Salmin keskikoulun tulo Siilinjärvelle

 

Salmin Tuleman kylän raittia 1920-luvulla. Tulema oli vilkas
liikepaikka, Salmi keskikoulu toimi täällä.
Museovirasto

Talvisodassa tuhoutui suuri osa Salmia, niin myös Salmin keskikoulun rakennukset. Oppilaat joutuivat vanhempiensa mukana ympäri Suomea. Salmin keskikoulun oppilaat kerääntyivät Saarijärven yhteiskouluun, jossa rehtori Heikki Haavio suhtautui salmilaisiin mitä suurimmalla ymmärtämyksellä, olihan hänen veljensä professori Martti Haavio juuri vähän ennen sotia tehnyt tuloksellisen matkan Salmiin keräten talteen kansanrunoutta ja kansatieteellistä aineistoa. Talvisodan jälkeen Salmin keskikoulu lakkautettiin 1.6. 1940 lukien sen jäätyä luovutetuille alueille.

Salmin keskikoulun talvisodassa tuhoutunut koulurakennus.
Museovirasto

Salmilaisia oli evakuoituna mm. Utajärvellä. Kun Utajärvestä oli muodostumassa salmilaisten uusi asuma-alue, nähtiin kunnassa mahdolliseksi, että keskikoulu voitaisiin avata uudelleen siellä. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja, opettaja A. A. Laitinen toimi puuhamiehenä. Asiassa ryhdyttiin selvittelyihin vuoden 1941 aikana. Keskikouluasiaa selviteltiin eri virastoissa, mutta lopulta selvisi, ettei Salmin keskikoulua ollut mahdollista perustaa uudestaan.

Jatkosodan aikana kesällä 1942 kysymys koulun uudelleen aloittamisesta Salmissa nousi esille. Niinpä Salmin keskikoulu aloitti uudestaan toimintansa jatkosodan aikana 1942. Salmin evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherra Matti J. Huhtinen muisteli: Entinen rehtori jäi Jyväskylään, jossa hänellä oli lehtoraatti, ja niin joutuivat kunnanisät näissä peräti vaikeissa ja ainutlaatuisissa olosuhteissa etsimään uutta rehtoria. Asuin tuohon aikaan Tulemajoen länsirannalla kunnallislautakunnan esimiehen pienviljelijä Yrjö Pesosen talossa. Minua pyydettiin rehtoriksi. En voinut kieltäytyä ja niin Yrjö Pesosen kamarista muodostui kirkkoherranvirasto ja rehtorin kanslia. Koko kirkonkylä oli poltettu ja raunoina, oli työlästä määritellä paikat missä kadut olivat ennen kulkeneet. Kaikki saunat ja liiterit oli muokattu asuinrakennuksiksi. 

Opettajat haalittiin eri puolilta Suomea, Salmin keskikoulun entisistä opettajista vain Martta Setkänen ja Eva Röppänen palasivat, mutta kouluhallituksen avulla ja epävirallisin tiedusteluin opettajakunta saatiin haalittua kasaan. Koulurakennukseksi Salmin kunnan esikunta järjesti entisen kreikkalaiskatolisen seurakunnan vanhainkodin, sähköt rakennukseen saatiin vasta joulukuussa 1942. Rehtori kävi itse tekemässä ja hakemassa lämmityspuita sotavankien kanssa metsästä. Kun pulpettaja ei ollut, hankittiin yksinkertaiset lankkupenkit. Vanerilevyn palanen oli oppilailla kirjoitusalustana. Oppikirjat sentään saatiin hankittua. Ajan mittaan koulu kalustettiin asiallisesti. 

Salmin keskikoulu oli aloittanut syyskuussa 1942 ”yksin uskon varassa”, mutta vähitellen toiminta vakiintui. Rehtoriksi kirkkoherran tilalle tuli marraskuussa suomen kielen lehtori Laila Karhe. Lukuvuonna 1942-43 koulussa oli 134 oppilasta.

Salmin keskikoulun koululehti keväällä
1943.
JMA

Koulutyö keskeytyi kesäkuussa 1944 ja koulu joutui taas evakkomatkalle. Tällä kertaa ehdittiin pakata mukaan myös jonkin verran koulutarvikkeita, jotka aikanaan sitten kulkeutuivat evakuointikuntaan, Siilinjärvelle.

Talvi ja jatkosodan alueluovutuksilla oli seurauksia myös muiden kuin luovutettujen alueiden kouluille. Kuopion seudun koulumaailma muuttui, kun talvisodan jälkeen Viipurin klassillinen lyseo lakkautettiin ja opetus siirtyi 1940 perustetuttuun Kuopion klassilliseen lyseoon. Myös Pitkärannan keskikoulu siirtyi Kuopioon. Ja lokakuussa 1944 annetulla asetuksella määrättiin Salmin keskikoulu siirtymään Siilinjärvelle ja alkamaan siellä toimintansa Salmin keskikoulun nimellä.

Salmin keskikoulun siirtyminen Siilinjärvelle ei ollut itsestään selvää. Paikkakunnalla oli ilmennyt käsityksiä, että siilinjärveläisillä, jotka haluavat kouluttaa lapsensa, on varaa koulutta heidät Kuopiossa. Jos koulunkäyntiin ei ollut varaa, ei siihen ollut tarvettakaan. Pitkin pitäjää oli kerätty nimiä listaan Salmin keskikoulun saamiseksi Siilinjärvelle. Ihan kaikki eivät olleet halukkaita siihen nimeään laittamaan. Kenties myös kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen pitkä, toukokuuhun 1945 kestänyt hiljaisuus kouluasian suhteen kertoo, ettei todellista yksimielisyyttä saatu sielläkään heti aikaiseksi. 

Koulua havittelivat muutkin, esimerkiksi Nilsiä ja Maaninka. Eduskunnan sivistysvaliokunta suositti lokakuussa 1944 koulun sijoittamista Nilsiään, jonne oli sijoitettuna suurin osa salmilaisista. Lisäksi Siilinjärveltä oli muutenkin ”helppoa” käydä oppikoulua Kuopiossa. Salmin hoitokunnan puheenjohtaja V.A. Mensonen ja aktiivisesti koulun puolesta lobanneet siilinjärveläiset saivat kuitenkin päätöksen pyörrettyä Siilinjärven eduksi.

Siilinjärven kansakoulu 1920-luvulla.
Museovirasto

Salmin keskikoulu aloitti toimintansa syksyllä 1944 Siilinjärven kansakoulun tiloissa. Tästä syystä koulut joutuivat jaksottamaan toimintansa vuoroihin siten, siten että kansakoulun tunnit olivat aamupäivisin ja keskikoulun tunnit iltapäivisin. Käytettävissä oli neljä luokkahuonetta ja yksi ryhmä oli sijoitettuna pieneen opettajan asuntoon. Lisätilaa vuokrattiin läheiseltä Pitkäsen talosta ja manttaalikunnan talosta, jossa pidettiin kreikkalaiskatolisen uskonnon, kotitalouden, voimistelun ja laulun tunteja.

Oman koulurakennuksen puuhaaminen alkoi välittömästi. Kunnanvaltuusto lahjoitti koululle oman tontin jo keväällä 1945. Keskikoulu toimi kuitenkin vielä vuoteen 1952 näissä puutteellisissa oloissa.

Osa Salmissa koulunkäynnin aloittaneista oppilaista jatkoi Siilinjärvellä syksyllä 1944. Vuonna 1942 koulunsa Salmissa aloittaneista 108 oppilaasta 32 on saanut päästötodistuksen Siilinjärveltä. Vuonna 1943 koulun Salmissa aloittaneista 54 oppilaasta 17 oli jatkanut koulunkäyntiä Siilinjärvellä.  Vuonna 1944 ensimmäisen luokan aloittaneista oppilaista 41% oli salmilaisia ja 59% savolaisia.

Salmin keskikouluun pyrkineet ja hyväksytyt syksyllä 1944 

 

Hakeneista siirtoväkeä	Hakeneista paikkakuntal.	Hakeneet yht.	Hyväks. salmilaisia	Hyväks. siilinjärvel.	Hyväks. muualta	Hyväks. yhteensä
110	180	290	97	59	11	167

 

Keväällä 1944 , koulun toimiessa viimeisiä aikoja Salmissa, opettajakuntaan kuuluivat rehtori Laila Karhe ja opettajat Kyllikki Eskola, Karin Forstadius, Helvi Lähti, Eeva Römppäinen, Martta Setkänen ja Aino Hakala.

Ensimmäisenä lukuvuonna Siilinjärvellä opettajina toimivat Martta Setkänen (voimistelunopettaja), Karin Forstadius (luonnonhistoria ja maantiede), Aili Hyvönen (ruotsi, saksa), Airi Salminen (matematiikka, luonnonoppi), P. Huhtinen (ev.lut. uskonto), Artemi Palsola (kreikklaiskatolinen uskonto), Hannes Virsu (poikien voimistelu), Maria Sonninen (piirustus, muovailu ja kaunokirjoitus), A. Matikka (laulu), Albanus Sonninen (kirjanpito), Katri Skinnari (tyttöjen käsityö). Rehtorina toimi Tauno Tiili (suomenkieli, historia). Opettajista ainoastaan kaksi, Setkänen ja Forstadius olivat opettaneet jo Salmissa. Pastori Palsola oli myös salmilainen.

Rehtori Tauno Tiili ja lehtori Harry Horsma koulun pihalla.

Vakinaisten ja pätevien opettajien saaminen oli ollut vaikeaa jo Salmissa, eikä Siilinjärvellä tilanne ollut juuri parempi. Siilinjärven opettajakunnan keskuudessa oli yleistä, että opettajat asuivat toisella paikkakunnalla. Opettajakunta vaihtui tiuhaan, oli asuntopulaa, alipalkkausta ja kehnot koulutilat. Syksyllä 1945 tilanne oli niin paha, että koulutyön aloittaminen siirtyi opettajapulan vuoksi. ”Ei voitane vaatia, että pätevä opettaja asuu esimerkiksi kanalassa, niin kuin täällä tapahtui!” kovisteli rehtori Jaakkola vanhempainneuvostoa ja kuntaa.

Vuoteen 1948 mennessä suuri osa opettajien viroista oli saatu vakinaisesti täytetyksi. Myös rehtorikysymys ratkesi pitkäksi aikaa, kunnan luonnonhistorian opettaja Rauha Jaakkola valittiin tehtävään 1948. Virkaan valittu Tauno Haaramo kuoli yllättäen joulukuussa 1947. Rauha Jaakkola toimikin oppikoulun ja yhteislyseon rehtorina aina vuoteen 1968 saakka.

Rauha Jaakkola oli koulun ruhtinatar. Hän tuli luonnonhistorian ja maantieteen lehtorin virkaan 1.9. 1946 alkaen. Hän oli syntynyt Messukylässä 1905 ja valmistunut filosofia maisteriksi 1935. Rauha Jaakkola oli ulkonäöltään hyvin tumma ja saikin oppilailta lisänimen Mongoli. Opettajana hän oli tiukka, arvostettu, jopa vähän pelätty. Kaiken näkevä ja kuuleva Mongsu koettiin myös töykeäksi ja epäystävälliseksi. Jaakkolan terävyyden saivat huomata myös kunnan päättäjät ja kouluhallituksen virkamiehet: Jaakkola höysti omaa koulutaloa ja opettajien asuntolaa koskevat kirjeensä napakoilla huomautuksilla alkukantaisista oloista.

Lähes kaikilla Johanna Virsun tutkimukseen haastatelluilla salmilaisilla tuli mieleen kokemus tai muistikuva, johon liittyi oppilaiden epätasa-arvoisuus opettajien edessä. Koettiin, että salmilaisten oppilaiden oli vaikeampi saada yhtä hyviä numeroita kuin paikallisten. Suomen kielen opettajan suusta kuultu lausahdus ”Karjalaisissa virtaa ryssän veri, ei ne osaa mitään” oli harmittanut ja itkettänytkin joitakin oppilaita. Voimistelunopettaja Setkänen oli tehnyt oppilaiden kanssa evakkomatkan Salmista ja hänkin pahoitti mielensä tällaisista puheista. Eräs opettaja kielsi oppilaita kertomasta evakkomatkastaan esitelmissään.

Vaikka ikäviä kokemuksia opettajien suhtautumisesta oli lähes jokaisella, oppilaan taustasta johtuvaa, laajamittaista opettajien kohdalta koettua kiusantekoa tai epätasa-arvoisuutta ei liene ollut. Siilinjärvellä opettajat eivät kieltäneet karjalan kielen käyttämistä. Kuitenkin kaikki salmilaiset koulun haastatellut oppilaat kertoivat, että kieltä ei puhuttu kuin välitunnilla kaveriporukassa, jos sielläkään. Joidenkin opettajien suhtautuminen kieleen oli kiinnostunut ja hyväntahtoinen. Koulunkäynnissä kieli ei enää tuottanut keskikoululaisille samanlaisia ongelmia kuin kansakoululaisille.

Salmin/Siilinjärven keskikoulussa kreikkalaiskatolisen uskonnon opetuksesta huolehtivat papit. Ensimmäisenä ja toisena lukuvuonna uskonnon opettajana toimi pappi Artemi Palsola. Palsolan jälkeen opettajaksi tuli Johannes Railas, joka toimi virassa kesään 1950 saakka. Molemmilla oli salmilainen tausta. Heidän jälkeensä ainakin vuodesta 1953 opettajana toimi Aleksanteri Kasanko.

Siilinjärven keskikoulun opettajia 1846-47. Takana Hannes Virsu,
Kalle Tiitinen ja Martta Setkänen, edessä toinen oikealta Rauha
Jaakkola.
 

Uskonnon tunneilla luokat jakaantuivat, ortodoksioppilaat saivat opetusta Kosken Pitkälässä ja luterilaiset jäivät koululle. Mitään erottelua oppilaiden välille ei tämän perusteella haastateltujen mukaan syntynyt. Kirkkoon ja uskontoon liittyvään koulukiusaamista ei kenellekään haastatelluista ollut jäänyt mieleen. Sen sijaan paikkakunnan pojat pelleilivät ikkunan takana kreikkalaiskatolisen jumalanpalveluksen aikana.

Eri uskontokuntien opettajat vierailivat toistensa tunneilla. Ortodoksisen kulttuurin vieraista piirteistä tehtiin tuttuja luterilaisille ja siten hälvennettiin kummastelua. Päivänavaukset olivat luonnollista kulttuurien vuorovaikutusta, sillä kaikki osallistuivat yhteisiin päivänavauksiin, joita kirkkokunnat pitivät vuorotellen. Tapaus, jossa savolaiset luterilaiset joutuivat murheellisella tavalla tutustumaan kreikkalaiskatolilaisuuteen, oli salmilaistytön kuolema. Hänen hautajaisiinsa Kuopiossa osallistui koko luokka.

Oppilasmäärän kasvaessa myös tilaongelmat kasvoivat. Vuosikertomuksessa 1946-47 todetaan, että kouluun on pyrkinyt enemmän oppilaita kuin on voitu ottaa. Paikkakunnalle muuttaneiden siirtokarjalaisten perheiden lapsia yritettiin tilanahtaudesta huolimatta sijoitta kouluun, ja tämän vuoksi luokkakoot paisuivat. Tilavan ja ajanmukaisen koulutalon tarve oli huutava. 

Näytti kuitenkin siltä, että uudet ja suunnitteilla olevat valtion oppikoulut vievät kouluille varatut vähäiset varat. Vanhempainneuvoston, kunnanvaltuuston ja Salmin kunnan edustajien kouluhallitukselle tammikuussa 1948 lähettämässä kirjeessä koulutalon saaminen otettiin osaksi laajempaa siirtoväen asuttamiskysymystä. Koulutalon tarpeellisuutta perusteltiin myös sillä, että kirkonkylän kansakoulu vapautuisi sen toimintaa haittaavasta ”alivuokralaisesta”. Maaliskuussa 1948 Savon Sanomat uutisoikin, että ” Siilinjärven keskikoulu toimii kurjemmissa olosuhteissa kuin yksikään muu valtion oppikoulu.”

Elokuussa 1951 uuden koulurakennuksen perustuksia alettiin viimein tehdä ja marraskuussa 1952 Siilinjärven keskikoulu pääsi vihdoin muuttamaan uuteen koulutaloon. Savon Sanomat sanoi Siilinjärven saaneen kulttuuritalon, kun talo valmistui Siilinlahden päähän. Se maksoi 100 miljoonaa tuolloista markkaa. Komea koulurakennus on vieläkin, neljä kerrosta ja kaunis näköala Siilinlahdelle. Juhlalliset koulun vihkiäiset pidettiin 18.4.1953. Koulun salmilaista taustaa muistettiin juhlapuheissa. 

Siilinjärven keskikoulu 1953.

Pian pohdittiin jo koulun muuttamista yliopistoon johtavaksi oppikouluksi. Vanhempainneuvosto keskusteli asiasta jo maaliskuussa 1954. Myös naapuripitäjistä, kuten Nilsiästä, Pielavedeltä ja Juankoskelta oli tullut pyyntöjä, että Siilinjärven keskikoulu muutettaisiin oppikouluksi. Ensimmäisen lukuvuotensa yliopistoon johtavana yhteislyseona koulu toimi 1959-60.

Valtion keskikoulun saaminen Siilinjärvelle oli merkittävä parannus alueen kouluoloihin. Pitkät ja hankalat koulumatkat olivat olleet aitona esteenä monen hyväpäisenkin koululaisen opintaipaleella. Kiitollisuus, jota paikkakunnalla asiasta on koettu kantaa näihin päiviin saakka. Viimeksi tämä näkyi 2017, jolloin Siilinjärven lukio juhli 100-vuotista taivaltaan. Lukio ja tavallaan myös Ahmon yläkoulu kantaa salmilaisia juuria. Siilinjärven yhteislyseon oppilasmäärä sen viimeisenä työskentelyvuonna ennen peruskoulujärjestelmään siirtymistä 1974-75 oli noin 940. Peruskoulun toteutuessa keskikoululuokat sulautuivat kunnalliseen koululaitokseen ja lukio jatkoi toimintaansa kunnallisena lukiona.

  

Salmin keskikoulu 1942-45

Siilinjärven keskikoulu 1945-1959

Siilinjärven yhteislyseo 1959-1975

Siilinjärven lukio 1975- ; Siilinjärven kunta on lukion omistaja ja ylläpitäjä

Koulun rehtorit 

Matti Huhtinen 1942

Laila Karhe 1942-1944

vt. Tauno Tiili 1944-46

vt. Vilho Voutilainen 1946-47

Tauno Haaramo 1947 (kuoli 2.12.1947)

Rauha Jaakkola 1948-1968

Eila Koikkalainen 1968-69

Esko Kivistö 1969-1995

Rauha Pesonen 1995-2013

Aurora Hansen 2013-2022

Olli Lipponen 2022-

Lähteet:

Oheinen teksti perustuu pitkälti Johanna Virsun tutkimukseen. Tämä on julkaistu myös Jukka Kokkosen toimittamassa Salmin pitäjän historiateoksessa Sama mua, uuvet rannat. salmilaiset 1948-2018.

Virsu, Johanna; Kummastelusta kaveruuteen, alkukantaisuudesta ajanmukaisuuteen: Salmilaiset ja siilinjärveläiset yhteisessä keskikoulussa 1944-1954. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Kasurinen, Riitta & Kasurinen, Jukka, Siilinjärvi: Puoli vuosisataa kunnan ja seurakunnan kehitystä kuvin ja sanoin

Kylli, Ritva, Vapaasta virrasta valjastettuihin vuosiin: Utajärven historia 1865-2015

Savo 19.4.1953

Savon Sanomat 18.10.1951

Huhtinen, Martti, Tarinoita Salmista