Luin lehden – Helsingin Sanomat 17.6.1971

 

Maitolaiturilla.Nurmes.
Kuva Pekka Kyytinen, 1970, Museovirasto.

Aivan muita asioita etsiessäni harhauduin lukemaan Helsingin Sanomien kesäkuun 1971 lehteä. Olin 17.6.1971 11-vuotias Savossa, Pöljän kylällä pientilalla kasvanut lapsi. Olin aloittamassa oppikoulua syksyllä, kesään 1971 liittyi perheessä vaikeita aikoja, juuri siitä syystä tuo kesä on jäänyt mieleen. Millaisena näyttäytyi Suomi yhden lehden kurkistusikkunasta 1970-luvun alussa? Jätän tarkoituksella ulkomaan uutiset sivummalle, vaikka ne Hesarista kelpo osan täyttävätkin.

Ulkopolitiikka

Elettiin siis kesää, jolloin eduskunta oli lomalla ja kiihkeitä poliittisia debatteja ei ollut meneillään. Pääministeri Ahti Karjalainen olikin päivän lehdessä paljon esillä. Tanskan pääministerin vierailu Suomeen oli kotimaan uutisten ykkösaihe.

Puheessaan pääministeri Hilmar Baunsgaardille hän sanoi kryptisesti: ”Muniva porsas ei lypsä villoja.” Tanskan ja Suomen suhteista sanottiin, että ”ovat kyseessä hyvät pohjoismaiset ystävämme ja veljemme, joiden purjeita pullistavat samat Pohjolan lempeät rauhan tuulet kuin meidänkin.” Karjalainen sanoi Suomen kuuluvan Pohjolaan huolimatta ulko- ja sotilaspolitiikkamme eroavaisuuksista, Suomi ja muut pohjoismaat tunnetaan muuallakin maailmassa erityisenä pohjoismaisena valtioryhmittymänä.

Pääministeri Karjalainen puolisoineen Super-Caravellen siiven 
vastaanootoseremoniassa.

Samaisessa lehdessä kerrottiin Karjalaisen antaneen länsisaksalaiselle lehdelle lausunnon Euroopan turvallisuuskokouksen järjestämisestä. Hän myös tuki Itä-Saksan ottamista Maailman terveysjärjestön, WHO:n jäseneksi. Karjalaisen ja Suomen mielestä jaetun Saksan molemmilla valtioilla tulisi olla tasavertainen edustus.

Toisaalla lehden pikku-uutisessa ulkoministeri Leskinen ja presidentti Kekkonen torjuivat baijerilaisen Bayenrnkurierin mukaan Neuvostoliiton painostusta, jolla se koetti saada Suomen luomaan viralliset diplomaattiset suhteet Itä-Saksaan. Kekkonen oli ”sitä mieltä, ettei toisen saksalaisen valtion tunnustaminen tule kysymykseen ennen rauhansopimukseen perustuvaa ratkaisua.”

Olivatko nämä uutiset merkkejä presidentti Kekkosen ja pääministeri Karjalaisen viilenevistä suhteista? Karjalaisen tiedettiin valmistautuvan jo Kekkosen manttelinperijäksi, päivän lehdessä hän esiintyi isoissa kuvissa ja useissa uutisissa. Kekkonen sai etsiä suurennuslasilla nimeään pikku-uutisista ja Jyväskylän Kesän suojelijana. Kutkuttaa ajatus, että vallanhimoinen, valtaan tottunut ja tuolloin vielä hyväkuntoinen Kekkonen on lukenut aamun lehteä tyytymättömänä.

Urheilu

Urheilu-uutisia hallitsivat nyrkkeilyn EM-kisat Madridissa ja Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen EM-karsintaottelu Tshekkoslovakiaa vastaan olympiastadionilla. Otteluselostus ei antanut kovin mairittelevaa kuvaa Suomen pelistä ja pelaajista. Vieraat olivat vain liian nopeita ja taitavia suomalaisille, lisäksi paikallisen taksikuskin mukaan vain neljä Suomen pelaajaa taisteli: Lars Näsman, Jarmo Flink, Timo Nummelin ja Olavi Rissanen. Suomi hävisi 4-0 ja oli karsintasarjassa peränpitäjänä Tshekkoslovakian, Romanian ja Walesin jälkeen. Joukkueessa pelasivat myös mm. Arto Tolsa, Jouko Suomalainen ja Matti Paatelainen. Kuopiolaisia tunnistin ainakin kolme, Rissanen ja Flink pelasivat tuolloin KuPS:n väreissä ja Suomalainen KPT:ssä. Elettiin Kuopion jalkapalloilun suuria päiviä, jolloin peräti kolme joukkuetta pelasi välillä korkeimmalla sarjatasolla. Edellisten lisäksi myös Kuopion Elo.

Nyrkkeilykisojen selostuksessa näkyi ankara jako sosialististen maiden (”itäpuolen”) ja ”länsipuolen” urheilijoihin. Näissäkin kisoissa oli väitteitä puolueellisuudesta ja erityisesti neuvostoliittolaisten nyrkkeilijöiden sorsimisesta. Väärän nyrkkeilijän voittajaksi (eli puolalaisen, eikä neuvostoliittolaisen) äänestänyt Bulgarian tuomari kutsuttiin maansa suurlähetystöön puhutteluun.

Reima Virtanen taisteli sarjassa 75 kg pronssimitalista. ”Reima syö noin suureksi mieheksi yllättävän vähän. Aamulla hänellä oli kilon verran alipainoa ja päätimme pohjustaa illan ottelua vahvalla pihvillä.” Virtanen voitti vastustajansa ja siten pronssia kisoista.

Luonnonsuojelu

Professori, metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja Viljo Holopainen osallistui pitkällä artikkelilla luonnonsuojelijoiden ja metsäammattilaisten ”kirpeäsanaiseen keskusteluun” metsien käytöstä. Holopainen lainaa ”luonnonsuojelumiehen” tekstiä: ”Hakkuiden kaavamaisen ja säälimättömän vyörytyksen seurauksena monessa entisessä salopitäjässä nyt leviää silmänkantamattomiin kaulattuja haapoja ja kuolleita koivupökkelöitä törröttäviä alueita. Perässä jyrisee metsäammattimiesten panssarien koneistettu armeija. Suuret pillarit kyntävät auroillaan kankaat ympäri juurakoiden, kivien ja kaatuneiden puiden mahdottomaksi murrokseksi. Soilla ja soistuneilla kankailla tekevät suonkuivaajien ikiliikkujat, oja-aurat, armottomalla rutinoidulla varmuudella pakollisia kuvioitaan.”

Holopainen harmittelee, ettei ”luonnonsuojelija ole huomannut tai tahtonut huomata nuoren viljelymetsikön virkeätä, uutta luovaa eloa, ojitetulta suolta valuvan veden keväistä solinaa tai hoidetun mäntypilariston kauneutta”. Lisäksi koneistettu metsänkorjuu on tehnyt metsätyöstä niin ihmistä kuin hevostakin säästävää eli inhimillisempää.

Voimaperäinen metsien hoito ei saastuta ympäristöä, sillä lannoitus on hyvin maltillista. Holopainen ihmettelee, miksi maatalouden lannoitteiden ja myrkkyjen aiheuttamista paljon suuremmista ympäristöhaitoista ei puhuta juuri ollenkaan. Selluteollisuuden aiheuttamat saastumisongelmat taas ovat Holopaisen mukaan metsäteollisuuden ongelmia, ei metsänhoitajien.

Jutussa korostuu hoidetun metsän arvo verrattuna luonnonmetsään niin taloudellisesti kuin esteettisestikin. ”Aivan ihmeellinen on luonnonsuojelupiirien ajatus, että heidän järjestönsä tulisi käydä palkitsemaan metsänomistajia, jotka laiminlyövät metsiensä hoidon.”

Jätehuoltoa vasta rakennettiin, vaikka Helsinkikin tuotti miljoonia kiloja jätettä kaatopaikoille. Jätteen määrän kasvua pidettiin itsestään selvänä tulevaisuudessa. Jätteiden polttoa pidettiin kuitenkin luonnon kannalta haitallisempana kuin kaatopaikkasäilytystä. ”Kun siististi pakatut jätteet viedään kaatopaikalle, ne voidaan tasoitella ja jyrätä virkistys- ja ulkoilualueiksi.” Jutussa mainittiin lyhyesti myös jätteiden lajittelu. Jäte nähtiin myös mahdollisuutena, kasoista voidaan muotoilla Ruotsin esimerkin mukaan viihtyisiä ulkoilualueita ja rakennusteollisuuden tarpeisiin täyteainesta.

Vuosaareen suunniteltiin ydinvoimalaa, joka olisi myös puhdistanut merivedestä pääkaupunkiseudulle juomavettä. Päijännetunnelia suunniteltiin, mutta kustannukset hirvittivät.

Pikkuruinen uutinen sivun alalaidassa kertoi, että Kymijoki, kolme Karhulan ja yksi Valkealan uimarannoista olivat uimiseen kelpaamattomia.

Elettiin henkilöautoliikenteen kovan kasvun aikaa. Se näkyi Helsingin Sanomien vaihtoautosivuilla, siellä tarjottiin tuhansia autoja vaihtoon. Samaan aikaan linja-autoliitto huusi valtiota apuun, kun liikenteen kannattavuus väheni tyhjenevällä maaseudulla.

Hintavertailuja[1]

Autin Mini 850, -67            4600€

MB 220 D -69                      34900€

Vauxhall Victor -69             12900€

Opel Rekord 1900 -70        21700€

Toyota Corona Farm. -66   6600€

Moskvitsh Elite -69             5041€

Kasettinauhuri                        385€

Midi-takkinen housupuku          82€ (akryylijerseytä!)

Puuvillahousut                           11€

Matka Mallorcalle vk              400€ Aurinkomatkat

Torremolinos vk                      400€ Keihäsmatkat

Opiskelijalento New York       1250€ Finnair

Yksiö 20m[2] Kruunuhaka     37 000€

Lenkkimakkara 1kg                     5,60€

Joustavaa kreppiä, 50€.

Viinaa ja tupakkaa mainostettiin, varsinkin viinamainoksia oli tässä lehdessä useita.

SAK:n ennusti koko vuoden inflaatioksi 8%. Suhdanteiden tasaamisen välineeksi valtiovarainministeriössä oli suunnitteilla pakkotalletuksia yrityksille ja yksityisille korkeasuhdanteen aikana. ”Valtiovarainministeri huomautti vielä, että nyt laskusuhdanteen aikana sellainen varausjärjestelmä, jossa ehdotetaan uusia veroja, ei tietenkään ole pop.”

Vuonna 1971 laskusuhdanne muuten tarkoitti sitä, että BKT:n kasvun arvioitiin olevan ”vain” 3,5%.

Liikenneministeriön ja valtionvarainministeriön
toimikunta sai valmiiksi esityksensä.

Televisiolähetystä tuli vain yhdeltä kanavalta klo 18.25-24.00. Illan kohokohtana 17.6.1971 oli Tiikerivuoren valloitus -ooppera. Uutta Kiinaa esittelevässä ohjelmassa esiintyi Shanghain Peking-oopperaseurue. Oopperan esitteli Aarre Nojonen. Minulla on vahva muistikuva, että olisin katsonut tämän ohjelman. Perheessämme oli yliopisto-opiskelija, joka oli saanut maolaisen herätyksen. Muistelen lukeneeni varsin nuorena myös Maon Punaista kirjaa.

Tiikerivuoren valloitus strategian avulla.
Peking-ooppera, Shanghai.Tätä katsoessa
ei jäänyt hyvä ja paha epäselväksi.

Tavallinen torstai Suomessa 50 vuotta sitten. Olin silloin 11-vuotias, kesän alussa olin ollut oppikoulun pääsykokeessa. Sain opintopaikan ja aloitin oppikoulun Siilinjärven yhteislyseossa syksyllä. Kotona ei luettu Helsingin Sanomia, vaan Savon Sanomia. Mutta tunnistan kyllä ajan tunnelmaa, isoveljien autot (Volga, Datsun 100A), jerseyn, acrylin, muovin ja pikitien kutsun. Levottomuuden ja lähdön kaipuun, pitkät kesäsunnuntait, hiekkatien rahinan ja koulun kentän pallopelit.

Oppikoululainen. Täältä tullaan elämä!

Vanhoja lehtiä lukiessa ymmärtää, kuinka sokeita olemme omalle ajallemme. Viidenkymmenen vuoden perspektiivistä päivän lehteä lukee osin kauhistuneenakin. Ajalle olennaisin ei ehkä olekaan isojen otsikoiden alla, vaan sivulauseissa ja pikku-uutisissa sivujen alalaidassa.

 

---

[1] Tilastokeskuksen rahanarvonmuunnin (pyöristettynä)

   https://www2.stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html