Työn orjat sorron yöstä nouskaa! Työväenliikkeen alkutaipaleelta Siilinjärvellä

Suomessa ja Siilinjärvelläkin oli eletty syksyllä 1905 poliittisesti kiihkeitä aikoja. Säätyvaltiopäivät olivat vaihtumassa eduskuntauudistuksen myötä aidosti demokraattiseksi eduskunnaksi. Suurlakolla syksyllä 1905 oli saavutettu suuria, mm. yleinen ja yhtäläinen äänioikus oli tulossa. Näistä tapahtumista olen kirjoittanut jo aiemmin, kun käsittelin kansakoulunopettaja Vilho Alhojärven vaiheita Siilinjärvellä.

Syksyn suurlakon jälkeen perustettiin ainakin Siilinjärvelle ja Pöljälle työväenyhdistys. Toukokuun 13. päivänä 1906 Siilinjärven työväenyhdistys järjesti kevätretken Kolmisopelle. Noin 50 hengen joukko käveli 10 kilometrin matkan lampuoti Aaro Vartiaisen talolle, joka tilaisuutta varten oli vuokrattu.[1]

Tarkoituksena oli ilmeisesti innostaa työväenyhdistyksen perustamiseen ja tehdä selkoa valmisteilla olevasta eduskuntauudistuksesta. Siilinjärven työväenyhdistyksen puheenjohtaja Vilho Alhojärvi johti joukkoja ja oli lupautunut pitämään juhlapuheen.

Joukko kokoontui sovitusti lampuoti Aaro Vartiaisen kotiin, Kolmisoppi n:ro 5. Heti tultua huomattiin, että tuvassa istuivat jo valmiiksi isännät Juho Savolainen, Juho Ruuskanen ja Heikki Väänänen. Heidän läsnäolonsa herätti epäluuloja ainakin Vilho Alhojärvessä, jolla oli hyvin huonot välit paikallisten perustuslaillisten vaikuttajien kanssa.[2]

Juho Savolainen eli Pyykankaan Jussi istumassa, Juho Ruuskanen
seisoo. Kuva ehkä vuosisadan vaihteesta.
Kuva Annu Jauhiainen.

Alhojärvihän oli joutunut lähtemään suurlakon aikaan pakosalle, koska Siilinjärven perustuslailliset olivat syyttäneet häntä santarmien kätyriksi ja ilmiantajaksi. Juho Savolainen ja Juho Ruuskanen olivat paikallisia perustuslaillisia napamiehiä.

Työväen marssin jälkeen Alhojärvi aloitti puheensa. Hän käsitteli siinä työväenliikkeen nousua koko maassa, kansan pohjakerrosten kurjaa asemaa ja huomautti, että "etteivät vallassaolijat saa tyytymättömyyden aiheita korjatuksi, ennenkuin koko kansa yleisen äänioikeuden saatuansa pääsee vaikuttamaan lainlaadintaan. Kaikki katseet ovat nyt tähdättyinä koolla oleviin valtiopäiviin." Alhojärvi viittasi siihen, että päätöksen uudesta valtiopäiväjärjestyksestä joutui tekemään vanha järjestelmä. Käytännössä vanhan säätyvaltiojärjestelmän edustajat joutuivat lakkauttamaan itsensä. Työväenliikkeen piirissä pelättiin, etteivät säätyvaltiopäivät pysty tekemään tätä päätöstä.

Tässä yhteydessä Alhojärvi oli puheessaan viitannut siihen, että Helsingin työväestö ja punainen kaarti tulevat järjestämään säätytalolle mielenosoituksia, kun ratkaiseva äänestys pannaan toimeen. Puheessaan Alhojärvi myös viittasi kunnallisen äänioikeuden epäoikeudenmukaisuuteen. Hän sanoi kipakasti, että nykyisin "yksilön kunnallisen, kuten valtiollisenkin viisauden määrää hevosten ja lehmäin lukumäärä."

Alhojärvi kääntyi tuvan seinustalla istuvan Juho Savolaisen puoleen ja sanoi: "Kun työväestö taistelee, ei se tarvitse pistimiä, ei revolveriä eikä köysiä." Ilmeisesti nämä pistot suututtivat jo valmiiksi epäluuloiset perustuslailliset isännät, sillä Juho Savolainen keskeytti tilaisuuden tässä vaiheessa ja vaati väkeä poistumaan tuvasta. Myös Lassi Koistinen ja Salomon Savolainen vaativat Alhojärveä lopettamaan puheensa. Tuvassa huudettiin, "alas häiritsijät!" ja toisaalla "ulos!"

Alhojärvi sanoi omassa lausunnossaan, että joukko siirtyi pois tuvasta, ettei olisi tapahtunut pahempia seurauksia. Lähtiessään joukko lauloi Kansainvälistä. Kokoontumista jatkettiin maantien varressa ja lampuoti Aaro Vartiainen kutsui ihmiset hetken kuluttua takaisin tupaansa.

Tilaisuus saatiin pitää loppuun ja perustettiin Kolmisopen ja Kuuslahden työväen yhteinen yhdistys. Lopuksi vielä tanssittiin.[3]

Tiedämme tilaisuuden kulusta, koska Juho Savolainen teki Alhojärven puheista ilmiannon. Hänen mukaansa Alhojärvi oli puheissaan kehoittanut kansaa tottelemattomuuteen voimassaolevia lakeja ja esivaltaa vastaan. Ilmiannon tueksi Juho Savolainen oli hakenut lausunnon talollinen Juho Ruuskaselta, talollisen tytär Hanna Ruuskaselta, loinen Aaro Savolaiselta ja talollinen Antti Korhoselta, kaikki Kolmisopen kylältä. Lisäksi lampuoti Adami Wenäläinen Kasurilan kylästä oli allekirjoittanut todistuksen, että Alhojärvi olisi kehoittanut väkivaltaan ja vallitsevan järjestelmän kaatamiseen. Lausunto on päivätty kesäkuulle 1906.[4]

Ruununnmismies Mathias Ropponen kuulusteli asianosaisia Kolmisopella 6.11.1906. Edellä mainittujen ilmiantajien lisäksi kuulusteltiin Heikki Väänästä. Kuulusteltavat uudistivat todistuksensa, että Alhojärvi oli uhannut väkivallalla, jos uusi vaalilaki ei toteudu. ”Säätytalo on revittävä alas, jos uudistus ei toteudu.”

Siilinjärven kestikievarissa kuulusteltiin lampuoti Taavi Raatikaista, talollisenpoika Leander Snelmannia, mäkitupalainen Fredrik Karhusta, suutari Aaro Karppia, talollinen Elias Laitista, kartanonomistaja Robert Weiselliä, räätäli Jaakko Hakkaraista, lois Aaro Pirskasta, lois Hanna Kuosmasta, lois Pekka Njödiä, lois Janne Hakkaraista ja kansakoulunopettaja Vilho Alhojärveä.

Kolmisopen kuulusteltavat olivat kuulleet Alhojärven puheet kovin eri lailla kuin kestikievarin kuulusteltavat. Savolaisen todistajat todistivat, että Alhojärvi on uhannut kaataa säätytalon ja sanonut, ettei lakia tarvitse kunnioittaa. Alhojärven puolustajat taas pitivät hänen sanojaan kielikuvina, eikä hän ollut kiihottanut kansaa väkivaltaan.

Ilmianto oli käsittelyssä Kuopion pitäjän käräjäkunnan talvikäräjillä 13.3.1907. Siellä todistajat uudistivat väitteensä eikä ratkaisua syntynyt. Asia siirrettiin seuraaviin käräjiin. 22.10.1907 käräjillä Alhojärvi vapautettiin kaikista syytteistä, mutta molemmat osapuolet velvoitettiin maksamaan oikeidenkäynnin kulut itse.[5]

Savon Työmiehessäkin kiinnitettiin huomioita jutun ristiriitaisuuteen. Oli helppo nähdä, että kyseessä oli henkilökohtaiselle tasolle siirtynyt riitely. Kansakoulunopettaja Alhojärvi oli ilmeisesti varsin rohkea ja pisteliäs puhuja. Siilinjärvellä ja muuallakin tilalliset olivat tottuneet ja oppineet hoitamaan esimerkiksi kunnallishallinnon asioita. 

Vilho Alhojärven toiminta ja työväenliikkeen nousu näyttäytyivät vakiintuneen valta-aseman haastamisena. Sitä ei ollut ihan helppo käsitellä. Vertailukohtana sanottakoon, että Pöljällä perustuslailliset ja työväenyhdistys elivät varsin sopuisasti rinnakkain. Kylän kaikkien yhdistysten kokouksia pidettiin Virtasten Puustellissa.

Uusi vaalilaki hyväksyttiin kesällä 1906 ja vaaleihin valmistautuminen alkoi. Huomiota kiinnittää, että samanlainen yhdistysten tilaisuuksien häirintä jatkui Siilinjärvellä myös vaalikampanjan aikana. Erilaisten näkemysten sietoa vasta opeteltiin.

---

[1] Savon Työmies 24.10.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693686/articles/171661

[2] Kuopion käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirjat 1907-1907. C I a:172. JoMa

[3] Savon Työmies 5.7.1906 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693489/articles/125354

[4] Kuopion käräjäkunnan talvikäräjät 13.3.1907, liiteasiakirja, JoMa

[5] Savon Työmies 24.10.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693686/articles/171661