Sodasta rauhaan - Pöljän demokraattinen yhdistys 1945-50

SKDL:n vaalijuliste 1945. Kansan Arkisto.

Siilinjärvellä järjestettiin 12.8.1945 suuri kansalaiskokous manttaalikunnan talolla (entisellä suojeluskuntatalolla). Sen takana oli SKDL, mutta puolueen linjana oli tuolloin luoda kuvaa spontaaneista kokouksista, joissa ”kansan” mielipide tuli esille. Kokouksessa käsiteltiin sotasyyllisyys- ja sotarikollisuuskysymyksiä sekä maamme taloudellista tilannetta ja erityisesti talonpoikaiskysymystä.[1] Lieneekö pöljäläisiä tuossa kokouksessa ollut, mutta samana päivänä kylälle kuitenkin perustettiin uusi yhdistys.

Siilinjärven suojeluskuntalo. Kun suojeluskuntajärjestö lakkautettiin 1944, niin tämä
talo siirtyi Siilinjärven kunnan omistukseen. Yli 20 vuotta suojeluskunta
oli hallinnoinut taloa, sitten siellä pidettiinkin kommunistien kansankokousta 1945.

Poliittisesti rikollisina kohdellut kommunistit ja vasemmistososialistit olivat aloittaneet taas julkisen järjestötoiminnan ja toisaalta vakiintuneita kansallismielisiä ja oikeistolaisia yhdistyksiä oli lakkautettu. Suomen poliittinen elämä oli aivan uudessa asennossa. Vuoden 1945 eduskuntavaaleissa SKDL sai 49 kansanedustajaa ja puolueesta tuli kertaheitolla merkittävä tekijä päivänpolitiikkaan. Tämä näkyi Pöljälläkin.

Pöljän Demokraattisen yhdistyksen perustava kokous pidettiin Ville Ruuskasen talossa 12.8.1945. Kokouksessa puhetta johti Juho Lyytikäinen ja sihteerinä toimi Esko Rissanen.[2] Suomen Kansan Demokraattinen Liitto eli SKDL oli perustettu syksyllä 1944. Puolueeseen liittyi vuosia kiellettynä olleen kommunistisen puolueen kannattajia ja SDP:stä eronneita vasemmistososialisteja. Pöljän Demokraattinen yhdistys liittyi SKDL:n osastoksi virallisesti 29.12.1945, jolloin oikeusministeriö hyväksyi yhdistyksen yhdistysrekisteriin.[3]

”Lapualaiskauden jälkeen ei Pöljällä ole ollut mainittavaa järjestötoimintaa. Silloin ryöstettiin meiltä toimitalo ja muu yhteinen omaisuus ja yhdistys laittomasti lakkautettiin. On kulunut vähän toista vuotta siitä, kun loppui rikollinen sota, jota työväestö on aina inhonnut. Vihdoinkin on suuri rikolliskopla, joka aiheutti lukemattomien ihmisten hengen menetyksen sekä suunnattomat aineelliset tappiot, saatettu oikeuteen vastaamaan teoistaan.

Vuosikausien fascistinen terrori on lyönyt leimansa pöljäläisiinkin, joten järjestötoimintaan nähden on ollut havaittavissa jonkinlaista arkuutta, mutta nyt on pelkomieli häviämässä.  Nyt on myös juuritettava facismin rippeet knnallisesta elämstä ja suoritettava puhdistus kunnallisessa virkakoneistossa.” Näin kirjoitti nimimerkki Kirjeenvaihtaja Pöljältä Kuopiossa ilmestyneessä Kansan Sanassa 18.10.1945.

Pöljän Demokraattisen osaston johtokuntaan valittiin Taavetti Koistinen, Ville Turunen, Kalle Koistinen, Ville Ruotsalainen ja Eetu Rissanen. Kunnallisvaaliehdokkaiksi tulivat Aaro Miettinen ja Juho Pietikäinen.

Yhdistykselle perustettiin huvitoimikunta ja päätettiin pitää iltamat. Uusia jäseniä liittyi innokkaasti, 19.8.1945 kokouksessa hyväksyttiin 19 uutta jäsentä.[4] Marraskuussa kokous otti kantaa sotasyyllisyyskysymykseen. ”Keskusteltiin sotasyyllisyyskysymyksestä ja päätettiin, että sotaan syylliset on vangittava viipymättä.”

Siilinjärvelle oli perustettu SKDL:n kunnallisjärjestö, jonka kokouksiin osallistuttiin Pöljältäkin.[5]

Perustavista jäsenistä viisi oli syntynyt 1800-luvun puolella ja viisi 1900-luvulla. Nuorin hallituksessa oli Ville Turunen, hän oli syntynyt 1917. Vanhin oli vuonna 1882 syntynyt Taavetti Koistinen.

Kokouksiaan yhdistyksen hallitus piti jäsenten kotona. Vuoden toimittuaan yhdistys aktivoitui työväentalon asiassa. Vuodesta 1931 taloa oli isännöinyt Pöljän Maamiesseura. Kansan Sana oli jo tammikuussa 1945 ottanut taloasiat esille. Kysyttiin, miksi nuorisoseurat, maamiesseurat yms. eivät vapaaehtoisesti luovu taloistaan nyt, kun työväenliikkeen toiminta oli taas laillista kaikilta osiltaan.[6] Hallituksen kokous päätti tehdä anomuksen entisen toimitalon takaisin saamiseksi.[7] Savossa toimitilojen omistuksesta käytiin katkeraa kamppailua SKDL:n ja SDP:n yhdistysten välillä.

Talokysymys pitkittyi. Kaksi vuotta anomuksen tekemisestä oli kulunut, kun yhdistyksen hallituksessa pohdittiin seuraavan kerran talon omistuskysymyksiä. Silloin olikin tosi kysymyksessä, sillä talo oli päätymässä Pöljän sosiaalidemokraattiselle yhdistykselle. Olisi pystyttävä todistamaan omistussuhteita.[8] Seuraavassa kokouksessa ”keskusteltiin entisen toimitalomme takaisin saamisesta ja tehtiin toveri Eemil Soinisen avustamana selkoa Pöljän Työväenyhdistyksen toiminnasta ja otettiin ylös aikoja, jolloin se lakkautettiin antaaksemme siitä selostuksia eduskuntaan.”[9] Kansan Sana uutisoi syksyltä 1948, kuinka Muuruveden Pelonniemen ja Sukevan työväentalot olivat menneet ”väärille” omistajille.[10]

Yhdistys laati vielä tuomari Ruuthin ja toveri Pääkkösen avustamana kirjeluonnoksen valtioneuvostolle 29.10.1948 talon takaisin saamiseksi. Kirjeluonnoksia tulivat valaehtoisesti allekirjoittamaan vanhan yhdistyksen asioista tietävät Oskari Heikkinen, Juho Miettinen, Senja Miettinen, Ville Ruuskanen, Hannes Savolainen ja Otto Udd.[11] Vanhan yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Aaro Miettinen oli kuollut vuonna 1946.[12]

Oskari Heikkinen, Pöljän vanhan työväenyhdistyksen
toimija 1920-luvulla. Asui Kokkosenmäessä.

Pöljän työväentalo annettiin eduskunnan päätöksellä syksyllä 1948 Pöljän Sosiaalidemokraattiselle Yhdistykselle. Tämä yhdistys oli varsin elinvoimaisena olemassa ainakin vuonna 1929. Silloin yhdistyksen nimi oli Siilinjärven Pöljän Työväenyhdistys. Johtokuntaan kuuluivat Heikki Halonen, Nestori Rautiainen, Kalle Hirvonen, Aatu Jääskeläinen, Otto Udd, Anni Halonen, Ivar Parviainen ja Topi Lapveteläinen.[13] Yhdistyksen toiminnasta 1930-luvulla ei ole löytynyt asiakirjoja, mutta keväällä 1949 yhdistys aloitti toiminnan Pöljän työväentalolla hienolla juhlalla.[14]

Vasemmalla Kalle Hirvonen, oikealla
Viljami Ollikainen.

Pöljän Demokraattinen yhdistys antoi SKDL:n piirijärjestölle avoimen valtakirjan riidellä rikki eduskunnan päätös[15], mutta muutosta ei tullut, sikäli kuin piiri enää mitään pystyi asialle tekemäänkään. Vanhan yhdistyksen talon omistusjärjestelyt olivat olleet sekavia, sillä se oli yrittänyt suojella taloa takavarikoinnilta 1920-luvulla.

Pöytäkirjojen valossa Pöljän Demokraattisen yhdistyksen toiminta perustamisen jälkeen vaikuttaa varsin maltilliselta. Sotasyyllisyyteen ja asekätkentäään reagoidaan SKDL:n valtakunnallisen linjan mukaan. Kunnallisverotuksessa kannatettiin omaisuusverotuksen kiristämistä, kannatettiin SKDL:n kansallistamisohjelmaa ja koetettiin kouluttaa järjestöaktiiveja erilaisilla kursseilla. Rahapula yhdistyksessä oli huutava, valtakunnallisiin kokouksiin ei aina pystytty lähettämään edustajia.

Jonkinlainen pettymys yhteiskunnallisten olojen kehitykseen sodan jälkeen näkyi vuoden 1948 kuntavaalikommentissa: Kun työläinen saa oman kodin ja vähän perunapeltoa, kuinka heidän mielensä on muuttunut eräissä tapauksissa aivan ensiluokan porvariin asti.[16]

Vaalityön ja taloasian ohessa yhdistys kustansi Kalevalaisten naisten lepokotiin ainakin yhden äidin 1946, lisäksi tuettiin Sirola-opiston säätiön keräystä useampaan otteeseen. Vuoden 1945 vaaleissa Pöljällä SKDL ja SDP olivat lähes tasoissa. Vuoteen 1960 SDP:n kannatus oli hiipunut, SKDL:n taas noussut selvästi. Tämä asetelma kylällä säilyi 1970-luvulle asti.[17]

[1] Kansan Sana 16.8.1945

[2] Pöljän Demokraattisen yhdistyksen pöytäkirjat 1945-58. 12.8.1945. Siilinjärven kotiseutuarkisto.

[3] Ilmoitus yhdistysrekisteriin. Pöljän Demokraattisen yhdistyksen arkisto.

[4] Pöljän Demokraattisen yhdistyksen pöytäkirjat 19.8.1945

[5] sama 14.10.1945

[6] Kansan Sana 27.1.1945

[7] Pöljän Demokraattisen yhdistyksen pöytäkirjat 6.10.1946

[8] sama 5.9.1948

[9] sama, 3.10.1948

[10] Kansan Sana 14.9.1948

[11] Pöljän Demokraattisen yhdistyksen pöytäkirjat 29.10.1948

[12] sama 15.12.1946

[13] Vapaus 4.3.1929 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713071/articles/2870779

[14] Hajamietteitä Pöljältä, Ministerivieras Pöljän talolla 1949.

    http://airaroivainen.blogspot.com/2015/03/ministerivieras-poljan-talolla-1949.html

[15] Pöljän Demokraattisen yhdistyksen pöytäkirjat 29.11.1948

[16] sama 29.1.1948

[17] Hajamietteitä Pöljältä, Vaaliuurnan tarina 1907-1982

    http://airaroivainen.blogspot.com/2017/11/vaaliuurnan-tarina-1907-1982.html

Laki on niin kuin se luetaan - Pöljän työväentalon vaiheita

Senja ja Aaro Miettinen. Elina Vesterinen-Sumu. Kuvia savelle.

Kommunistinen toiminta kiellettiin Suomessa ns. kommunistilailla heinäkuussa 1930. Lakien säätämistä oli edeltänyt kiihkeä Lapuan liikkeen toimintakausi. Työväentalojen ovia naulattiin kiinni, yhdistysten aktiiveja peloteltiin ja kyydittiin. Lapuan liike järjesti myös talonpoikaismarssin Helsinkiin.

Pöljän työväentalo suljettiin maaherran päätöksellä heinäkuussa 1930.[1] Valtaosa Pohjois-Savon työväentaloista oli ollut kommunistisiksi tulkittujen yhdistysten hallussa. Nämä yhdistykset lakkautettiin ja omaisuus takavarikoitiin. Lähialueelta kiellettiin esimerkiksi Kuuslahden, Toivalan, Siilinjärven, Lapinlahden ja Maaningan työväenyhdistykset. Pöljän työväenyhdistys kiellettiin oikeuden päätöksellä 19.2.1931.[2] Sitä ennen sen toiminta oli jo tehty mahdottomaksi.

Maaherran päätöksessä todettiin Pöljän yhdistyksestä, että asiakirjoista käy ilmi, että Suomen sosialistisen työväenpuolueen alaiset järjestöt peläten puolueen lakkauttamista olivat jo vuonna 1922 perustaneet puolueen rinnalle vaalitoiminnan harjoittamiseksi naamioituna Suomen työväen keskusvaalikomitean piiri- ja paikalliskomiteoineen jatkamaan sanotun puolueen työtä…[3] Kun puolue (SSTP) oli todettu 1925 korkeimmassa oikeudessa laittomaksi rikollisjärjestöksi, niin samanlaisia rikollisia olivat sitten pöljäläisetkin.

Varapoliisi Vilho Holopainen toimitti päätöksen Pöljän Työväen ja pienviljelijäin yhdistyksen puheenjohtaja Aaro Miettiselle 24.2.1931. Paikalla oli todistajiakin, mutta heidän nimiään asiakirjassa ei ole mainittu.[4]

Palataanpa hiukan taaksepäin. Kerroin edellisessä postauksessani Pöljän sosiaalidemokraattisesta yhdistyksestä, joka koetti ottaa työväentalon haltuunsa vuonna 1928. Hanke kaatui Maaningan käräjäoikeudessa 17.12.1929.

Asser Salo. Itä ja länsi, työväen kuvalehti. 30.3.1926.

Kommunistien huippujuristi Asser Salo kaatoi kanteen, koska jostakin syystä kantajana jutussa oli SDP:n puoluetoimikunta. Salon vastineen alku kannattaa lukea: Haasteesta käy ilmi, että kantajana tässä jutussa esiintyy Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen Puoluetoimikunta. Herää kysymys, voiko se olla partti, asianosainen, ja onko sillä asianosaiskelpoisuutta? Aksiomaattisesti on todettava, että asianomainen on henkilö, jonka eduksi valtion oikeussuojaa pyydetään ja myönnetään, se henkilö, jonka nimissä oikeutta käydään. Kysymys asianosaiskelpoisuudesta lankeaa yhteen kelpoisuuden kanssa olla jonkun vaatimuksen subjekti. Tämä kelpoisuus taasen tunnustetaan fyysilliselle ja juridiselle henkilölle. Voiko kantajaksi mainittu henkilö olla oikeussubjekti? Onko sellainen henkilö oikeudellisesti olemassa?[5]

Melkoinen juristerian voitto. Oikeus ei voinut ottaa asiaa käsiteltäväksi, koska Salo osoitti, ettei kantajaa edes ole oikeudellisessa mielessä olemassa. Miksi kantajana ei ollut Pöljän sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys? Oliko sen toiminta lopahtanut Pekka Ruuskasen kuolemaan?

Rieti Itkonen oli laatinut puoluetoimikunnan kanteen. Siinä todetaan, että Pöljän työväenyhdistys oli hyväksynyt aluksi 1919 SDP:n uudet säännöt. Sen jälkeen yhdistys muutti suuntaa, erosi SDP:stä ja liittyi Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen. Samassa yhteydessä yhdistys hyväksyi uudet säännöt. Pöljän työväenyhdistys lakkautti toimintansa 1927 ja luovutti omaisuutensa Pöljän Pienviljelijäin osastolle (yhdistysrekisterissä Pöljän torppariosasto ry). Kantajat näkivät uuden yhdistyksen perustamisen ja omaisuuden luovuttamisen kommunistien juonitteluna. Kantajan mielestä talo olisi luovutettava sen lailliselle omistajalle eli Suomen Sosiaalidemokraattiselle puolueelle.[6] No, Salo oli osoittanut, ettei kantajaa ole edes olemassa, joten se siitä.

Oikeuden pöytäkirjan liitteenä on ”PöljänTyöväen Yhtiksen” yleiskokouksen pöytäkirja 20.11.1927. Puheenjohtajana toimi Aaro Miettinen ja sihteerinä Juho Miettinen. Siinä ”Päätettiin lahjottaa ja luovuttaa Pöljän Työväen Yhtiksen talo tontteineen sekä kaikine irtamistonee Varonee ja Velkoneen Pienviljelijän Liiton alaselle Pöljän Osastolle talo sijatsee Siilinjärven pitäjään Pöljän kylässä sijatvalla tontilla joka on lohastu Halolan tilasta N:ro20 Yllä mainitussa Pöljän kylässä.

Rieti Itkosen kanteessa epäiltiin, että tämä pöytäkirja on tekaistu eikä oikeasti kokousta ole pidetty. Ainakin pöytäkirja kertoo siitä, ettei kirjanoppineita yhdistyksen toiminnassa mukana ollut. Lakkautetun yhdistyksen tilit tarkastivat Oskari Heikkinen ja Heikki Rööri.[7]

Asianajaja Asser Saloa riepotellaan Vaasan oikeustalon edustalla vuonna 1930.

Ja sitten nousi myrsky. Yhdistykset lakkautettiin, talot joutuivat muiden käsiin. Savon Sanomat uutisoi 10.10.1931, että Pöljän maamiesseura on ostanut työväentalon valtiolta. Maamiesseura hallinnoi taloa aina vuoteen 1947 saakka.

---

[1] Savo 27.7.1930

[2] Kuopion nimismiespiirin arkisto, luettelo yhdistyksistä, jotka on Kuopion läänissä todettu kommunistisiksi.

  Joensuun maakunta-arkisto.

[3] Maaherran päätös yhdistyksen lakkauttamisesta. Kuopion nimismiespiirin arkisto.

[4] sama

[5] Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirja 17.12.1929. Joensuun maakunta-arkisto.

[6] sama

[7] sama

Pöljän työväenyhdistysten ja työväentalon vaiheita 1919-1930

Pöljän työväenyhdistys rakensi vuonna 1913 oman talon keskeiselle paikalle Kuopion-Iisalmen radan ja maantien varteen. Ensimmäinen varma tieto talon käytöstä on syksyltä 1913.[1]

Pöljän työväentalo 1920-luvulla.

Työväenliikkeen hajaantuminen sisällissodan jälkeen näkyi Pöljälläkin. Pöljän Työväenyhdistys asettui vasemmistososialistiselle kannalle ja erosi SDP:stä.[2] Asiasta äänestettiin ja vastaääniäkin annettiin, mutta enemmistö asettui eron kannalle. Kokouksessa asetettiin kolmijäseninen toimikunta vasemmistopuolueen perustamista varten. Toimikuntaan valittiin Aaro Miettinen, Oskari Heikkinen ja Juho Kallio.[3]

Pöljän yhdistyksen ratkaisu oli Kuopion läänissä yleisen linjan mukainen. Vasemmistososialistit kaappasivat vanhan SDP:n Kuopion piiriorganisaation vuoden 1920 alussa. Valtaosa piirin yhdistyksistä erosi SDP:stä ja liittyi sosialistiseen piirijärjestöön.[4] Toiminta Pöljän työväentalolla oli vilkasta, sos.dem. nuoriso-osasto, torppariosasto ja työväenyhdistys järjestivät tanssi-iltamia ja kokouksia talolla.[5]

Punikin joulu käsitteli vuoden 1918 tapahtumia kriittisesti ja katkerasti.
Savon Kansa oli SSTP:n laajalevikkisin julkaisu Suomessa.

Suomen Sosialistinen Työväenpuolue (SSTP) perustettiin Helsingissä kesäkuussa 1920.  Puolue kuitenkin lakkautettiin maanpetoksellisena järjestönä jo vuonna 1923. Silti siihen liittyneet yhdistykset jatkoivat toimintaansa Kuopion alueella paikallisjärjestöinä ja vaaliliittoina.[6] Julkisen toiminnan taustalla oli vielä SKP:n maanalainen toiminta. Sisällissodan jälkeen Venäjälle paenneet punaiset perustivat Suomen Kommunistinen Puolueen 1918 Moskovassa. Kuopio oli kommunistien maanalaisen toiminnan yksi keskuspaikkoja Suomessa.[7]

Työväenyhdistyksen ja torppariosaston pöytäkirjat ovat kateissa. Sen sijaan Työväenarkistossa on tallessa Pöljän nuoriso-osaston pöytäkirjat. Kylällä perustettiin 1926 kokonaan uusi tätä nimeä kantava yhdistys. Edellinen oli perustettu vuonna 1916.[8] Perustavassa kokouksessa päätettiin yksimielisesti liittyä jäseneksi Sos.dem. Nuorisoliittoon.[9]

Johtokuntaan valittiin H. Röör, Aaro Miettinen, Naimi Kähkönen, Elias Kähkönen ja Hanna Takkunen. Varalle Saimi Ruuskanen, Lauri Jääskeläinen ja Erkki Väänänen. Samassa tilaisuudessa pidetyssä järjestäytymiskokouksessa Aaro Miettisestä tuli nuoriso-osaston puheenjohtaja.

Nuoriso-osaton jäsenluettelossa on 23 nimeä. Huomiota kiinnittää, että muutoin varsin miesvoittoisessa Pöljän työväen yhdistystoiminnassa tältä listalta löytyi sentään kahdeksan nuorta naista.[10] Pöljän sos.dem. nuoriso-osasto piti kokouksia ja iltamia talolla. Mitenkään aktiivista toiminta ei näytä olleen.[11]

Vahtimestari/puheenjohtaja Aaro Miettinen ja yhdistys joutuivat  1927 talon siivouksesta riitaan, yhdistys kieltäytyi maksamasta Miettisen esittämää laskua. Pöytäkirjoista tulee kuitenkin selväksi, että Pöljän työväenyhdistys omisti talon ja nuoriso-osasto sai korvausta vastaan sitä käyttää.

Kommunistien/vasemmistososialistien toiminta kävi hyvin vaikeaksi 1920-luvun loppua kohti tultaessa. Kuopiossakin pidätettiin useita SKP:n piirin johtoon kuuluneita henkilöitä.[12] Poliittinen toiminta lienee lamaantunut. 

Helmikuussa 1928 Kuopion SDP:n piiri aktivoitui Pöljän yhdistyksen asiassa. Pöljällä järjestettiin kokous, jonka tarkoituksena oli ”yhdistyksen henkiinherättäminen”.[13] Pöljän uusi työväenyhdistys rekisteröitiin maaliskuussa 1928 ja sen puheenjohtajaksi valittiin Pekka Ruuskanen.[14]

Muita yhdistyksen hallitukseen valittuja olivat O. Rautiainen, Ville Ruuskanen, Vilho Ruuskanen, L. Jääskeläinen, V. Ollikainen, varalle H. Halonen, S. Jääskeläinen, K. Heinonen ja N. Rautio. Järjestäytymiskokouksen yhteyteen järjestetyt iltamat meinasivat johtaa mellakkaan, kun Aaro Miettinen ei aluksi suostunut avaamaan työväentalon ovia. Lähes satapäinen tanssiväki pakotti vahtimestari Miettisen avaamaan oven. Hän asui työväentalon pihatontille rakentamassaan talossa.[15]

Uuden sosiaalidemokraattisen yhdistyksen toiminnassa oli mukana kolme Pöljän sos.dem. nuoriso-osaston jäsentä: L. Jääskeläinen, V. Ollikainen ja O. Rautiainen.

Mikkelin sosiaalidemokraattiset lehdet kirjoittivat tapauksesta, sillä ilmeisesti Pekka Ruuskanen antoi tietoja, ehkä jopa kirjoitti juttuja. Lehtien mukaan oli Pöljälle perustettu sosiaalidemokraattinen yhdistys, jolla oli laaja kannatus. Kommunistiseksi tulkittu vanha työväenyhdistys ja Aaro Miettinen pitivät kuitenkin lujasti kiinni työväentalosta. Varotoimena yhdistys oli lehden mukaan lahjoittanut talon maatyöväenosastolle (entinen torppariosasto). Tätä luovutusta Pekka Ruuskanen ja osa pöljäläisistä pitivät lehden mukaan laittomana.[16]

SDP:n lehdissä Pöljän vanha työväenyhdistys liitettiin kommunistien maanalaiseen toimintaan ja he pyrkivät osoittamaan Miettisen ja ”pienen kommunistikoplan” pitävän työväentaloa laittomasti hallussaan.[17] Talolle mm. suunniteltiin uuden sosiaalidemokraattisen yhdistyksen tansseja toiseksi pääsiäispäiväksi 1928, mutta A. Miettinen ei päästänyt uuden yhdistyksen väkeä sisälle.[18]

Joulukuussa 1929 talon omistajuusriitaa käsiteltiin Maaningan käräjillä. Kantajana oli sos.dem. puoluetoimikunta, joka siis vaati taloa sosiaalidemokraattiselle Pöljän työväenyhdistykselle. Vastaajana oli Pöljän torppariosasto ja Aaro Miettinen. Vastaajia avusti Asser Salo, kantajia Rieti Itkonen. Aikansa huippujuristit olivat laatineet lausunnot oikeudelle, mutta eivät olleet itse paikalla. 

Kantajia edusti Maaningan vt. nimismies Unonius ja Aaro Miettinen edusti Pöljän torppariosastoa. Salon taitavasti laadittu vastine kumosi koko oikeudenkäynnin eikä oikeus ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Talo jäi torppariosastolle. [19]

Voitto jäi lyhytaikaiseksi iloksi, sillä vuoden 1930 aikana Pohjois-Savon työväentalot joutuivat ennen näkemättömän vainon kohteeksi. Pöljän työväentalo ovet suljettiin heinäkuussa 1930 maaherran päätöksellä. Kommunistilakien perusteella kymmenet talot takavarikoitiin valtiolle ja myytiin uusille omistajille. Savo uutisoi 26.7.1930: Suljettuja kommunistipesiä. Läänin maaherra on, tehdystä esityksestä ja nojautuen sisäasianministeriön lähettämään kiertokirjeeseen, määrännyt, että Iisalmen kaupungissa oleva työväentalo sekä Mustinlahden, Siilinjärven, Kuuslahden ja Pöljän työväentalot ovat suljettavat toistaiseksi.

Kaikkien sellaisten yhdistysten talot takavarikoitiin, joilla oli ollut selkeä yhteys SSTP:n toimintaan 1920-1923. Kuopion vasemmistososialistinen/kommunistinen piiri auttoi Pöljän vanhaa yhdistystä, esimerkiksi Emmanuel Juuti[20] ja Abel Marjanen vierailivat kokouksissa. Marjanen tuomittiinkin vankeuteen kommunistisesta toiminnasta 1928.

Pöljän työväentalon olisi pelastanut työväenliikkeelle vain se, että Aaro Miettinen olisi suostunut luovuttamaan sen uudelle sosiaalidemokraattiselle yhdistykselle 1928-29. Uuden yhdistyksen puuhamies Pekka Ruuskanen kuoli yllättäen syksyllä 1928, ehkäpä talonvaltauksen paras terä katosi siinä samassa.[21]

Tekstiä muokattu oikeudenkäynnin osalta 15.6. Asser Salo ei ollut oikeudenkäynnissä itse paikalla.

---

[1] Savo 11.9.1913. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1288435/articles/2850667

[2] Hajamietteitä Pöljältä, Pöljän työväenyhdistys 1918-1919. http://airaroivainen.blogspot.com/2017/03/poljan-tyovaenyhdistys-1918-1919.html

[3] Uusi Savon Kansa 17.1.1920. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1233635/articles/2850668

[4] Kinnunen, Savon historia V. Vastakohtien aika 1919-1944, 128-129.

[5] Savon Kansa 30.10.1919, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1233578/articles/2850669

[6] Kinnunen, 130-132

[7] Kinnunen, 140-156

[8] Hajamietteitä Pöljältä, vallankumoushuumaa ja lakkoilua. http://airaroivainen.blogspot.com/2017/02/vallankumoushuumaa-ja-lakkoilua.html

[9] Pöljän Sos.dem Nuoriso-osaton pöytäkirjat 14.11. 1926. Työväenarkisto.

[10] Pöljän Sos.dem. Nuoriso-osaston jäsenluettelo. Työväenarkisto.

[11] Pöljän Sos.dem. Työläisnuoriso-osaston pöytäkirjat 1926-1928. Työväenarkisto.

[12] Kinnunen, 145-146

[13] Vapaus 27.2.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713260/articles/2854847

[14] Vapaus 23.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713216/articles/2854851

[15] Vapaus 14.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713232/articles/2854852

[16] Vapaus 21.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713221/articles/2854848

[17] Vapaus 4.3.1929, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713071/articles/2854849

[18] Vapaus 11.4.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713246/articles/2854853

[19] Vapaus 20.12.1929, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1770341/articles/2854850

[20] Vapaus 14.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713232?page=3&term=P%C3%B6lj%C3%A4n&term=Juuti

[21] Vapaus 19.9.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1712982/articles/2854854

Vilho Alhojärven oppilas muistelee opettajaansa

Olen käsitellyt useissa viime aikojen teksteissäni kansakoulunopettaja Vilho Alhojärven vaiheita Siilinjärvellä ja Kotkassa. (tämä ja tämä ja tämä) Muutama viikko sitten Kotkan kaupunginarkiston arkistosuunnittelija Ari Ryökkynen kertoi löytäneen kiehtovan pakallishistoriallisen muistelun Vilho Alhojärvestä. Ossi Muuri oli kirjoittanut ja Otava julkaisuut vuonna 1973 lapsuudenkuvauksen Kotkasta 1910-luvulta. Ja siellähän "Alho" esiintyykin ilmielävänä entisen oppilaan muistamana!

Muuri kuvailee ensin Valter Thoménin suunnitelemaa  Hovinsaaren koulua, jossa oli keskuslämmitys, vesiklosetit ja pesulavuaarit sekä voimistelusalin yhteydessä suihkuhuone kuumine ja kylmine vesineen. Oppilaat olivat ylpeitä koulustaan.

Hovinsaaren koulu valmistui v. 1907.

"Neljännelle siirryttäessä kerättiin kaikista sekaluokista pahat pojat yhdeksi poikaluokaksi. Kouluun oli syksyllä saatu uusi opettaja. Hänen nimensä oli Vilho Alho. Hän saikin nyt tämän vastaperustetun poikaluokan nimiinsä. Luokkaamme nimitettiin loppuun asti Alhon luokaksi. Opettajamme saikin alusta saakka sotia huonomaineisen luokkansa poikien puolesta. Heidän syykseen aina ensiksi pantiin kaikki paha, mikä koululla sattui." 

Ossi Muurin kouluvuosista oli kulunut yli 60 vuotta, kun hän muistelmansa kirjoitti. Kouluvuosiin liittyi kiusaamisen kokemus ja vaikeita rstiriitoja opettajien kanssa. Työläisperheiden lasten ja opettajien välill tuntuu olleen syvä epäluotamus. Tämän keskellä poika muistaa Vilho Alhojärveä häkellyttävän kauniisti.

"Uusi opettajamme Alho saavutti pian meidän poikien täyden kunnioituksen ja jakamattoman ihailumme. Me pojat emme enää olleet kurittomia. Opettajan ohjeita ja toiveita vastaan ei rikottu, läksytkin otimme nyt vakavasti ja niissä selviytymistä pidimme kunnia-asianamme. Pitkää aikaa ei kulunut, kun opettajaansa ihastuneet pojat koulupäivän päättyessä laumana ympäröivät ihailunsa kohteen ja saattelivat häntä kotiportille. Hän oli mukana urheilukentällä pelaten palloa ja urheillen sekä ohjaten, neuvoen ja innostaen meitä."

Muurin mukaan toiset opettajat eivät hyväksyneet Alhojärven epäsovinnaista kanssakäymistä oppilaidensa kanssa ja eristivät opettajan omasta seurastaan. Oletettavasti sosiaalidemokraattinen puoluetaustakaan ei edistänyt opettajakuntaan sulautumista.

Alhojärvi ja Kotkan Taimen painijoita.
Suomen Työväen alpumi 1.1.1914.

Ossi Muurin muistelut avaavat kiinnostavan kurkistusaukon kansakoulun opetukseen, kurinpitoon ja oppilaiden väliseen arkeen. Ossia kiusattiin järjestelmällisesti erikoisen nimen vuoksi. Tämän vuoksi hän ajautui tappeluihin ja joutui kärsimään niistä rangaistuksia. Opettajille ei saanut "kieliä".

Poikaluokkaa opettivat myös muut opettajat kuin Alhojärvi. Erityisesti uskonnonopettajan kanssa syntyi vaikeita kahakoita. Opettaja mm. seisotti oppilaita jälki-istunnossa kertomatta, mitä väärää pojat olivat nyt tehneet. Hän myös löi Ossia, joka sitten antoi opettajalle samalla mitalla takaisin. Ossi Muurin mukaan Alhojärvi puhui hänen puolestaan opettajien kokouksessa ja se puhe pelasti erottamiselta.

"Kuinka syväksi toisten opettajien viha ja kateus vuosien kuluessa kasvoi, sen osoittaa heidän raukkamaisen katala tekonsa kansalaissodan lopussa. Heidän toimestaan Alho talutettiinvalkoisten teloitusryhmän eteen ja ammuttiin. Jollain keljun keinoilla nämä hänen murhaansa syylliset opettajat anastivat Alhon kaupungissa omistaman talon ja asuivat siinä... Alho ei kansalaissotaan sekaantunut millään muotoa, opetti vaan koulussa luokkaansa koko ajan.

Muuri esittää kovin varman teorian Alhojärven ampumisen taustaksi. Tiedämme, että Alhojärvi kuului Kotkan työväenliikkeen aktiiveihin. Hän ei kuulunut punakaartiin eikä kannattanut ilmeisesti asellista toimintaa. Mutta Kotkan punaiseen hallintoon hän kuitenkin kuului, ei voi sanoa ettei hän olisi mitenkään osallistunut asioihin.

Alhojärven omaisuuden jako kuoleman jälkeen onkin vielä selvittämättä. Konkurssihuutokaupassa hänen talonsa siirtyi maanviljelijä Wiktor Wanhalalle Pyhtään Heinlahdesta 24.800 markan hinnalla. On mahdollista, että opettajia on asunut Hovinsaaren koulun lähellä sijainneessa kiinteistössä, mutta ei kukaan opettajista rakennusta ostanut. (Etelä-Suomi 1.3.1919)

Ossi Muurin kirja on mainiota kirjallisuutta, hän kuvailee tarkasti ja vivahteikkaasti elinpiiriään. Kirja on niin hyvää kirjallisuutta, ettei sitä tietenkään voi pitää totuutena. Alhojärven murha koettiin ilmeisesti laajalti vääränä tekona. Sen vuoksi häneen liittyvä muistelukin nostaa esille miehen hyvät  teot korostetusti.

Yhden Alhojärven opetuksen Ossi muisti tarkasti vielä kuudenkymmenen vuoden jälkeenkin. Opettaja oli neuvonut:

"Kun kävelette raittiissa ulkoilmassa hengittäkää syvään, vetäkää rauhallisesti keuhkonne täyteen ilmaa niin, että jokainen pikku sopukkakin on täyttynyt, sittenkin vielä pieni nykäys ilmaa. Pidättäkää sitten hengitystä pieni hetki, hitaasti, rauhallisesti puhallatte sitten ilmaa ulos kunnes keuhkonne ovat tyhjät, sitten vielä pieni puhallus. Tehkää tämä kymmenen kertaa peräkkäin ja useamman kerran kävelyretken aikana."

Tekiköhän opettaja Alhojärvi näitä harjoituksiaan jo Siilinjärvellä ollessaan?