Sisko Suomalainen terveyssisarena Siilinjärvellä 1948-49

 

Suomalaisen perhe Savonniemessä 1930-luvun lopulla.
Sisko Suomalainen toinen vasemmalta.
Kuva Päivi Miettinen.

Sisko Suomalainen syntyi 8.10.1925 Siilinjärvellä, Pöljän kylällä, Savonniemen tilalla. Hänen vanhempansa olivat Hilja ja Salomon Suomalainen. Sisko eli lapsuutensa maalaistalossa, suuren perheen tyttärenä. Siskon lisäksi perheessä oli kahdeksan lasta. Kun perheen isä toimi osuuskassojen tarkastajana ja monissa luottamustehtävissä, niin talonpito jäi pitkälti Hilja-äidin, lasten ja palkollisten vastuulle.

Suomalainen kävi oppikoulun osittain sota-aikana ja valmistui ylioppilaaksi keväällä 1944 Jyväskylän yhteiskoulusta. Muistelmissaan Sisko kertoi, ettei oikein tiennyt, minne lähtisi opiskelemaan. Sodan loputtua oli yleinen huoli miesten opintopaikoista ja sodanjälkeisen elämän järjestämisestä, niinpä Siskokin sanoi luopuneensa yliopisto-opinnoista ”isänmaallisista syistä”. Yliopiston sijaan hän hakeutui ensin sairaanhoitajakouluun Helsinkiin (kurssi 36) ja sieltä jatko-opintoihin terveyssisarkouluun.

Sisko Suomalainen ylioppilaana 1944.
Kuva Päivi Miettinen.

Suomalainen viihtyi terveyssisarkoulutuksessa, koska siellä oli ”vapaampi ja tasa-arvoisempi” henki kuin sairaanhoitajakoulussa. Työnkuvaan kuuluivat kaikki ihan vauvasta vaariin, lastenneuvolatyö ja kotisairaanhoito. Erityisesti keskityttiin tuberkuloosipotilaiden hoitoon ja valvontaan. Kotikäynneillä nähtiin potilaiden tilanne kokonaisvaltaisesti. Myös sairauksien ennaltaehkäisy oli keskeinen työn tavoite.

Valmistuttuaan vuonna 1948 terveyssisareksi Sisko matkusti kotiin Siilinjärvelle, missä sattumoisin oli terveyssisaren paikka auki. Terveyslautakunnan puheenjohtaja, ylilääkäri O. Raunio soitti Savoniemelle uudestaan ja uudestaan ja isä Salomonkin painosti hakemaan paikkaa. Niinpä Sisko aloitti ensimmäisen työrupeamansa terveyssisarena Siilinjärvellä syksyllä 1948.

Terveyssisar Sisko Suomalainen 1948.
Kuva Päivi Miettinen.

Siilinjärvellä oli asukkaita 1940-luvun lopussa vähän yli 6000. Kunnanlääkärinä toimi v.a. Achilleus Westling, hammaslääkärinä Inkeri Tulikoura. Terveyssisar oli Kaarina Halonen. Kätilöinä toimivat Martta Pöyry ja Helmi Halonen ja kodinhoitajana Airi Leivonen.

Siilinjärvi oli hoitanut ennen sotia sosiaali- ja terveyspalvelunsa äärimmäisen taloudellisesti. Kunta osti lääkäripalvelut vuoteen 1951 asti kunnassa sijaitsevista sairaaloista. Harjamäen piirimielisairaalan ja Tarinaharjun keuhkotautiparantolan lääkärit hoitivat sopimuksella sivutöinään kunnanlääkärin tehtävät. Näin kunnan ei ollut tarvinnut rakentaa kunnanlääkärille asuntoa ja vastaanottotiloja.

Psykiatriaan erikoistunut lääkäri ei kuitenkaan ollut ihan omalla alallaan yleislääkärinä. Sisko Suomalainen kertoi, kuinka hän soitti kunnanlääkäri Westlingille epäillessään lapsella olevan kurkkumädän. Siihen lääkäri oli sanonut, ettei ole koskaan kurkkumätää nähnytkään, laittakaa vain lapsi oman diagnoosinne perusteella kulkutautisairaalaan.

Vuonna 1945 oli valmistunut ns. terveystalo Viinamäen hautausmaan vastapäätä Kuopion tien varteen. Siihen oli sijoitettu kätilöiden ja yhden terveyssisaren asunnot ja vastaanottotila. Neuvolatoiminta oli aloitettu edellisenä vuonna.

Kunnanlääkärin puuttuminen tarkoitti, ettei koululaisten lääkärintarkastuksia pidetty ollenkaan vuonna 1948. Terveyssisar kävi kaikilla kouluilla, punnitsi, mittasi, tarkasti näön, puhtauden, kuulon, rokotti rokottamattomat lapset ja teki tubikokeet.[1] Sisko Suomalainen tuli kuntaan toiseksi terveyssisareksi. Hänen kokemuksensa ensimmäisessä työpaikassa eivät olleet kovin myönteiset:

”Neuvolatoiminta kyllä pääsi alkuun ja lapsia tuotiin lähikylältä ja se sujui, mutta ei syrjäkylillä, missä terveyssisaren piti mennä kotiin. Siellä täytyi kyllä aika varovasti alkaa näihin vauvojen hoitoasioihin puuttua ja neuvoa Vitoli ja ulkoilut ja muut. Kerran eräs nuori äiti siellä syrjäkylillä tuli eteiseen, kun saattoi minua ulos ja sanoi, että kyllähän minä tekisin niin kuin terveyssisar neuvoo, mutta kun tuo anoppi tietää kaiken.”

Suomalainen kertoo tavanneensa vieläkin mummoja, jotka mutustivat ruokaa hampaattomassa suussaan ja syöttivät ruokamössöä suustaan lapselle. Lasten ulkoiluttaminen oli kauhistus. Lisäksi terveyssisarta alettiin kutsua ihan pikkuasioidenkin takia kotikäynnille. Toisaalta jotkut eivät uskaltaneet kutsua edes tosi hädässä. Suomalainen kertoi, kuinka tuberkuloottinen lapsipotilas oli ollut jo joulunpyhinä tajuton, mutta perhe ei ollut kutsunut terveyssisarta, koska ”eihän sitä jouluna häiritä”.

Terveyssisar kulki kylillä polkupyörällä. Yhden päivän aikana saattoi tulla ajelua 40 km. Talvella liikuttiin hevosella, junalla ja kävellen, välillä vyötäröä myöten lumihangessa kahlaten. Vuoden 1949 työraportissaan Sisko Suomalainen kertoa matkustaneensa pyörällä ja jalan 1582 km, junalla ja hevosella 2183 km. Matkoihin kului vuoden aina lähes 4000 tuntia. Koko vuoden aikana terveyssisar Suomalainen sai 15 vapaapäivää.

Tämän osin turhauttavankin raatamisen palkaksi, terveyssisar sai vielä kuulla olevansa ”kunnan syöttiläs”. Vanha kansa vastusti terveydenhoitoonkin tehtyjä satsauksia. Vuosi riitti Siskolle Siilinjärvellä, hän siirtyi jatko-opintoihin ja teki sitten elämänuransa Lapissa terveydenhoitajana. Tosin ei sielläkään olot helpot olleet.

Inarin terveyssisar hoiti itsenäisesti kirkonkylässä sairasmajaa ja kunnanlääkäri oli Ivalossa. ”Hänelle sai kyllä soittaa ja kysyä. Joskus sai tämmöisiäkin vastauksia: ”perkele, puhelimessa minä en neuvo mitään ja tänne ei saa tuoda”. No, joskus tämä riitti, ja hoiti niin kuin ymmärsi ja parhaaksi näki.”

Sisko Suomalainen toimi myöhemmin terveyssisarena Helsingissä, sairaanhoidon opettajana Joensuussa ja kotihoidon kehittäjänä Kuopiossa. Sisko eläköityi ylihoitajana Helsingissä.

Tämä teksti perustuu Sisko Suomalaisen muistelmiin ja Siilinjärven terveydenhoitolautakunnan asiakirjoihin.

---

[1] Terveyssisar Kaarina Halosen vuosikertomus 1948. Terveydenhoitolautakunta Cb:1, tarkastuspöytäkirjat. Siilinjärven kunnanarkrkisto.