tiistai 2. heinäkuuta 2019

Siihen aikaan, kun isännät sähköyhtiön perustivat



Siilinlahti ja Siilinjärven kirkonkylä 1926. Eeva ja Jukka Nykäsen kokoelmat.
Teoksesta Rissanen & Timonen, Hiekanpölläkkää.
Sähkön varassa elävän nykyajan ihmisen on vaikea käsittää, miten elettiin, kun sähköä ei ollut. Siilinjärvenkin sähköistäminen on pitkällinen prosessi. Pohjois-Savossa oli vielä vuonna 1979 noin 5000 taloutta ilman sähköä.

Sähkö toki tunnettiin jo vuosisadan vaihteessa hyvin täälläkin, sillä puhelin ja lennätin vaativat toimiakseen sähköä. Tarve pystyttiin kuitenkin tyydyttämään pattereilla ja ”akkumalaattoreilla”. Siilinjärven asemalla oli lennätin, aseman seudulla toimi myös telefoonikeskus.[1] Kuopiossa vieraillessaan siilinjärveläisetkin näkivät sähköllä valaistuja tiloja.

Ensimmäinen viittaus sähkön tuotantoon Siilinjärvellä on vuodelta 1912, jolloin tehtailija Johansson laitatti sähködynamon omistamansa Siilinmyllyn yhteyteen. Siitä oli tarkoitus johtaa sähköä asemalle sekä läheiselle Kasurilan kylälle.[2] Koska Siilinjoki on varsin vaatimaton virtaukseltaan, niin tuskin sähköä kovin suuria määriä pystyttiin tuottamaan.


Siilinjärven Sähkö- ja Myllylaitos OY:n höyrysaha, sähkölaitos ja mylly Siilinlahden
rannalla v. 1925. Kuva Kasurinen & Kasurinen, Puoli vuosisataa kunnan ja
seurakunnankehitystä sanoin ja kuvin.
Voidaan olettaa, että valaistus hoitui kirkonkylällä ja Kasurilassakin vielä pääosin öljyllä, kynttilöillä ja jopa päreellä. Seuraava kunnianhimoinen sähköistyshanke aloitettiin vuonna 1918. Siilinjärvelle perustettiin Sähkö- ja Myllyosuuskunta, jonka tarkoituksena oli hankkia sähkövalo seutukunnalle ja harjoittaa mylly- ja kotitarvesahaliikettä.[3] Osuuskunta muuttui samana vuonna osakeyhtiöksi.[4] Sen perustajajäseniä olivat ainakin Aatu Julkunen[5], Taavetti Räisänen, Otto Virtaniemi, Taavetti Miettinen, Petter Nyy.[6] Hankkeen takana oli kylän monessa mukana olleita maanviljelijöitä.

Yhtiöllä oli 200 kpl 120 voltin lamppuja, jotka se halusi vaihtaa 400 kpl 220 voltin metallilankalamppuihin joulukuussa 1918. Oliko kokemattomuuksissa ostettu vääriä lamppuja?[7]

Siilinjärven Sähkö- ja Myllylaitos Oy toimi Siilinlahden pohjukassa, lähellä rautatieasemaa ja höyrylaivasatamaa. Yhtiö tavoitteli toimintansa laajentamista myös sahaukseen vuonna 1919.[8] Se olikin luonnollista, sillä sahalla syntyvä puujäte oli hyvä energianlähde.

Sähkönjakelun määrästä ei ole tietoa. Perustettu yritys toimi, piti yhtiökokoukset ja ilmoitti myllyn aukiolosta lehdissä. Yrityksen toiminnasta avautuu pieni kurkistusikkuna kylän poliittiseen elämään kommunistisen Savon Kansan Kirjeitä-palstalta vuonna 1921.

Nimimerkki Fiuxa moitti yhtiötä siitä, että se ”boikoteeraa sosialistista työväkeä, …kun Tehdas O.y. ajaa ammattimiehen töistä, toiselta paikkakunnalta leipänsä hakuun hänen horjumattomien mielipiteidensä vuoksi. Tällä teolla luuli porvari lamauttavansa täkäläisen järjestötoiminnan, mutta edistysmielinen porvari hommasi tovereille työtä täältä ja me saamme pitää yhden toimeliaimman toverin luonamme.[9] Mielipidekirjoitus voi liittyä yhtiön kesällä laittamaan työpaikkailmoitukseen ja tehtävän täyttöön:[10] Sisällissodasta oli kovin vähän aikaa, haavat olivat puolin ja toisin auki.

Iso vastoinkäyminen yhtiötä kohtasi, kun 9.6. 1922 tulipalo tuhosi myllyn ja osan sahasta. Vakuutus kuitenkin korvasi vahingon.[11]

Vuonna 1924 yhtiö haki Kuopion lääninhallitukselta lupaa järjestää voimakeskuksen omistamansa sahalaitoksen yhteyteen sähkövalon ja voiman johtamista varten.[12] Yhtiön toiminta ei ollut ilmeisesti kovin kannattavaa. Keväällä 1927 yhtiö oli ollut kaupan, mutta siitä ei tehty yhtään tyydyttävää ulkopuolisten tarjousta.  Yhtiön omistajaksi tulivat nyt K. Virtaniemi, E.J. Väänänen, Taavetti Räisänen, Taavetti Miettinen ja Pekka Jääskeläinen.[13]


Savon Sanomat 21.4.1927.
Taloudellisia huolia paljon suurempi vastoinkäyminen oli kohdannut yhtiötä vain muutamaa päivää ennen edellä kuvattua yhtiökokousta. Aamulla 14.4. klo 9 Kasurilan kylän sähköjohdoista pääsi korkeajännitysvirtaa suoraan Miettilän talon navettaan, missä se aiheutti tulipalon. Talonväki riensi sammuttamaan paloa. 17-vuotias Olavi Miettinen katkaisi pihalta palohaalla sähköjohdon, mutta sotkeutui samalla lankoihin saaden tappavan sähköiskun. Häntä auttamaan tulleet sisar ja isä saivat myös lievemmän sähköiskun.[14]

Miettilän talon isäntä Taavetti Miettinen oli Sähkö, Mylly ja Saha Oy:n omistaja, mutta hänen uskoaan sähköön onnettomuus ei vienyt. Suomen Sosialidemokraatti kertoi uutisessa Siilinjärven sähkölaitoksen olevan suoritustilassa.[15]

Lopullinen niitti Siilinjärven Sähkö, Mully ja Saha Oy:lle iskettiin seuraavana kesänä, kun tulipalo tuhosi kaikki yhtiön toimitilat.

Sunnuntai-iltana 3.6.1928 klo 17.15 huomattiin Siilinjärven rautatieasemalta savun nousevan rannasta. Asemalle juuri tulleen sekajunan veturista alettiin puhaltaa hätäsignaalia ja apua alkoi tulla nopeasti. Pappilan, aseman ja suojeluskunnan paloruiskut saatiin töihin heti. Myös Pöljältä tuotiin paloruisku kirkonkylälle. Kuopiosta oli jo kutsuttu palokunta erikoisjunalla, sillä palo näytti uhkaavan myös muita kirkonkylän rakennuksia. Kuitenkin klo 18.30 palo saatiin rajattua teollisuusalueelle ja Kuopion palokunnan ei tarvinnut tulla paikalle.[16]

Palon arveltiin saaneen alkunsa sähkölaitoksen kaasu-uunin piipusta lentäneestä kipinästä. Lieneekö sähkölaitoksessa ollut tuohon aikaan vielä tavallinen pärekatto? Tuhot arvioitiin noin puoleksi miljoonaksi, josta vakuutuksen arvioitiin korvaavan noin 260 000 markkaa.[17] Kaikki palosta säästynyt tavara ja rakennusten tiilet ilmoitettiin myytäväksi jo 14.6. 1928.[18]

Niin päättyi edistyksellinen kokeilu. Aseman seutu sai sähköä vuodesta 1931 lähtien Tarinaharjun parantolasta. Samoin voi olettaa, että piirimielisairaala jakoi laitoksensa ylimääräistä sähköä Harjamäellä. Muuten Siilinjärvellä jäätiin vielä valon ja voiman suhteen vanhempien niksien varaan. Päreet, öljy ja kaasu antoivat valoa, hevonen, veturi ja polttomoottorit kuljettivat, lokomotiivit pyörittivät puimakoneita jne. Ja akkuja kuljetettiin ladattavaksi esimerkiksi Johanssonin myllylle, kuten Irma Roivainen muistaa lapsuudestaan. Radio vaati sähköä ja se tarve hoidettiin pitkään akuilla.



Siilinlahden rantaa suunnilleen tehdaslaitoksen kohdalta vuonna 2019.
Radan varresta, Siilinlahden poukamasta löytyi kappale vanhaa Siilinjärven kirkonkylää.




[1] Valtionrautatiet 1912-1937 II, 449-551

[6] Nimet kerätty lehtileikkeistä, ei ihan varmaa tietoa ole. Osa saattoi tulla myöhemminkin mukaan. Aatu Julkunen oli
  varmasti aloittajien joukossa.
[17] sama

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Voiko naimisissa oleva nainen hoitaa kunnialla opettajanvirkaa?



Pohjolanmäen koulun oppilaita opettajansa Enne Kolehmaisen kanssa
1930-luvun vaihteessa.
Hamulan kansakoulu Siilinjärvellä ilmoitti naisopettajan virasta huhtikuussa 1928.[1] Viran täyttöön liittyi ankaraa erimielisyyttä Hamulan koulun johtokunnan ja viranomaisten välillä. Koulujen johtokunnat valitsivat vielä tuolloin opettajat virkoihin. Joskus ei Suomen lakikaan saanut johtokuntaa muuttamaan mieltään, jos se katsoi jonkun opettajan sopimattomaksi opettamaan omassa koulussa. Johtokunnan jäseninä toimivat tuolloin Väinö Väänänen (esimies), Anselm Konttinen, Tilda Snellman, Erkki Toivanen ja Paavo Ruuskanen.

Hamulan virkaa oli sijaisopettajan vakanssilla hoitanut 1926-27 Anna Johanna Hackstedt.[2] Opettaja meni kuitenkin vuoden aikana naimisiin ja hän erosi virasta. Johtokunta antoi Anna Harmialle (Hackstedt) työskentelystään kaikin puolin kiittävän todistuksen.[3] Seuraavana syksynä virkaan valittu Edith Heikkinen ei ottanutkaan tehtävää vastaan, joten lukuvuodeksi 1927-28 virkaa hoiti väliaikaisena opettajatar Valma Lehtolainen Jyväskylästä.

28.5. 1928 johtokunta sitten valitsi yksimielisesti Lehtolaisen jatkamaan jo vuoden hoitamaansa tehtävää.[4] Kuitenkin virka jouduttiin laittamaan kesällä uudestaan auki virheellisen ilmoituksen takia[5]. Ensimmäisessä ilmoituksessa virka oli laitettu auki 27.8. 1928 alkaen. Ilmeisesti tämä ei ollut laillista, vaan työ oli laitettava alkamaan 1.8 alkaen. Johtokunnat pyrkivät säästämään ihan kaikessa, ehkäpä tässä koetettiin säästää lähes kuukauden palkka?

Opettajan palkan maksoi valtio (17850mk/ vuosi), mutta asunto, lämpö, valo kuului yms. kuuluivat palkkaan ja sen maksoi kunta. Usein puuttuvista luontaiseduista jouduttiin maksamaan opettajalle korvausta rahassa, Hamulassakin 150 markkaa vuodessa.[6]

Nyt hakijoita oli peräti 20. Näistä pätevimmäksi ja sopivimmaksi johtokunta katsoi Katri Säisän.[7] Hän oli käynyt Iisalmen keskikoulun, Jyväskylän seminaarin ja toiminut kolme vuotta johtajaopettajana. Kyllin pätevä meille, tuumasi johtokunta, vaikka hakijoiden joukossa oli Senni Kuvaja. Hän oli ylioppilas, käynyt ylioppilasseminaarin (hospitantti) ja suorittanut kesäyliopiston kasvatusopin tutkinnon. Kuvajalla oli opettajakokemusta neljä vuotta.[8] Lisäksi hänellä oli parempi numero opetustaidosta.[9] Kuvaja valitti Säisän valinnasta.

Kuopion kansakoulupiirin tarkastaja H. Puro ei hyväksynyt Hamulan johtokunnan valintaa, sillä hänkin katsoi Kuvajan ansioituneemmaksi kuin Säisän. Niinpä johtokunta kokoontui uudestaan 27.7. 1928. Pöytäkirjaan kirjattiin Kuvajasta: ”Sitä paitsi hän on perheenemäntä, joka luonnollisesti vaatii osuutensa, sillä asunto tulisi hänellä olemaan kahdessa paikassa, koululla opetustoimessa ollessaan ja välistä naapuritalossa miehensä ja  lastensa luona. Tällainen asuminen ei johtokunnan mielestä olisi suotavaa, sillä varmasti joutuisi koulutoimi kärsimään ja ehkäpä avioliitto myös. Hänen miehensä viljelee toisen omistamia maita, joka myös on epämääräistä: kuinka kauan ja niin ollen voisimme joutua jonkun apulaisen varaan millä hetkellä hyvänsä. Muuten minkä tunnemme valittajaa henkilökohtaisesti, pitää johtokunta Hänet aivan sopimattomana opettajaksi Hamulan kylän kansakouluun.[10]

Pohjois-Pöljän koulupiiriin valittiin naimisissa
oleva Enne Kolehmainen 1920-luvulla. Kuvassa
Enne miehensä Eino Kolehmaisen kanssa
Pitkänpäässä.
Tämän jälkeen johtokunta valitsi uudestaan Katri Säisän tehtävään. Viranomaisten oli nyt vaan ymmärrettävä, ettei naimisissa oleva nainen voi tulla valituksi Hamulan kouluun. Kouluhallitus oli eri mieltä ja kumosi 3.8. vaalin tuloksen laittomana ja määräsi uuden vaalin järjestettäväksi.

Kuopion piirin tarkastaja Puro tuli nyt itse suostuttelemaan johtokuntaa noudattamaan lakia. Avioliitto ei ollut laillinen este virassa toimimiseen. Koulun olisi järkevää ottaa Kuvaja virkaan sovinnolla, koska kouluhallitus tulisi ratkaisemaan kiistan joka tapauksessa Kuvajan eduksi. Johtokunta kuunteli tarkastajan puheen, mutta sitten ”puhkesi vilkas keskustelu”.  Johtokunnan jäsenet ihmettelivät valittajan röyhkeyttä asiassa, opettajan valinnassa oli vain ajateltu koulun ja kyläkunnan parasta. Johtokunta päätti jyrkästi pysyä aikaisemmin tekemässään päätöksessä ja kutsua opettajaksi Katri Säisän.

Lopuksi johtokunta vielä huomautti, että jos ”virastot tässä asiassa toisin määrää ei tulisi olemaan se eduksi tälle koululle ja sen koulutyölle”.[11] 

Tässä vaiheessa tapauksesta kiinnostui jo lehdistökin. Savon Sanomat kertoi sitkeästä valintaprosessista 16.8.1928.[12] Koulun alku lähestyi ja opettajakysymys oli ratkaisematta. Virkaan valittu Katri Säisä teki johtopäätöksensä tilanteesta ja hakeutui muualle töihin. Johtokunta valitsi entisistä hakijoista väliaikaiseksi opettajaksi Helvi Lyytikäisen.[13]

Näin johtokunta pystyi estämään Kuvajan valinnan. Kun virka seuraavan kerran laitettiin auki keväällä 1929, niin Kuvajakin oli antanut periksi eikä hakenut virkaa. Valituksi tuli ilman valituksia Johanna Räsänen.[14]

Hökösen koulun oppilaat ja opettaja Hillervo Väänänen 1926-27. Hillervo
meni naimisiin entisen oppilaansa kanssa. Eikä johtokunta Hökösellä
asiaan puuttunut.
Pöljän koulun oppilaita ja opettaja Elsa Laitinen. Elsa meni naimisiin Janne Väänäsen kanssa ja jatkoi
Pöljän koulun opettajana eläkeikään asti. 





[2] Johtokunnan pöytäkirja, 14.8.1926, Hamulan kansakoulun pöytäkirjat Ca:3, Siilinjärven kunnanarkisto
[3] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 7.5.1928
[4] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 278.5.1928
[5] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 25.6.1928
[6] Hamulan koulun talousarvio v:lle 1928, Hamulan kansakoulun pöytäkirjat Ca:3
[7] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 21.7.1928
[8] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 27.7.1928
[10] sama
[11] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 15.8. 1928
[13] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 20.8.1928
[14] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 26.4.1929

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Pohjois-Savon sairaalapitäjän synty – piirimielisairaalan tulo Siilinjärvelle 2



 
Siilinjärven piirimielisairaalan paraatipuolen portti.
Kuva Aira Roivainen
Siilinjärven piirimielisairaalan ensimmäiset potilaat otettiin sisään 22.11. 1926. Yleinen innostus ja juhlahumu muuttui sitten köyhien kuntien arjeksi, sillä potilaita ei kuulunut sovitulla tavalla.[1] Esimerkiksi Pielaveden kunta asettui lopulta täysin vastahankaan sairaala-asiassa ja asiasta käytiin pitkällinen oikeusprosessi.

Pielavesi katsoi, että sen oma houruinhoitola riittää vallan hyvin omille ja muidenkin pitäjien houruille. Kunta ei halunnut maksaa 200 000 markan liittymismaksua, koska se on ”aivan turha menoerä”. Kunta vetosi myös siihen, etteivät perustamiskokoukset aikanaan olleet laillisia.[2] Kunnat olivat sitoutuneet ostamaan sairaalasta yhden paikan 2000 asukasta kohti. Tämän päälle tuli vielä hoitomaksu, kun potilas lähetettiin sairaalaan. Pielavedestä tuli jäsenkunta vuonna 1936. Viimeisin Pohjois-Savon liittynyt kunta oli Rautavaara, joka tuli mukaan vuonna 1941.[3]

Vuoden 1927 loppuun mennessä sairaala kuitenkin oli jo täynnä ja tulijoita oli enemmän kuin voitiin ottaa hoitoon.

Lääkärin asuintalon rauniot. taustalla Harjamäen tilan päärakennus.
Harjamäen sairaalamuseon kuva-arkisto.
Toiminnan aloitusta haittasi merkittävästi lääkärin asunnon palo maaliskuussa 1927. Rakennuksesta jäi pystyyn vain komea pylväikkö.[4] Hienossa pytingissä oli ollut pärekatto, johon lensi kipinä ilmeisesti läheisen Harjamäen tilan päärakennuksesta. Tuolloin julkisuudessa puututtiin myös sairaalan puisen ylimmän kerroksen paloturvallisuuteen.[5] Lääkärin uusi asuinrakennus valmistui jo joulukuussa 1927.

Joulukuussa 1927 valmistunut uusi lääkärin asunto nykyisessä asussaan.
Taloon rakennettiin suora puhelinyhteys sairaalalle.
Kuva Aira Roivainen.
Palanut rakennus oli vakuutettu, joten taloudellisesta vahingosta selvittiin hyvin. Ongelmaksi muodostui se, että sairaalan lääkäriksi valittu Reino Lagus irtisanoutui palon jälkeen tehtävästään. Riittävän laadukasta majoitusta ei ilmeisesti ollut tarjolla. Niinpä sairaala toimi sijaisjärjestelyillä, kunnes Rautalammin kunnanlääkäri Elon Enroth valittiin lokakuussa 1927 tehtävään.[6]


Sairaalaan palkattiin lisäksi ylihoitajatar, yöylihoitajatar, osastonhoitajattaria (2), nuorempia hoitajattaria (9), mieshoitajia (5). Lisäksi sairaalassa työskenteli harjoittelijoita.[7] Talouspuolelle palkattiin talouspäällikkö, kirjanpitäjä, emännöitsijä, pesulan johtaja, konemestari, koneenhoitaja ja kolme lämmittäjää. Lisäksi keittiössä työskenteli 8 ja pesulassa 5 työntekijää.[8] Varsinkin hoitajien vaihtuvuus oli ensimmäisenä toimintavuonna huomiota herättävän suurta.[9] Omaleimainen sairaalayhteisö alkoi muovautua.
Päivähuone. harjamäen sairaalamuseon arkisto.
Varsin karuja ja täyteen ahdettuja potilaiden makuusalit olivat.
Harjamäen sairaalamuseon arkisto.
Lääkärin palkka oli 60 000 mk vuodessa, lisäksi vapaa asunto, valo, polttopuut ja puutarhamaa.[10] Yöylihoitajatar sai palkkaa 11500 mk vuodessa[11], osastonhoitajatar 9000 markkaa, ylöspidon ja esiliinat, alihoitajatar 7200 mk, ylöspito ja esiliinat.[12] Mieshoitajat saivat 8400 mk ja ylöspidon.[13] Ylöspito tarkoittaa asuntoa ja ruokaa, joka tuli palkkaetuna kaikille.

Siilinjärven piirimielisairaalan toiminnasta on olemassa mainio Anu Rissasen tekemä tutkimus Työtä, sokkeja, lääkkeitä, Siilinjärven piirimielisairaala ja potilaiden hoitomuodot vuosina 1926-1959. En tässä lyhyessä kirjoituksessa käsittele hoitoja. Mielisairauksiin liittyi valtavasti pelkoja ja ennakkoluuloja. 1920-luvulla sanomalehdet kirjoittivat hyvin raflaavasti rikoksista ja näissä yhteyksissä mielisairaudet nousivat esiin hyvinkin pelottavalla tavalla.[14]

Potilailla oli sisäpihalla aidattu ulkoilualue, jossa oli kaksi paviljonkia. Karkaamisia sattui, sillä potilaat toimittivat monenlaisia askareita sairaalan arjessa ja maatilan töissä. 20.3. 1930 miespotilas karkasi ja poltti Koivumäessä seuraavana päivänä Taavetti Roivaisen navetan. Savon Sanomien uutisessa viitattiin jonkinlaiseen kostoon.[15] Karkaaminen oli pahinta mahdollista mainetta sairaalalle.

Mustikkamäen navetan rauniot ja talonväkeä autiolla pihalla. Suomen Kuvalehti 23/1930.

Tapauksesta käytiin myöhemmin vahingonkorvauskäräjiä, jossa Elon Enroth todisti, ettei valvonnassa ollut puutteita. Kun potilas karkasi, oli ryhmää valvomassa ulkotöiden ohjaaja, ylihoitajatar ja kaksi mieshoitajaa. Potilailla oli jonkinlaiset sandaalit kenkinä ja näiden jälkiä oli löydetty poltetun navetan läheisyydestä. Sairaalan toimintaa pidettiin huolellisena eikä sitä asetettu vastuuseen mistään.[16] Potilas hirttäytyi paloa seuraavana päivänä läheisen Varpasen järven rantaan puuhun. Tarina on elänyt paikallisten mielissä tähän päivään saakka.

Alun kommelluksiin liittyi myös se, että kirjanpitäjä Jenny Puranen tuomittiin kavalluksesta vankilaan ja korvaamaan sairaalalle 56 672, 55 mk.[17]

Näkymä lääkärin asunnolta sairaalaan 2019. Kuva Aira Roivainen.





[1] Siilinjärven piirimielisairaalan vuosikertomus vuosilta 1926 ja 1927. Harjamäen sairaalamuseon arkisto.
[3] Rissanen, Työtä, sokkeja, lääkkeitä. Siilinjärven piirimielisairaala ja potilaiden hoitomuodot vuosina 1926-1959, 26  
[6] Siilinjärven piirimielisairaalan vuosikertomus vuosilta 1926 ja 1927.
[7] sama
[8] Lepola, Harjamäen sairaala 1926-1976, 16
[9] Siilinjärven piirimielisairaalan vuosikertomus vuosilta 1926 ja 1927.
[15] Savon Sanomat 1930  https://drive.google.com/open?id=14SRgXEkb8z9NJLZK8XWknymAgFLcwJbj
[16] Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirjat 1932. CIIIa87 JoMA
[17] Siilinjärven piirimielisairaalan vuosikertomus vuodelta 1934. Harjamäen sairaalamuseon arkisto.