Pahoinpitely Pitkälahden tiellä - kommunistien työmaaterroria Kuopiossa

 

Pitkälahden saha. Viktor Barsokevitsch, Kuopion museo.

Pitkälahden sahalla työskennellyt työmies Antti Korhonen pahoinpideltiin sunnuntaina 19.10.1930 Haminalahden ja Pitkälahden välisellä tiellä ns. Mustanmäen rinteessä. Korhonen oli palaamassa Haminalahden kartanossa järjestetyistä Lotta Svärd-iltamista.[1]

Hän oli aiemmin päivällä käynyt Kuopiossa. Sieltä hän oli ostanut puoli litraa spriitä katukaupasta. Kuopiossa kaksi miestä oli houkutellut häntä samaan matkaan linja-autoon takaisin Pitkälahteen, mutta hän oli tullut mieluummin ”pirssillä”.[2]

Päivän aikana Korhonen oli ilmeisesti naukkaillut kaupungin tuliaisiaan ja illalla hän meni tuttaviensa kanssa yhteisellä kyydillä Haminalahden kartanolle, jossa juhlan piti alkaa klo 19.00.

Haminalahden kartano. Kuva Signe Brander, Suomen kartanoita.

Lottien sunnuntaikarkelot olivat varmasti raittiit, mutta kartanon navetan takana, pihakuusien alla ja jopa kartanon sivuuttavalla tiellä oli paljon juhlaväkeä, joka ei ilmeisesti edes käynyt tanssipaikalla. Korhonenkin naukkaili pihakuusen alla ystäviensä kanssa vedellä jatkettua spriitä. Elettiin kieltolain aikaa.

Haminalahden kartanoa isännöivät ja emännöivät tuolloin jääkärieverstiluutnantti  Volmar Falkenberg ja hänen vaimonsa Liisa os. Peura. Liisa Falkenbergin isä, Heikki Peura omisti Pitkälahden sahan Kuopiossa. Hän oli ostanut Haminalahden kartanon von Wrighteiltä vuonna 1910. Peura oli suurliikemies, jolla oli sahoja ja muita liikelaitoksia myös Iisvedellä, Suonenjoen lähellä.[3]

Wolmr Falkenberg

Liisa (Aino Elisabeth) Falkenberg.
Rautalammin museo.

Korhonen oli todistajien mukaan aika juovuksissa lähtiessään kävellen kotiin Pitkälahteen. Tuttavat etsivät hänen hattunsa ja saattelivat kartanolta Karttulan tielle, missä hänelle neuvottiin reitti kohti Pitkälahtea. Korhonen pyysi yhtä saattelijaa mukaan kotimatkalle, mutta tämä ei lähtenyt.

Magnus von Wright, Mustalahdenmäki Haminalahdessa, 1857.
Tuskinpa tie kovin paljon parempi oli 1920-luvulla.

Mustanmäen rinteessä kolme miestä hyökkäsi hänen kimppuunsa ja yksi heistä sanoi: ”Nyt sinä perkeleen Pitkälahden lahtari loput!” Korhonen löydettiin verissä päin tieltä, josta hänet vietiin ensin Haminalahden kartanoon ja sieltä sairaalaan Kuopioon. Lehtitietojen mukaan hän sai vakavia vammoja, mutta ei ollut hengenvaarassa. Korhosen pahoinpitely ei ollut aivan yllätys. Hän oli saanut aiemmin kirjeen, jossa hänet uhattiin tappaa.

Antti Juho Korhonen oli syntynyt Nilsiän Palonurmessa 10.6.1889. Hän oli naimisissa Josefina Roivaisen kanssa ja heillä oli kuusi lasta. Korhonen oli osallistunut vapaussotaan Nilsiän suojeluskuntalaisten matkassa. Sodan jälkeen hän työskenteli vartijana Riihimäen pakkotyölaitoksella (1918-24) ja Tammisaaren vastaavalla laitoksella (1925-27). Tämän jälkeen hän oli siirtynyt Salmiin rajavartijalaitoksen palvelukseen. Pitkälahden sahalle Korhonen oli tullut vuonna 1929.

Korhonen otti julkisesti kantaa Lapuan liikkeen puolesta Savo-lehdessä elokuussa 1930. Kirjoitus oli vahvan uskonnollinen ja kansallismielinen.[4] Tähän sanomalehtikirjoitukseen hän sai kotiinsa nimettömän vastineen: 

LUULETKO SINÄ PERKELEEN LAHTARIN KOIRA SOKAISEVASI TYÖLÄISTEN SILMÄT KUN IHANTELET LAPUAN VERIHURTTIA SUAT NÄHÄ ETTÄ KAIKKI VERIHURTAT KOHTA OUVAT OLEMATTOMISSA KYLLÄ VENÄJÄLLÄ ON MIEHIÄ JA SEMMOISIA VEHKEITÄ ETTÄ EI LAHTARIT PITKÄLTI KOKAHTELE

LUULETKO ETTEI SINUA TUNNETA JO RIIHIMÄEN JA TAMMISAAREN KITUTUSLAITOKSIEN AJOISTA EI KUKKAAN PAMPPU OLLU NIIN VIHATTU KUIN SINÄ EI KUKKAAN PAMPPU OSANNU NIIN PIRULLISEN VIEKKAASTI JA NEROKKAASTI PENKOA VANKIE TAVAROITA KUN SINÄ JA PIMIÄÄN KOPPIIN OLIT ENSIMMÄINEN TOIMITTAMMAAN VANKEJA JOTTA KYLLÄ SINUN EDESOTTAMISESI TUNNETAAN JOKKA PAIKASSA[5]

Alusta asti pahoinpitelyn taustalla oletettiin olevan poliittinen motiivi. Muuten spriille haiseva pahoinpidelty vuonna 1930 olisi hoidon jälkeen saanut vielä sakot, eikä asiasta olisi lehdissä kirjoitettu.

Koivumäen kansanopistolla pidettiin 28.10. 1930 Lapuan liikkeen Pohjois-Savon suurkokous. Antti Korhonen oli paikalla, mutta ei ”siteidensä vuoksi voinut itse puhua.” Hän oli laatinut lausunnon, jonka johtaja Lönnblad luki kokoukselle.[6] Hänen pahoinpitelynsä osoitti lapuanliikkeen kannattajien mielestä kommunistien edelleen jatkuvaa uhkaa.

Maltilliset porvarit olivat alkaneet ottaa välimatkaa lapualaisiin presidentti Ståhlbergin kyydityksen jälkeen (14.10.1930). Koivumäen kokouksessa maalaisliittolaiset eivät enää lämmenneet lapualaisten puheille, vaan selkeästi erkaantuivat hankkeesta.

Korhosen pahoinpitely jäi selvittämättä, joten joulukuussa 1930 Kuopion läänin lääninrikosetsivä Väinö Kauppinen teki lisätutkimuksia.

Kuulusteluissa epäillyiksi nousi Aapel Sundqvist, Maaningan Halolassa syntynyt työmies. Todistajat kertoivat, että Sundqvist olisi uhkaillut Korhosta aiemmin samana vuonna savotassa. Korhosen pojat olivat laulaneet jotain lapualaislaulua, jolloin Sundqvist olisi sanonut: ”Jollette herkiä huutelemasta, niin korvat lyhenee.”  Samalla työmaalla Korhoselta oli rikottu saha. Tämä oli tyypillistä ”punaista työmaaterroria”. Uhkailua, kiusaamista ja jopa tahallista onnettomuuksien aiheuttamista.

Aapelin epäiltiin ilmeisesti olevan jollakin tavalla maanalaisen kommunistisen liikkeen toiminnassa. Hän oli ollut koko kesän 1930 ”jossakin pohjoisessa töissä”. Kuulusteltavat esittävät kyllä muitakin epäilyjä, pari kertaa mainittiin tiellä liikkuneen mustia umpiautoja. Saattoi olla kuulusteltavien hienovaraista vinoilua lapuanliikkeen suuntaan.

Toinen epäilty oli Esa Hietanen, kommunistiaktiivi, joka piilotteli myös pahimman kyyditysvaaran aikaan kesällä 1930. Pari kuulusteltavaa kertoi nähneensä Hietasen Neulamäen salolla[7], kun olivat olleet siellä marjassa. Hietanen oli kysellyt tietoja Korhosen asiasta. Myös Korhonen tunnisti poliisin kuvista Esa Hietasen mieheksi, joka oli puhutellut häntä pahoinpitelypäivänä Kuopiossa.

Juttu näyttäisi kuivuneen kasaan. Riittävää näyttöä ei löytynyt sen paremmin Sundqvistin kuin Hietasenkaan syyllisyydestä. Oikeudenkäynnistä saatikka tuomioista ei löytynyt sanomalehtiarkistosta merkkejä.

Antti Korhonen oli varmasti työmaaterrorin uhan alainen Kuopiossa. ”Suomen Moskovassa” kielletyn kommunistisen liikkeen kannatus oli merkittävä sotien välisenä aikana. Lapualaisterrorin katveessa tehtiin myös kommunistisen aatteen innoittamana väkivallantekoja tai vähintäänkin kiusaa vastustajille.

Antti Korhosen pahoinpitelyä voisi epäillä myös tekaistuksi mediatempuksi, ellei hän olisi ollut humalassa. Epäilemättä hänet pahoinpideltiin poliittisten ja uskonnollisten näkemystensä vuoksi, mutta syyllisiä ei tavoitettu.

 

 

[1] Savon Sanomat 23.10.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1911162/articles/81477079

[2] Kuopion nimismiespiirin arkisto/Poliisitutkintapöytäkirjat (1925-1930), JoMa

[3] Petri Karonen, /jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/67514/kauppaneuvos%20heikki%20peura.pdf?sequence=1&isAllowed=y

[4] Savo 3.8.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1909265/articles/81476423

[5] Kuopion nimismiespiirin arkisto/Poliisitutkintapöytäkirjat (1925-1930), JoMa

[6] Savo 28.10.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1909318/articles/81476368

[7] Tarkoittaa ehkä Pienen Neulamäen aluetta Pitkälahden lähellä.