Täpärä tieratkaisu 1979 – moottoritie kirkonkylän halki

Kaivettua Tarinaharjua kirkonkylän kupeessa. Kuva Markku Ukkonen.

Jos Siilinjärven kehityksen ja luonnon kannalta suurin yksittäinen päätös oli Rikkihappo Oy:n tulo kuntaan 1967, niin toinen merkittävä käännekohta oli vuoden 1979 tieratkaisu. Kesäkuussa 1979 kunnanvaltuusto kokoontui päättämään siitä, ohjataanko 5-tien kasvava liikenne kirkonkylän läpi vai ohi.

Kunnanhallitus oli käsitellyt asiaa kokouksessaan 20.4.1979. Tielinjan päävaihtoehdoiksi oli muotoutunut 15-vuoden valmisteluprosessin aikana ns. läntinen ja itäinen linjaus. Lisäksi mukana kulki koko ajan yhtenä vaihtoehtona silloisen 5-tien parantaminen muuttamatta tien reittiä.

HS 27.6.1984

Eri tieverkkovaihtoehdoista oli hankittu lausunnot Pohjois-Savon Seutukaavaliitosta, Kuopion lääninhallitukselta ja Kemiralta, jolla oli suuri tehdaslaitos Kuuslahdessa. Lisäksi yritys oli juuri avaamassa apatiittikaivosta tehtaan viereen. Kaikki edellä mainitut tahot kannattivat itäistä vaihtoehtoa. Myös liikenne-, vesi-, liikunta- ja kotiseutulautakunta olivat antaneet lausuntonsa, niissäkin kaikissa puollettiin itälinjaa.

Jälän alueen maanviljelijät olivat lähettäneet kunnanvaltuustolle kirjelmän, jossa he suosittelivat läntistä väylävaihtoehtoa. Itäinen väylä kulkisi Jälän peltojen ja Jysänkosken yli Jynkänniemeen ja yhtyisi vanhaan tiehen Pyylammilla. Siilinjärven Luonnonsuojeluyhdistys taas vastusti laatimassaan kirjelmässä läntistä vaihtoehtoa, joka pirstoisi arvokasta harjualuetta.[1]

Seutukaava-liitto asettui itäisen linjauksen kannalle, koska se katsoi Tarinaharju-Patakukkula alueen luontoarvot valtakunnallisesti tärkeiksi. Liitto kehotti jatkamaan Tarinaharjun alueen retkeily- ja virkistyskäytön kehittämistä. Pohjaveden suojaaminen edellyttää valuma- ja suoja-alueiden huomioon ottamisen kaikessa taajaman kehittämistyössä.[2] 

Kuvassa Oikeakätinen ja vielä ehyt Tarinaharjun maisema. Läntinen
väylä kulki lammin länsipäästä harjun läpi. Nykyistä Shellin
huoltoaseman seutua. Kuva Eija Kojo.

Kuopion lääninhallitus huomautti kevyen liikenteen kehittämisen tarpeesta kirkonkylässä, sillä kaksi valtakunnallista liikenneväylää kulki Siilinjärven taajaman läpi. Lääninhallitus toivoi lausunnossaan, että tielinjausten vertailussa tulisi huomioida tarkoin asumiselle aiheutuvat melu- ja ym. haitat keskustaajaman alueelle. Kun uusia alueita rakennetaan, ympäristönsuojelun kannalta tärkeää kiinnittää huomiota myös maisema-arvoihin, kulutuskestävyyteen ja mahdollisiin ympäristöhaittoihin, eikä vain rahassa mitattaviin toteuttamiskustannuksiin.[3]

Lääninhallitus suhtautui läntiseen linjaukseen varovaisen kielteisesti. Ainoana positiivisena asiana lausunnossa nähtiin se, että jo silloin revitty soranottoalue tulisi maisemoitua tienhankkeen myötä. Pohjavesien kunnosta kannettiin huolta, sillä Siilinjärven pohjavesialueilta oli suunniteltu otettavaksi vettä myös Kuopioon.[4]

Siilinjärvi on sorapitäjä. Lujabetonin tulo 1953 kuntaan
kiihdytti jo aiemminkin vilkasta sorabisnestä.
Kuva Kalle Ruokolainen.

Kemira laski, että Kuuslahden tehtaalta lähtee vuosittain noin 25 000 autokuormaa ja sinne tulee noin 6200 autolastia. Mikäli Siilinjärven alueella toteutetaan 5-tien suhteen suuntaratkaisuja, olisi taajaman kannalta järkevää suunnata Kemiran kuljetukset kylän keskustan ohi, jolloin vältetään raskaiden ajoneuvojen aiheuttama liikenteen ajoittainen ruuhkautuminen ja turvallisuusriski.[5] Tämän vuoksi yhtiö suositti itäistä linjausta.

Siilinjärven kirkonkylä 1970-luvulla. vanhan 5-tien ja 75-tien risteys. Kuva Jorma Pouta.

Kunnanhallituksen päätösesitys oli, että tie rakennetaan itäistä reittiä. Hallituksen kokouksessa kuitenkin repesivät näkyviin erilaiset näkemukset. Paavo Kokkonen esitti, että nykyistä tietä levennetään nelikaistaiseksi, lisäksi Juhani Airaksinen kannatti läntistä linjausta. Molemmilla ehdotuksissa oli kannatusta. Kokkonen muotoili esityksensä uudestaan siten, että mikäli vanhan tien leventäminen ei onnistu, niin rakennetaan läntinen tielinja. Tuomo Rissanen ja Maija-Liisa Räisänen kannattivat esitystä. Suoritetussa äänestyksessä puheenjohtaja Reino Heikkisen ääni kuitenkin ratkaisi itäisen linjauksen kunnanhallituksen kannaksi.

Päätöstä alettiin kuitenkin toukokuun aikana tarkastella uudestaan, sillä Kuopion TVH-piiri otti voimakkaasti läntistä linjaa puoltavan kannan. Kävikin niin, että 28.5. kunnanhallitus päätti kokouksessaan vetää tieasian pois valtuuston esityslistalta ja selvittää asiaa lisää.[6]

Kunnanhallitus käsittelikin asiaa uudestaan 18.6, jolloin Juhani Airaksisen esitys läntisestä linjauksesta meni äänin 3-4 läpi. TVL:n Kuopion piirin selvityksissä tuettiin voimakkaasti läntistä reittivaihtoehtoa. Tämä lienee vaikuttanut mielen muutokseen kunnanhallituksessa.

Läntisen linjan puolesta äänestivät Juhani Airaksinen, Tuomo Rissanen, Marja-Liisa Räisänen ja Reino Heikkinen. Sulo Korhonen, Jaakko Turunen ja Teuvo P. Pirhonen jättivät päätökseen eriävän mielipiteen. Asetelma oli tässä äänestyksessä selkeästi vasemmisto (SKDL, SDP) vastaan porvarilliset puolueet (Kesk, Kok).[7] Seuraavaksi riitainen esitys käsiteltäisiin kunnanvaltuustossa.

Kunnanvaltuuston kokous 28.6.1979

Vuonna 1976 valitun Siilinjärven kunnanvaltuuston kokoonpano oli seuraavanlainen: SDP (6), SKDL (8), Keskusta (12), LKP (1), Kokoomus (6),  SKL (1), SMP (1).

Kuopion TVH:n edustajana Pekka Turunen vertaili tielinjauksia valtuustolle. Hän piti toteuttamiskelpoisimpana läntistä suuntaa. TVH:n puolesta paikalla olivat myös Martti Soininen ja Pentti Lappeteläinen. Keskustelun ja kysymysten jälkeen valtuutettu Antero Vartiainen ehdotti, että kunnan kaavoitusinsinööri Nousiainen esittelisi valtuustolle kunnan kaavoittajan kannan ja Viatekin lausunnon asiasta. Valtuutettu Snellman kannatti Vartiaisen esitystä. Asiasta äänestettiin ja enemmistö halusi myös kuulla kaavoittajan näkemyksen asiasta.

Kaavoitusinsinööri Nousiaisen selostettua vaihtoehtoja kaavoittajan näkökulmasta siirryttiin keskusteluun. Valtuutettu Pirhonen esitti, että tielinjaksi valitaan itäinen vaihtoehto. Häntä kannattivat Suhonen, Seppänen ja Snellman. Valtuutettu Airaksinen esitti, että kunnanhallituksen läntistä linjausta puoltava kanta hyväksyttäisiin. Häntä kannattivat Kokkonen ja Aarre J. Väänänen. Pekka Räsänen ilmoitti, että keskustapuolueen koko ryhmä kannattaa läntistä linjausta.

Seuranneessa äänestyksessä kunnanhallituksen läntinen linjaus voitti äänin 17-18.[8]

Koko SKDL:n ryhmä jätti eriävän mielipiteen päätökseen. Samoin Teuvo P. Pirhonen. Hän korosti, että päätös vaarantaa Siilinjärven kirkonkylän taloudellisen ja tasapainoisen kehittämisen. Hänen mukaansa valtuusto sivuutti asiantuntijoiden itäistä linjaa puoltavat lausunnot. Hän epäili taustalla olevan yksityistä eduntavoittelua.[9]

SKDL muistutti Patakukkulan lähivirkistysalueen vaarantumisesta. Samoin kirkonkylän liikenteelliset ongelmat kahden ison pääväylän puristuksessa huolestuttivat. Tien ohjaaminen harjulle merkitsee vilkkaan liikenteen ohjaamista keskustaajamaan pohjavesialueelle ja risteyksen rakentamista sille. Tällainen liikennejärjestely muodostaa huomattavan riskitekijän pohjavesien suojelulle…[10]

Tiestä käytiin kamppailua vielä lähes kymmenen vuotta, mutta vuonna 1988 moottoritien rakentaminen läntistä linjaa varmistui, kun rahoitus ratkesi liikenneministeri Pekka Vennamon kaudella.[11] Moottoritie avattiin osittain liikenteelle vuonna 1991.[12]

Rakennusvaihe murjoi kirkonkylää sen verran, että Siilinjärvi tuli valituksi vuonna 1990 "Suomen rumimmaksi kirkonkyläksi"”. Helsingin Sanomien toimittajilla ei ollut juuri hyvää sanottavaa kylän yleisilmeestä.

Siilinjärven moottoritie keskustassa 1992. Kuva Tapio Hartikainen.

---

---

[1] KH pöytäkirja 20.4.1979. Siilinjärven kunnanarkisto.

[2] Pohjois-Savon Seutukaavaliitto, Lausunto Siilinjärven kirkonkylän osayleiskaavaluonnoksesta 23.2.1979.

  KV 28.6.1979 liiteet.

[3] Kuopion lääninhallituksen lausunto Siilinjärven kunnan taajamayleiskaavaluonnoksesta 30.3.1979.

   KV 28.6.1976 liiteet

[4] sama

[5] Kemiran lausunto valtatie N.ro 5 suunniteluun, 21.5.1979. KV 28.6.1979 liiteet

[6] KV 28.5.1979 pöytäkirja

[7] KH 18.6.1979

[8] KV 28.6. 1979, pöytäkirja

[9] KV 28.6.1979, liitteet

[10] KV 28.6.1979 liitteet

[11] HS 10.2.1988

[12] HS 1.10. 1991