Tatu Nissinen (1883-1966) - agronomi, karjatalousmies ja poliitikko

Olen aiemmin kertonyt pöljäläislähtöisestä kansanedustaja Salomo Savolaisesta, mutta kylältä on toinenkin kansanedustaja, Tatu Nissinen.

Tatu (David) Nissinen syntyi Pöljällä 22.8.1883. Hänen vanhempansa olivat Taavetti (David) Nissinen ja Maria Lovisa Halonen. Tatu syntyi mäkitupalaisperheeseen, savutupaan Lintuniemen talon liepeille. Näistä vaatimattomista oloista hyväpäinen poika ponnisti ylioppilaaksi, agronomiksi, kansanedustajaksi, pankinjohtajaksi sekä maatalousalan vaikuttajaksi Itä-Suomessa.

Tatu Nissinen Nivalan maatalousnäyttelyssä 1933. Nissinen teki keskeisen
elämäntyönsä Itä-Suomen karjanjalostusyhdistyksen sihteerinä.
Kuva Nivalan kotiseutuarkisto.

Oppikouluun pääseminen ei kuitenkaan aluksi tuntunut pojasta hyvältä. Ensimmäisen kortteeriyön ja koulupäivän jälkeen Tatu hyppäsi Kuopiossa höyrylaivaan, ajeli Siilinjärvelle ja käveli loppumatkan kotiin Pöljälle. Ikävä oli niin kova. Isä sanoi kotona muutaman varoituksen sanan ja kyyditsi pojan takaisin Kuopioon hevosella. Ylioppilaaksi Tatu Nissinen kirjoitti Kuopion lyseosta 1906.

Tatu Nissinen on liitetty poliittisesti perustuslaillisen aktivismin piiriin. Voi olettaa, että oli saanut nuorsuomalaisen kipinän jo kotikylältää. Pöljällä oli vuosisadan vaihteessa aktiivista nuorsuomalaista toimintaa. Erityisesti Puustellin tilan vuokraaja Aatu Virtanen innosti yhdistystoimintaan: perustettiin raittiusyhdistys, työväenyhdistys ja harrastettiin osuustoimintaa. Raittiusyhdistys julkaisi käsinkirjoitettua Taimi-lehteä, jossa ilmestyi 1907 mahdollisesti Tatu Nissisen kirjoittama naseva teksti piikojen asemasta.

Perustuslaillinen ja isänmaallinen toiminta keskittyi sortokausina esimerkiksi urheiluseuroihin. Tatu Nissinen harrasti yleisurheilua ja osallistui kilpailutoimintaankin. Kesäkuussa 1903 Kuopiossa järjestettiin SLU:n maan eri osastojen väliset kilpailut. Nissinen teki kisoissa tuolloin "Suomen rekordin" pituushypyssä. Tuolloin hypättiin oikealla jalalla ponnisten, sitten vasemmalla ja laskettiin yhteenlaskettu tulos. Tatu Nissisen tulos oli 12,18 m.

Nissinen valmistui agronomiksi 1910 Helsingin yliopistosta. Tämän jälkeen hän työskenteli maatalousneuvoja eri puolilla Savoa ja Pohjois-Karjalaa. Vuodet 19016-17 hän oli Kuopiossa Savo-lehden päätoimittajana. Pesti lehdessä näyttää loppuneen marraskuussa 1917. Tatu Nissisestä tuli Maatalousosakepankin Kuopion konttorin johtaja loppuvuodesta 1917, pesti jatkui vuoteen 1919.

Vienan retki 1918

Kansallisromanttinen heimoaate oli innostanut ylioppilasnuorisoa Suomessa jo 1800-luvulta asti. Lönnrot oli taivaltanut runonkeruuretkillään Karjalan laulumailla. Sieltä ammensi intomielisin kansallismielinen nuoriso ihanteensa ja ideansa. Kansallisuusaatteen innoittamana alettiin rakentaa Suur-Suomea. Venäjä oli vallankumouksellisen sekasorron tilassa. Kansallisuusaatteen innoittamin silmin näytti 1918 mahdolliselta liitää Karjalan suomensukuinen väestö ja alue Suomeen.
Kuopio jäi sisällissodassa heti helmikuun alusta 1918 valkoisten haltuun. Eteläisemmässä Suomessa taisteltiin vielä tiukasti punaisia vastaan, mutta Kuopiossa pystyttiin miettimään jopa heimoveljien auttamista rajantakaisessa Karjalassa.

Tatu Nissinen osallistui "propagandapäällikkönä", historioitsijana ja valistusupseerina ns. Vienan retkeen maalis-huhtikuussa 1918. Retken suunnittelijät ja järjestäjät toimivat Kuopiossa. Noin 370 miehen vapaaehtoisen joukon tavoitteena oli miehittää Muurmannin rata ja Vienanmeren rannikko. Retkikuntaa johti Carl Vilhelm Malm. Retken taustavaikuttajia olivat kuopiolaiset johtaja K.O.A. Larsson ja johtaja A.H. Saatamoinen. Savo-lehdessä ilmestyi retkestä juttu 18.4.1918 ja Savottaressa 15.5.1918. Retkikunnassa oli Nissisen lisäksi mukana toimittaja T. Kaukoranta.

Heimosotureita. Viena 1918. Takana ratsain Ilmari Kianto.

Nissinen ilmeisesti kotiutui Vienasta jo huhtikuun loppupuolella. Hän neuvotteli yhdessä Ilmari Kiannon kanssa Vaasan hallitukselta retkikunnalle 200 000 mk palkkoja ja tarvikkeita varten. Samalla hallitukselle esiteltiin Nissisen laatima suunnitelma Vienan Karjalan hallinnosta yms. sen jälkeen, kun se olisi liitetty Suomeen. Suunnitelmat raukesivat, kun Suomen hallitus ei lopulta kyennyt tai halunnut tukea toimia riittävästi.

Kansanedustajana  Tatu Nissinen toimi 1919-22. Hän kuului Edistyspuolueeseen. Aktivistitaustastaan huolimatta Nissinen oli tasavaltalainen. Hän toimi vain yhden kauden kansanedustajana, eikä asettunut edes ehdolle 1920-luvulla. Uusi työ Itä-Suomen karjanjalostusyhdistyksen sihteerinä tempaisi ilmeisesti miehen mukanaan. Sen sijaan presidentin valitsijamiehenä on toimi useita kertoja.

Itä-Suomen Karjan talo, Piispankatu 12 Kuopio. Nissisen elämäntyö oli
Itä-Suomen karjan jalostaminen ja karjatalouden kehittäminen.
Talo valmistui 1932. Kuopion museot.

Poliittisesti erikoinen oli Nissisen osallistuminen Pohjois-Savon Rintamamiesyhdistyksen kautta Vapaussodan Rintamamiesten Liiton (VRL) toimintaan. Mukana oli tunnettuja aktivisteja, kuten  pankinjohtaja Fr. Andersin, valistusohjaaja T. Kaukoranta, agronomi A. Mikander ja Nissinen. Poliittisesti VRL:ää on sanottu Lapuan liikkeen esiasteeksi. Hetken aikaa Tatu Nissinen kulki siis Lapuan liikkeen ja Suomen Lukon rinnalla.

Maltillisemmat porvarilliset voimat, kuten ML:n ja Edistyksen vaikuttajat jättivät Lapuan liikkeen vuoden 1930 laittomuuksien myötä. Tatu Nissinen asettui 1930-luvulla taas edistyspuolueen ehdokkaaksi kansanedustajavaaleissa. Pesäero äärioikeistoon tuli selväksi. Niin selväksi, että Etsivä Keskusrikospoliisi nimesi 1936 Tatu Nissisen ja kymmenet muut yksityishenkilöit ja yhteisöt poliittisesti epäluotettavaksi. Vuodetusta raportista nousi skandaali ja lopulta hallitus joutui eroamaan. Aiheesta enemmän tästä.

Sotavuosina Tatu Nissinen toimi Kuopion läänin kansanhuoltopiirin johtajana. Sotien jälkeen hän teki yhdessä Veikko Vennamon kanssa suurtyön asutoiminnassa. Nissinen johti maanhankintalakia valmistellutta komiteaa.

Ei liene liioittelua, jos sanoo, että Tatu Nissinen oli Pöljän suuri poika. Kiinteä yhteys kotikylään säilyi, vaikka monitoimista miestä tehtävät veivät muualle. Perheellä oli kesähuvla Pöljän järven rannalla. Siellä vieraili Veikko Vennamokin 1953, kun Tatu Nissinen täytti 70 vuotta.

Vesteristen huvilalla Itärannassa Pöljällä. Henkilöt kuvassa oikealta Hilma Westerinen,
Hannes ja Inkeri Westerinen, Tatu ja Tyyne Nissinen, Lauri ja Kaarina Halonen, Loviisa
Vesterinen, Viljo ja Anni Westerinen ja lapsensa Raimo. Vilholan talon arkistot.

Jos Tatu Nissinen olisi edustanut Maalaisliittoa eduskuntavaaleissa 1930-luvulla, niin hän olisi todennäköisesti tullut valituksi. Sanavalmis, huumorintajuinen Nissinen oli suosittu puhuja ja hän tunsi savolaisen mielenlaadun sormenpäitään myöten. Herkullinen on hänen kuvauksensa Pöljän isäntämiehistä.

Lähteet:Kinnunen, Savon historia V. Vastakohtien aika 1919-1944. Savo 1917, Otava 30.6.1904, Suomen Kuvalehti 1.11.1963, Kansallisbiografia, Tatu Nissinen, Kansanedustaja Tatu Nissinen, Tiellä sananvapauteen, Haapanen, Suomalaiset heimosotaretket 1918-1922, Vahtola, "Suomi suureksi - Viena vapaaksi".

Vaaliuurnan tarina 1907-1982.

H.C.Tirkkosen peltiseppäliikkeen valmistama vaaliuurna,
käytössä 1907-1982 Pöljällä.

Pöljän Eräveikkojen talona nykyisin tunnettua Pöljäntaloa remontoitiin keväällä 2017. Tuolloin talon ullakolta löytyi vaaliuurna, joka lähes varmasti on tuotu v. 1907 kylälle. Pöljän vaalipiirin asukkaat, joihin pöljäläisten lisäksi kuuluivat Hamulan kyläläiset, käyttivät tätä vaaliuurnaa äänestäessään  ensimmäisissä eduskuntavaaleissa. Vuoden 1907 vaaleista enemmän tässä.

Uurnan sisällä oli säilynyt vaalilautakunnan papereita. Lautakunta oli säästänyt kaikkien kunnallisten ja valtiollisten vaalien ehdokaslistojen yhdistelmät vuodesta 1911 alkaen. Lisäksi oli säilytetty kulloinkin voimassa olevat vaalilait ja oikeusministeriön ohjeet. 1960-luvulta oli vaalilautakunnan pöytäkirjajäljennöksiä. Millaisia tietoja kotikylän historiasta tällaisesta "arkistosta" voi saada?

Kunnallisten vaalien tuloksia pääsee helposti tutkimaan kunnanarkiston asiakirjojen avulla. Sen sijaan valtiollisten vaalien asiakirjat menevät muualle. Pöljän vaalilautakunnan pitkäaikainen puheenjohtaja Aatu Väänänen oli kirjannut aina vaalin jälkeen tiedot äänestysaktiivisuudesta, osassa vaaleja myös puolueiden kannatuksen Pöljällä. Ehkäpä Aatu otti mallia Aatu Virtasesta, jonkä käsialalla samanlaisia merkintöjä oli 1913 ehdokaslistojen yhdistelmän taakse kirjoitettu. Kun Aatu väistyi luottamustehtävistä, niin säilyttämisen perinne jäi.

Aatu Väänänen, Pohjolanmäen isäntä.

Tämän vuoksi voimme nyt tutkia vaikkapa vuoden 1970 eduskuntavaalin tulosta kylällä hyvin tarkasti. SMP:n suurvoitto vuoden 1970 eduskuntavaaleissa näkyi: Veikko Vennamo oli ehdolla Kuopion vaalipiiristä ja sai Pöljältä 55 ääntä, ja SMP:lla  oli 150 kannattajaa kaiken kaikkiaan. Keskustapuolue säilyi silti suurimpana ryhmänä (178). Keskustan kansanedustaja Katri-Helena Eskelinen 85 ääntä. Pöljän ääniharava tuolloin oli kuitenkin SKDL:n Lauha Männistö, joka sai 112 ääntä. Äänestysaktiivisuus oli näissä vaaleissa Pöljällä peräti 86%. Koko maan äänestysprosentti oli tuolloin 82,2%.

Vuonna 1907 järjestettyjen ensimmäisten eduskuntavaalien vaalilautakunnan kokoonpano Pöljällä oli seuraavanlainen: Puheenjohtaja torppari August Korhonen, jäsenet opettajatar Hanna Kuokkanen, vuokraaja Aatu Virtanen, talolliset Eerik Niskanen ja Wille Pietarinen ja varajäseninä torppari Aaro Roininen ja talollinen Juho Ollikainen.

Vaalilautakunnan jäsenten vaihtuvuus näyttää olleen varsin vähäinen itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä. Aatu Väänänen toimi puheenjohtajana/jäsenenä vuosina 1924-1958. Janne Holopainen oli mukana kuolemaansa 1940 saakka, pitkäaikaisia vaalivirkailijoita olivat myös Janne Väänänen ja Atte Rautiainen, Aaro Rissanen, Aarne Väänänen. 

Toisen maailmansodan jälkeen vaalilautakunnassa alkoi näkyä myös vasemmiston edustus. Vuoden 1945 kunnallisvaaleissa Kalle Hirvonen lienee vaalilautakunnassa edustamassa SDP:n jäseniä. Sen sijaan eduskuntavaaleissa 1945 näyttäisi, ettei vasemmiston edustajia lautakunnassa ollut. (Tatu Tolonen, Atte Rautiainen, Otto Itäkallio, Jalmar Heimonen, Erkki Niskanen, Janne Väänänen ja Aatu Väänänen, Eino Rahikka, Veikko Kainulainen). 1960- ja 1970-luvulla Mukaan tulevat mm. Pekka Räsänen, Santeri Hartikainen, Heikki Suhonen ja Unto Tikkanen. Kovin miesvoittaisa oli Pöljän vaalilautakunta 1970-luvun loppuun asti.

Pöljän koulu 1930-luvulla. Opettaja Elsa Väänänen. Tässä rakennuksessa
pöljäläiset äänestivät vuodesta 1907 alkaen. 

Pöljällä äänestettiin autonomian aikana koululla. Perinne jatkui sotien välisenä aikana, mutta ainakin vuonna 1956 presidentin valitsijamiesvaaleissa äänestyspaikkana toimi Kievarin talo. Maamiesseuran talona tunnetulla seurantalolla äänestettiin 1960-luvulta 1980-luvun alkuun. Muistanpa itsekin käyneeni  äänestämässä ensimmäisen kerran eduskuntavaaleissa seurantalolla 1979.

Pöljän seurantalo 1952.

Itsenäisyysvuonna 1917 järjesettiin eduskuntavaalit lokakuun 1.-2. päivänä. Pöljällä säästyneeseen ehdokaslistojen yhdistelmään on kirjattu joitakin tietoja vaalista. Äänioikeutettuja sanotaan olleen 377, äänioikeutta käytti 296. "Pois jäi noin 77, niistä suuri osa muuanne muuttaneita, toinen vanhoja ja sairaita (ainakin 5)." 29 pöljäläistä oli äänestänyt ns. otteella muualla. Ennakkoäänestäminen ei ollut tuolloin mahdollista. Jos henkilö halusi äänestää muualla kuin omassa vaalipiirissään, hänen piti hankkia kotivaalilautakunnasta ote, jolla sitten sai äänestää. Sanomalehti Savo antaa 6.10.1917 hiukan erilaisia lukuja, mutta ero näyttäisi syntyvän oteäänistä. SDP oli suurin puolue 129 äänellä, suomalaisten puolueiden vaaliliitto sai 87 ääntä ja Maalaisliitto 55.

Vuoden 1939 eduskuntavaaleissa äänet jakautuivat seuraavasti: Kok 15, IKL 16, SDP 71, Pienviljelijäin ja maalaiskansanpuolueen vaaliliitto 1, ML+Edistyspuolue 171.

Vuoden 1945 eduskuntavaaleissa: Kok 28, SDP 72, SKDL 74, ML+Edistyspuolue 195.

Vuoden 1962 eduskuntavaaleissa: Kok 26, SDP 19, SKDL 119, ML+Kansanpuolue+SPP 240.

Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa: Kok 46, SDP 48, SKDL 133, Kesk 178, SMP 150.

Ennen itsenäistymistä Pöljän suurin puolue oli aina SDP, itsenäisyyden ajalla ML/Keskustapuolue otti suosituimman puoleen paikan. Työväenpuolueiden taistossa SKDL veti pitemmän korren ja ohitti kaikissa vaaleissa SDP:n 1970-luvun lopulle asti.

Ensimmäiset kunnallisvaalit Suomessa järjestettiin joulukuussa 1918. Alunperin vaalit oli tarkoitus järjestää maaliskuussa 1918, mutta sisällissodan oloissa niitä ei voitu järjestää. Äänestämässä kävi vain 5,7% äänioikeutetuista. Tuohon aikaan kylä kuului Maaningan kuntaan. Pöljältä oli kolme ehdokasta, Juho Halonen, Eino Savolainen ja Wille Pietarinen. Vuodesta 1924 alkaen pöljäläiset olivat mukana valitsemassa Siilinjärven kunnanvaltuustoa. Siilinjärven kunnallisvaaleista lisää tästä.

Naisia äänestäneistä näyttää olleen aina 1960-luvulle asti merkittävästi vähemmän kuin miehiä. Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa oltiin jo lähes tasoissa, 284 miestä ja 273 naista äänesti. Siilinjärveläiset kansanrdustajat Eino Laitinen, Katri-Helena Eskelinen ja Lauha Männistö olivat suosittuja.

Kievarin talo Pöljällä. Täällä äänestettiin presidentinvaalissa 1956.
Kekkosen valitsijamiehet saivat 233 ääntä. Pöljä oli Maalaisliiton ja
Kekkosen vahvaa tukialuetta.

Lähteet: Pöljän vaalilautakunnan arkisto1911-1981. Siilinjärven kotiseutuarkisto. Eduskuntavaalit 1970, Savo 6.1.1917, Otava 18.10.1906, Kuopion vaalipiirin kansanedustajat 1907- .