Rauta kaulassa, Juho Rissanen 1900.
Suomesta lähetettiin autonomian aikana tuhansia vankeja suorittamaan rangaistuksiaan Siperiaan. Vuonna 1825 kuolemanrangaistus muutettiin automaattisesti elinikäiseksi pakkotyöksi Siperiassa. Lisäksi monet lyhempiäkin tuomioita suorittavat anoivat itse päästä pois Suomen vankiloista ja pakkotyölaitoksista Venäjälle, sillä olosuhteet eivät täälläkään hääppöiset olleet. Lisäksi karkaaminen Siperiasta näyttäisi olleen suhteellisen helppoa, vapaalla jalalla oleminen sitten ei yleensä pitkään onnistunut.
Kuopion pitäjän, nykyisen Nilsiän alueelta tiedetään joutuneen ainakin kaksi miestä karkotetuksi Siperiaan. Nilsiän Hannonmäessä syntyneet Pekka Ruuskanen (1797- ) ja hänen poikansa Pekka Pekanpoika Ruuskanen (1816- ) taivalsivat tuon raskaan tien. Tai sitten he uupuivat jo matkalla. Vankeja kuljettiin aluksi jalan tuhansien kilometrien matkoja, mutta sittemmin jo junilla ja laivoilla osan matkaa. Nopeimmillaankin aikaa kului noin kolme kuukautta. Monet uupuivat jo matkalla.
Pysähdyspaikka Siperiaan karkotetuille. Kuljetusreitin varrella
oli säännöllisin välein lepopaikka, jossa vankeja pystyi myös
hyvin valvomaan. Kuva 1890-luvulta.
Museovirasto.
Pekka Ruuskasen isä oli talollinen, eikä isällä ole minkäänlaisia rikosmerkintöjä rippikirjassa. Tosin Pekan setä Olli Ollinpoika Ruuskanen oli tuomittu varas ja Viaporin vanki, samoin hänen tätinsä Maria Ruuskanen oli saanatu tuomion varkaudesta. Pekka oli nuorena talollisena merkitty kylän varalautamieheksi ja veli Aaro Ruuskanen toimi lautamiehenä. Lautamiehet olivat arvostettuja kylän luottomiehiä, jotka istuivat käräjiä ja toimivat viranomaisten ja kyläläisten välimiehenä.
Mikä vei nämä miehet rikosten tielle?
Varkauksien, ryöstöjen ja henkirikosten taustalla 1800-luvun alussa oli monia selittäviä tekijöitä. Vuosisadan alkuun sattui useampia katovuosia samaan aikaan, kun alueella pantiin toimeen isojakouudistus. Se aiheutti tilallisille runsaasti kuluja ja verorasituksen kasvua. Monet olivat tyytymättömiä maiden jakoon. Jakokunnissa riideltiin pitkään niityistä ja kaskimaista. Se kulutti niin perheiden kuin kylänkin hyvää henkeä.
Antti Lappalainen on esittänyt, että kotitalon menetys Hannonmäessä olisi ollut Pekka Ruuskasen kohdalla ratkaiseva vaikuttaja. Ainakin sukulaisten välille jäi ankara katkeruus, josta Lappalainen kertoo kirjassaan Savon metsärosvot.
Kolmantena syynä rikollisuuden kasvuun oli Suomen sodan (1808-1809) aiheuttama oikeudettomuuden ja väkivallan aika sekä sodan jälkeensä jättämä trauma. Kun Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle, täältä lakkautettiin myös ruotuarmeija. Upseereille annettiin eläkkeet, mutta noin 15 000 sotilasta jäi tyhjän päälle. Heidän palkkansa oli maksettu kylien luovuttamilla sotilastorpilla, joita ei enää tarvinnut sotilaille vuokrata. Monet ruotusotilaat joutuivat pois torpistaan.
Kuuslahdessa, Sänkimäessä ja Vaivionniemessä vaikuttivat ainakin Pekka Lampelainen (Björn), Aapo Sutinen (Ståhl) ja Tuomas Hynynen (Udd) ja Olli Savolainen (Saf). He olivat entisiä sotilaita, jotka alkoivat elättää itseään ja perheitään varkauksilla 1810-luvulla. Sotilaat olivat tottuneet ottamaan tarvitsemansa asukkaiden aitoista. He olivat myös nähneet, kuinka vihollinen ryösti avuttomilta siviileiltä tarvitsemansa ja ylikin. Sodan aikana 1808 Siilinjärven Kolmisopella murhattiin ruotusotilas Aapo Turunen (Bask). Ehkäpä hän oli erehtynyt luvatta jonkun kyläläisen aittaan?
Aapo Sutinen ja Tuomas Hynynen tosin olivat jo sodan aikana talvella 1808 varastaneet viljaa Nilsiässä. Pitäjään oli tuotu Kuopiosta kruunun viljaa turvaan venäläisiltä. Pitkäkynnet sieppasivat näistä osansa.
Nilsiän Pahkamäen Pekka Ruuskanen joutui ensimmäisen kerran käräjille vuonna 1826. Antti Lappalainen on tutkinut Pekka Ruuskasen rikokset tarkkaan teoksessaan Savon metsärosvot. Ruuskanen osallistui useisiin varkauksiin ja murtoihin Nilsiässä ja Oulusta Savonlinnaan ulottuvalla alueella. Kiinni jäätyään Ruuskanen sai tuomioksi 40 paria eli 120 raipaniskua ja 17 vuotta pakkotyötä Viaporissa. Lisäksi hänen oli kärsittävä Nilsiän kirkossa julkinen kirkkorangaistus. Ennen tuomioita hän onnistui pakoilemaan lain kouraa vuosikausia.
Pekka Ruuskasen perhe muutti Kuopioon 1830.
Näkymä Kuopiosta, Kuninkaankatu.
1820-luku, Museovirasto.
Ruuskanen joutui Siperiaan, koska hän osallistui vankien joukkopakoon Viaporista. Paon yhteydessä vangit hakkasivat kaksi vartijaa hengiltä. Kun pakolaiset saatiin kiinni, Ruuskanen ja muutkin osalliset tuomittiin kuolemaan. Tuomio muutettiin ajan tavan mukaan elinikäiseksi karkotukseksi Siperia kaivoksissa. Lähtöselvityksessä vangit vielä ruoskittiin ja lähetettiin Hämeenlinnan vankilasta 7.6.1835 pitkälle matkalle kohti Siperiaa. Reitti kulki linjaa Viipuri - Pietari - Novgorod -Jekaterinburg - Tjumen - Tobolsk - Tara - Tomsk - Atšinski - Krasnojarsk - Irkutsk - Nertšinsk. Mikäli Pekka Ruuskanen jaksoi perille raahustaa, niin siellä odotti loppuelämän työ hopeakaivoksessa.
Pekka Ruuskasen puoliso Anna Pitkänen jäi sinnittelemään neljän lapsensa kanssa Kuopioon, jonne perhe oli muuttanut 1830. Anna Pitkänen oli syntynyt 1795 Nilsiän Sänkimäessä. Vanhin lapsista oli 19-vuotias, nuorin 7-vuotias, kun perheen isä lähti Siperian taipaleelle. Perhe asui aivan keskustassa, Anna Pitkäsellä oli jonkunlainen vahtimestarin työ kaupiaan talossa. Lapset olivat Pekka (1816- ), Aaro (1818- ), Anna Maria (1833- ) ja Kristiina (1828- ).
Anna Pitkänen tuomittiin ensikertaisesta varkaudesta sakkoihin ja kirkkorangaistukseen vuonna 1833. Hän oli tutkintavankina Kuopion lääninvankilassa, voi olettaa, että ainakin nuorimmainen lapsista eli Kristiina oli hänellä siellä mukanaan. Oikeusjuttuja löytyy raastuvanoikeuden pöytäkirjoista muitakin. Esimerkiksi halkovarkaus 1836 talvella, siinä tuomion sai poika Pekka Pekanpoika. Syytteen mukaan hän oli ottanut luvatta käyttöönsä yhteisellä tontilla lämmityspuuta. Voi olla, ettei perheellä ollut varaa ostaa puita lämmitykseen.
Lisäksi Anna Pitkänen oli sekaantunut apteekkari Wembugin taloon vuonna 1848 tehtyyn murtoon. Mukana oli kovan linjan ammattirikollisia. Esimerkiksi Samuel Heikkinen, jota epäiltiin Kaavilla tehdystä murhasta. Voidaan ehkä päätellä, että Anna Pitkäsen elämä Kuopiossa jatkui lain rajamailla, vaikka vankilatuomiota hän ei saanut. Häntä ei enää mainita Pekka Ruuskasen vaimona, joten avioliitto lienee purkautunut. Siperiaan eliniäksi lähetettyjä käsiteltiin tavallaan elävina kuolleina, avioliitot purkautuivat ja perintöoikeutta ei enää ollut.
Perheen lapsista Aaro Ruuskanen onnistui hankkimaan itselleen räätälin ammatin, muutti Savonlinnaa ja Pietariin. Meni naimisiin siellä Anna Petrovna Reppinan kanssa. Muutti 1851 Helsinkiin.
Anna Maria Ruuskanen asui ainakin 1850-luvun alussa Kuopiossa äitinsä kanssa. Häntä ei syytetty rikoksista. Tytär Kristiina ei esiinny asiakirjoissa, joten hänen kohtalonsa jää avoimeksi. Sen sijaan Pekka jatkoi isältään oppimalla tiellä.
Pekka Pekanpoika muutti Kuopiosta 1837 rengiksi Nilsiän Korpijärvelle. Siellä hänen elämäntaipaleensa jatkui toistuvien varkaus- ja juopumustuomioiden myötä vuonna 1851 Viaporiin pakkotöihin. Vuonna 1868 Senaatin oikeusosasto päätti lähettää nuoremmankin Ruuskasen elinkaudeksi Siperiaan. Hän lähti matkaan 14.7.1868. Pekan puoliso Anna Kaisa Raatikainen jäi Nilsiään ja elätti itsensä piikana. Pariskunnalla oli Heikki-poika, jonka vaiheista ei ole tietoa. Olisiko hänestä jo polvi parantunut?
Lähteet
Kuopion raastuvanoikeuden varsinaisten asioiden renovoidut pöytäkirjat 1836-1837, RO a:5, 38
Kuopion raastuvanoikeuden varsinaisten asioiden renovoidut pöytäkirjat 1836-1837, RO a:5, sivu 72
Kuopion raastuvanoikeuden varsinaisten asioiden renovoidut pöytäkirjat 1848-1848, RO a:12, 111
Kuopion raastuvanoikeuden varsinaisten asioiden renovoidut pöytäkirjat 1848-1848, RO a:12, 118
Kuopion raastuvanoikeuden varsinaisten asioiden renovoidut pöytäkirjat 1832-1835 RO a:4, 280
Kuopion raastuvanoikeuden varsinaisten asioiden renovoidut pöytäkirjat 1832-1835 RO a:4, 323
Lappalainen, Antti, Savon metsärosvot
Juntunen, Alpo , Suomalaisten karkottaminen Siperiaan autonomian aikana ja karkotetut Siperiassa
Roivainen, Aira, Suomen sota (1808-1809) Kasurilassa ja lähialueella - miehitetty maa, https://airaroivainen.blogspot.com/2025/02/suomen-sota-1808-1809-kasurilassa-ja.html
Olen hyödyntänyt oheisessa tekstissä seuraavia Geni-profiileja
Pekka Juho Pekanpoika Ruuskanen (1797- ), Anna Juhontytär Pitkänen (1795- ), Pekka Pekanpoika Ruuskanen (1816- ) ja Olli Ollinpoika Ruuskanen (1759- ), Aaro Ruuskanen (1818- ) Kiitokset tutkijoille!
