Siilinjärven
kunta teki kulttuuriteon, kun se maksoi kunnan alueen isojakokarttojen ja
asiakirjojen digitoinnin. Kartat ovat nyt kaikkien tarkasteltavissa digitoituina
Kansallisarkiston aineistoissa.
 |
| Nykyisen lentokentän seutua Hakkaralan isojakokartassa 1788. |
Suomessa
toteutettiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa isojako. Siinä jaettiin
ns. yhteismetsät ja yhteisessä nautinnassa olleet maat talonpojille
yksityisomistukseen ja uudistettiin verotus. Tästä prosessista syntyi
kartta-aineisto, joka on paikallishistoriallisesti kiinnostava.
Karttoihin merkittiin
jakokuntien (kylien, kyläosien) pellot, niityt, kaskiviljelykset, metsät, tiet,
polut, talojen paikat ja paljon kiinnostavaa luonnonoloista. Jakoasiakirjoista
selviää luotettavasti kylän talojen omistajat, kun isojako valmistui. Eli
kartoista avautuu myös aikaikkuna kylien asutukseen. Ja ennen kaikkea,
maisemaan piirretyt rajat kuvasivat tarkasti maanomistuksen tilanteen.
Kartta-aineisto jakoasiakirjoineen on arvokas paikallishistoriallinen lähde, joka harmillisesti on Itä-Suomen pitäjien osalta suurelta osin arkistojen kätköissä. Kansallisarkisto on digitoinut Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Hämeen läänin kartat, mutta digitointihankkeelle ei ole jatkorahoitusta. Asiakirjojen ja karttojen digitointi helpottaa historiantutkijoiden, sukututkijoiden ja paikallishistoriantutkijoiden mahdollisuutta tutkia isojakoon liittyneitä ilmiöitä.
Kartat kylittäin:
Hakkarala1, Hakkarala2, Hamula, Kaaraslahti,Kasurila1, Kasurila2, Kehvo, Koivumäki, Koivusaari,
Pöljä1, Pöljä2, Rissala, Räimä, Väänälänranta.
Paikallisesti
koulujen ja yhdistysten kotiseututyössä isojakoaineistoilla on paljon
käyttömahdollisuuksia. Kartat ja karttaselosteet ovat jo itsessään valmis
kulttuuripolun aineisto. Samoin koulujen kotiseutuhistorian opetuksessa kartat
ovat hieno lisä. Digitointi on tehty laadukkaasti, joten tulosteet esimerkiksi
kylätaloille, kyläkouluille ja kulttuuripoluille on helppo toteuttaa
laadukkaasti.
Isojako on
vaikuttanut kyläkuvaan ja asumiseen tähän päivään saakka. Kuvaavaa on, että etsiessäni
Pöljällä vanhoja isonjaon rajapyykkejä, kuljin pitkin sähkölinjaa. Tuon linjan
olivat aikanaan pyykittäneet Pöljän talonpojat 1800-luvun alussa.
Isojakoa
tutkitaan edelleenkin, mutta sen ”konkreettisia tuloksia ja vaikutuksia sekä
paikallisyhteisön reaktioita on tutkittu selvästi vähemmän, ja alueellisesti
tutkimukset ovat keskittyneet Pohjanmaahan ja Hämeeseen”.[1]
Isojako mullisti
pohjoissavolaisen kaskikulttuurin ja elämäntavan perusteita. Se vakiinnutti
yksityismaanomistuksen niin peltojen, niittyjen kuin metsienkin hallinnassa ja
merkitsi samalla myös takamaiden jakoa. Toimenpiteestä hyötyivät eniten
tilallisväestö ja torpparit, mutta tilattomalle väestölle se merkitsi etuuksien
menettämistä, mm. kylänmetsien käyttöoikeuden lakkaamista. [2]
Lisäksi isojaon toimitusmaksut ja kohonnut verotus kaatoivat useita
tilallisiakin. Kuopiossa ja Iisalmessa verotus nousi jopa yli 20-kertaiseksi
entiseen nähden.[3]
Isojaon
kriittisinä vuosina 1800-luvun vaihteessa sattui vielä niin, että läänin virkamieskunta
oli sotkeutunut syvälle korruptioon ja asukkaiden suoranaiseen huijaamiseen.
Aiheesta on olemassa Anu Koskivirran kiinnostava artikkeli Virkakunta varkaissa. Esimerkiksi Kasurilan ja Hakkaralan talonpojat valittivat
lääninkamreeri Saloniuksen ja veromestari Edblomin väärinkäytöksista.
Saloniuksen usuttamat sotilaat olivat pieksäneet Hakkaralan kylän talonpojat Pekka Rautiaisen, Pauli Pitkäsen ja Lauri Lyytikäisen heinäpelolla ja vieneet heinät mukanaan. Sanottakoon, ettei Salonius näistä tekosista ilman rangaistusta selvinnyt. Eikä tämä teko suinkaan ollut Saloniuksen ainut konnankoukku.
Lisäksi
isojaon toimitusmaksut antoivat kieroille maanmittareille mahdollisuuden
riistää talonpoikia. Isojako oli varmasti ns. kipeä leikkaus tai paremminkin
uudistus. Nyt meidän on mahdollista tutkia asiaa omin silmin Siilinjärven
kylien karttojen ja isojakoasiakirjojen avulla.
