Erik Brynhof Höijer (Erik Höijärvi) – Siilinjärven ensimmäinen apteekkari

 

 

Valimo Mathildedalissa 1900-luvun alussa.Perniö.
Turun museokeskus.

Erik Höijer syntyi historiallisella Teijon ruukkialueella 13.11.1888. Hänen isänsä oli ruukin työmies, valuri Victor Brynof Höijer (16.8.1858 Perniö) ja äitinsä Ida Gustaffsson myös Perniöstä. Suku oli toiminut useita sukupolvia seppinä ja käsityöläisinä ruukilla. Ruukin historia juontaa aina 1600-luvulle asti.

Perheeseen siunautui ajan tapaan paljon lapsia, Erikillä oli kaiken kaikkiaan 10 sisarusta. Siskot Elin Sofia (1885), Ester Elisabet (1891), Elli Alise (1895), Ensi Sigrid (1897), Eevi Maria (1901) ja Anna Siviä (1903). Lisäksi hänelle syntyi kolme veljeä: Emil Viktor (1887), Erland Nikolai (1893) ja Edvard Gustaf Vilhelm (1899). Pojista Edvard Vilhelm kuoli sylivauvana.

Ehkäpä perinteinen ruukinmiljöö ohjasi Erikin uranvalintaa sikäli, että hän hakeutui ”oppipoikakoulutukseen”. Vuonna 1907 hän muutti Kangasniemelle apteekkari Georg Alfred Ekelundin oppilaaksi. Erikistä oli siis tuleva farmaseutti, sittemmin proviisori ja ehkäpä jonakin päivänä apteekkari. Koulutus perustui tuolloin pitkälti apteekkiharjoitteluun. Kangasniemellä oleskelusta tiedetään sen verran, että ”muinaistutkimuksesta pyhästi innostunut” Höijer teki pitäjän kirkkomaan lähellä arkeologisia kaivauksia, joissa löysi ilmeisesti isonvihan aikaisen joukkohaudan. Höijer teki löydöstä seikkaperäisen raportin Suomen Muinaismuistoyhdistykselle.[1]

Erik Brynhof Höijer 1913.

Farmaseutin työn ohella Höijer opiskeli yksityisesti ylioppilaaksi. Hän sai ylioppilastutkinnon valmiiksi vuonna 1913. Tämän jälkeen Höijer opiskeli kemiaa ja luonnontieteitä yliopistossa, toimi Farmasialiiton Semina-lehden toimittajana 1917-1922.[2] Lisäksihän kirjoitti ja kuvasi ainakin Suomen Kuvalehteen.

MDS 1.1..1920. Höijer vasemmalla.

Vaikuttaa siltä, että opiskelijaelämä kuoroharrastuksineen ja vapaa toimittajan työ vei Höijeriä muutaman vuoden matkassaan. Kirjoittajana hän oli sujuva ja osasi asiajuttujen lisäksi myös leikkisät tekstit. Höijer käytti nimimerkkiä Sacceus Myrkynheimo.

Proviisoritutkinnon Erik Höijer suoritti vuonna 1924.[3] Proviisorin tehtävissä hän palveli Joensuun Vanhassa Apteekissa apteekkari Carl Mannelinin alaisuudessa.[4] Täällä hän julkaisi vuonna 1927 murrepakinoita eli pernjänkiälisi pilapraakninkei vähä lysteppä sortti[5]

Suomen Kuvalehti 25.4.1931.

Joensuussa proviisori ja tuleva Siilinjärven apteekkari näyttää myös löytäneen innostuksensa äärioikeistolaiseen ajatteluun. Hän lähti innolla mukaan ensin Suomen Lukon ja sittemmin Lapuan liikkeen toimintaan. Höijerin tilapäärunoutta alkoi näkyä äärioikeiston julkaisuissa ja muissakin lehdissä. Hyvä esimerkki on oheinen ote runosta Joensuun suureen kansalaiskokoukseen joulukuussa 1930.

Lakeuden kansa on heimoa Ilkan.

Ootko jo valveilla, Väinön suku?

Täällä ei Moskovan kätyrit nuku.

Vielä ne tekevät myyräntyötä,

työssä on paljon ”rötköjä” myötä.

Tinkimätön on Lapuan laki:

maahan on lyötävä punainen saki.

 

Nyt on saastalle saatava sulku.

Poikki on pantava petturin kulku.

Vaatien huutavi sankarten henki:

Maastamme pois joka iivanan renki.

Torjukaa turmat ja orjuuden ies!

Sinuhun luotamme, Pohjolan mies![6]

Kesän 1930 lapuanliikkeen tekemien kyyditysten ja muiden väkivallantekojen taustalla oli organisaatio, joka enemmän tai vähemmän ammattimaisesti harjoitti työväenliikkeen aktiivien painostusta ja jopa murhia. Joensuun etapista lapuanliikkeen kyyditysjärjestelmässä vastasivat apteekkari Karl Mannelin, autoliikkeen johtaja Eino Partanen, metsänhoitaja Lauri Blomqvist sekä proviisori Erik Höijer.[7]

Lapuan liikkeen näyttävin yksittäinen kyyditys oli K.J. Ståhlbergin ja hänen puolisonsa Esterin sieppaus Helsingin Kulosaaresta Joensuuhun 14.10.1930. Sieppaus alkoi klo 9 aamulla, jonka jälkeen sieppaajat ajoivat Mikkelin ja Varkauden kautta Joensuuhun.

Joensuun tori 1929. Kuva E.B.Höijer.
Museovirasto.

Muilutuksen tehnyt Janné apureineen eivät saaneet yhteyttä jatkokuljetukseen Joensuussa. Janné sanoi ajaneensa tunnin kaupungilla kontaktia etsien. Tarinamme kannalta on kiinnostavaa, että proviisori Höijer oli keskiyöllä liikkeellä kaupungilla. Omien sanojensa mukaan vaanimassa pirtukauppiaita, joiden liikenne häiritsi hänen sairastelevaa puolisoaan. Kadulla hän kohtasi kaksi poliisia, jotka kertoivat hänelle presidenttiparin kyydityksestä.

Höijer soitti välittömästi suojeluskunnan esikuntaan Pielisjoenlinnaan. Tuli ilmi, että presidenttipari oli tavattu kadulta harhailemasta, jolloin paikalle sattunut Joensuun  suojeluskunnan paikallispäällikkö Alarik Lang oli ottanut kyyditetyt turviinsa ja vienyt heidät Pielisjoenlinnaan. Höijer pääsi nyt suoraan keskustelemaan puhelimessa K.J. Ståhlbergin kanssa. Seuraavana päivänä hänen kertomuksensa Joensuun tapahtumista levisi lehtiin.[8] Voisi ajatella, että kyseessä oli toimittaja Höijerin tähtihetki.

Kyyditys ei tainnut kuitenkaan olla kenenkään tähtihetki. Höijerin rooli lapuanliikkeen ”vihapuheen” ammattilaisena sekä aktiivinen rooli lapuanliikkeessä tiedettiin. Useampi kuin yksi toimittaja alkoi kysellä, miksi Höijer oli liikkeellä Joensuun yössä?

Tutkimusten edetessä ilmeni, että presidenttiparin kyyditysauto oli pysähtynyt Joensuun Vanhan Apteekin edustalle. Väitettiin, että Janné pistäytyi sisälle. Kun aikalaiset tunsivat Mannelinin ja Höijerin roolin paikallispolitiikassa, herätti Höijerin puhelu presidentille epäilyjä.[9] Oliko Höijer tiennyt kyydityksestä ja osannut odottaa etappiin tulijoita?

Kysymys jää avoimeksi. Höijer väitti oikeudenkäynnissä, että hän oli havainnut häiritsevää liikennettä kadulla, epäillyt pirtukauppaa ja hälyttänyt poliisit paikalle. Sen vuoksi hän oli liikkeellä. Lisäksi hän kertoi vaimonsa olevan vakavasti sairas ja liikenne häiritsi potilasta. Poliisit todistivat Höijerin puheet todeksi.[10] Jää siis tässä todistamatta, miten lähellä apteekkari Mannelin ja Höijer olivat tämän kyydityksen suunnittelua ja toteutusta. Etappimiehiä he ainakin olivat.

Lapuan liikkeen Pohjois-Karjalan piirijärjestö perustettiin tammikuussa 1931. Piirin puheenjohtajaksi valittiin apteekkari Mannelin, piirin neuvottelukuntaan kuului Höijer, kuten kolme muutakin alueen apteekkaria.[11]

Proviisori pyrkii yleensä apteekkariksi, niin Höijerkin. Hän haki Rääkkylän ja Perniön apteekkarin tointa vuonna 1930. Kumpaankaan hän ei tullut valituksi.[12] Perniö olisi varmasti ollut hänelle mieleinen apteekkipaikka, sillä hän selvästi arvosti ja harrasti kotiseutuansa ja sen kulttuuria. Kesäkuussa 1930 Suomen Kuvalehti julkaisi hieno Höijerin laatiman hienon artikkelin Perniön 600-vuotisesta historiasta. Hän esitteli myös ylpeänä sukunsa raudoitettua, lukolla varustettua arkkua, joka oli kulkenut suvun vanhimman mukana vuodesta 1734.[13]

Seuraavaksi Höijer haki apteekkioikeuksia Siilinjärvelle, jossa ei aiemmin ollut omaa apteekkia. Kunta oli perustettu vasta 1925. Höijer tuli valituksi 10 hakijan joukosta, tasapäisessä haussa hänen ansioikseen luettiin erityisesti toimintaa Suomen farmaseuttiliiton äänenkannattajan Seminan toimittajana ja muutenkin ahkerana liiton toimijana.[14]

Höijärven apteekkirakennus 1980-luvulla.
Siilinjärven rakennuskulttuuri osa 1.

Siilinjärven ensimmäinen apteekki avattiin 26.8.1931.[15] Apteekki toimi  osuusliikkeen yläpuolella olevassa talossa. Myöhemmin Höijer rakennutti Asematien rinteeseen vastapäätä Himasen kauppaa komean kaksikerroksisen liike- ja asuinrakennuksen. 

Erik Höijer (vas.) ja Yrjö Räisänen alias Sasu Punanen
hierovat sopua Siilinjärven asemalla vuonna 1933. Höijer
oli valehdellut Räisäsen liikkumisesta Savo-lehdessä.
Kurikka 1.8.1933.

Asetuttuaan Siilinjärvelle hän lähti täysin rinnoin mukaan paikallisen Lapuan liikkeen ja sittemmin IKL:n toimintaan. Vuonna 1932 uusi apteekkari valittiin Siilinjärven lapuanliikkeen edustajaksi piirin kokouksiin kauppias Janne Savolaisen ja lääkäri Elon Enrothin kanssa.[16] IKL:n Siilinjärven paikallisosasto perustettiin 21.4.1933. Höijer valittiin yhdistyksen sihteeriksi.[17] Kuopiossa ilmestynyt IKL:n Savon Suunta julkaisi Höijeristä hänen 50-vuotispäivänsä kunniaksi lyhyen elämäkerran.[18] Myös Pohjois-Savon Rintamamiehet saivat Höijeristä ahkeran toimijan.[19]

Sanomalehtihakujen valossa näyttäisi, että hänen toimintansa oli 1930-luvulla paikallista. Hän oli suosittu esiintyjä eri yhdistysten juhlissa, joissa lauloi kupletteja, lausui runoja ja huvitti savolaisia murrejutuillaan.

Uuden apteekin perustamista Siilinjärvelle varjosti Erik Höijerin puolison Helga Antonian (os. Engblom) tuberkuloosi. Pariskunta oli avioitunut vuonna 1923. Helga kuoli Tarinaharjun keuhkotautiparantolassa Siilinjärvellä 19.12.1933.[20]

Höijerillä oli vuosina 1935-37 pitkiä aikoja, jolloin apteekkia hoiti sijainen. Vuonna 1935 apteekkarin sijaiseksi tuli proviisori Saima Heikkinen Hyrynsalmelta. Erik Höijer ja Saima Heikkinen, os. Hirvelä menivät naimisiin Siilinjärvellä 30.7.1937. Höijer myös suomalaisti nimensä Höijärveksi.[21] Pariskunta haki 1930-luvun lopussa apteekkariksi Loimaalle, Sortavalaan ja Viipuriin, mutta he eivät tulleet valituiksi.

Erik Höijärvi kuoli Siilinjärvellä 2.9.1951. Saima-puoliso jatkoi apteekin pitoa. Hän kuoli 15.12.1966. Molemmat on haudattu Siilinjärvelle Viinamäen hautausmaalle.

 

Miia Taavitsainen, Suomen kirkkoja ja hautausmaita.

Kiitos Kaija Kainulaiselle Erik Höijerin sukutaustan avaamisesta. Linkki vielä uudestaan tässä.

Erik Höijeristä lisää myös näissä postauksissa:

Sasu Punanen lapuanliikkeen hampaissa

Siilinjärven asemalla - Yrjö Räisänen ja apteekkari Höijer

---

[1] Ninni Närvänen, https://muistojenkangasniemi.wordpress.com/2016/06/14/sissitaistelu-kirkonkylalla-25-1-1714-ja-kangasniemen-ensimmaiset-muinaistutkimukselliset-kaivaukset/

[2] Savon Suunta 15.11.1938 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2092013/articles/79851882

[3] Apteekkikalenteri 1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/918757/articles/79851864

[4] Semina 1.5.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/913952/articles/80011887

[5] Hyväntuule siämeni. Pernjänkiälissi pilapraakninkei vähä lystemppä sortti. Ulosfunteteranu ja ylöstelläny E.B. Höijer.

[6] Siltala, Lapuan liike ja kyyditykset 1930, ote Höijerin runosta Taisto vietävä loppuun asti, 367

[7] Siltala, 305

[8] Uusi Suomi 15.10.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1806783/articles/80009860

[9] Kansan Lehti 18.10.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1809334/articles/80009877

[10] Keskisuomalainen 19.12.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1863764/articles/80009880

[11] Helsingin Sanomat 91.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828243/articles/80011850

[12] Semina 1.2.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/913927/articles/79851872

[13] Savo 31.1.1934 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1910901/articles/80009878

[14] Semina 1.9.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/913981/articles/79851871

[15] Sama

[16] Savo 3.3.1932 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1909807/articles/80015893

[17] Savo 29.4.1933 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1910561/articles/80009879

[18] Savon Suunta 15.11.1938 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2092013/articles/79851882

[19] Savo 4.10.1932 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1909923/articles/80015892

[20] Karjalainen 23.12.1933 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1857496/articles/80009868,

    https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1857496/articles/80011851

[21] Savon Suunta 10.3.1937 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2104617/articles/79851873