 |
| Kuva Jouni Kiimalainen |
1800-luvun vaihteessa valmistuivat Pohjois-Savossa isojakoprosessit, oli katovuosia ja lopuksi vielä sota runnoi alueen yli. Venäjä hyökkäsi Suomeen helmikuussa 1808 ja alkoi ns. Suomen sota (1808-09). Jaana Luttinen on tutkinut aikakautta väitöskirjassaan ja myös Uudisraivaajien maa -artikkeliteoksessa. Hänen innoittamanaan olen tutkinut Pöljällä pitkään vaikuttaneen Kejosten suvun vaiheita 1800-luvun vaihteessa.
Kun isojakoa ryhdyttiin valmistelemaan Pöljällä 1785, kylällä oli 7 tilaa, mutta käytännössä taloja oli paljon enemmän. Kejosten nimissä oli tila Pöljä 3.
Johan Habermanin maantarkastusluettelo vuodelta 1620 kertoo Pöljän kylän
silloisiksi talonpojiksi kaksi Kososta, Påhl Toivasen, Jöns Keinosen (Kejonen),
Matts Keinosen (Kejosen), Henrik Pippurisen ja Olli Toivasen. Heidän maansa
sijaitsivat molemmin puolin Mikan jokea, Pitkänjärven joen rantamilla, Luvejärvenmäellä,
Luvejärven joella, Saarisen etelämäellä, Peltosen joen rannoilla, Mikkajärven
rannalla, Alapitkänpäässä, Hökösen lammin mäellä, Kokkosenmäessä ja Pitkänniemessä
(Pulasteen niemi?).
Pöljällä on varmasti ollut jo asutusta 1500-luvulla, jopa aiemminkin.
Verotus on tullut myöhemmin kuin asukkaat, savolaisten uumoillaan harrastaneen Pohjois-Savoon
siirtymistä ihan oma-aloitteisesti ennen Klementti-kirjurin aikaa tai Kustaa
Vaasan komentoja.
Pääasiallisena elantona oli kaski, kalastus ja eränkäynti. Järvien rantamat
asutettiin ensin, sillä kalastus antoi turvaa huonoinakin satovuosina.
Kaskeamiselle otollisia olivat korkeiden mäkien etelärinteet, joissa kaskiruis
oli paremmin turvassa hallalta.
Kun isojakoa alettiin 1700-luvun lopulla valmistella, Pöljällä oli
talollisina Väänäsiä, Miettisiä, Savolaisia, Kejosia ja Toivasia. Väänäset
olivat kylän nuoria asukkaita, he olivat muuttaneet Kehvolta 1740-luvulla. Lisäksi kylällä oli puustelli, jota lampuodit hoitivat. Kylän väkiluku oli kasvanut, tiloilla oli torppareita ja muuta työväkeä.
Päätilojen yhteyteen oli perustettu uusia taloja. Isojako erotti nyt talot
itsenäisiksi. Tosin prosessi näyttää olleen huomattavan hidas, asiakirjoissakin
vanha numerointi säilyy pitkälle 1800-luvulle.
Kejoset asuttivat tilaa numero 3 Pöljällä. 1700-luvun lopussa isännyyttä
pitivät Risto Kejonen (1741-1791), Olli Kejonen (1752-1790) ja Heikki Kejonen
(1761-1791) ja Jaakko Kejonen (1755-1810). Kuten kuolinvuosista huomaa, kolme
talon vanhaa isäntää kuoli yhtenä ryppäänä. Risto ja Olli kuolivat kuumeeseen, Heikin kuolinsyy jäi avoimeksi.
Ollin ja Riston perillisten tilat arvioitiin isojakokokouksissa huonosti
hoidetuiksi, talot rappeutuneiksi ja pellot hoitamattomiksi. Se teki heistä
heikkoja neuvotteluissa, joissa ahtaalta Kevättömän ja Pöljäjärven alueelta
sekä Pulasteen niemeltä piti valita talo, joka muuttaa talouskeskuksensa
paikkaa. Valinta kohdistui Kejosten pytinkeihin ja peltoihin.
Isojakotoimitus oli aloitettu Pöljällä pohjoispuolen taloista jo 1785.
Tieto isojaosta ja sen seurauksista on voinut vaikuttaa eteläisen jakokunnan
talollisten intoon hoitaa peltojaan tai tilan rakennuksia, koska ne olivat
mahdollisesti joutumassa toisten omistukseen.
 |
| Kuva Jouni Kiimalainen |
1700-luvun valtio, ”kruunu” ei suinkaan kohdistanut tukitoimia niihin,
jotka olivat heikoilla. Isojaossa oli tarkoitus tehostaa maanviljelyä, mutta
keskeinen tavoite oli myös kruunun verotulojen kasvattaminen. Nyt maat
mitattiin tarkemmin, takapellot ja niitytkin huomioitiin. Talolliset saivat
isot maa-alueet henkilökohtaisesti verotettavaksi. Verotaakan on osoitettu
kasvaneen merkittävästi.
Ennen isojakoa kuolleen Risto Kejosen perunkirjoitus toimitettiin hänen
kotonaan Pöljällä 15.1.1792. Uskottuina miehinä toimivat Gabriel Toivanen ja
Risto Skopa. Paikalla olivat vainajan leski Helena Miettinen, tytär Anna
Kejosta edusti hänen miehensä Pekka Ruotsalainen, lapset Matti, Pekka, Risto ja
Adam Johan. Tytär Maria Kejosta edusti Lauri Miettinen.
Kejosen tilan arvo oli 100 riikintaalaria. Irtaimen omaisuuden arvo oli
hyvin vaatimaton, Tilalla oli ruuna, neljä lypsävää lehmää, kaksi sikaa ja
viisi lammasta. Tilan, eläinten ja muun irtaimen arvo oli vaatimaton 150
riikintaalaria. Tilan ongelmien pitkäkestoisuudesta kertonee lista Riston
veloista.
Suurimmat velat hänellä oli Olli Kejoselle, Jaakko Kejoselle, Ivar
Savolaiselle ja Adam Miettiselle, kullekin noin 16 riikintaalaria. Lisäksi oli
pikkuvippejä muiltakin Miettisiltä, Savolaisilta ja Toivasilta. Myös Väänäset
olivat lainanneet rahaa Ristolle. Kaikkien velkojen kokonaissumma oli 132
riikintaalaria. Kylän keskinäisten velkojen verkosto on sittemmin tuttu
1800-luvun tuomiokirjoista.
Risto Kejosen tilan rakennuksista ja pelloista saa yksityiskohtaisemman
kuvan isojakoasiakirjasta 27.6.1795. Riston pojan, Matti Kejosen (s.1773)
isännyyteen siirtyneen tilan pihapiirissä Pulasteenniemellä oli asuinrakennuksena
kaksi savupirttiä vastakkain, joiden välissä oli porstua. Lisäksi oli lampola,
talli, savusauna, aitta, heinälato ja kota. Näistä asuinrakennusta pidettiin
niin huonoina, että sitä ei kannattanut siirtää.
Pihapeltoja oli 12 tynnyrinalaa, joista 5 oli joltisenkin kunnossa, mutta
loput pellot olivat hoitamattomina nurmettuneet. On muistettava, että
1700-luvulla Pöljälläkin harjoitettiin vielä voimaperäistä kaskiviljelyä.
Riston tilan kiinteistöjen ja pellon arvoksi laskettiin 68 riikintaalaria ja 32
killinkiä. Eli Riston kuoleman jälkeen tilan talous ei ollut kohentunut.
Isojakoasiakirjoista selviää, että Olli Kejosen perilliset ja Matti Kejonen
(eli Riston perilliset) määrättiin muuttamaan talousrakennuksensa Hoikanjoen
rantamille. Tällä hetkellä en tiedä, milloin tämä heidän vastustamansa muutos
oikeasti toteutui. 1800-luvuln lopulta tunnetaan sitten Ollila (5) ja Rissala
(4) ”Hoikanrandamilta”, mutta elo näyttäisi jatkuneen entisillä paikoilla pitkään.
Kiinnostava yksityiskohta on, että isojaossa syntyi Pöljän pohjoiseen
jakokuntaan uusi tila, Laurila, jonka lampuotina 1800-luvun puolella esiintyy
Ivar Savolainen. Näyttää siltä, että Kejosten muutto Pöljänjärven rannasta on
neuvoteltu uusiksi. Ivar Savolainen on ottanut Pohjolanmäen kaskimaat
viljelykseen. Tämä Pöljän pohjoisen jakokunnan liikamaista muodostettu tila
näkyy numerona 8 henkikirjoissa, sittemmin se tunnetaan numerolla 22. Ensimmäinen
tilan lampuoti oli Matti Takkunen jo 1780-luvulla.
.JPG) |
| Kuva Jouni Kiimalainen |
Suomen sota vaikutti Pöljän kylän asukkaisiin raskaasti. Kejosen perheen
menetyksiä voi tarkastella heidän esittämiään vahinkoilmoituksista 1809 Kuopion
käräjäjillä. Matti Kejonen oli ilmoituksensa mukaan menettänyt hevosen, lehmän,
hiehon, heinää, sianlihaa, humalaa, kärryt, kannun viinaa ja kokonaisen
vaateaitan vaatteineen. Menetysten arvoksi hän vannoi 411 riikintaalaria eli
varsin huomattavan summan. Vain Lauri Miettisen korvausanomus Pöljällä oli
suurempi, 524 riikintaalaria.
Pöljän talot sijaitsivat nauhana Kuopio-Iisalmi tien varrella, helposti
tavoitettavana. Kaikista taloista oli varmasti viety jotain, Jaakko Kejoselta
195 riikintaalarin menetykset ja Aatu Kejoselta 50 riikintaalarin arvosta
heinää. Vahinkoilmoituksista on sanottu, että ne lienevät luotettavia. Kovin
paljoa käräjillä ei voinut liioitella, kun vala velvoitti ja lautamiehet varsin
tarkkaan paikkakunnan olosuhteet tunsivat.
Sota ei merkinnyt pelkästään aineellisia menetyksiä. Kun eversti Sandelsin
joukot pitivät Toivalassa venäläisiä Kuopion puolella kesän 1808, suurimmat
tappiot syntyivät kotirintamalla. Lisääntynyt liikenne ja sotilaiden
majoittaminen ahtaissa pirteissä loivat otolliset olosuhteet tautien
leviämiselle.
Vuonna 1808 Pöljän kylällä kuoli Maaningan kirkonkirjojen mukaan 25
ihmistä. Kaikki kuolleet eivät sotavuonna tulleet kirjattua, koska ihmisiä
menehtyi pakomatkoilla. Vuoden alussa kuolivat lapset, loppuvuodesta nuoret
aikuiset. Isorokko ja erilaiset kuumesairaudet, erityisesti pilkkukuume vei
hautaan. Normaali kuolleisuus kylällä oli tuolloin noin 10 henkilöä vuodessa.
Matti Kejosen puoliso Maria Karhunen ja heidän pienokaisensa Loviisa
Kejonen kuolivat maaliskuussa 1809 pilkkukuumeeseen. Myös Aatu Kejosen puoliso
Saara Stina Savolainen kuoli jo 1810 keuhkotautiin. Molemmat miehet solmivat
uudet avioliitot, Aatu meni naimisiin Anna Liisa Karhusen kanssa 1812 ja Matti Brita
Jäppisen kanssa 1813. Matin uusi puoliso kuoli kuitenkin jo seuraavana vuonna.
Vuodelta 1815 on säilynyt Matti Kejosen käräjäoikeudessa vahvistama lupa: ”Minä
alakirjoittaja olen veljeni lähettänyt myymään tämänvuotista voita Uleäboriin,
tämä on tilain 3 ja 5 voita ja että tämä velejeni Crister saa kulkia vapaasti
etes ja takaisin. Pöljällä 28.9.1815. Irtolaislainsäädäntö sitoi
palkolliset tiukasti vuosisopimuksiinsa ja kauppa oli keskitetty kaupunkeihin.
Todistuksella varmistettiin, ettei Risto joutuisi hankaluuksiin matkalla.
Risto Kejonen myi osuutensa Kejosten tiloihin 3 ja 5 Pöljällä vuonna 1815.
Ostajina veljet Matti, Pekka ja Aatu. Talon 5 Kejoset olivat ostaneet Johan
Toivaselta 27.7.1810 päivätyllä kauppakirjalla.
Aatu Kejonen joutui käräjille syksyllä 1815, koska hän oli markkina-aikaan Kuopiossa palannut rahapelejä kestikievarissa. Hän itse väitti kyseessä olleen vain leikki ja huvitus, mutta oikeus määräsi hänet kuitenkin maksamaan sakkoja 20 riikintaalaria. Olisiko Aatu valittanut tuomiosta, sillä rippikirjassa tuomiosta ei ole mainintaa? Peliringissä oli ollut myös säätyläisiä, joten Aatu ihmetteli oikeudessa, miksi yksinkertaista talonpoikaa rangaistaan?
Aatu Kejonen maksoi sisarilleen Anna Marialle ja Brita Kristiinalle 17.11.
1815 95 riikintaalaria heidän perintöosuuttaan tilasta 3 Pöljällä. Aatu Kejosessa kiinnittää huomiota, että pelituomioiden ohella liikutteli varsin
suuria summia velkakirjoilla. Hän kuoli 14.4.1832 Oulussa vilustumiseen. Hän
oli siellä urakoimassa kirkon rakentamista.
Aatulla ja Anna Liisa Karhusella olivat lapset Albertina (s. 1814),
Wilhelmiina (1819), Loviisa (1821), Anna Liisa (1823), Johan Wilhelm (1825) ja
Hedvid Maria (1826).
 |
| Knuutilan (nyk. Lintuniemen) kalliolta näkymä vanhan Kuopio- Iisalmi tien yli Pöljänjärvelle. |
Lähteet
Pöljän
eteläisen jakokunnan isojakoasiakirjat 1794-1810. Tekijän hallussa
paperikopioina.
Pöljän kylä sodan jaloissa 1808-09
Kuopion käräjäkunnan tuomiokirjat, KO: a19, sivu 637 https://tuomiokirjat.kansallisarkisto.fi/documents/851101/pages/637?t=Kejonen
Kuopio maaseurakunta rippikirja 1805-1812 (AP_II I Aa:14) Sivu 185 Pöljä;
SSHY
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=46674&pnum=185
/ Viitattu 26.08.2024
Maaninka kuolleet 1807-1842 (AP I F:2)
; SSHY
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=40760&pnum=19
/ Viitattu 26.08.2024
Kuopio maaseurakunta rippikirja 1812-1819 (AP_II I Aa:17) Sivu 125 Pölljä;
SSHY
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=46710&pnum=125
/ Viitattu 26.08.2024
Voikauppa-asiakirja 1815 https://files.transkribus.eu/iiif/2/AJAIFBVWXWMZLVMBWBYAJMKM/full/full/0/default.jpg
Kuopio maaseurakunta lastenkirja 1769-1785 (TK1640 II
A:6) Sivu 547 Pöljä ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=13227&pnum=285 /
Viitattu
Kuopio
maaseurakunta rippikirja 1813-1819 (TK1628_II) Sivu 120 Pölljä 3, Keijoin
; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8602&pnum=131 / Viitattu 26.08.202426.08.2024
Risto Kejosen
perunkirja Pien-Savon tk perukirjoja 1760-1801 (ES3565 Kuopio 70); SSHY
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=15872&pnum=180
/ Viitattu 27.08.2024
Maaninka rippikirja 1832-1842
(TK1203 I Aa:10) Sivu 315 Pöljä 4 Ristola ; SSHY http://www.digiarkisto.org/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8519&pnum=333 / Viitattu 15.12.2023
Kuopio maaseurakunta lastenkirja 1823-1831 (TK1643_II II
A12:6) Sivu 846 Pöljä 3 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=14103&pnum=96 /
Viitattu 27.08.2024
Jaana Luttinen,
”Mitä mielestä tuntui, ei arvaa kukkaan”. Sodan kuormittavuus ja
kriisinkestävyys Iisalmen pitäjän kotitalouksissa 1800-luvun ensimmäisinä
vuosikymmeninä. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/65915
Ojala &Turunen
(toim.) Uudisraivaajien maa – Ylä-Savon asutus ja elämisen ehdot https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/96272
Kaija
Kainulainen, Kejosia Pöljällä, tekijän hallussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti