Pöljältä punaupseeriksi – Iivari Savolainen Muurmannin legioonassa ja Solovetskissa

 

Iivari Savolainen ei tullut rippikoulun loppukuulusteluun 1901. Eikä hänestä löydy myöhemminkään mainintoja Maaningan kirkonkirjoista. Näyttäisi siltä, että poika on lähtenyt maailmalle heti täytettyään 15 vuotta. Seuraava asiakirjatieto hänestä on vuodelta 1908, jolloin häntä on sakotettu näpistelystä 50 markkaa Kemissä.

Iivari Savolainen syntyi 16.10.1885 Pöljä 17, Hinkkalan talossa. Hänen isänsä oli torppari Pekka Savolainen (s. 23.12.1845 Nilsiä) ja äitinsä Eeva Leivo (s. 30.10.1846 Nilsiä). Perheessä oli useita lapsia August (1872) Anna Katri (1874), Pekka (1877), Saara Maria (1879).

1900-luvun vaihteessa perhe oli siirtynyt mäkitupalaiseksi Pöljä 12, Savolaan. Silloin rippikirjassa ei enää näkynyt mukana kulkemassa Iivaria. Iivarin vaiheista tiedetään hiukan enemmän sen vuoksi, että hän ajautui lopulta Muurmannin legioonaan Kuolan Karjalaan. Kun tämä suomalaisista muodostettu legioona palautettiin Suomeen vuonna 1919, niin sotilaat kuulusteltiin ennen kotiutusta.

Suovujoen ylittävä rautatiesilta. Muurmannin rataa alettiin
rakentaa vuonna 1915. Se yhdisti Murmanskin ja 
Pietarin. Kuva Sergei Prokudin-Gorski.

Oman kertomuksensa mukaan Savolainen oli työskennellyt pohjoisen savotoilla, viimeksi Sodankylässä. Sieltä hän oli oman ilmoituksensa mukaan lähtenyt 1917 helmikuussa Kuolan kaupunkiin töihin. Venäjän rajaseutu veti suomalaisia työnhakuun, sillä siellä oli sahoja, metsätöitä ja vuodesta 1915 alkaen Muurmannin ratatyömaa. Jopa 5000 suomalaista työskenteli ratatyömaalla venäläisten siirtotyöläisten ja keskusvaltojen sotavankien rinnalla.

Venäjällä Savolainen oli työskennellyt mm. Kantalahdessa, josta siirtyi Knäsöön kylään. Siellä hän värväytyi 28.7.1918 Muurmannin legioonaan. Muurmannin legioona oli merkillinen 1. maailmansodan ja Suomen sisällissodan sivujuonne. Siinä Suomen sisällissodassa tappiolle jääneet punaiset asettuivat brittiarmeijan leipiin.

Legioonalaisia. Britit huolehtivat varusteista ja ruokahuollosta
hyvin.

Brittien alkuperäinen ajatus oli suojata Pohjois-Venäjää saksalaisten hyökkäykseltä, mutta bolsevikkien kaapattua vallan syksyllä 1917 tilanne muuttui. Legioonasta tuli osa ympärysvaltojen interventiojoukkoja bolsevikkihallintoa vastaan. Paitsi että punahenkinen Muurmannin legioona ei suostunut taistelemaan bolsevikkeja vastaan. Käytännössä legioonan sotatoimet jäivät hyvin vähiin. Joukko olikin varsin sekalainen kattaus suomalaisista historian rattaissa.

Osa oli mukana, koska muu toimeentulo estyi alueella, eikä sisällissodan köyhdyttämään Suomeen näyttänyt järkevältä palata. Legioona maksoi palkkaa, varusti hyvillä vaatteilla ja ruokaa oli riittävästi. Jopa säännölliset rommiannokset jaettiin. Oli myös suomalaisia punaisia, jotka olivat paenneet kotiseuduiltaan kesällä ja syksyllä 1918 kostoa peläten. Pohjoisesta oli lähdetty valkoisten kutsuntoja pakoon. Joukossa oli myös vakaumuksellisia kumouksellisia, jotka haaveilivat hyökkäyksestä Suomeen. Tällaiseen ryhmään Iivari Savolainen liittyi.

Savolainen kiisti legioonalaisten kuulusteluissa osallistuneensa millään tavoin vuoden 1918 kapinaan tai yleensäkään poliittiseen toimintaan. Maaningan nimismies antoi lausunnon, jossa totesi henkilön olleen jo kauan pois paikkakunnalta. Mitään raskauttavaa tietoa heillä ei ollut. Näin ollen Savolainen vapautettiin syksyllä 1919 kuulustelujen jälkeen.

Legioonan tulo Suomeen oli monille pelottava asia, tiedetään että paikoitellen legioonalaisia pahoinpideltiin ja heidän laadukkaat vaatteensa revittiin päältä. He olivat modernisti sanottuina vierastaistelijoita, joita epäiltiin kumouksellisiksi punaisiksi. 870 miestä päästettiin kuitenkin palaamaan ilman tuomioita kotiseuduilleen.

Iivari Savolaisesta löytyy vielä Valtiollisen poliisin henkilökortti. Siinä on hajanaisia tietoja, arvailuja ja epäilyjä hänen toiminnastaan. Eräässä ilmiannossa hänet yhdistettiin poromies Ariel Kairalan murhaan vuonna 1918. Tosin Nevakivi kirjassaan Muurmannin legioona maitsee murhasta epäillyksi ihan toisen miehen.

Iivari näyttää menneen takaisin Venäjälle, hän oleskeli Murmanskissa. Siellä hänen sanottiin liittyneen punaupseerikoulutukseen ja ”vihityn” punaupseeriksi vuonna 1924. Valpon Kuopion alaosasto oli kuulustellut Iivarin Pekka-veljeä, joka asui Iivarin kotipaikakseen sanomaa Vellimäen pientilaa Hökösen kylällä. Valpon mielestä Pekka Savolainen ”tietää veljensä hommista”. Lisäksi Iivarin sanottiin käyvän säännöllisesti Venäjän puolelta tapaamassa Kajaanissa erästä punaleskeä. Itäraja vuoti molempiin suuntiin vielä 1920-luvulla.

Sitten onni kääntyi.

Solovetskin luostarivankila oli ensimmäinen keskitysleiri, 
jonka Neuvosto-Venäjä perusti.Vankeja tuodaan saarelle.

Vankeja tuodaan Solovetskiin. Komento oli tavattoman 
julmaa.

Hänet oli pidätetty syytettynä junan suistamisesta Muurmannin radalta ja lähetetty pahamaineiselle Solovetskin luostarin vankileirille. Viimeisin tieto Valpon kortistossa oli, että hänet olisi viety Shpalernajaan Leningradiin. Sinne Iivarin tiedot loppuvat. Hänet on siirretty vuonna 1965 Siilinjärven seurakunnan poissaolevaan väestöön ja julistettu kuolleeksi 14.1.1980.

Mirko Harjula on löytänyt Iivarista tarkempia tietoja. Hänen mukaansa Savolainen olisi valmistunut punaupseeriksi vuonna 1923. Ennen tätä oli mukana Läskikapinan järjestäjänä vuonna 1922. Kapina oli lyhyt episodi helmikuussa 1922, kun pieni punasotilaiden joukko ylitti rajan ja nostatti Sallan metsätyömailla kapinaa. Lisäksi joukko ryösteli elintarvikkeita ja rahaa.

Harjulan mukaan Iivari Savolainen olisi pidätetty vasta 1928, jolloin sai 10 vuoden pakkotyötuomion.

Idean tähän blogitekstiin sain Veli Nykäsen mainiosta artikkelista Uutis-Jousessa 17.5.2023, ”Maaningalta Muurmannin radalle töihin ja legioonaan taistelemaan”  Kiitos, Veli!

Lähteet

Valtiorikosoikeuksien syyttäjistön arkisto, Iivari Savolaisen kuulusteluaineisto 17.10.1919. KA

Iivari Savolainen, Valpon henkilökortti 1923-1929. KA

Maaninka syntyneet 1881-1896 (AP I C:7) Sivu 165, kuva 85 1885 lokakuu ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=40746&pnum=85

Maaninka rippikirja 1881-1890 (MKO75-101) Sivu 511, kuva 505 Pöljä 17 Hinkkala ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=11800&pnum=505

Maaninka rippilapset 1901-1922 (AP I D:7) Sivu 3, kuva 6  ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=40755&pnum=6

Maaninka rikosluettelo 1865-1921 (AP I Jh:1) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=40861&pnum=325

Siilinjärven seurakunnan arkisto.

Torppari Pekka Savolainen lunastaa Vellimäen itselleen

http://airaroivainen.blogspot.com/2019/11/torppari-ville-toivasen-tie-torpparista.html

Sotasurmat 1914-1922, Ariel Kairala https://sotasurmat.narc.fi/fi/victims/page/p_23377/table

Harjula, Mirko, Suomalaiset Venäjän sisällissodassa 1917-1922.

Harjula, Mirko, Venäjän Karjala ja Muurmanni 1914-1922.

Mustonen, Elmo, Muurmannin suomalaisen legioonan kotiutus ja valtiorikosoikeudenkäynnit,

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/343486

Nevakivi, Jukka, Muurmannin legioona. Suomalaiset ja liittoutuneiden interventio Pohjois-Venäjälle 1918-1919.

Lackman, Matti, Sotavankien pako Muurmannin ratatyömaalta 1915-1918.