansanedustaja Taavetti Lapveteläinen pidätettiin 24.4.1918 Helsingissä asunnostaan Oikokatu 3. Hänet ja muitakin entisiä kansanedustajia ja SDP:n vaikuttajia vietiin Ison Mjölön saareen[5] Helsingin edustalla. Olot olivat hyvin alkeelliset ja ruokaa vähän. Kevään ja kesän aikana häntä kuulusteltiin ja tutkittiin, kansanedustajavangit siirrettiin myös Sörnäisten vankilaan. Olotkin kohenivat jonkin verran.

Lapveteläinen oli suostunut toimimaan ensiksikin vallankumoushallinnon pääneuvostossa ja lakivaliokunnassa sekä sittemmin vallankumousylioikeuden jäsenenä. Hän oli ollut valitsemassa kansanvaltuuskunnan jäseniä. Lapveteläistä ei syytetty murhista, ryöstöistä tms., mutta hänen osallistumisensa vallankumoushallinnon tehtäviin oli tuohon aikaan raskas rikos. Oli valmisteltu valtio- ja maanpetosta, oli osallistuttu laillisen hallituksen kaatamiseen, oli puhuttu vallankumouksellisia puheita ja kannatettu syksyn Me vaadimme -ohjelmaa.[6]

Lopulliset tuomiot julistettiin marraskuun 12. päivänä 1918. Samassa käsittelyssä 38 valtiorikosvankia. Heistä tuomittiin kuolemaan yhdeksän henkilöä. Taavetti Lapveteläinen sai elinkautisen vankeustuomion.[7] Tuomiot vahvistettiin tammikuussa 1919.

Ennen kuolemaansa Lapveteläinen ehti tavata vielä tyttärensä, mutta viimeiseksi Kuopion käynniksi jäi joulukuun 1917 vierailu. Vaikka hänen kuolemansa oli luonnollinen, pitivät aikalaiset vankilan oloja kuoleman jouduttajana.

Taavetti Lapveteläisen hautajaiset 5.7.1919 Kuopiossa.
Kuva Työväenarkisto.
Hautajaiset pidettiin 5.7. Kuopiossa.[8] Tilaisuudesta muodostui myös hiljainen mielenosoitus. Monituhantinen saattoväki lähti liikkeelle Kuopion työväentalolta. Hautajaistilaisuudessa piti puheen kansanedustaja Ville Vainio, soittokunta soitti surumarssin ja Työväenmarssin.[9]

Taavetti Lapveteläinen oli naimissa Amalia Sulanderin kanssa ja pariskunnalla oli kaksi lasta, Alma ja Vilma.[10]




[1] Savon Kansa 3.7.1919 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1233527/articles/2778601
[3] Valtiorikosoikeuden asiakirjat http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=525910
[4] Savo 18.10.1917 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1288831/articles/2778
[5] Isosaari
[6] katso edellä
[7] Nykyaika 15.4.1922 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1143287/articles/2779603
[8] Savon Kansa 5.7.1919 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1233528/articles/2778600
[9] Kansan Voima 12.7.1919 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1205845/articles/2778605
[10] Savon Kansa 5.7.1919 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1233528/articles/2776649

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Työn orjat sorron yöstä nouskaa! Työväenliikkeen alkutaipaleelta Siilinjärvellä


Suomessa ja Siilinjärvelläkin oli eletty syksyllä 1905 poliittisesti kiihkeitä aikoja. Säätyvaltiopäivät olivat vaihtumassa eduskuntauudistuksen myötä aidosti demokraattiseksi eduskunnaksi. Suurlakolla syksyllä 1905 oli saavutettu suuria, mm. yleinen ja yhtäläinen äänioikus oli tulossa. Näistä tapahtumista olen kirjoittanut jo aiemmin, kun käsittelin kansakoulunopettaja Vilho Alhojärven vaiheita Siilinjärvellä.

Syksyn suurlakon jälkeen perustettiin ainakin Siilinjärvelle ja Pöljälle työväenyhdistys. Toukokuun 13. päivänä 1906 Siilinjärven työväenyhdistys järjesti kevätretken Kolmisopelle. Noin 50 hengen joukko käveli 10 kilometrin matkan lampuoti Aaro Vartiaisen talolle, joka tilaisuutta varten oli vuokrattu.[1]

Tarkoituksena oli ilmeisesti innostaa työväenyhdistyksen perustamiseen ja tehdä selkoa valmisteilla olevasta eduskuntauudistuksesta. Siilinjärven työväenyhdistyksen puheenjohtaja Vilho Alhojärvi johti joukkoja ja oli lupautunut pitämään juhlapuheen.

Joukko kokoontui sovitusti lampuoti Aaro Vartiaisen kotiin, Kolmisoppi n:ro 5. Heti tultua huomattiin, että tuvassa istuivat jo valmiiksi isännät Juho Savolainen, Juho Ruuskanen ja Heikki Väänänen. Heidän läsnäolonsa herätti epäluuloja ainakin Vilho Alhojärvessä, jolla oli hyvin huonot välit paikallisten perustuslaillisten vaikuttajien kanssa.[2]

Juho Savolainen eli Pyykankaan Jussi istumassa, Juho Ruuskanen
seisoo. Kuva ehkä vuosisadan vaihteesta.
Kuva Annu Jauhiainen.
Alhojärvihän oli joutunut lähtemään suurlakon aikaan pakosalle, koska Siilinjärven perustuslailliset olivat syyttäneet häntä santarmien kätyriksi ja ilmiantajaksi. Juho Savolainen ja Juho Ruuskanen olivat paikallisia perustuslaillisia napamiehiä.

Työväen marssin jälkeen Alhojärvi aloitti puheensa. Hän käsitteli siinä työväenliikkeen nousua koko maassa, kansan pohjakerrosten kurjaa asemaa ja huomautti, että "etteivät vallassaolijat saa tyytymättömyyden aiheita korjatuksi, ennenkuin koko kansa yleisen äänioikeuden saatuansa pääsee vaikuttamaan lainlaadintaan. Kaikki katseet ovat nyt tähdättyinä koolla oleviin valtiopäiviin." Alhojärvi viittasi siihen, että päätöksen uudesta valtiopäiväjärjestyksestä joutui tekemään vanha järjestelmä. Käytännössä vanhan säätyvaltiojärjestelmän edustajat joutuivat lakkauttamaan itsensä. Työväenliikkeen piirissä pelättiin, etteivät säätyvaltiopäivät pysty tekemään tätä päätöstä.

Tässä yhteydessä Alhojärvi oli puheessaan viitannut siihen, että Helsingin työväestö ja punainen kaarti tulevat järjestämään säätytalolle mielenosoituksia, kun ratkaiseva äänestys pannaan toimeen. Puheessaan Alhojärvi myös viittasi kunnallisen äänioikeuden epäoikeudenmukaisuuteen. Hän sanoi kipakasti, että nykyisin "yksilön kunnallisen, kuten valtiollisenkin viisauden määrää hevosten ja lehmäin lukumäärä."

Alhojärvi kääntyi tuvan seinustalla istuvan Juho Savolaisen puoleen ja sanoi: "Kun työväestö taistelee, ei se tarvitse pistimiä, ei revolveriä eikä köysiä." Ilmeisesti nämä pistot suututtivat jo valmiiksi epäluuloiset perustuslailliset isännät, sillä Juho Savolainen keskeytti tilaisuuden tässä vaiheessa ja vaati väkeä poistumaan tuvasta. Myös Lassi Koistinen ja Salomon Savolainen vaativat Alhojärveä lopettamaan puheensa. Tuvassa huudettiin, "alas häiritsijät!" ja toisaalla "ulos!"

Alhojärvi sanoi omassa lausunnossaan, että joukko siirtyi pois tuvasta, ettei olisi tapahtunut pahempia seurauksia. Lähtiessään joukko lauloi Kansainvälistä. Kokoontumista jatkettiin maantien varressa ja lampuoti Aaro Vartiainen kutsui ihmiset hetken kuluttua takaisin tupaansa.

Tilaisuus saatiin pitää loppuun ja perustettiin Kolmisopen ja Kuuslahden työväen yhteinen yhdistys. Lopuksi vielä tanssittiin.[3]

Tiedämme tilaisuuden kulusta, koska Juho Savolainen teki Alhojärven puheista ilmiannon. Hänen mukaansa Alhojärvi oli puheissaan kehoittanut kansaa tottelemattomuuteen voimassaolevia lakeja ja esivaltaa vastaan. Ilmiannon tueksi Juho Savolainen oli hakenut lausunnon talollinen Juho Ruuskaselta, talollisen tytär Hanna Ruuskaselta, loinen Aaro Savolaiselta ja talollinen Antti Korhoselta, kaikki Kolmisopen kylältä. Lisäksi lampuoti Adami Wenäläinen Kasurilan kylästä oli allekirjoittanut todistuksen, että Alhojärvi olisi kehoittanut väkivaltaan ja vallitsevan järjestelmän kaatamiseen. Lausunto on päivätty kesäkuulle 1906.[4]

Ruununnmismies Mathias Ropponen kuulusteli asianosaisia Kolmisopella 6.11.1906. Edellä mainittujen ilmiantajien lisäksi kuulusteltiin Heikki Väänästä. Kuulusteltavat uudistivat todistuksensa, että Alhojärvi oli uhannut väkivallalla, jos uusi vaalilaki ei toteudu. ”Säätytalo on revittävä alas, jos uudistus ei toteudu.

Siilinjärven kestikievarissa kuulusteltiin lampuoti Taavi Raatikaista, talollisenpoika Leander Snelmannia, mäkitupalainen Fredrik Karhusta, suutari Aaro Karppia, talollinen Elias Laitista, kartanonomistaja Robert Weiselliä, räätäli Jaakko Hakkaraista, lois Aaro Pirskasta, lois Hanna Kuosmasta, lois Pekka Njödiä, lois Janne Hakkaraista ja kansakoulunopettaja Vilho Alhojärveä.

Kolmisopen kuulusteltavat olivat kuulleet Alhojärven puheet kovin eri lailla kuin kestikievarin kuulusteltavat. Savolaisen todistajat todistivat, että Alhojärvi on uhannut kaataa säätytalon ja sanonut, ettei lakia tarvitse kunnioittaa. Alhojärven puolustajat taas pitivät hänen sanojaan kielikuvina, eikä hän ollut kiihottanut kansaa väkivaltaan.

Ilmianto oli käsittelyssä Kuopion pitäjän käräjäkunnan talvikäräjillä 13.3.1907. Siellä todistajat uudistivat väitteensä eikä ratkaisua syntynyt. Asia siirrettiin seuraaviin käräjiin. 22.10.1907 käräjillä Alhojärvi vapautettiin kaikista syytteistä, mutta molemmat osapuolet velvoitettiin maksamaan oikeidenkäynnin kulut itse.[5]

Savon Työmiehessäkin kiinnitettiin huomioita jutun ristiriitaisuuteen. Oli helppo nähdä, että kyseessä oli henkilökohtaiselle tasolle siirtynyt riitely. Kansakoulunopettaja Alhojärvi oli ilmeisesti varsin rohkea ja pisteliäs puhuja. Siilinjärvellä ja muuallakin tilalliset olivat tottuneet ja oppineet hoitamaan esimerkiksi kunnallishallinnon asioita. 

Vilho Alhojärven toiminta ja työväenliikkeen nousu näyttäytyivät vakiintuneen valta-aseman haastamisena. Sitä ei ollut ihan helppo käsitellä. Vertailukohtana sanottakoon, että Pöljällä perustuslailliset ja työväenyhdistys elivät varsin sopuisasti rinnakkain. Kylän kaikkien yhdistysten kokouksia pidettiin Virtasten Puustellissa.

Uusi vaalilaki hyväksyttiin kesällä 1906 ja vaaleihin valmistautuminen alkoi. Huomiota kiinnittää, että samanlainen yhdistysten tilaisuuksien häirintä jatkui Siilinjärvellä myös vaalikampanjan aikana. Erilaisten näkemysten sietoa vasta opeteltiin.




[1] Savon Työmies 24.10.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693686/articles/171661
[2] Kuopion käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirjat 1907-1907. C I a:172. JoMa
[3] Savon Työmies 5.7.1906 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693489/articles/125354
[4] Kuopion käräjäkunnan talvikäräjät 13.3.1907, liiteasiakirja, JoMa
[5] Savon Työmies 24.10.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693686/articles/171661