perjantai 17. elokuuta 2018

Sasu Punanen, Pöljä, Savon rata

"Veli Giovanni" Viherjuuri ja "Sasu Punanen" (oik.) Pöljän pysäkillä
1935. Kuva Pöljän kotiseutumuseon kokoelmat.

Viime vuosisadan alkupuolella Pöljän kylällä vaikutti kolme kansallisellakin tasolla näkyvää henkilöä. Nimittäin agronomi, toimittaja, poliitikko Tatu Nissinen, kirjailija, opettaja Kalle Väänänen ja kolmantena toimittaja, kansanedustaja Yrjö Räisänen, nimimerkki Sasu Punanen.

Yrjö Räisänen osti Pulasteen tilasta tontin 1920-luvun lopulla ja rakensi Pitkänjärven rantaan perheelleen kesähuvilan.[1] Ensimmäinen viittaus huvilalomaan Pöljällä on vuodelta 1928, jolloin hän Suomen Sosiaalidemokraatin kolumnissaan kertoi:

Kun tätä luetaan, olemme jo painaltaneet maalle, kesälaitumille...Tämä on tarpeellista sanoa siksi, koska äkkijyrkät veljet voisivat taas selittää, kun me jätämme tämän tähystyspaikkamme, että ”nyt se on Sasu ratkennut juomaan.”
Menemme ”isänmaahan”, Savoon, Pöljän pysäkille.[2]

Sasu Punasen huvila Pöljän Pitkänjärvellä nykyisessä asussaan. Rakennus
on säilynyt ulkoaultaan alkuperäisessä asussa.
Yrjö Räisänen alias Sasu Punanen syntyi Kuopiossa 16.2. 1888. Hänen isänsä oli satulaseppämestari Kaarlo Räisänen ja äitinsä Riitta Lovisa Sutinen. Isän puolelta sukujuuret johtavat Pielavedelle, äidin puolelta Nilsiään. Yrjö -poika pääsi opintielle, mutta oppikoulu keskeytyi seitsemänteen vuoteen sairastelun vuoksi.[3] Oppikouluvuosinaan hän koki 17-vuotiaana nuorukaisena suurlakkovuoden 1905 hulinaa Kuopiossa.[4]

Vuodesta 1909 Räisänen työskenteli Savon Työmiehen/Sanantuojan eri tehtävissä Kuopiossa ja Iisalmella. Työväenliikkeeseen hän oli kasvanut jo kotonaan. Sanomalehtimiehen ura vei hänet lopulta Helsinkiin Työmiehen toimitussihteeriksi 1917. Samana vuonna hän meni naimisiin Kerttu Savolaisen kanssa, pariskunnalle syntyi kaksi poikaa, Yrjö Kullervo (1919) ja Juha Kaarlo (1921).[5]

Sisällissodan 1918 jälkeen Yrjö Räisänenkin pidätettiin ja hän joutui pahamaineiselle Iso Mjölön keskitysleirille. Kuitenkin jo saman vuoden syyskuussa, kun Suomen Sosiaalidemokraatti sai luvan ilmestyä, Räisänen aloitti lehden toimitussihteerinä. Heti ensimmäisessä lehdessä 16.9.1918 esiteltiin pakinoitsija Sasu Punanen, aluksi Niitä näitä - otsikolla, mutta sittemmin vakiintui Mitä Sasulle kuuluu -palsta. Kolumni/pakina oli yleensä heti etusivulla.

Sasun huvila oli komea ilmestys Pitkänjärvellä ja hänen oleskelunsa kylällä herätti uteliaisuutta. Esimerkiksi Pohjolanmäen isäntä Aatu Väänänen tutustui Räisäseen hyvin, talosta myytiin kesävieraille elintarvikkeita ja kyläilyä puolin ja toisin harrastettiin. Huvilalla apulaisena kylän nuorista naisista työskenteli ainakin Lyydia Roivainen (Puurunen). Oheisessa heinäpeltokuvassa taas oltiin Janne ja Aino Holopaisen heinäapuna.

Heinäväkeä Riitaniityllä Hoikilla. Etualalla istuvat Yrjö ja Kerttu Räisäsen pojat
 Yrjö Kullervo ja Juha Kaarlo. Oikealla seisoo Kerttu Räisänen, keskällä kuvaa
seisoo Lyydia Roivainen. Äärimmäisenä vasemalla istuu Janne Holopainen.
Niin täysiverinen poliitikko Räisänen oli, että hän ei ilmeisesti malttanut olla agiteeraamatta kesälläkään. Ei liene sattumaa, että Pöljän Sosiaalidemokraattinen yhdistys aktivoitui nimenomaan 1920-luvun lopulla. Yhdistys koetti saada käyttöönsä Pöljän kommunistien hallussaan pitämän työväentalon. Työ näkyi myös vuoden 1929 vaalituloksessa ”nosken puolen” eli SDP:n kannatuksen nousuna Pöljällä. Näin Sasu kuvaili vaalipakinassaan Pöljän/Kuopion alueen kommunismin luonnetta.

Mitä Pöljään tulee, niin täällä nosken puoli nousi. Joku maalaisliittolainen sanoi, että ”se on sinun ansiotasi”. Kiistimme vastaan, koska emme ole mitään agitatsionia harjoittanut, vaan viettänyt kesävieraan tyyntä ja rauhallista elämää.

Tämä savolainen kommunismi ei kyllä itse asiassa mitään kommunismia olekaan. Ne ovat muuten vaan jyrkkiä täällä ja kun paikallinen työväenlehti joutui kansalaissodan jälkeen kommunisteille, niin on sen turvin voitu selittää ja syöttää kansalle sellaista, että se kommunismi onkin sitä oikeata työväenliikettä.

Täällä voi nähdä tavallisen päiväpalkkalaisen kävelevän suojeluskuntalaisen myssy päässä huolimatta siitä, että viivansa vetääkin vaikka kommunisteille. Kun kysyy, että mitenkä sinä Turpeisen poika kuleksit lahtarin hattu päässä, niin vastaukseksi saa, että ”ka, isäntä anto vanahan hattunsa, eikä näin hyvvee tavaroo henno pellolle heittöö.”

Yhdessä rassaillaan talon poikain kanssa pyssyjä, sihtaillaan ja paukutellaankin, yksissä keitellään viinojakin. Mutta sitten kun äänestämään mennään, niin eroavat tiet. Toinen vetää pötkän ”maaliitolle” ja toinen listalle, jonka otaksuu edustavan äkkijyrkkyyden korkeinta astetta.[6]

Sasu oli todellinen kuuluisuus aikanaan, sillä hän herätti pakinoillaan kovasti kiukkua niin äärioikealla kuin äärivasemmallakin. IKL:n vaalitilaisuuksissa  Pöljällä Sasu oli puhujien hampaissa eikä Kuopion seudun kommunistitkaan Räisästä silitelleet. Kuopiolaisen kommunistin, Emmanuel Juutin edesottamuksia Sasu kommentoi kirvelevän pilkallisesti.[7]

Räisänen vaikuttaa kuitenkin viihtyneen Pöljällä. Hän osasi solahtaa kylän elämään ja kehaista oikeita ihmisiä. Näin hienon mainetodistuksen hän antoi kolumnissaan pysäkki-Villestä, Vilho Ruuskasesta Suomen Sosiaalidemokraatissa 24.7. 1929.

Ja sitten tulkoon vielä tiedotuksena mainituksi, että tämän kirjoitettuamme painumme Savon junaan ja sitä tietä Pöljälle, josta pommitamme lehteen artikkeleita. Niin että jos kansalla on parin viikon aikana jotakin tähdellistä sydämellään, voi osoittaa kirjeensä Sasu Punanen, Pöljä, Savon rata.

Pysäkki-Ville, joka on Pöljän pysäkin asemapäällikkö, asemamies, postinhoitaja ja yleensä kaikki kaikessa - oikein hyvän virkamiehen esikuva - saa kyllä siitä lisää työtä, mutta hän ei uhkaile kiristyslakoilla niin kuin monet korkeammat virkaherrat.


Vilho Ruuskanen, pysäkki-Ville 1940-luvun lopulla.


Palaan Yrjö Räisäsen Pöljän kesiin, kun pääsen tutkimaan 1930-luvun Sosiaalidemokraattia.




[1] Niskanen, Pöljän Muisti, 289, Taksoituslautakunnan arkisto 1925-1948, Siilinjärven kunnanarkisto
[2] Suomen Sosiaalidemokraatti 19.8.1928
[3] Kansallisbiografia
[4] Työväen joulualpumi 1.1.1925
[5]  Kansallisbiografia
[6]  Suomen Sosiaalidemokraatti 7.7.1929
[7] Kurikka 26.10.1929

tiistai 7. elokuuta 2018

Vilho Alhojärvi myrskyn matkassa - mutta velkaa ei jäänyt kenellekään

Kotkan Riennon uimaoasato. Alhojärvi keskellä istumassa.
Suomen Urheilulehti 12.10.1916.

Löysin kansakoulunopettaja Vilho Alhojärven sattumalta, kun selailin kotiseutuuni liittyviä sanomalehtiä. Ihmettelin, miksi hän tuntui joutuvan jatkuvasti kahnauksiin ja oikeusjuttuihin ja aloin tutkia hänen tarinaansa perusteellisemmin. Löysin tavattoman kiinnostavan ja kunnioitustakin herättävän ihmisen näiden oikeusjuttujen takaa.

Karl Wilhelm Thurén (myöh. Wilén, Alhojärvi) syntyi aviottomana lapsena 7.4.1874. Hänen äitinsä oli sepän tytär Maria Charlotta Thurén. Syntympaikka oli Asikkalan Salo. Vilhon äiti avioitui vuonna 1882 Erland Matinpoika Wilénin kanssa. Perheen muuttokirjoissa ja lastenkirjassa Vilho mainitaan perheen poikana, ei aviottomana. Perheeseen on Viipurissa syntynyt 10.6.1885 poika Väinö ja Asikkalan Anianpellolla 21.3.1880 tytär Bertha, joka on kuitenkin kuollut rokkoon 1.1881 Anianpellolla 9 kuukauden 19 päivän iässä.[1]

Millaisia vaikutuksia Vilhon luonteeseen jäi siitä, että hän eli isättömänä äpäräpoikana kahdeksanvuotiaaksi? Myöhemmin vaikuttaa, että Alhojärvi oli kunniastaan hyvin arka ja elintavoiltaan ehkä jopa kireän korkeamoraalinen. Raittiusaate, urheilu ja työväen sivistyspyrkimykset olivat hänelle tärkeitä. Lisäksi Vilhon äidin äiti oli Forstadiuksen sukua, jossa oli oppineita, kirkkoherroja ja upseereja. Ehkäpä äidin suvun kautta häneen oli tarttunut ripaus kansakoulunopettajalle sopimatonta itsetietoisuutta?

Kasurilan kansakoulun opettajana Siilinjärvellä hänestä kasvoi yhteiskunnallinen vaikuttaja. Riitaannuttuaan paikkakunnan perustuslaillisten vaikuttajien kanssa hän joutui jopa pakenemaan paikkakunnalta 1905 suurlakon kiihtyneissä tunnelmissa.

Valitsiko Alhojärvi poliittisen suuntansa vasta 1905-06 kiistoissa? Hänen taustaansa ei ole kovin työväenluokkainen. Isä oli seppä, äidin suvussa sivistyneistöä. Kuitenkin hän liittyi Siilinjärven työväenyhdistykseen ja alkoi tarmokkaasti toimia siinä. Yhdistys rakensi mm. oman talon, SDP:n vaalimenestys oli Kasurilan äänestysalueella vahvaa.

Alhojärvi muutti Kotkaan 1911. Voisi kuvitella, että ratkaisu oli kaikille hyvä. Siilinjärvelle valittiin opettajaksi Albanus Sonninen. Sonnisesta tuli pitkäaikainen siilinjärveläinen vaikuttaja, porvarillinen ja siten mieleinen paikallisille isännille. Alhojärvi taas pääsi toteuttamaan itseään aktiivisessa ja isossa työväen yhteisössä. Kotkassa Alhojärvi pääsi keskittymään urheiluun (Kotkan Riento) ja osuustoimintaan (Kotkan Työväen Osuusliike), sen sijaan työväenyhdistyksessä hän ei ollut johtotehtävissä.

SVUL:n Kyminlaakson piirin johtokunta 1917.
Toivo Suvikas, Paavo Aho, Eemil Paavola,
H. Mäkinen, Osk. Tiili,  Wilho Alhojärvi.
Vuoden 1918 tapahtumat vyöryivät Alhojärven ja muiden ns. tavallisten ihmisten yli kuin luonnonvoima. Alhojärven raha-asiat eivät olleet enää vuoden 1917 aikana hyvällä mallilla. Hän oli ostanut vuonna 1916 puolet talosta Rautatiekadun ja Warastokadun kulmauksesta, tämä asunto oli vuokralla. Samoihin aikoihin hän näyttää muuttaneen Hovinsaarelle, jossa omisti talon. Hänellä oli näistä sijoituksista vuokratuloja.

Kiinteistöjen lisäksi hän oli ostanut Kymin pitäjän Kaukolan kylästä Ristsaari -nimisen palstatilan. Tilaa vastaan hän nosti lainaa vuoden 1917 aikana 4500mk. Lisäksi hän kirjoitti välillä toistenkin vekseleihin nimensä, sillä Kauppalehden protestilistalla Alhojärvi mainittiin Emil Wakkarin hoitamattoman vekselin asettajana.[2]

Alhojärvi ei maksanut henkirahaa, kunnallismaksuja tai kirkollisveroa vuoden 1917 aikana. Samoin hän jätti aiemmin säntillisesti hoitamansa Kotkan Työväen Säästöpankin velan korot maksamatta. Pankki sanoi 800 markan velan irti joulukuussa 1917. Henkilökohtaistakin surua oli, sillä Vilhon äiti Maria Charlotta kuoli 11.12.1917.

Kotkassa SDP:n maltillisten aktiivien oli mahdollista säilyttää näennäisen puolueeton ja väkivallaton näkemys kapinan aikana pitkään, sillä valkoiset luovuttivat vallan suosiolla punaisille helmikuun alussa 1918. Alhojärvi osallistui punaiseen hallintoon siten, että hän patisti opettajia töihin kapinan aikana ja opetti itse koko vallankumousajan.

Kotkassa sijaitsevan Nobelin öljyvaraton hoitaja Willehard Lehtinen kertoi saaneensa Alhojärven avustuksella punaisten kansliasta kulkuluvan kapinan aikana. Eli hänellä oli suhteita hallintoon ja tuttuja siellä.[3] Kotkan Työväen Osuusliikkeen vastuuhenkilönä Alhojärvi osallistui liikkeen varojen piilottamiseen, kun punaisten tappio häämötti.

Pöytäkirja Kotkan Työväen Osuuskaupan johtokunnan kokouksesta
 8.4.1918. Alhojärvi, Heimonen ja Nokela sopivat nostavansa
osuusliikkeen rahat turvaan valkoisilta, kun punaisten tappio
alkoi näyttää varmalta. Kotkan raastuvanoikeuden arkisto.
Loppuun asti hän kuvitteli, ettei hänen toimintansa ollut niin ”rikollista”, että siitä joutuisi vastaamaan hengellään. Näin ajatteli moni muukin vanhan työväenliikkeen toimija. Kuitenkin 12.5. 1918 Vilho Alhojärvi ammuttiin kapinallisena ilman tutkimusta. Samassa rytäkässä muuten ammuttiin Hovinsaaren koulun sosiaalidemokraattinen vahtimestari ja Alhojärven ystävä Taavetti (David) Eskelinen.
Eteenpäin 4.5.1928.
Syksyllä 1918 alettiin selvitellä Vilhon jäämistön kohtaloa. Koska Vilho Alhojärvellä ei ollut puolisoa eikä lapsia, hänen oikeudenomistajiaan olivat isä Erland Wilén ja veli, postivirkailija Väinö Alhojärvi. Väinö oli kuitenkin kuollut syksyllä 1918 espanjantautiin. Oikeudessa häntä ja hänen alaikäisiä poikiaan Oma Juho Väinöä ja Veli Pekkaa edusti puoliso Fanny Alhojärvi. Fanny Alhojärven puolesta asiaa hoiti varatuomari Kyander.

Fanny Alhojärvi teki Kotkan raastuvanoikeuteen hakemuksen Vilho Alhojärven jälkeensä jättämän omaisuuden asettamisesta konkurssiin 25.11.1918. Asiaa käsiteltiin vuosina 1918-1919. Jäämistöön esitettiin 20 489 markan vaateet. Suurin velka oli vahtimestari Evert   Sakin velkakirja 10 000 markkaa (mahdollisesti Hovinsaaren talon ostosta). Ensimmäisenä velkojien listassa olivat valtio henkiverorästeillään ja Kotkan seurakunta. Kotkan kaupunki  velkoi kunnallis- ja vaivaismaksuja sekä maksamatonta koiraveroa. Ilmeisesti Vilho Alhojärvellä oli ollut koira lemmikkinä.

Pesän ”toimitsijamiehet” myivät Alhojärven osuuden Rautatiekadun taloyhtiöön talonomistaja Helveelle 25 400 markalla 11.9.1919.[4] Hovinsaaren talon osti pyhtääläinen Wiktor Wanhala 24 800 markan hinnalla.[5]

 Aiemmat tekstit Alhojärvestä:



[1] Kaija Kainulaisen tekemä sukuselvitys, tekijän hallussa.
[2] Kauppalehden protestilista 1.1.1918.
[3] Käräjäoikeuden asiakirjat
[4] Etelä-Suomi 20.9.1919
[5] Etelä-Suomi 1.3.1919

torstai 28. kesäkuuta 2018

Sodasta rauhaan - Pöljän demokraattinen yhdistys 1945-50

SKDL:n vaalijuliste 1945. Kansan Arkisto.

Siilinjärvellä järjestettiin 12.8.1945 suuri kansalaiskokous manttaalikunnan talolla (entisellä suojeluskuntatalolla). Sen takana oli SKDL, mutta puolueen linjana oli tuolloin luoda kuvaa spontaaneista kokouksista, joissa ”kansan” mielipide tuli esille. Kokouksessa käsiteltiin sotasyyllisyys- ja sotarikollisuuskysymyksiä sekä maamme taloudellista tilannetta ja erityisesti talonpoikaiskysymystä.[1] Lieneekö pöljäläisiä tuossa kokouksessa ollut, mutta samana päivänä kylälle kuitenkin perustettiin uusi yhdistys.


Siilinjärven suojeluskuntalo. Kun suojeluskuntajärjestö lakkautettiin 1944, niin tämä
talo siirtyi Siilinjärven kunnan omistukseen. Yli 20 vuotta suojeluskunta
oli hallinnoinut taloa, sitten siellä pidettiinkin kommunistien kansankokousta 1945.
Poliittisesti rikollisina kohdellut kommunistit ja vasemmistososialistit olivat aloittaneet taas julkisen järjestötoiminnan ja toisaalta vakiintuneita kansallismielisiä ja oikeistolaisia yhdistyksiä oli lakkautettu. Suomen poliittinen elämä oli aivan uudessa asennossa. Vuoden 1945 eduskuntavaaleissa SKDL sai 49 kansanedustajaa ja puolueesta tuli kertaheitolla merkittävä tekijä päivänpolitiikkaan. Tämä näkyi Pöljälläkin.

Pöljän Demokraattisen yhdistyksen perustava kokous pidettiin Ville Ruuskasen talossa 12.8.1945. Kokouksessa puhetta johti Juho Lyytikäinen ja sihteerinä toimi Esko Rissanen.[2] Suomen Kansan Demokraattinen Liitto eli SKDL oli perustettu syksyllä 1944. Puolueeseen liittyi vuosia kiellettynä olleen kommunistisen puolueen kannattajia ja SDP:stä eronneita vasemmistososialisteja. Pöljän Demokraattinen yhdistys liittyi SKDL:n osastoksi virallisesti 29.12.1945, jolloin oikeusministeriö hyväksyi yhdistyksen yhdistysrekisteriin.[3]

”Lapualaiskauden jälkeen ei Pöljällä ole ollut mainittavaa järjestötoimintaa. Silloin ryöstettiin meiltä toimitalo ja muu yhteinen omaisuus ja yhdistys laittomasti lakkautettiin. On kulunut vähän toista vuotta siitä, kun loppui rikollinen sota, jota työväestö on aina inhonnut. Vihdoinkin on suuri rikolliskopla, joka aiheutti lukemattomien ihmisten hengen menetyksen sekä suunnattomat aineelliset tappiot, saatettu oikeuteen vastaamaan teoistaan.

Vuosikausien fascistinen terrori on lyönyt leimansa pöljäläisiinkin, joten järjestötoimintaan nähden on ollut havaittavissa jonkinlaista arkuutta, mutta nyt on pelkomieli häviämässä.  Nyt on myös juuritettava facismin rippeet knnallisesta elämstä ja suoritettava puhdistus kunnallisessa virkakoneistossa.” Näin kirjoitti nimimerkki Kirjeenvaihtaja Pöljältä Kuopiossa ilmestyneessä Kansan Sanassa 18.10.1945.

Pöljän Demokraattisen osaston johtokuntaan valittiin Taavetti Koistinen, Ville Turunen, Kalle Koistinen, Ville Ruotsalainen ja Eetu Rissanen. Kunnallisvaaliehdokkaiksi tulivat Aaro Miettinen ja Juho Pietikäinen.

Yhdistykselle perustettiin huvitoimikunta ja päätettiin pitää iltamat. Uusia jäseniä liittyi innokkaasti, 19.8.1945 kokouksessa hyväksyttiin 19 uutta jäsentä.[4] Marraskuussa kokous otti kantaa sotasyyllisyyskysymykseen. ”Keskusteltiin sotasyyllisyyskysymyksestä ja päätettiin, että sotaan syylliset on vangittava viipymättä.”

Siilinjärvelle oli perustettu SKDL:n kunnallisjärjestö, jonka kokouksiin osallistuttiin Pöljältäkin.[5]
Perustavista jäsenistä viisi oli syntynyt 1800-luvun puolella ja viisi 1900-luvulla. Nuorin hallituksessa oli Ville Turunen, hän oli syntynyt 1917. Vanhin oli vuonna 1882 syntynyt Taavetti Koistinen.

Kokouksiaan yhdistyksen hallitus piti jäsenten kotona. Vuoden toimittuaan yhdistys aktivoitui työväentalon asiassa. Vuodesta 1931 taloa oli isännöinyt Pöljän Maamiesseura. Kansan Sana oli jo tammikuussa 1945 ottanut taloasiat esille. Kysyttiin, miksi nuorisoseurat, maamiesseurat yms. eivät vapaaehtoisesti luovu taloistaan nyt, kun työväenliikkeen toiminta oli taas laillista kaikilta osiltaan.[6] Hallituksen kokous päätti tehdä anomuksen entisen toimitalon takaisin saamiseksi.[7] Savossa toimitilojen omistuksesta käytiin katkeraa kamppailua SKDL:n ja SDP:n yhdistysten välillä.

Talokysymys pitkittyi. Kaksi vuotta anomuksen tekemisestä oli kulunut, kun yhdistyksen hallituksessa pohdittiin seuraavan kerran talon omistuskysymyksiä. Silloin olikin tosi kysymyksessä, sillä talo oli päätymässä Pöljän sosiaalidemokraattiselle yhdistykselle. Olisi pystyttävä todistamaan omistussuhteita.[8] Seuraavassa kokouksessa ”keskusteltiin entisen toimitalomme takaisin saamisesta ja tehtiin toveri Eemil Soinisen avustamana selkoa Pöljän Työväenyhdistyksen toiminnasta ja otettiin ylös aikoja, jolloin se lakkautettiin antaaksemme siitä selostuksia eduskuntaan.”[9] Kansan Sana uutisoi syksyltä 1948, kuinka Muuruveden Pelonniemen ja Sukevan työväentalot olivat menneet ”väärille” omistajille.[10]

Yhdistys laati vielä tuomari Ruuthin ja toveri Pääkkösen avustamana kirjeluonnoksen valtioneuvostolle 29.10.1948 talon takaisin saamiseksi. Kirjeluonnoksia tulivat valaehtoisesti allekirjoittamaan vanhan yhdistyksen asioista tietävät Oskari Heikkinen, Juho Miettinen, Senja Miettinen, Ville Ruuskanen, Hannes Savolainen ja Otto Udd.[11] Vanhan yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Aaro Miettinen oli kuollut vuonna 1946.[12]


Oskari Heikkinen, Pöljän vanhan työväenyhdistyksen
toimija 1920-luvulla. Asui Kokkosenmäessä.
Pöljän työväentalo annettiin eduskunnan päätöksellä syksyllä 1948 Pöljän Sosiaalidemokraattiselle Yhdistykselle. Tämä yhdistys oli varsin elinvoimaisena olemassa ainakin vuonna 1929. Silloin yhdistyksen nimi oli Siilinjärven Pöljän Työväenyhdistys. Johtokuntaan kuuluivat Heikki Halonen, Nestori Rautiainen, Kalle Hirvonen, Aatu Jääskeläinen, Otto Udd, Anni Halonen, Ivar Parviainen ja Topi Lapveteläinen.[13] Yhdistyksen toiminnasta 1930-luvulla ei ole löytynyt asiakirjoja, mutta keväällä 1949 yhdistys aloitti toiminnan Pöljän työväentalolla hienolla juhlalla.[14]


Vasemmalla Kalle Hirvonen, oikealla
Viljami Ollikainen.
Pöljän Demokraattinen yhdistys antoi SKDL:n piirijärjestölle avoimen valtakirjan riidellä rikki eduskunnan päätös[15], mutta muutosta ei tullut, sikäli kuin piiri enää mitään pystyi asialle tekemäänkään. Vanhan yhdistyksen talon omistusjärjestelyt olivat olleet sekavia, sillä se oli yrittänyt suojella taloa takavarikoinnilta 1920-luvulla.

Pöytäkirjojen valossa Pöljän Demokraattisen yhdistyksen toiminta perustamisen jälkeen vaikuttaa varsin maltilliselta. Sotasyyllisyyteen ja asekätkentäään reagoidaan SKDL:n valtakunnallisen linjan mukaan. Kunnallisverotuksessa kannatettiin omaisuusverotuksen kiristämistä, kannatettiin SKDL:n kansallistamisohjelmaa ja koetettiin kouluttaa järjestöaktiiveja erilaisilla kursseilla. Rahapula yhdistyksessä oli huutava, valtakunnallisiin kokouksiin ei aina pystytty lähettämään edustajia.
Jonkinlainen pettymys yhteiskunnallisten olojen kehitykseen sodan jälkeen näkyi vuoden 1948 kuntavaalikommentissa: Kun työläinen saa oman kodin ja vähän perunapeltoa, kuinka heidän mielensä on muuttunut eräissä tapauksissa aivan ensiluokan porvariin asti.[16]

Vaalityön ja taloasian ohessa yhdistys kustansi Kalevalaisten naisten lepokotiin ainakin yhden äidin 1946, lisäksi tuettiin Sirola-opiston säätiön keräystä useampaan otteeseen. Vuoden 1945 vaaleissa Pöljällä SKDL ja SDP olivat lähes tasoissa. Vuoteen 1960 SDP:n kannatus oli hiipunut, SKDL:n taas noussut selvästi. Tämä asetelma kylällä säilyi 1970-luvulle asti.[17]




[1] Kansan Sana 16.8.1945
[2] Pöljän Demokraattisen yhdistyksen pöytäkirjat 1945-58. 12.8.1945. Siilinjärven kotiseutuarkisto.
[3] Ilmoitus yhdistysrekisteriin. Pöljän Demokraattisen yhdistyksen arkisto.
[4] Pöljän Demokraattisen yhdistyksen pöytäkirjat 19.8.1945
[5] sama 14.10.1945
[6] Kansan Sana 27.1.1945
[7] Pöljän Demokraattisen yhdistyksen pöytäkirjat 6.10.1946
[8] sama 5.9.1948
[9] sama, 3.10.1948
[10] Kansan Sana 14.9.1948
[11] Pöljän Demokraattisen yhdistyksen pöytäkirjat 29.10.1948
[12] sama 15.12.1946
[13] Vapaus 4.3.1929 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713071/articles/2870779
[14] Hajamietteitä Pöljältä, Ministerivieras Pöljän talolla 1949.
    http://airaroivainen.blogspot.com/2015/03/ministerivieras-poljan-talolla-1949.html
[15] Pöljän Demokraattisen yhdistyksen pöytäkirjat 29.11.1948
[16] sama 29.1.1948
[17] Hajamietteitä Pöljältä, Vaaliuurnan tarina 1907-1982
    http://airaroivainen.blogspot.com/2017/11/vaaliuurnan-tarina-1907-1982.html

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Laki on niin kuin se luetaan - Pöljän työväentalon vaiheita

Senja ja Aaro Miettinen. Elina Vesterinen-Sumu. Kuvia savelle.

Kommunistinen toiminta kiellettiin Suomessa ns. kommunistilailla heinäkuussa 1930. Lakien säätämistä oli edeltänyt kiihkeä Lapuan liikkeen toimintakausi. Työväentalojen ovia naulattiin kiinni, yhdistysten aktiiveja peloteltiin ja kyydittiin. Lapuan liike järjesti myös talonpoikaismarssin Helsinkiin.

Pöljän työväentalo suljettiin maaherran päätöksellä heinäkuussa 1930.[1] Valtaosa Pohjois-Savon työväentaloista oli ollut kommunistisiksi tulkittujen yhdistysten hallussa. Nämä yhdistykset lakkautettiin ja omaisuus takavarikoitiin. Lähialueelta kiellettiin esimerkiksi Kuuslahden, Toivalan, Siilinjärven, Lapinlahden ja Maaningan työväenyhdistykset. Pöljän työväenyhdistys kiellettiin oikeuden päätöksellä 19.2.1931.[2] Sitä ennen sen toiminta oli jo tehty mahdottomaksi.

Maaherran päätöksessä todettiin Pöljän yhdistyksestä, että asiakirjoista käy ilmi, että Suomen sosialistisen työväenpuolueen alaiset järjestöt peläten puolueen lakkauttamista olivat jo vuonna 1922 perustaneet puolueen rinnalle vaalitoiminnan harjoittamiseksi naamioituna Suomen työväen keskusvaalikomitean piiri- ja paikalliskomiteoineen jatkamaan sanotun puolueen työtä…[3] Kun puolue (SSTP) oli todettu 1925 korkeimmassa oikeudessa laittomaksi rikollisjärjestöksi, niin samanlaisia rikollisia olivat sitten pöljäläisetkin.

Varapoliisi Vilho Holopainen toimitti päätöksen Pöljän Työväen ja pienviljelijäin yhdistyksen puheenjohtaja Aaro Miettiselle 24.2.1931. Paikalla oli todistajiakin, mutta heidän nimiään asiakirjassa ei ole mainittu.[4]

Palataanpa hiukan taaksepäin. Kerroin edellisessä postauksessani Pöljän sosiaalidemokraattisesta yhdistyksestä, joka koetti ottaa työväentalon haltuunsa vuonna 1928. Hanke kaatui Maaningan käräjäoikeudessa 17.12.1929.

Asser Salo. Itä ja länsi, työväen kuvalehti. 30.3.1926.
Kommunistien huippujuristi Asser Salo kaatoi kanteen, koska jostakin syystä kantajana jutussa oli SDP:n puoluetoimikunta. Salon vastineen alku kannattaa lukea: Haasteesta käy ilmi, että kantajana tässä jutussa esiintyy Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen Puoluetoimikunta. Herää kysymys, voiko se olla partti, asianosainen, ja onko sillä asianosaiskelpoisuutta? Aksiomaattisesti on todettava, että asianomainen on henkilö, jonka eduksi valtion oikeussuojaa pyydetään ja myönnetään, se henkilö, jonka nimissä oikeutta käydään. Kysymys asianosaiskelpoisuudesta lankeaa yhteen kelpoisuuden kanssa olla jonkun vaatimuksen subjekti. Tämä kelpoisuus taasen tunnustetaan fyysilliselle ja juridiselle henkilölle. Voiko kantajaksi mainittu henkilö olla oikeussubjekti? Onko sellainen henkilö oikeudellisesti olemassa?[5]

Melkoinen juristerian voitto. Oikeus ei voinut ottaa asiaa käsiteltäväksi, koska Salo osoitti, ettei kantajaa edes ole oikeudellisessa mielessä olemassa. Miksi kantajana ei ollut Pöljän sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys? Oliko sen toiminta lopahtanut Pekka Ruuskasen kuolemaan?

Rieti Itkonen oli laatinut puoluetoimikunnan kanteen. Siinä todetaan, että Pöljän työväenyhdistys oli hyväksynyt aluksi 1919 SDP:n uudet säännöt. Sen jälkeen yhdistys muutti suuntaa, erosi SDP:stä ja liittyi Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen. Samassa yhteydessä yhdistys hyväksyi uudet säännöt. Pöljän työväenyhdistys lakkautti toimintansa 1927 ja luovutti omaisuutensa Pöljän Pienviljelijäin osastolle (yhdistysrekisterissä Pöljän torppariosasto ry). Kantajat näkivät uuden yhdistyksen perustamisen ja omaisuuden luovuttamisen kommunistien juonitteluna. Kantajan mielestä talo olisi luovutettava sen lailliselle omistajalle eli Suomen Sosiaalidemokraattiselle puolueelle.[6] No, Salo oli osoittanut, ettei kantajaa ole edes olemassa, joten se siitä.

Oikeuden pöytäkirjan liitteenä on ”PöljänTyöväen Yhtiksen” yleiskokouksen pöytäkirja 20.11.1927. Puheenjohtajana toimi Aaro Miettinen ja sihteerinä Juho Miettinen. Siinä ”Päätettiin lahjottaa ja luovuttaa Pöljän Työväen Yhtiksen talo tontteineen sekä kaikine irtamistonee Varonee ja Velkoneen Pienviljelijän Liiton alaselle Pöljän Osastolle talo sijatsee Siilinjärven pitäjään Pöljän kylässä sijatvalla tontilla joka on lohastu Halolan tilasta N:ro20 Yllä mainitussa Pöljän kylässä.

Rieti Itkosen kanteessa epäiltiin, että tämä pöytäkirja on tekaistu eikä oikeasti kokousta ole pidetty. Ainakin pöytäkirja kertoo siitä, ettei kirjanoppineita yhdistyksen toiminnassa mukana ollut. Lakkautetun yhdistyksen tilit tarkastivat Oskari Heikkinen ja Heikki Rööri.[7]

Asianajaja Asser Saloa riepotellaan Vaasan oikeustalon edustalla vuonna 1930.

Ja sitten nousi myrsky. Yhdistykset lakkautettiin, talot joutuivat muiden käsiin. Savon Sanomat uutisoi 10.10.1931, että Pöljän maamiesseura on ostanut työväentalon valtiolta. Maamiesseura hallinnoi taloa aina vuoteen 1947 saakka.




[1] Savo 27.7.1930
[2] Kuopion nimismiespiirin arkisto, luettelo yhdistyksistä, jotka on Kuopion läänissä todettu kommunistisiksi.
  Joensuun maakunta-arkisto.
[3] Maaherran päätös yhdistyksen lakkauttamisesta. Kuopion nimismiespiirin arkisto.
[4] sama
[5] Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirja 17.12.1929. Joensuun maakunta-arkisto.
[6] sama
[7] sama

torstai 7. kesäkuuta 2018

Pöljän työväenyhdistysten ja työväentalon vaiheita 1919-1930


Pöljän työväenyhdistys rakensi vuonna 1913 oman talon keskeiselle paikalle Kuopion-Iisalmen radan ja maantien varteen. Ensimmäinen varma tieto talon käytöstä on syksyltä 1913.[1]

Pöljän työväentalo 1920-luvulla.
Työväenliikkeen hajaantuminen sisällissodan jälkeen näkyi Pöljälläkin. Pöljän Työväenyhdistys asettui vasemmistososialistiselle kannalle ja erosi SDP:stä.[2] Asiasta äänestettiin ja vastaääniäkin annettiin, mutta enemmistö asettui eron kannalle. Kokouksessa asetettiin kolmijäseninen toimikunta vasemmistopuolueen perustamista varten. Toimikuntaan valittiin Aaro Miettinen, Oskari Heikkinen ja Juho Kallio.[3]

Pöljän yhdistyksen ratkaisu oli Kuopion läänissä yleisen linjan mukainen. Vasemmistososialistit kaappasivat vanhan SDP:n Kuopion piiriorganisaation vuoden 1920 alussa. Valtaosa piirin yhdistyksistä erosi SDP:stä ja liittyi sosialistiseen piirijärjestöön.[4] Toiminta Pöljän työväentalolla oli vilkasta, sos.dem. nuoriso-osasto, torppariosasto ja työväenyhdistys järjestivät tanssi-iltamia ja kokouksia talolla.[5]


Punikin joulu käsitteli vuoden 1918 tapahtumia kriittisesti ja katkerasti.
Savon Kansa oli SSTP:n laajalevikkisin julkaisu Suomessa.
Suomen Sosialistinen Työväenpuolue (SSTP) perustettiin Helsingissä kesäkuussa 1920.  Puolue kuitenkin lakkautettiin maanpetoksellisena järjestönä jo vuonna 1923. Silti siihen liittyneet yhdistykset jatkoivat toimintaansa Kuopion alueella paikallisjärjestöinä ja vaaliliittoina.[6] Julkisen toiminnan taustalla oli vielä SKP:n maanalainen toiminta. Sisällissodan jälkeen Venäjälle paenneet punaiset perustivat Suomen Kommunistinen Puolueen 1918 Moskovassa. Kuopio oli kommunistien maanalaisen toiminnan yksi keskuspaikkoja Suomessa.[7]

Työväenyhdistyksen ja torppariosaston pöytäkirjat ovat kateissa. Sen sijaan Työväenarkistossa on tallessa Pöljän nuoriso-osaston pöytäkirjat. Kylällä perustettiin 1926 kokonaan uusi tätä nimeä kantava yhdistys. Edellinen oli perustettu vuonna 1916.[8] Perustavassa kokouksessa päätettiin yksimielisesti liittyä jäseneksi Sos.dem. Nuorisoliittoon.[9]

Johtokuntaan valittiin H. Röör, Aaro Miettinen, Naimi Kähkönen, Elias Kähkönen ja Hanna Takkunen. Varalle Saimi Ruuskanen, Lauri Jääskeläinen ja Erkki Väänänen. Samassa tilaisuudessa pidetyssä järjestäytymiskokouksessa Aaro Miettisestä tuli nuoriso-osaston puheenjohtaja.

Nuoriso-osaton jäsenluettelossa on 23 nimeä. Huomiota kiinnittää, että muutoin varsin miesvoittoisessa Pöljän työväen yhdistystoiminnassa tältä listalta löytyi sentään kahdeksan nuorta naista.[10] Pöljän sos.dem. nuoriso-osasto piti kokouksia ja iltamia talolla. Mitenkään aktiivista toiminta ei näytä olleen.[11]

Vahtimestari/puheenjohtaja Aaro Miettinen ja yhdistys joutuivat  1927 talon siivouksesta riitaan, yhdistys kieltäytyi maksamasta Miettisen esittämää laskua. Pöytäkirjoista tulee kuitenkin selväksi, että Pöljän työväenyhdistys omisti talon ja nuoriso-osasto sai korvausta vastaan sitä käyttää.
Kommunistien/vasemmistososialistien toiminta kävi hyvin vaikeaksi 1920-luvun loppua kohti tultaessa. Kuopiossakin pidätettiin useita SKP:n piirin johtoon kuuluneita henkilöitä.[12] Poliittinen toiminta lienee lamaantunut. 

Helmikuussa 1928 Kuopion SDP:n piiri aktivoitui Pöljän yhdistyksen asiassa. Pöljällä järjestettiin kokous, jonka tarkoituksena oli ”yhdistyksen henkiinherättäminen”.[13] Pöljän uusi työväenyhdistys rekisteröitiin maaliskuussa 1928 ja sen puheenjohtajaksi valittiin Pekka Ruuskanen.[14]

Muita yhdistyksen hallitukseen valittuja olivat O. Rautiainen, Ville Ruuskanen, Vilho Ruuskanen, L. Jääskeläinen, V. Ollikainen, varalle H. Halonen, S. Jääskeläinen, K. Heinonen ja N. Rautio. Järjestäytymiskokouksen yhteyteen järjestetyt iltamat meinasivat johtaa mellakkaan, kun Aaro Miettinen ei aluksi suostunut avaamaan työväentalon ovia. Lähes satapäinen tanssiväki pakotti vahtimestari Miettisen avaamaan oven. Hän asui työväentalon pihatontille rakentamassaan talossa.[15]

Uuden sosiaalidemokraattisen yhdistyksen toiminnassa oli mukana kolme Pöljän sos.dem. nuoriso-osaston jäsentä: L. Jääskeläinen, V. Ollikainen ja O. Rautiainen.

Mikkelin sosiaalidemokraattiset lehdet kirjoittivat tapauksesta, sillä ilmeisesti Pekka Ruuskanen antoi tietoja, ehkä jopa kirjoitti juttuja. Lehtien mukaan oli Pöljälle perustettu sosiaalidemokraattinen yhdistys, jolla oli laaja kannatus. Kommunistiseksi tulkittu vanha työväenyhdistys ja Aaro Miettinen pitivät kuitenkin lujasti kiinni työväentalosta. Varotoimena yhdistys oli lehden mukaan lahjoittanut talon maatyöväenosastolle (entinen torppariosasto). Tätä luovutusta Pekka Ruuskanen ja osa pöljäläisistä pitivät lehden mukaan laittomana.[16]

SDP:n lehdissä Pöljän vanha työväenyhdistys liitettiin kommunistien maanalaiseen toimintaan ja he pyrkivät osoittamaan Miettisen ja ”pienen kommunistikoplan” pitävän työväentaloa laittomasti hallussaan.[17] Talolle mm. suunniteltiin uuden sosiaalidemokraattisen yhdistyksen tansseja toiseksi pääsiäispäiväksi 1928, mutta A. Miettinen ei päästänyt uuden yhdistyksen väkeä sisälle.[18]

Joulukuussa 1929 talon omistajuusriitaa käsiteltiin Maaningan käräjillä. Kantajana oli sos.dem. puoluetoimikunta, joka siis vaati taloa sosiaalidemokraattiselle Pöljän työväenyhdistykselle. Vastaajana oli Pöljän torppariosasto ja Aaro Miettinen. Vastaajia avusti Asser Salo, kantajia Rieti Itkonen. Aikansa huippujuristit olivat laatineet lausunnot oikeudelle, mutta eivät olleet itse paikalla. 

Kantajia edusti Maaningan vt. nimismies Unonius ja Aaro Miettinen edusti Pöljän torppariosastoa. Salon taitavasti laadittu vastine kumosi koko oikeudenkäynnin eikä oikeus ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Talo jäi torppariosastolle. [19]

Voitto jäi lyhytaikaiseksi iloksi, sillä vuoden 1930 aikana Pohjois-Savon työväentalot joutuivat ennen näkemättömän vainon kohteeksi. Pöljän työväentalo ovet suljettiin heinäkuussa 1930 maaherran päätöksellä. Kommunistilakien perusteella kymmenet talot takavarikoitiin valtiolle ja myytiin uusille omistajille. Savo uutisoi 26.7.1930: Suljettuja kommunistipesiä. Läänin maaherra on, tehdystä esityksestä ja nojautuen sisäasianministeriön lähettämään kiertokirjeeseen, määrännyt, että Iisalmen kaupungissa oleva työväentalo sekä Mustinlahden, Siilinjärven, Kuuslahden ja Pöljän työväentalot ovat suljettavat toistaiseksi.

Kaikkien sellaisten yhdistysten talot takavarikoitiin, joilla oli ollut selkeä yhteys SSTP:n toimintaan 1920-1923. Kuopion vasemmistososialistinen/kommunistinen piiri auttoi Pöljän vanhaa yhdistystä, esimerkiksi Emmanuel Juuti[20] ja Abel Marjanen vierailivat kokouksissa. Marjanen tuomittiinkin vankeuteen kommunistisesta toiminnasta 1928.

Pöljän työväentalon olisi pelastanut työväenliikkeelle vain se, että Aaro Miettinen olisi suostunut luovuttamaan sen uudelle sosiaalidemokraattiselle yhdistykselle 1928-29. Uuden yhdistyksen puuhamies Pekka Ruuskanen kuoli yllättäen syksyllä 1928, ehkäpä talonvaltauksen paras terä katosi siinä samassa.[21]

Tekstiä muokattu oikeudenkäynnin osalta 15.6. Asser Salo ei ollut oikeudenkäynnissä itse paikalla.




[1] Savo 11.9.1913. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1288435/articles/2850667
[2] Hajamietteitä Pöljältä, Pöljän työväenyhdistys 1918-1919. http://airaroivainen.blogspot.com/2017/03/poljan-tyovaenyhdistys-1918-1919.html
[3] Uusi Savon Kansa 17.1.1920. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1233635/articles/2850668
[4] Kinnunen, Savon historia V. Vastakohtien aika 1919-1944, 128-129.
[5] Savon Kansa 30.10.1919, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1233578/articles/2850669
[6] Kinnunen, 130-132
[7] Kinnunen, 140-156
[8] Hajamietteitä Pöljältä, vallankumoushuumaa ja lakkoilua. http://airaroivainen.blogspot.com/2017/02/vallankumoushuumaa-ja-lakkoilua.html
[9] Pöljän Sos.dem Nuoriso-osaton pöytäkirjat 14.11. 1926. Työväenarkisto.
[10] Pöljän Sos.dem. Nuoriso-osaston jäsenluettelo. Työväenarkisto.
[11] Pöljän Sos.dem. Työläisnuoriso-osaston pöytäkirjat 1926-1928. Työväenarkisto.
[12] Kinnunen, 145-146
[14] Vapaus 23.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713216/articles/2854851
[15] Vapaus 14.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713232/articles/2854852
[16] Vapaus 21.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713221/articles/2854848
[17] Vapaus 4.3.1929, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713071/articles/2854849
[18] Vapaus 11.4.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713246/articles/2854853
[19] Vapaus 20.12.1929, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1770341/articles/2854850
[20] Vapaus 14.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713232?page=3&term=P%C3%B6lj%C3%A4n&term=Juuti
[21] Vapaus 19.9.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1712982/articles/2854854