Olen aiemmin kirjoittanut matkustavaisten erilaisista hankaluuksista 1800-luvun alkupuolen Savossa. Oli huonot, kuoppaiset ja kivikkoiset tiet. Kyyti tärisytti sisuskalut irti. Kievarien tarjoamat palvelut ja siisteys antoivat aihetta moitteisiin, ainakin säätyläisillä, jotka olivat jo tottuneet edes jonkinlaisiin mukavuuksiin.
Mutta ei
ollut aina helppoa kyytimiehilläkään.
Tammikuussa
1842 oululainen kauppiasseurue matkusti niin railakkaasti Nilsiän Murtolahdesta
Pöljälle, että asioita käsiteltiin vielä seuraavana syksynä Kuopion pitäjän
käräjillä. Oululaisten seurueeseen kuuluivat kauppiaat Jacob Ravander,
hänen kirjanpitäjänsä Gustaf Junelius, kauppias Johan Forsman,
kultakauppiaan leski Kockfors sekä Ravanderin taloudenhoitaja neiti Sofia
Östrand.
Seuruetta lähtivät
Murtolahdesta kuljettamaan rengit Wilhelm Pura ja Aaro Pentikäinen
sekä torpparin poika Olli Väätäinen. Seurueen kyytimiehistä
joutui torpparin poika Olli Väätäinen pahoinpidellyiksi Kasurilan ja Pöljän
välillä, lisäksi Väätäistä lyötiin vielä Pöljän kievarissakin. Ensimmäisen
kerran asia oli käsiteltävänä käräjillä 20.8. 1842. Ilmiannon rikoksesta olivat
tehneet talollinen Matti Iivanainen ja Olli Väätäinen, molemmat
Murtolahden talosta 1, Nilsiän pitäjässä.
Tyypillinen matkareki Savossa. Seurasaaren museo |
Olli
Väätäisin kyydissä oli Forsman, joka hermostui Kasurilan ja Pöljän välillä
Väätäisen ajoon. Forsman oli ollut kulkueen ensimmäisenä. mutta muut ohittivat heidät matkan aikana. Väätäisen mukaan kyydittävä oli alkanut lyödä häntä
matkalla. Kun toinen ajomies Wilhelm Pura ohitti Forsmania kuljettaneen
reen, niin Väätäisen hevonen oli seisahtuneena tiellä. Pura kertoi Väätäisen hypänneen
pois reestä ja huutaneen apua.
Forsman
kertoi oikeudessa, että ajomies oli ollut tottelematon. Lisäksi hän oli
hidastellut tarpeettomasti, vaikka hänen hevosensa oli hyvä. Lopulta Forsman oli
alkanut itse ajaa hevosta ja Väätäinen oli istunut loppumatkan kyydissä.
Koko muu Oulun
seurue oli odottamassa hitaampia kyytiläisiä Pöljän kievarissa. Oli myöhäinen
iltayö ja aivan pimeää. Kievarin vierashuone oli hämärä, yksi kynttilä valaisi
pöydällä. Pöljän kievarin pitäjä Matti Kejonen kertoi, että Ravander otti kynttilän pöydästä
tunnistaakseen tulijat. Sen jälkeen hän löi välittömästi Väätäistä kasvoihin
(Kejonen ei ollut aivan varma, ketä ajomiehistä oli lyöty) niin, että veri
valui nenästä ja suusta. Lisäksi Junelius löi Väätäistä selkään. Ravander myönsi
oikeudessa lyöneensä, mutta vain kerran.
Kinahmin Pölkkypurolla Herman Roivaisen pihapiirissä matkareki 1890. Kuvaaja Karl Granit. Kuopion museo |
Kaiken
kaikkiaan Olli Väätäinen oli onnistunut suututtamaan matkustavaiset
perusteellisesti. Hän oli 20-vuotias nuorukainen. Tammikuinen kyyti
Murtolahdesta Pöljälle ei varmaan ollut mieleinen työ. Voi olettaa, että
pimeässä ja kylmässä talvisäässä kukaan ei varsinaisesti nauttinut matkanteosta.
Viinaa ei mainittu oikeuden asiakirjoissa, joten ilmeisesti kaikki olivat
kuitenkin selvin päin.
Asia siirrettin Kuopion pitäjän talvikäräjille 15.1.1843. Gustaf Junelius haastettiin myös tulemaan paikalle, joku tiesi kertoa hänen olevan ulkomailla. Jostakin syystä talvikäräjien asiakirjoja ei löytynyt digitoiduista aineistoista. Kaija Kainulainen tarkisti ystävällisesti, ettei sen paremmin Ravanderilla kuin Forsmanillakaan ollut rippikirjoissa merkintöjä rangaistuksista. Asia lienee rauennut, vaikka Väätäisellä näyttäisi olleen syytä itselleen oikeutta hakea.
Lähteet:
Kuopion tuomiokunnan varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1842-1842, KO a:22, 20.8.
ja 3.10. Sivut 1050 ja 1060 alkaen