Yhdistysrientoja vuosisadan vaihteesta Siilinjärvellä

Savo-Karjala 22.6.1892.

Vuosisadan vaihde oli yhdistysten perustamisen ja niissä toimimisen vilkasta aikaa Siilinjärvelläkin. Vapaa kansansivistystyö, kansakoululaitos ja suomenkielinen sanomalehdistö olivat kasvattaneet Suomeen lukutaitoisia ja aikaansa seuraavia kansalaisia.

Vuonna 1910 nykyisen Siilinjärven alueella toimivat ainakin Hamulan, Kolmisopen, Toivalan ja Jännevirran nuorisoseurat. Kasurilaan oli perustettu nuorisoseura jo niinkin varhain kuin v. 1892[1], yksi perustajista lienee ollut Aaro Fr. Väänänen. Sittemmin sammuneen yhdistyksen työtä jatkoi 1910 perustettu Siilinjärven nuorisoseura.

Eino Laitinen. Pyrkijä 1.4.1923.

Siilinjärven uudelleen heräteltyä nuorisoseuraa oli perustamassa lyseolainen Eino Laitinen, josta sittemmin tuli keskeinen Maalaisliiton vaikuttaja Siilinjärvellä ja valtakunnallisestikin.[2] 

Kuuslahden nuorisoseura perustettiin Markkalan talossa 12.11.1911. Puheenjohtajaksi valittiin Eero Markkanen ja ”kirjuriksi” Juho Asikainen.  Naisetkin pääsivät toimintaan mukaan, kun huvitoimikuntaa valittiin Juho Asikaisen, Kalle Leskisen, Heikki Juutilaisen ja Juho Haikosen keralla myös neidit Hilja Savolainen, Maria Asikainen, Hanna Parviainen ja emännät Maria Markkanen ja Maria Haikonen.[3]

Toivalassa pidettiin 27. 1907 ompeluseurat, jossa päätettiin perustaa uusi nuorisoseura. Puheenjohtajaksi valittiin Toivalan aseman päällikkö Breitholtz. Seuran toiminta ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle ja saman vuoden syksyllä seuran johtoon valittiin Maiju Lapveteläinen ja sihteeriksi Hanna Lappalainen.[4] Toivalan nuorisoseura toimi tämän jälkeen aktiivisesti. Toiminnasta on jäänyt Siilinjärven kotiseutuarkistoon arvokas kokoelma käsin toimitettuja lehtiä.

Vuonna 1913 perustettiin Siilinjärven Marttayhdistys. Yhdistyksen perustamisessa oli tukena Siilinjärven maamiesseura.[5] Perustava kokous pidettiin 16.11.1913 Kasurilan Miettilässä. Konsulentti Edla Räsänen oli paikalla selostamassa aihetta. Siilinjärven marttojen ensimmäisessä toimikunnassa olivat emännät Sohvi Väänänen, Miina Kasurinen, Saimi Virtaniemi ja rouvat May Korhonen, Maikki Sonninen ja Anni Väänänen.[6]

Voimistelu- ja Urheiluseura Ponnistus aloitti toimintansa v. 1907 ja Siilinjärven Maamiesseura perustettiin jo vuonna 1903.

Raittiusyhdistykset toimivat ainakin Siilinjärvellä ja Pöljällä, osuuskuntia perustettiin ja poliittiset puolueet aloittivat toimintaansa. Lisäksi on muistettava vielä työväenyhdistykset, joita perustettiin vilkkaasti eri puolille kuntaa.

Pöljän raittiusyhdistyksen Taimi-lehti 1905.
Kotiseutuarkisto.

Kaikilla yhdistyksillä oli yksi yhteinen ongelma ja se oli kokoontumistilojen puute. Yleensä kokoonnuttiin isompien talojen tuvissa. Oli isäntien tahdosta kiinni, keiden tilaisuuksiin tupaa vuokrattiin tai annettiin käyttöön. Pöljällä Puustellin tilan vuokraaja Aatu Virtanen oli vapaamielinen isäntä, joka antoi tilan erilaisten edistysseurojen käyttöön.

Pyykankaalla Juho Savolaisen isännöimässä talossa pidettiin monenlaisia yhdistysrientoja. Hamulassa nuorisoseura kokoontui Harjamäessä, Hönttälässä, Savolassa, Antikkalassa ja Alapihassa.[7] Yhdistykset lienevät yleensä jonkun tuvan nurkan toimiinsa löytäneet, mutta aina se ei ollut helppoa.

Keväältä 1906 on säilynyt eloisia kuvauksia sanomalehdissä ja sittemmin käräjäasiakirjoissa Kolmisopen työväenyhdistyksen perustamisesta. Tätä varten oli vuokrattu Kolmisopelta lampuoti Aaro Vartiaiselta tupa kokoukselle, mutta paikalliset isännät ajoivat kokousväen ulos. Tapaus on oiva osoitus siitä, kuinka vaikeaa yhdistystoiminta ilman omaa taloa saattoi olla.

Siilinjärven kylällä nuorisoseura piti juhlia Myllyn maneesissa. Olihan ohjelmalliset iltamat jokaisen seuran kunnia-asia ja tärkeä varainkeruun muoto. Pöljällä tiedetään, että vuosisadan alussa ainakin työväenyhdistys kokoontui joskus pysäkkirakennuksessa. Lisäksi koulurakennukset olivat tärkeitä tiloja myös yhdistyksille.

Koulu toimi vuosina 1924-1960 Siilinjärven pappilana.

Sosialistiopettaja Vilho Alhojärvi ei tosin lehtitietojen mukaan antanut Kasurilan koulua Siilinjärven nuorisoseuran ”köörin” käyttöön.[8] Asian on täytynyt kirvellä isäntiä sydänjuuria myöten, sillä nuorisoseura oli jo pitkään tottunut käyttämään koulua kuin omaansa.[9]

Siilinjärvellä ensimmäiset yhdistysten omat rakennukset rakensi työväenliike. Jo vuonna 1908 valmistui Siilinjärven työväentalo ja vuonna 1914 otettiin käyttöön Pöljän ja Toivalan työväentalot.[10] Ehkäpä ”oman talon” tarve oli työväestölle erityisen suuri. Porvarilliset yhdistykset löysivät helpommin taloista ja liikehuoneistoista tilat toiminnalleen.

Lehti-ilmoituksista näkee, että maamiesseurat, nuorissoseurat ja urheiluseurat käyttivät näitä työväenyhdistysten juhlatiloja vuoteen 1917 varsin paljon. Pöljän työväentalon viimeinen ilmoitettu tapahtuma ennen sisällissotaa oli naiskäsityökurssilaisten iltamat 29.1.1918.[11]

Pöljän työväentalo v.1952. Alunperin rakennus valmistui v. 1914.
Talo on vieläkin pystyssä, nykyisin sen omistaa Pöljän Eräveikor ry.

Siilinjärven työväentalo valmistui jo 1908. Kuva vuodelta 1913.
Työväenarkisto.

---

[1] Pyrkijä 15.2.1894 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/953768/articles/3064683

[2] Siilinjärven nuorisoseuran arkisto, Jukka Kasurisen kirjoittama historiikki v. 1986. Kotiseutuarkisto.

[3] Kuuslahden nuorisoseuran arkisto. Pöytäkirjat. Kotiseutuarkisto.

[4] Toivalan nuorisoseuran arkisto. Pöytäkirjat 1907-1913. Kotiseutuarkisto.

[5] Savotar 5.11.1913. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1292927/articles/3066668

[6] Siilinjärven marttojen arkisto. Historiikki v.1933, Elli Johanssen. Kotiseutuarkisto.

[7] Hamulan nuorisoseuran arkisto. Historiatoimikunnan historiikki. Kotiseutuarkisto.

[8] Savon Työmies 10.6.1909

[9] Savo-Karjala 22.6.1894 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/559251/articles/3064687

[10] Savon Sanomat 22.7.1904, Hajamietteitä Pöljältä

[11] Savon Sanomat 29.1.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1292171/articles/3062604

Pöljän Martat 100-vuotta 20.5.2018.

Tämä teksi on pitämäni puhe Pöljän marttojen 100-vuotisjuhlasta Pöljäntalolla 20.5.2018.

Kun Pöljän martat juhlivat vuonna 1928 10-vuotista taivaltaan, historiapuheen piti opettaja Enne Kolehmainen. Hän aloitti puheensa: ”Allekirjoittanut ei ole oikea ihminen kirjoittamaan Pöljän Marttojen yhdistyksen 10-vuotiskertomusta siitä yksinkertaisesta syystä, että olen ollut tässä yhdistyksessä mukana niin kovin vähän aikaa. Siitä huolimatta oltiin tarpeeksi varomattomia ja jätettiin tehtävä minulle ja siitä siis johtuu tämän kertomuksen asiattomuus ja päättömyys.” 90 vuotta myöhemmin martat ovat olleet yhtä varomattomia, kun luottivat tehtävän minulle.

Pöljän työväentalo, nykyinen Pöljän eräveikkojen talo eli
Pöljäntalo.

Pöljän kylällä oli vuonna 1918 noin 800-900 asukasta. Rautatie oli avannut kylän maailmalle, täältä lähdettiin siirtolaiseksi Amerikkaan, muutettiin kaupunkeihin, mutta rautatie antoi myös uusia mahdollisuuksia vaurastumiseen, kun maataloustuotteiden kauppa Kuopioon ja muualle helpottui. Meillä oli oma koulu ja uutta Pohjois-Pöljän koulua jo suunniteltiin. Tämä talo oli vuonna 1918 työväentalo, jota vuokrattiin myös muille käyttäjille. Meillä oli oma meijeri ja oma pankki, karjantarkkailuyhdistys oli perustettu jo 1913, kylällä toimi useampiakin kauppoja. Piirtyy kuva varsin vireästä maalaiskylästä. Valtiollisissa vaaleissa pöljäläiset äänestivät autonomian aikaan suunnilleen 50% porvarillisia ja 50% sosialisteja.

Pöljän Osuuskassa. Kuvassa kassanhoitaja Janne Holopainen perheineen.
Liisa Heikkisen kotiarkisto.

Pöljän meijeri. Lassitan talon arkistot.

Tammikuun 28. 1918 pidettiin Pohjois-Savon Marttaliiton luentopäivät ja vuosikokous Kuopiossa. Paikalla oli pohjoissavolaisten marttojen lisäksi mm. Marttaliiton silloinen puheenjohtaja Fanny Hult. Kokousta johti Suoma Kyykoski avustajanaan Hilma Silvasti. Savon Sanomissa (19.1.) martat innostivat kuulijakuntaa tulemaan paikalle runsaslukuisena, ”ettei mene hukkaan hyvät humalat.”[1]

Kesken kokouksen tuli tieto, että junaliikenne etelään oli suljettu ja sota oli alkanut. Fanny Hult vietti kuukauden Kuopiossa ja osallistui sotaponnistuksiin täällä. Hän kuvasi Emäntälehdessä kuinka maaseudulta tuotiin Teollisuuskoululla ja Lyseolla majaileville suojeluskuntalaisille ruokaa ja muita varusteita.[2]

Suoma Kyykoski, agronomi, opettaja ja Kuopion
 meijerikoulun johtaja.

Tekla Hult, Marttaliiton puheenjohtaja.

Siilinjärven Marttayhdistys oli perustettu jo vuonna 1913. Pöljälle Marttayhdistys perustettiin 2.5. 1918. Silloin sisällissota oli juuri päättymässä  Etelä-Suomessa. Täällä oli eletty rauhantilassa jo helmikuun 8. päivän jälkeen. Mahdollisesti Marttayhdistyksen perustaminen liittyi siihen, että sisällissodan aikana Kuopion ympäristön naiset organisoivat valkoisen armeijan huoltoa: valmistettiin vaatteita, reppuja, panosvöitä, leivottiin leipää ym. tarpeellista. Varmasti osa Pöljän naisistakin osallistui tähän tavalla tai toisella. Ainakin Tatu Nissisen äiti Iida Loviisa Nissinen Pöljältä vei lyseolle pojalleen ruokaa täältä Pöljältä.

Tästä toiminnastahan sitten syntyi Lotta Svärd -yhdistys, mutta vuosina 1918-1919 mitään Lottien katto-organisaatiota ei vielä ollut ja naiset organisoivat toimintaa itse. Varsinaisesti Lotta-yhdistys perustettiin Siilinjärvelle 1919 ja Pöljän kylälle oma kyläosasto 1920-luvun lopussa.

Minkälaiseen liittoon Pöljän Marttayhdistys liittyi 1918? Katsoin vuoden 1918 Emäntälehden aiheita ja tällaisia asioita seillä käsiteltiin. Marttaliitto otti voimakkaasti kantaa yhteiskunnallisesti. Isänmaallisuus ja Suomen itsenäisyys, valkoisen Suomen aate näkyy tietysti. ”Kansan syvät rivit on saatava hereille. Heille on selitettävä hyvän järjestyksen suuri merkitys. Sillä ainoastaan lakiin ja järjestykseen on sen valtion nojattava, joka tahtoo säilyttää sisällisen onnen ja keskinäisen työn rauhan.”[3]

Puhuttiinpa ns. sotamartoista. Suomessa oli vakava pula elintarvikkeista ja muistakin arkisista kulutustavaroista. Martat olivat parhaimmillaan neuvoessaan kasvisten, sienten ja marjojen käyttöä ja säilömistä. Myös nykyisin niin muodikas villivihannesten käyttäminen oli martoille tuttua. Porkkanoilla punaista vaaraa torjumaan! Kiteytys voi hymyilyttää, mutta taustalla on selvästikin syvä oivallus pulan ja puutteen aiheuttamasta katkeruudesta.

Anna Ollikainen. Pöljän marttojen alkuaikojen tarmokas toimija.

Puutarhanhoito ja siementen toimittaminen marttayhdistyksille oli esillä. Lastenhoidosta annettiin ohjeita (ehkä hiukan yläluokkaisesti), espanjantauti alkoi levitä vuoden 1918 aikana, Emäntälehdessä annettiin tänä päivänäkin toimivia ohjeita influenssan torjuntaan. Pöljällä on säilynyt Anna ja Martta Ollikaisen päiväkirjat 1920-luvun alusta. Marttaliitolla oli esimerkiksi Helsingissä 550 lasta, joita he ruokkivat yleisen nälänhädän keskellä. Heti alusta asti Pöljän martoillakin oli yhtenä toiminnan muotona hyväntekeväisyys. Martat ompelivat vaatteita vähävaraisille koululaisille, järjestivät iltamia kerätäkseen avustusrahaa köyhimmille.

Valistus- ja neuvontatyöhön suhtauduttiin tosi innostuneesti ja vakavasti. On muistettava, että tuon ajan Pöljällä koulutustaso oli varsin alhainen, vaikka luku- ja kirjoitustaitoisia täällä jo oltiin.  Minä synnyin 1960 ja kasvoin kodissa, jossa oli iso hyötypuutarha. Kaikilla oli porkkanaa, punajuurta, lanttua, kaalia, marjapensaita, mansikkaa. Tuntuu vieläkin selässä, kun niitä kitkettiin ja hoidettiin. Mutta vuonna 1918 näin ei ollut. Martat ja Maa- ja Kotitalousnaiset olivat puutarha-aatetta ajaneet kylälle. Ei kotipuutarhoja ollut tavallisissa taloissa vuonna 1918. aikanaan papeilta vei kymmeniä vuosia saada suomalaiset innostumaan perunasta ja sama työmaa martoilla oli porkkanan, kaalin , retiisin ja lantun kanssa.

Siinä vaiheessa, kun vuoden 1918 Emäntälehden artikkeli ”Jätteet ja romut” tuli selatessa esiin, minä nostin kädet pystyyn. Ei tarvitse ihmetellä, miksi Marttaliitto ja marttayhdistykset porskuttavat vielä 2000-luvullakin. Ne aatteet, ihanteet ja ideat, jotka löydän Emäntälehdestä 1918 voin vaivatta löytää 2000-luvun marttatoiminnasta. Nyt neuvonnan ja avun antaminen on laajentunut koko maailmaan. Terveellinen ruoka, kotoilu, ekologisuus ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Ja näitä asioita martat valistavat niin täällä Pöljällä kuin koko maassa.

Pöljän marttoja ja vieraita 20.5.2018. Etualalla oikealla yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Aila Nurmi. 

---

[1] Savon Sanomat 19.1.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1292198/articles/2828742

[2] Emäntälehti 1.3.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/895777/articles/2825675

[3] Emäntälehti 1.5.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/895778/articles/2828833

From America to Pöljä

Eeva Vartiainen in New York.

A hundred years ago “American fever” raged even in these parts of Savo. Thousands of Finns left in search of a better life across the pond. And that is what Eeva Vartiainen also did at the age of 17. Her brother, Sakari, had preceded her there and she joined him at first.

In the immigration documents Eeva is reported entering the country in order to work as a domestic worker. Those arriving were asked about their health and literacy. Finnish immigrants were considerably more educated than those coming from several other areas in Europe; Eeva, too, had completed grade school and knew how to read and write but only in Finnish, of course.

In due time, Eeva met Waldemar Pantzar, an immigrant from Pajala, Sweden, whom she married. Waldemar earned a living working for the Ford Motor Company in Detroit, where their first two children, Irma and Robert, were also born.

Waldemar Pantzar and Eeva Vartiainen, just married.
Detroit, 1925.

Life was good. Eeva and Waldemar in Detroit. 

Happy warm summerday in Detroit. 

Waldemar Pantzar had also worked as a miner. Thousands of Finns worked as farmers  and in the mines in Calumet and Hancock, on the famous Copper Island in Michigan. The Finns, as well as the Swedes originating from Torne River Valley, were often quite idealistic. Some of them were strongly religious and others became extremely radicalized politically. Quite a few of the Finns belonged to the anarchistic and strike prone organization IWW, and some joined the radical communists in the 1920s. Strikes were often violently suppressed. The working conditions in the mines were often dangerous and the wages poor. The profitability of mining plummeted in the 1910s.

Leaving America, Ahmeek 1931. Irma is the little girl with a doll in her arms.

Irma was five years old when Waldemar and Eeva decided to return to Europe, to Eeva’s home district, to be more precise. The Wall Street Crash of 1929 had driven millions of people to unemployment and the future looked bleak in America, too. In 1931 they got aboard a ship in New York.

“I was standing on the deck and the last thing I saw was the Statue of Liberty. I was too young to have a clear image of the journey. I recently watched a documentary on TV called “Punalipun kantajat” (Bearers of the Red Flag). It evoked strong feelings in me because I could have been one of the children in that story. Dozens of families travelled to the Soviet Union on board with us. We did not bear the Red Flag. I remember my father saying that there was a strong presence of communism and communist propaganda on board. The journey took three weeks. When the ship reached the North Sea, a storm broke out. Someone came down to our cabin and told us to somehow tie down everything because we were approaching a heavy storm. Everyone but my father suffered from sea sickness. The tables and chairs in the restaurant were all higgledy-piggledy.”

Off the coast of Helsinki, the people on their way to the Soviet Union were transferred on board a ship to Leningrad. “We waved them goodbye with white handkerchiefs and they waved red ones back at us. I thank my father and mother for choosing the right port.” Those heading for Leningrad were to meet a hard fate in Carelia and as victims of Stalin’s Great Purge.

The Pantzar family travelled from Helsinki to Pajala, Sweden, first and later settled in Kolmisoppi, Siilinjärvi, where two more daughters, Selma ja Mirja were born. The family had a small farm there and Waldemar bought a car in 1938 and became a taxi-driver.

Waldemar and his taxi.

Irma Roivainen née Pantzar lives in Pöljä, Siilinjärvi now. She reckons that without the Stock Market Crash and the Great Depression, her family would not have returned to Finland. As Irma was born in Detroit, the polite CBP officers wished her “welcome home” when she visited America in 1992.

Translation Jaana Kivipato. 

Vaalit Siilinjärvellä 1907 - innostuksesta pettymykseen

Siilinjärven työväenyhdistyksen jäsenet lähdössä äänestämään. Pöydän
ääressä oikealla, käsi leualla Vilho Alhojärvi. Kuva teoksesta
Entistä Siilinjärveä.

Ensimmäisiin eduskuntavaaleihin alettiin valmistautua tosissaan, kun keisari vahvisti 30.7.1906 uuden valtiopäiväjärjestyksen. Ensimmäiset modernit vaalit pidettiin Suomessa maaliskuun 16.-17.1907. Viikonpäivät olivat perjantai ja lauantai, äänestysaika klo 9-20.

Suurin taistelu kansalaisten äänistä käytiin suomalaisen puolueen (suomettarelaiset), nuorsuomalaisen puolueen (perustuslailliset)) ja sosiaalidemokraattien välillä. Vastikään perustettu Maalaisliitto oli vielä hentoinen organisaatioltaan. Kuopion sanomalehdistä Pohjois-Savo ja Otava olivat nuorsuomalaisten käsissä, Savon Työmies oli SDP:n kannattaja ja Savotar (myöhemmin Savo) oli suomalaisen puolueen äänenkannattaja. Lehdistä saa hyvän kuvan vaalitunnelmasta, mutta kuvaukset samasta tilaisuudesta vaihtelivat merkittävästi riippuen siitä, minkä puolueen lehti oli kyseessä.

Helmikuussa 1907 Siilinjärvellä vieraili Sosiaalidemokraattisen naisliiton puhuja Aura Kiiskinen. Työväenyhdistyksen tilaisuudessa Kasurilan kansakoululla opeteltiin äänestämistä ja agitaattori puhui maalaisköyhälistön ja erityisesti naisten sorronalaisesta asemasta. (Savon Työmies 16.2.1907)

Aura Kiiskinen poliitikko, SDP:n kansanedustaja
useilla valtiopäivillä. Kuva Kansanarkisto.

Olen perehtynyt viime vuosina kotikyläni Pöljän historiaan. Siellä vaali-innostus oli kova. Kuopiossa ilmestyvissä sanomalehdissä Savotar, Savon Työmies ja Otava on säilynyt herkullisia, varmasti puolueellisia kuvauksia tuntikausia kestäneistä puhetilaisuuksista. Pöljälläkin järjestettiin ainakin kolme isompaa tupailtaa. Tilaisuuksille oli tyypillistä, että kaikkien puolueiden kannattajia oli paikalla. Väittelyt saattoivat kestää 5-6 tuntia. Kansa otti ilon irti puhujista!

Tammikuussa oli Pöljän Puustellissa nuorsuomalaisten järjestämä tilaisuus. Savon Työmiehen mukaan nuorsuomalaiset olivat siellä esitelleet ohjelmaansa ja kuvanneet itseään yksimielisyyden ja sovinnon rakentajiksi. Nimimerkki Toveri kertoo, että esitelmän jälkeen tilaisuus piti keskeyttää, koska riitely ja epäsopu oli niin ankaraa.

Työmies varoitti vielä lukijoitaan: ”Muistakaa, ei ne paremmat ihmiset nytkään teistä itsestänne välitä, mutta teidän äänenne ne tarvitsevat saada omalle edustajalleen. Niitä ne teiltä onkivat”.[1] Työväenliikkeelle tärkeitä kysymyksiä olivat torpparivapautus, työajan lyhentäminen ja kunnallisen äänioikeuden laajentaminen. Erityisesti maakysymys jakoi kansaa, maanomistajat pelkäsivät uudistuksia ja maannälkäinset torpparit ja maatyöväki toivoi maareformia.

Suomettarilaisten agitaattorina seudulla kulki K. Aarnio. Helmikuussa 1907 pidettiin Kasurilan Zackeuksessa puhetilaisuus, jossa Aarnio puhui.[2] Paikalla oli suomettarelaisten lisäksi Siilinjärven perustuslaillista ainakin kauppias Aaro Fr. Väänänen ja työväenyhdistyksen edustajia. Tämäkin kokous jäi ilmeisesti hiukan kesken, sillä suomettarelainen puhuja muistutti perustuslaillisen liikkeen laittomuuksista: murhista, pankkiryöstöistä ja pommiattentaateista, joita aktivistit olivat tehneet. Aaro Fr. Väänänen kirjoitti asiasta vastineen Otavaan, jossa ankarasti oiottiin suomettarelaisten puheita.[3]

Suomettelaisilla oli kovat oltavat Pöljälläkin. Siellä Aarnion kylläkin annettiin puhua kokonaista kaksi ja puoli tuntia, mutta siten alkoi sauna. Keskustelun sanottiin jatkuneen aina puoli 12 yöllä. Paikalla oli työväenyhdistyksen ja nuorsuomalaisten väkeä, mm. paikkakunnan perustuslaillisten napamies Juho Savolainen.[4]

Ainut siilinjärveläinen kansanedustajaehdokas ensimmäisissä eduskuntavaaleissa oli nuorsuomalaisten listalta Paavo Kasurinen[5], joka oli edustanut aluetta talonpoikaissäädyssä valtiopäivällä 1899 ja 1900.[6]

Suomen Kuvalehti 9.8.1919.

Vaalin tulos Siilinjärvellä oli suomettarilaisille murskaava. Kahdella isolla äänestysalueella Kasurilassa ja Pöljällä heidän kannatuksensa oli olematonta. Kasurilassa nuorsuomalaiset saivat 249 ääntä ja sosialistit 272, suomettarelainen puolue 3. Pöljällä asetelma oli toisin päin, nuorsuomalaiset saivat 217 ääntä, sosialistit 148. Ja Pöljältä löytyi 4 suomettarelaista.[7] Eipä ihme, että agitaattori Aarnio sai sellaista kyytiä puhetilaisuuksissaan.

Vaali-into hyytyi sitten Siilinjärvelläkin, kun keisari hajotti eduskunnan melkein vuosittain ja jouduttiin vaaliähkyyn ja samalla suuret toiveet yhteiskunnallisista uudistuksista murtuivat. Vuoden 1916 eduskuntavaaleissa maan äänestysaktiivisuus oli vain hieman yli 50%. Sosialistit saivat eduskuntaan ehdottoman enemmistön, mutta sillä ei ollut juurikaan merkitystä, sillä eduskuntaa ei kutsuttu koolle 1914 alkaneen 1. maailmansodan vuoksi. Siilinjärveläisiä ei ollut edustajina autonomian ajan eduskuntaan, Maaningalta pääsi 1916 SDP:n edustajaksi Tahvo Hiekkaranta.[8]

Kansalaisaktiivisuus oli jo vuosisadan alussa paljon muutakin kuin äänestämistä vaaleissa. Nykyisen Siilinjärven alueella toimi kymmeniä yhdistyksiä, joissa kansa sivistyi ja oppi kansalaistaitoja vaalien välilläkin. Siilinjärven nuorisoseuran lisäksi Kolmisopella, Hamulassa, Toivalassa oli omat nuorisoseuransa.[9] Nuorisoseuraaatteen vahva naisvaikuttaja Tilda Löthmankin vieraili tilaisuuksissa.

Tilda Löthman, opettaja, emäntä, Nuorsuomalaisten ja
sittemmin Maalaisliiton kansanedustaja.

Raittiusyhdistyksiä oli ainakin Pöljällä ja Siilinjärvellä.[10] Siilinjärven Ponnistus ja työväen urheiluseura Nopsa toivat urheiluharrastusta paikkakunnalle.[11] Työväenyhdistyksiä oli ainakin Räimällä, Kolmisopella, Toivalassa ja Pöljällä. Oli marttayhdistyksiä, maamiesseuroja ja erilaisia osuuskuntia, joissa kansalaistaitoja opittiin, taloutta edistettiin ja viihdyttiin.

Ensimmäisen seurantalon rakensi Siilinjärven työväenyhdistys. Talo valmistui vuonna 1908.[12]

Siilinjärven työväentalo 1913. Työväenarkiston kuva.

---

[1] Savon Työmies https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693574?page=1

[2] Savotar https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/689099?page=3

[3] Otava https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674497?page=3

[4] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2017/05/ensi-kertaa-aanestamaan.html

[5] Savon Työmies https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693592?page=1

[6] Talonpoissäädyn edustajat https://www.genealogia.fi/hakem/luettelo022s.htm

[7] Pohjois-Savo https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683634?page=2&term=Vaalin&term=waali

[8] https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910471.aspx

[9] Savon Sanomat 7.9.1910

[10] Pohjois-Savo 28.12.1904, http://airaroivainen.blogspot.com/2013/01/mita-me-naiset-tahdomme-naisasiaa.html

[11] Työväen Urheilulehti 1.10.1920, Savon Sanomat 24.4.1912

[12] Hajamietteitä Pöljältä, http://airaroivainen.blogspot.com/2018/02/kansakoulunopettaja-tie-kaarlo-vilho.html

Alamaisesta kansalaiseksi - politiikkaa Kasurilan kylässä ja Siilinjärven asemalla

Siilinjärven kunta on perustettu vasta vuonna 1925. Kunta perustettiin Kuopion maalaiskunnan, Nilsiän ja Maaningan kylistä. Nykyisen Siilinjärven alueen ihmisten toimia voi tutkia pitemmälle kuin kunnan historia yltää. Kerron seuraavassa alueen poliittisesta historiasta vuosisadan vaihteessa.

Siilinjärven rautatieasema vuosisadan vaihteessa. Liikenne radalla alkoi v. 1902.
Aseman sijainti määritti sittemmin kirkonkylänkin sijoittumisen. Seudun keskus
oli aiemmin Kasurilan kylä. Viktor Barsokevitsch, Kuopion kultt. hist. museo.

Vuosisadan vaihteessa poliittisen eliitin suuri kysymys oli suhtautuminen Suomen autonomiseen asemaan. Venäjä pyrki suomalaisten mielestä muuttamaan merkittävästi autonomisia oikeuksiamme. Oltiinko Siilinjärvellä perustuslaillisia vai kannatettiinko myöntyvyyttä? Perustuslailliset korostivat Suomen lakeja, heidän mukaansa Venäjän keisari oli hallitsijanvakuutuksessaan luvannut säilyttää Suomen valtiollisen aseman sellaisena kuin Ruotsin vallan aikana säädetyt lait sen säätivät. Myöntyvyyslinjalaiset arvelivat, että Suomen etua voisi parhaiten edistää myöntyminen suurvallan tahtoon.

Helmikuun manifestilla 1899 Venäjän keisari ilmoitti, että tarvittaessa keisari voi julistaa itsenäisesti lakeja, jotka sitovat myös suomalaisia. Tämä julistus koettiin oikeudenloukkauksena, joka herätti muutkin kuin eliitin vastarintaan.

Suuri adressi

Suomen perustuslaillisten oikeuksien puolesta kerättiin ns. Suuri adressi. Adressin keräämisestä kantoivat suurimman vastuun ylioppilaat. Savo-Karjalan alueen keräyksen organisoi Theodor Homén. Koko maassa järjestettiin kirkolliskokouksia jumalanpalveluksen yhteydessä maaliskuun 5. päivänä. Suuri adressi luettiin niissä ja paikallaolijat allekirjoittivat halutessaan sen. Maaningalle keruupaperit toi Hugo Castren ja varsinainen nimien keräämnen jäi Pohjois-Savon kansanopiston johtajan Hjalmar Mikanderin vastuulle. Kansanopisto toimi tuolloin Maaningan Halolassa.

Theodor Homén, professori ja venäläistämistoimia vastustavan Kagaalin jäsen.

Allekirjoituksia voi tarkastella digitaaliarkistossa. Rinta rinnan on siellä miesten, naisten, säätyläisten ja maaseudun työväen ihmisten nimet. Adressin sai allekirjoittaa jokainen yli 15-vuotia suomalainen. On sanottu, että suuri adressi edisti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden asiaa.

Nykyisen Siilinjärven alueella osallistuminen ei ollut kovin aktiivista, Kuopion maalaiskunnassa vain 9,4% allekirjoitti, Maaningalla 8,5% ja Nilsiässä 6,4%.[1]  

Wille Pietarinen kirjoitti veljelleen Kustille huhtikuussa 1899: ”Anni kysyy onko kirjoitettu nimemme keisarille menevään adressiin. Ei ole kirjoitettu. Minä olin töissä muualla ja sillä aikana oli kirkollikokouksessa kirjoitettu nimet. Sitten kun saimme asiasta tiedon oli Mikander jo lähtenyt viemään adressin. Ikävältähän ne tuntuu maan asiat. Halvempi kansa on sitä mieltä, että tulkoon vaan Venäjän laki.”

Huhuja yleisestä maanjaosta ja henkiveron poistosta liikkui paikkakunnalla. Tilaton väki kuunteli tällaista puhetta korvat höröllä.  Suuren adressin nimilista on kuitenkin hieno paikallishistoriallinen dokumentti. Siinä Lassilan isäntä Johan Wäänänen ja vaimonsa Miina, piika Iida Miettinen ja  torppari  Adam Lappveteläinen sanovat painavan sanansa keisarille.[2]

Hjalmar Mikanderin piti viedä Maaningan edustajana adressia Pietariin, mutta hän sairastui, eikä osallistunut matkaan. Kuopion maalaiskuntaa edusti kansakoulunopettaja A.B. Airaksinen Vehmasmäestä ja Nilsiää maanviljelijä Zitting.[3]

Bobrikovin murha ja Hanna Pietarinen

Helmikuun manifestin jälkeen poliittinen toiminta Suomessa asettui perustuslaillisen linjan ja myöntyvyyssuunnan kamppailuun. Keisari julisti Suomelle uuden kielilain ja pakotti suomalaiset Venäjän armeijaan asevelvollisuusmanifestilla. Perustuslailliset katsoivat, ettei laittomina pidettyjä lakeja tule noudattaa, myöntyvyyslinjalaiset (suomettarelaiset) katsoivat, että Suomi voittaa enemmän myötäilemällä suurvaltaa.

Siilinjärven suuri perustuslaillinen vaikuttaja Juho Savolainen
 (istumassa) ja aatekumppani Juho Ruuskanen.
Kuva Annu Jauhiainen kotiarkisto.

Kuopio oli aktiivisen vastarinnan keskus Pohjois-Savossa ja linkit sieltä johtavat ainakin Juho Savolaiseen. Jo vuonna 1905 Kuopion aktivistit hankkivat aseita tavoitteenaan nostattaa kansa itsenäisyystaisteluun Venäjää vastaan.[4]Täällä osallistuttiin kutsunlakkoihin. Kuopion alueella tehtiin ryöstöjä, joilla oli aktivistikytkennät.[5] Löytyipä Juho Savolaisenkin talon pihamaalta Pyykankaalta pommi, joka osoittautui kuitenkin pilailuksi.[6]

Hanna Pietarinen.
Kuva Pekka Rautiaisen kotiarkisto.

Aktivistit murhasivat kenraalikuvernööri Bobrikovin 1904. Tämän tapahtuman sai kokea hyvin läheltä Hanna Pietarinen, jonka sukujuuret ovat Maaningan Käärmelahdessa ja Pöljällä. Hanna oli työssä samaisessa täysihoitolassa, jossa Eugen Schauman asui. Hänellä on eloisia muistoja murha-aamusta täysihoitolassa ja kuulusteluista teon jälkeen. Hanna Pietarinen alkoi myöhemmin puhua, että hänellä ja Eugenilla oli ollut romanttinen suhde. Schaumanista tuli aktivistien kansallissankari ja Hannasta valtakunnanleski, tosin vain Hannan mielessä.[7]

Suurlakko 1905

Suuri adressi ei vaikuttanut keisarin toimiin, mutta 1905 alkanut suurlakko Venäjällä tempaisi siilinjärveläisetkin historian tekijöiksi. Siilinjärvellä lakko alkoi 2.11. 1905.[8] Liikkeet suljettiin ja pidettiin kansalaiskokous, jossa valittiin lakkokomitea. Kansalaiskokouksen valtuuttamana lakkolaiset alkoivat ajaa paikkakunnalta pois henkilöitä, joita pidettiin ”bobrikovilaisina”. Tällaiseksi koettiin poliisikonstaapeli Taavetti Siippainen, Kasurilan kansakoulun opettaja Alhojärvi sekä Elias Laitinen.

Suurlakon aikaisia tekoja käsiteltiin myöhemmin oikeudessa. Puhdistustyössä aktiivisena tekijänä oli maanviljelijä Juho Savolainen, ”Pyykankaan Jussi”. Hän oli merkittävä pohjoissavolainen perustuslaillisen linjan edustaja, aktivisti. Hänellä oli laajat kontaktit Kuopion kautta valtakunnan politiikkaankin. Poliisi Siippainen sidottiin ja häneltä vietiin aseet. Savolaisen mukana hääräsivät Siilinjärven aseman telegrafisti Pekka Hämäläinen sekä talolliset Kalle Zacheus ja Aaro Hollander. Siilinjärven perustuslailliset katsoivat konstaapelin olevan Venäjän kätyri.

Kansakoulunopettaja Alhojärvi joutui käytännössä pakenemaan hetkeksi paikkakunnalta. Myöhemmin hän palasi Kasurilan kansakouluun ja liittyi Siilinjärven työväenyhdistykseen. Alhojärvi toimi myös yhdistyksen puheenjohtajana. Se teki opettajan toimimisen Kasurilassa, jos mahdollista, vieläkin vaikeammaksi. Alhojärvellä oli kannattajansa ja ankarat, lähinnä perustuslaillisesta suunnasta tulevat vihollisensa.

Kasurilan kansakoulun opettaja Vilho Alhojärvi.

Elias Laitinen vaati myöhemmin oikeudessa tuomiota Aaro Hollanderille perättömistä puheista kansankokouksessa. Sanomalehtien jutuista välittyy kuva varsin kiihkeistä kansankokouksista. ”Bobrikovilaisilta” vaadittiin tunnustuksia kansankokouksen edessä.[9]

Siilinjärven asemalla sanottiin olleen sunnuntaina 5.11. noin 3000 henkeä kokouksessa. Määrään voi suhtautua varauksella, sillä jutut perustuivat paikallisten toimijoiden antamiin tietoihin.[10]

Suurlakko innosti kansalaisia. Siilinjärvelle perustettiin työväenyhdistys joulukuun alussa 1905. Perustava kokous pidettiin I. Nuutisen talossa. Yhdistyksen toimihenkilöinä olivat tuolloin J. Koistinen, K. Hämäläinen, Fr. Karhu, P. Taskinen, Taavetti Hakkarainen, I. Nuutinen ja A. Miettinen. Jäseniä oli 75 ja yhdistys kannatti SDP:n puoluehallinnon ponsia valtiollisten olojen uudistamiseksi. Erityisesti yhdistys korosti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden merkitystä.[11] Myös kylillä aktivoiduttiin ja ainakin Pöljällä perustettiin 4. helmikuuta 1906 oma työväenyhdistys.[12]

Siilinjärven työväenyhdistys järjesti mielenosoituskulkueen ja puhetilaisuuden uudenvuoden päivänä 1906. Käveltiin kirkonkylän raittia ja asemalla huudettiin eläköötä! Puhujana oli herra Mäkelin, voisi olla Antti Mäkelin, hänestä sitten myöhemmin tuli kansanedustajana ja Savon Työmiehen päätoimittajana.[13] Toiveikkaasta ja vielä varsin sopuisasta mielialasta kertoi se, että työväenmarssien lisäksi laulettiin myös kansallislauluja.

Siilinjärven perustuslailliset pitivät yhdistyksen perustavan kokouksen Kasurilan kansakoululla 7.12.1905. Kokouksen avasi, kukapa muukaan kuin Pyykankaan Jussi. Puheessaan hän erityisesti moitti suomettarelaisia. Keskustelun jälkeen päätettiin perustaa Siilinjärven Perustuslaillinen Yhdistys. Jäseniä yhdistykseen liittyi uutisen mukaan puolisen sataa. Väliaikainen toimikunta alkoi valmistella asiaa.Toimikuntaan kuuluivat Juho Savolainen, linjasähköttäjä Pekka Hämäläinen, kauppias A. Fr. Väänänen, rakennusmestari Juho Hämäläinen ja vaihdemies Janne Häkkinen.[14]

Siilinjärvelläkin alettiin valmistautua uuteen vaalilakiin ja vaaleihin, jossa vanha säätyjako kumottaisiin. Vuoden 1906 eduskuntauudistus merkitsi valtavaa muutosta. Kaikki syntyperään, koulutukseen tai omistukseen liittyvät erioikeudet valtiollisissa vaaleissa kumottiin. Siirryttiin yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Kaikki yli 24-vuotiaat, miehet ja naiset saivat yhden äänen vaaleissa. 

Pöljällä on säilynyt tallessa v. 1907 käytetty alkuperäinen vaaliuurna. Myös Kuuslahden
vaalipiirissä on alkuperäinen tallessa Siilinjärvellä.

Aina ei muisteta, että uudistukseen liittyi merkittävä äänioikeuden rajaus: jos henkilö oli vaivaisavun piirissä tai ei ollut maksanut verojaan, hänellä ei ollut äänioikeutta. Tämä rajaus sulki vuoden 1907 eduskuntavaalissa noin 14% äänioikeutettua vaalista.[15]

---

[1] Wirilander, Savon historia 654

[2] Hajamietteitä Pöljältä, Suuri adressi Pöljällä

[3] Suuren lähetystön jäsenet: http://www.phpoint.fi/ulrikaj/delegation.pdf

[4] Wirilander, Savon historia IV, 670

[5] Otava https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/735359/articles/1563807

[6] Savon Työmies https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693558/articles/2680738

[7] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2012/11/kunnian-mies-ja-hanna-neiti.html

[8] Otava https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674293?page=1

[9] Pohjois-Savo https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683484?page=3

[10] Otava https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674293?page=1

[11] Pöytäkirjaote Siilinjärven Työväenyhdistyksen johtokunnan kokouksesta 28.12.1905. Työväenarkisto.

[12] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2012/10/suurten-myllerrysten-keskella.html

[13] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674316?page=2

[14] Pohjois-Savo https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683443?page=3

[15] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2017/05/ensi-kertaa-aanestamaan.html