Kun talvisota alkoi

Atte ja Hilda Rautiainen, lapset Unto, Marja ja Liisa talvisodan syttymispäivänä
kotonaan Puustellissa. Kuva Pekka Rautiainen.

Ahti Rautiainen oli 13-vuotias, kun talvisota syttyi. Hän sanoi, ettei se ollut yllätys. Ahti oli elänyt koko lapsuutensa suojeluskuntatoiminnan keskellä. Isä Atte (Adiel) oli Siilinjärven suojeluskunnan paikallispäällikkö, vapaussodan veteraani. "Ryssiä" oli opittu pelkäämään ja hyökkäystä ounastelemaan.

Saksa hyökkäsi Puolaan 1.9. 1939. Elokuussa Saksa ja Neuvostoliitto olivat sopineet hyökkäämättömyyssopimuksen. Se oli johtanut Baltian maat ja Suomen piinallisiin neuvotteuihin Neuvostoliiton kanssa alueluovutuksista. Baltian maat suostuivat päästämään Neuvostoliiton joukot maahan, Suomi koetti neuvotella. Sotaa pelättiin, rauhaa toivottiin.

Reino Heikkinen vasemmalla. Kaverukset Husso ja Huuskonen
asevelvollisina Käkisalmessa 1938. Nämä miehet olivat ensinnä rajan turvana.

Lokakuun 13. päivänä suojeluskuntalaiset alkoivat jakaa Siilinjärvellä reservin sotilaille kutsua ylimääräisiin harjoituksiin (YH).  Oli satanut vähän lunta, mutta lehti oli puissa vielä. Ahti vei kutsun Tirkkosille naapuriin. Aarne, Kalevi ja Väinö olivat poikamiehiä ja ottivat tiedon rauhallisesti vastaan. He olivat metsätöissä Reponiemellä ja lopettivat työt heti. Edessä olisi toisenlainen savotta.

Mitään erikoista purnaamista Ahti ei muistanut. Yksi pöljäläinen ei suostunut kylläkään lähtemään ollenkaan sotaan. Jehovantodistajana hän kieltäytyi aseista ja vietti sodan vankilassa eli kuten tuohon aikaan sanottiin kuritushuoneessa. Mies vapautui rauhanteon jälkeen ja palasi normaalisti kylälle. Sodan aikana huhut levisivät helposti. Tätä perhettä epäiltiin "ryssän" kätyreiksi. Väitettiinpä heidän näyttävän valoja vihollisen pommittajille!

Puustellin talo on aivan vanhan valtatien varrella. Ahti muisti, kuinka lokakuun pimeinä öinä tieltä kuului kavioiden kopse, rattaiden kolina ja juopuneiden kuskien kovaääninen jutustelu. Hevosia ja varusteita siirrettiin öisin pohjoisesta Kuopioon.

Neljätoista kylän nuorukaista kaatui talvisodassa. Pohjolanmäen ja Pöljän koulun muistotauluissa ovat seuraavat nimet.

Lauri Hirvonen   Kotajärvi, Impilahti 8.12.1939
Kalle Halonen    Ruokojärvi, Impilahti 30.12.1939
Paavo Ruuskanen  Pitkäranta, Impilahti 26.1. 1940
Pekka Roivainen    Pitkäranta, Impilahti 5.2. 1940
Kauko Rautiainen  KS 13 23.2. 1940
Johannes Utriainen  Syskyjärvi, Impilahti 28.12. 1939
Reino Utriainen    Pitkäranta, Impilahti 4.3. 1940
Paavo Niskanen   Ruokojärvi, Impilahti 4.1. 1940
Tauno Miettinen  Suomussalmi 6.1. 1940
Lauri Takkunen  Pitkäranta, Impilahti 13.1.1940
Sulo Tuomainen  Kollaanjoki, KS 11 13.1. 1940
Erkki Pietikäinen Maksimansaari, Impilahti  6.3. 1940
Yrjö Savolainen  Sintola, Vuoksenranta 6.3. 1940
Yrjö Vartiainen  Pitkäranta, Impilahti 11.3. 1940

Lähteet: Ahti Rautiaisen haastattelu 1997, kirjoittajan hallussa. Suomen sodissa 1939-45 menehtyneet http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

Koulupoika muistelee - Ahti Rautiainen kansakoulussa

Pohjolanmäen koulu 1930-luvun lopulla. Lauri Halosen kuva, Vilholan
kotialbumi.

Pohjolanmäen koulu valmistui 1927. Uusi koulurakennus kohensi merkittävällä tavalla alueen lasten koulunkäyntimahdollisuuksia. Lasten vanhemmille koulun valmistuminen oli varmasti suuri asia. Koulua oli pidetty vuodesta 1923 lähtien Pitkänpään talossa, mutta siellä oli ahdasta ja puutteellista. Ahti Rautiainen aloitti koulutiensä vuonna 1934.

Lapsia Pitkänpäässä 1920-luvulla.
 Irja Halosen kuva.

Lasten koulunkäynti-innosta on vaikeampi sanoa mitään varmaa. 1930-luvulla Pohjolanmäen kansakoululaisista osa oli päivittäin nälissään. Varsinkin pula-aikana 1930-luvun alussa koyhimmillä perheillä oli jo vaikeuksia laittaa lapselle kunnon eväät kouluun. Koulukeittiötä ei ollut, jokaisella oli omat eväät. Voileipiä ja maitopullo.

Kouluvalmius oli varsin heikkoa, vaikka koulu aloitettiinkin vasta 8-9-vuotiaana. Varsinkin pojat kävivät ensimmäisen luokan usein kahteen kertaan. Harvalla oli kotona kirjoja tai sivistyksen mallia. Nämä pojat valmistautuivat ankaraan maatyöhön, eikä koulu kiinnostanut. Pohjolanmäeltä ei lähtenyt oppikouluun alkuvuosina kuin Mikan Niskalan tytöt, Alli ja Sisko. Toive Pietarinen tuli ylioppilas, mutta hän kävi kansakoulun Pöljällä.

Opettajat olivat aikakauden ihanteen mukaan varsin ankaria kasvattajia. Ruumiillinen kuritus oli tavallista, nurkkaan komentaminen jokapäiväistä. Ahti Rautiainen kertoi, että kerran hänet unohdettiin yläkoulun nurkkaan rangaistustaan kärsimään. Samana päivänä kouluun tuli tarkastaja ja opettajilla oli selittämistä, miksi poika oli niin myöhään iltapäivällä vielä luokassa. Toisessa tarinassa opettaja sulki yläluokan poikia, mm. Vike Roivaisen ja Mauri Lahtikiven koulun kellariin. Ahti väitti poikien syöneen siellä kostoksi opettajan mansikkahillot!

Liisa Rautiainen, Toivo ja Anna-Liisa Pietarinen ja Ahti Rautiainen taas karkasivat ikkunasta, kun opettaja oli jättänyt heidät jälki-istuntoon. Lapsia koetettiin kasvattaa tottelevaisiksi ja kurinalaisiksi, vaikka se ei silloinkaan heti onnistunut.

Pohjolanmäen maatalouskerholaisia vuonna 1944.
Sota-aikana viljelyyn innostettiin erityisesti.Kuva  Elsa-Maija Juvonen.

Toiseksi tahdottiin kasvattaa ahkeruuteen. Opettaja Martta Pitkänen tuli koululle 1933. Hän innosti lapsia vihannesten viljelyyn. Jokaisella oppilaalla oli oma palsta, jolle keväällä istutettiin porkkanaa, naurista, hernettä ja salaattia. Kesällä käytiin vuorotellen kasvimaata hoitamassa. Koululla oli oma kellari, jonne sato syksyllä säilöttiin.

Kansakoulunopettajan piti kasvattaa koko kylää. Kotipuutarhaharrastusta koetettiin levittää tällä tavoin myös lasten koteihin. Salaatti oli aivan uusi kokemus monelle. Eikä sen syönti ihan heti kylälle levinnytkään. Kotipuutarhanhoidon lisäksi koulun tontille istutettiin Martta Pitkäsen ja Irja Väänäsen aikaan sebramäntyjä ja kuusia. Ne seisovat komeasti tontilla vieläkin. Ahti Rautiaisen mukaan Martta Pitkänen pyysi jokaista koulunsa päättävää istuttamaan koivun koululle siten, että syntyy koivukuja. Opettajan suunnitelma on toteutunut, koivukuja seisoo komeasti Pohjolanmällä.

Pojat kantavat puita liiteriltä koululle. Kuvassa mahdollisesti
 Reino Julkunen ja Kalervo Kauppinen. Kuva Aino Jormalainen.

Opettajat järjestivät retkiä. Ahti Rautiainen muitaa käyneensä Kuopiossa ennen sotia. Käytiin Kuopion puistoissa, kulttuurihistoriallisessa museossa ja "mykkäkoululla" eli Kuopion sokeainkoululla, Rahaa oli vain kymmenen markkaa, Atte-isä oli vannottanut tuomaan ylimääräiset rahat takaisin. Kymppi ei kuitenkaan edes riittänyt matkakuluihin ja opettaja joutui lainaamaan loput. Toivo Pietarinen oli saanut kai enemmän taskurahaa ja osti Ahdille jäätelön. Harvinainen herkku!

Pohjolanmäen koululaisia 1930-luvun puolivälin tienoilla. Opettaja Martta Pitkänen  takana oikealla. Ahti Rautiainen
opettajan lähellä vaalea poika. Käsi poskella on Toivo Hirvonen. Kuvasta tunnistettu Tellervo Holopainen, Ensio Korhonen. Äärimmäisenä oikealla kädet taskussa ehkä Väinö Roivainen.

Lähteet. Ahti Rautiaisen haastattelut 1997. Aira Roivaisen hallussa. Valokuvat: Aino Jormalainen, Irja Halonen, Elsa-Maija Juvonen.