Taavetti Roivaisen sotatie 1940-44 - Syrjänrannasta Loimolaan

 

Syrjänranta, Kolmisoppi, Siilinjärvi.
Kuva Kari Roivaisen arkisto.

Siilinjärven Pöljällä ja Kolmisopella asui paljon Roivaisia, suku joutui antamaan varsin raskaan uhrin sodissa 1939-44. Olen jo aiemmin kertonut Väinö Roivaisen  kohtalosta, nyt on hänen serkkunsa Taavetin vuoro.

Taavetti Roivainen ukkinsa vieressä äärimmäisenä vasemmalla
1920-luvun alussa.
Irma Roivaisen albumi.

Taavetti Johannes Roivainen syntyi 14.10.1920 Hoikin talossa Pöljä n:ro 5. (Maaningan kuntaa vuoteen 1925.) Talossa asui suurperhe. Vanha isäntä Taavetti Roivainen ja hänen puolisonsa Wilhelmiina olivat vuonna 1905 menettäneet synkkään korpeen raivaamansa kelpo torpan Saarismäestä. Perheen onnistui kuitenkin vuokrata Hoikin tila, jossa he sitten lampuotina perheensä kanssa elivät.

Hoikin tilan päärakennus Pöljällä.

Taavetin syntyessä Hoikin talon isännyys oli jo siirtymässä vanhalta isännältä pojille; Kusti (s. 1889) ja Taavetti (s. 1886) asuivat yhteistaloudessa aina vuoteen 1931. Molemmilla veljeksillä oli oma perhe, Kustilla oli kolme lasta ja Taavetilla ehti perheiden yhteiselämän aikana syntyä 10 lasta. Poikien perheet elivät ilmeisen sovussa. Serkusten kesken syntyi sisarussuhdetta muistuttava läheisyys ja kiintymys. Taavetin kanssa rinnan kasvoi Kustin 28.2.1920 syntynyt poika Viktor ja Väinö (s.1922).

Vuonna 1931 Hoikin tilaa vuokranneet Savolaiset myivät tilan Toivo Rytköselle. Roivaisen veljekset erottautuivat omin taloihinsa. Kusti osti Päivärinteen tilan Hoikilta ja Taavetti muutti perheineen Kolmisopelle Syrjän tilalle.

Nuorempi Taavetti ehti käydä Hoikilta Pohjolanmäen kansakoulua. Todistukset olivat täynnä nelosia ja viitosia, kuten serkuillakin. Kovin oli ankara opettajien arvostelu tuohon aikaan. Taavetti saikin koulunkäynnistä tarpeekseen jo kolmannen luokan syksyllä. Kun perhe muutti Kolmisopelle, niin hänen koulupiirinsä vaihtui ja Taavetti lopetti koulunkäynnin kokonaan. Ilmeisesti häntä ei oikein osattu kummassakaan koulussa kaivata?[1]

Koulunkäynnin loputtua Taavetti teki varmasti kaikkia niitä töitä, mitä omalla tilalla tai palkkatyönä oli tarjolla. Kantakortissa hänen ammatikseen on sanottu ”työmies”. Taavetti Roivainen ei ollut naimisissa, kun hänet kutsuttiin varusmiespalvelukseen. Kutsunnat olivat 16.3. 1940 Kuopiossa. Taavetti astui vakinaiseen palvelukseen 23.3.1940.[2]

Taavetti Roivainen 1940.

Kevättalvella 1940 kutsuntoihin menneet nuorukaiset tiesivät jo aika paljon sodasta. Talvisodan rauha solmittiin 13.3.1940. Pöljän kylältä kuoli talvisodassa viisi miestä, Siilinjärven kunnassa 80. Yksi kaatuneista oli Taavetin serkku Pekka Roivainen (19.8.1914-5.2.1940), Erik Roivaisen poika.

Jalkaväen koulutuskeskuksessa 6 Kuopiossa hän sai kiväärimiehen alkeiskoulutuksen ja 22.5. 1940 alkaen I/JR 37 konepistoolimiehen koulutuksen. Ilmeisesti Taavetti suoritti varusmiespalveluksensa Kontiorannassa, mutta ihan varma siitä en näillä lähteillä voi olla. Sotilasvalan hän vannoi 13.9.1940. Häntä ei kotiutettu varusmiespalvelusajan loputtua maaliskuussa, sillä valmistautuminen jatkosotaan oli alkanut.

Taavetti sai vielä loman 29.5.1941-11.6.1941. Kun liikekannepano alkoi 18.6.1941, Taavetti Roivainen oli jo yksikössään Ylämyllyllä.[3] Siellä perustettiin JR 8, ns. Tuntemattoman sotilaan rykmentti. Taavetti Roivainen kuului rykmentin 1. pataljoonaan, jonka konekiväärikomppania oli Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan esikuva.

Kuva Syrjältä ehkä toukokuulta 1941, kun Taavetti
oli lomilla. Kari Roivaisen kotiarkisto.

Eduskunta totesi illalla 25.6.1941 Suomen olevan taas sodassa. JR 8 oli siirtynyt Joensuun seudulta kesäkuun aikana Kiteenkylään. 30.6. rykmentti siirtyi Kenraalinkylän maastoon hyökkäysasemiin. Siirtymävaiheessa rykmentti ei kärsinyt tappioita.[4]

Taavetti Roivainen osallistui 1. pataljoonan mukana heinäkuun alun taisteluihin Saarivaaran- Jänisjoen alueella. Hän sairastui Kaatiovaarassa 14.7. ja palasi sairaalasta yksikköönsä vasta 21.9.1941. Sairauden laatu ei asiakirjoista selvinnyt. Tämän jälkeen hän osallistui taisteluihin kohti Petroskoita. Kaupunki vallattiinkin 1.10. 1941, jolloin kaupunki nimettiin Äänislinnaksi.

Väinö Linna kuvaa romaanissaan miesten pettymystä, kun toivottu lepo Äänislinnan kasarmeissa tyssäsikin muutamaan päivään. I pataljoonan miehet siivosivat kasarmit siistiin kuntoon ja ehtivät juuri majoittua niihin, kun 16.10. tuli lähtö Syvärille, Pisin-Kuuttilahden maastoon.[5] Siellä JR 8 rakensi varmistuslinjaa, mutta 1. pataljoona oli erotettu etulinjaan jo tammikuun alussa, jossa se joutui ankariin taisteluihin Gorassa.[6]

Jo autokuljetus taistelualueelle Äänislinnasta oli ollut rasittava ja taistelu äärimmäisen koettelevissa oloissa oli saanut miesten kestokyvyn katkeamispisteeseen. Miehistö ei ollut saanut viiteen vuorokauteen nukkua kunnolla.[7]

Näissä taisteluissa Taavetti haavoittui kranaatinsirpaleesta käteen 7.1. 1942. Hän oli hoidettavana Sotasairaala 20./VII, joka sijaitsi Suonenjoen Maamies- ja emäntäkoululla.[8] Roivainen sai 19.1. 1942 ansioistaan 2. luokan vapaudenmitalin. Sairaslomalta hän palasi yksikköönsä 11.3. 1942.[9] Tämän jälkeen hän palveli jalkaväkirykmentin kolonnassa.[10]

Roivainen joutui todennäköisesti heti tositoimiin, sillä vihollinen aloitti Syvärillä keväthyökkäyksen 11.4. 1942. Taistelut jatkuivat huhtikuun 19. päivään saakka, mutta JR 8:n osalta niiden huippukohta oli sivuutettu kuukauden puoliväliin mennessä.[11]

Taavetti Roivainen. Onko oikeassa
kädessä tukiside? Ehkä Gorassa
saatu haava ei täysin parantunut?
Kari Roivaisen arkisto.

Taavetti Roivainen ylennettiin korpraaliksi 21.6.1942, hänelle oli myös myönnetty 10.5. 1942 1. luokan vapaudenmitali. 

Vilvoittelua saunan rapuilla kylvyn jälkeen.
II/JR 8, Homorovits. SA-kuvat.

Asemasotavaiheessa rintaman arki oli vartiointia, partiointia, asemien ja asuntoparakkien rakentamista ja kunnostusta, mottitalkoita, lumitöitä, teiden rakentamista, koulutusta ja lomien odotusta. Tappioita tuli tykistö- ja kranaatinheitinkeskityksistä, tarkka-ampujien luodeista, miinakenttiin eksymisestä yms.

Venäläisten suurhyökkäys Kannaksella alkoi 9.6. 1944. Vaikka Syvärillä tilanne oli edelleenkin rauhallinen, niin muutos näkyi esim. 1. komppanian sotapäiväkirjassa heti 10.6. maininnalla: ”Pataljoonassa lomakielto toistaiseksi.”[12] 18.6. klo 1.40 yöllä 1./JR 8 marssi Syvärin yli. Alkoi koko kesän kestänyt raskas vetäytymistaistelujen jakso.

Taavetti Roivainen, kuva ehkä 1942 toukokuu.
Kari Roivaisen arkisto.

Taavetti Roivainen kaatui ankarissa Loimolan taisteluissa 31.7.1944. Puhutaan ns. U-asemasta, johon venäläisten Suomen valloitus pysähtyi tällä rintamaosalla. Taavetti Roivainen on haudattu Siilinjärven sankarihautausmaalle.

Siilinjärven sankarihausmaa ja kirkko.

---

[1] Pohjolanmäen ja Kolmisopen koulun arvostelukirjat, Siilinjärven kunnanarkisto.

[2] Roivainen, Taavetti Johannes, kantakortti http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=81311283

[3] sama

[4] Jokipii, Tuntemattoman sotilaan rykmentti – JR 8, 38

[5] Jokipii, 194, 211

[6] Jkipii, 213

[7] sama, 215

[8] Sotapolku, https://www.sotapolku.fi/sotapolut/20.-sotasairaala-kuopio/

[9] Roivainen, Taavetti Johannes, kantakortti, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=81311280

[10] Sotapolku.fi, https://www.sotapolku.fi/henkilot/roivainen_taavetti-johannes_1920-10-14_siilinjarvi/

[11] Jokipii, 221-228

[12] 1./JR 8 sotapäiväkirja 1.1.1944-15.8.1944