 |
Nestor Halonen (vanh..) ja
vaimo Maria, Nestor (nuor.), Otto,
Aatu ja Eveliina Halonen,
Hanna Halonen (Heiskanen) sylissään Hanna.
Äärimmäisenä oikealla Juhan Väänänen. Kuva Lassilan talon arkisto,
Jenni Linnove.
|
Halosten suvulla oli paljon tiloja ja maita Pöljällä
1900-luvun alussa. Adam Toivanen oli aiemmin hallinnut Jussilan ja Savolan tiloja. Vuonna 1919 Otto, Nestor ja Juho Halosen
omistamien perintötilojen (Savola N:o12, Ilkka N:o13) torpparit Pekka Savolainen ja Ville
Toivanen olivat ilmoittaneet vuokralautakunnalle haluavansa lunastaa torpat
omikseen. Ville Toivasella oli hallinnassaan Mehtomäen torppa Pöljällä ja Pekka Savolaisella Vellimäki Hökösen kylällä.
 |
| Harjun tila 1930-luvulla. Kuva Nestor Halonen. |
Niinpä vuokralautakunta oli kokoontunut Nestor Halosen
omistamassa Harjun taloon. Oli tiistai, heinäkuun 15. päivä vuonna 1919.
Torpparivapautuslakia oli alettu panna toimeen vapun päivästä alkaen samana
vuonna. Lautakunnan puheenjohtajana toimi J.M. Kyyhkynen, torppareita
edusti Joel Eskelinen ja vuokranantajia talollinen Pekka Iivarinen.
Kokous oli pantu toimeen varsin vikkelästi, sillä torpparit olivat antaneet
isännille asiasta tiedon kesäkuun lopussa samana vuonna.[1]
Vuokralautakunnan puheenjohtaja oli kutsunut kokoukseen myös
Halosten torpparit Kusti Ruuskasen ja Adam Martikaisen. Kaikki
isännät ja torpparit olivat tulleet paikalle.
Ville ja Taavetti Toivanen olivat tehneet vuonna 1893
suullisen vuokrasopimuksen Adam Toivasen kanssa. Vuonna 1913 se oli
välikatselmuksessa muutettu kirjalliseksi. Tuolloin tilan omistaja oli Nestor
Halonen. Sopimus oli ehdoiltaan Pöljän kylälle tyypillinen, torppari teki 3
viikkoa päivätöitä vuodessa ja antoi 1/3 viljasta taloon sekä teki yhden reen
polttopuita. Hän sai myös ottaa lämmitykseen, rakentamiseen, aitoihin ja muihin
tarpeisiinsa puita isännän luvalla metsästä. Pekka Savolaisella oli mukanaan Adam
Toivasen todistus vuokrasuhteen synnystä 30 vuotta aiemmin, jolloin
Toivanen oli Jussilan talon (Pöljä N:o 12) isäntä.[2]
Pekka Savolaiselle isännät myönsivät riidattoman
lunastusoikeuden torppaansa tilaisuudessa tehdyn suunnitelman mukaan. Sen
sijaan Toivaselta maanomistajat kielsivät lunastusoikeuden nykyiseltä torpan
paikalta, koska ”järkiperäisen maanviljelyn toteuttaminen” isäntien omilla mailla
kävisi vaikeaksi. Tilalle voitaisiin antaa nykyistä vuokra-aluetta vastaava
viljelemätön palsta. Itse lunastusoikeutta Toivaselta ei kielletty. Asian
tiimoilta vuokralautakunta määräsi uuden kokouksen.
Pekka Savolaisen kanssa tehtiin samassa myös kauppakirja
23,55ha maakaupasta 10500 markan hinnasta.[3]
Ruuskanen ja Martikainen eivät olleet vielä halukkaita lunastamaan maitaan.
Elokuussa kokoonnuttiin uudestaan, tällä kertaa Ville
Toivasen luona Mehtomäen torpalla. Halosten asiaa edusti kokouksessa Juho
Halonen. Kuukauden mietintäaika oli tehnyt tehtävänsä, asianosaiset Ville
Toivanen ja Juho Halonen kertoivat sopineensa asian. Ville Toivanen lunasti
torpan alueen vapaakaupalla itsenäiseksi tilaksi.
Kauppahinnaksi oli sovittu 20 000mk. Hintaan sisältyi 20 ha
viljeltyä ja metsämaata. Tilan pellot olivat Toivasten raivaamia alusta alkaen,
sillä ennen vuotta 1893 torppaa oli viljellyt Taavetti Toivanen (vanh.).
Sen pitemmälle ei paikalla olleiden muisti riittänyt. Kovin hyvää metsää Ville
ei saanut, sillä järeitä puita oli vain 4 haapaa, 5 koivua ja 13 kuusi- ja
petäjäpuuta. Torpparilaki määritti metsän arvonkin. Mittana käytettiin sitä,
että 1,20m korkeudella puun läpimitta piti olla vähintään 15 cm.[4]
Kesällä 1919 maanomistajat ja torpparit opettelivat
lunastusprosessia. Tässä tapauksessa Haloset huomasivat ilmeisesti nopeasti,
ettei Toivasen lunastusoikeuden kiistäminen tule onnistumaan. Torpparin maat
olivat erillään päätilan pelloista, joten Toivasta ei voitu velvoittaa
muuttamaan ”isännän järkiperäisen talonpidon” tieltä. Tässä lunastusasiassa
silmiinpistävää on se, että sama perhe oli raivannut, elänyt ja asunut torppaa vähintään
kolmen sukupolven ajan, mutta silti lunastusoikeudesta piti ainakin vähän
taistella.
 |
Mehtomäki 27.6.1966. Kuva EmmiToivanen.
|
[1]
Maaningan vuokralautakunnan pöytäkirja 15.7.1919. Maaningan kunnanarkisto
(Kuopio).
[2] sama
[3] sama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti