Kohtalokas kaupunkimatka Kasurilan miehillä

 

Näkymä Kuopiosta, 1820-luku.
Historian kuvakokoelma, Museovirasto.

Talollisen vaimo Eva Sofia Leskinen teki ilmoituksen kruununnimismiehelle miehensä Adam Toivasen katoamisesta. Adam oli lähtenyt lauantaina 6. kesäkuuta 1857 Hakkaralan kylästä Kuopioon hoitamaan asioitaan. Adam Toivanen ei koskaan palannut kaupunkireissultaan kotiin, vaan hän katosi kuin tuhka tuuleen.

Adam Toivasen puoliso alkoi kysellä miehensä perään heti sunnuntaina, kun kaupunkimatkalaiset alkoivat palailla kotiin.

Viimeinen tieto Adam Toivasesta oli, että hän oli ollut Kuopion Koljonniemellä (nykyistä satama-aluetta) Hakkaraisen veljesten, Adamin ja Gustafin  kanssa. Varsinkin Gustaf Hakkaraisen ja Adam Toivasen sanottiin olleen vahvasti juovuksissa. Hakkaraiset myönsivät olleensa rannassa Toivasen kanssa, mutta kumpikin sanoi lähteneensä kaupunkikortteeriinsa illan aikana. Toivanen oli jäänyt nukkumaan päätään selväksi rannan makasiinien suojiin ulkosalle. Oli ollut lämmin, aurinkoinen kesäilta.

Leski ilmoitti katoamisesta ja rikosepäilyistään lääninviskaali Robert Strengille. Koko Kasurilan kylä kohisi katoamisesta. Eva Sofia Leskinen kovisteli Hakkaraisia, mutta heidän tarinansa pysyi samana. Adam kertoi lähteneensä puolen yön maissa rannasta kortteeriinsa, jolloin hänen veljensä Gustaf ja Adam Toivanen oli maanneet vierekkäin sammuneina rannalla. Miehensä katoamisesta suunniltaan ollut vaimo ei uskonut Hakkaraisten silitystä.

22.6. 1857 Kuopion raastuvanoikeudessa Leskinen syytti talollinen Gustaf Adolf Hakkaraista ja torppari Adam Hakkaraista miehensä murhasta. Alkoi oikeudenkäynti, joka kesti lokakuun lopulle 1857. Oikeus kuuli lähes 70 todistajaa, lopullinen ratkaisu saatiin Viipurin hovioikeudesta loppuvuodesta 1857.

Eva Sofia Leskinen kertoi miehellään olleen kaupunkiin lähtiessä lompakossa rahaa noin 19 ruplaa. Leskinen sanoi miehensä olleen perso viinalle, mutta ei silti uskonut hänen pelkkään humalaan ja laiturilta horjahtamiseen hukkuneen. Leskinen syytti Hakkaraisia siitä, että he olivat väkivalloin hukuttaneet Toivasen ja ottaneet häneltä rahat. Kaupunginviskaali Robert Streng oli aloittanut tutkinnan heti saatuaan katoamisesta tiedon.

Gustaf Adolf Hakkarainen oli syntynyt 17.5.1815 Kasurilassa, hänen puolisonsa oli Loviisa Ruuskanen. Adam Hakkarainen oli syntynyt 27.7 1817, hänen puolisonsa oli Aukustiina Miettinen. Hakkaraisen veljeksien isä oli Pekka Hakkarainen (1791-1853) ja äiti Loviisa Paavontytär Kasurinen (1792-1830). Hakkaraiset asuttivat tilaa Kasurila 6.

Kadoksissa oleva Adam Toivanen oli syntynyt 14.4.1821. Hänen kotitilansa oli Hakkarala 11. Nykyisin puhuttaisiin Harjamäen alueesta. Jutun käsittelyssä tuli selväksi, että näiden kylien väellä oli paljon yhteistä, eikä välimatka kylien välillä ollut pitkä. Adam Toivanen oli tullut samalla veneellä Adam Hakkaraisen kanssa Kuopioon.

Kuulusteluissa tuli ilmi, että Kasurilasta oli lähtenyt enemmänkin miehiä hoitamaan asioitaan kaupungissa. Osa meni veneellä, sen sijaan Gustaf Adolf Hakkarainen oli mennyt kievarikyydillä Kuopioon Toivalan ja Kelloniemen kautta ja asettunut tavalliseen kaupunkikortteeriinsa ajuri Pekka Jääskeläisen taloon.

Kaupunkimatka Kasurilasta saatettiin taivaltaa joko Kuopio-Iisalmi tietä, Räimän kautta vesireittiä tai sitten Siilinlahdelta suoraan venekyydillä perille asti. Kuopion satama sijaitsi Koljonniemen ja Tuhkaniemen alueella, jossa oli 1850-luvulla mylly ja viinanpolttimo. Oletettavasti niin Kasurilan kuin Hakkaralankin kylillä oli kirkkoveneet käytössä. Kasurilan miesten vene saapui Tuhkaniemeen (Kuopion satamaan) noin seitsemän aikaan aamulla.

Kun oikeutta istuttiin seuraavan kerran 14.7. ja 22.7. tilanne oli muuttunut. Adam Toivasen ruumis oli löytynyt järvestä 22.6. läheltä paikkaa, jossa hänet oli viimeksi nähty elossa. Heinäkuussa oikeudella siis käytettävissään ruumiinavauspöytäkirja. Kaupunginlääkäri Axel Erik Åkesson ei löytänyt vainajasta merkkejä väkivallasta, mutta Hakkaraisia vastaan esitettiin oikeudenkäynnin aikana raskaita todisteita.

Ilmaantui jopa todistajaa, joka kertoi nähneensä kolme miestä rannassa tilanteessa, jossa yhtä maassa maannutta miestä olisi lyöty. Silminnäkijä Pekka Koistinen oli kuitenkin 8-vuotias lapsi, joten häntä kuultiin oikeudessa, mutta valaa hän ei voinut vannoa valaa.

Rannassa oli myös miesjoukko, jotka olivat lastaamassa Iris-nimistä viljalotjaa. Heidänkin havaintonsa olivat ristiriitaisia, jonkinlaisia riitelyn ja avunhuudon havaintoja esitettiin, mutta ei mitään tarkkoja tietoja. Yksi todistaja oli kiinnittänyt huomioita humalaisten toikkarointiin satamalaiturilla. Se oli näyttänyt vaaralliselta ja hän oli kehottanut hiukan selvempää Adam Hakkaraista katsomaan ystäviensä perään. Adam Hakkarainen oli luvannutkin niin tehdä.

Adam Toivanen ja Gustaf Adolf Hakkarainen tapasivat toisiaan päivän aikaan kaupungilla. Murhenäytelmä sai alkunsa Moldakoffin leipäkojulla, jossa Gustaf Hakkarainen ehdotti paikalla olleille vietettäväksi hänen nimipäiväjuhliaan. Tätä ehdotusta oli kuulemassa myös Adam Hakkarainen ja Elias Laitinen. Adam Toivanen oli aiemmin hakenut kruununmakasiinista velaksi kylvöohraa, velkakirjaa todistivat Elias Laitinen ja Gustaf Hakkarainen. Laitinen oli Kasurilan kylän isäntiä.

Adam Toivanen oli heti innokkaasti mukana aatteessa ja toverukset menivät Bomanin tavara-aitalle ostamaan viinaa. Molemmat ostivat puoli korttelia rommia. Yksi kortteli on yli 3 litraa, joten annos oli reilu. Tämän jälkeen Hakkaraiset ja Toivanen kävelivät Koljonniemelle nauttimaan ilta-auringosta ja juomista. Miehet olivat olleet todistajien mukaan koko päivän selvin päin. Lisäksi minkäänlaista riitaa tai epäsopua Hakkaraisten ja Toivasen välillä ollut päivän aikana havaittu.

Talonpojilla oli viinankeitto-oikeus, mutta piinaa sai valmistaa neljä kuukautta vuoden alusta ja syyskuusta alkaen vuoden loppuun. Voi olla, että omat viinat oli jo kesäkuun alussa juotu, eikä uutta saanut polttaa. Olisiko rommi tehnyt tepposet miehille, sillä sanotaan, ettei kotipolttoinen ollut niin vahvaa kuin ammattilaisten valmistama viina?

Todistajien mukaan viimeiset kerrat, jolloin rannassa nähtiin kolme miestä elossa oli noin klo 11-12 aikaan yöllä. Myöhään yöllä oli liikkeellä Ingeborg Huuskonen, joka oli pessyt pyykkiä Koljonniemen vanhalla pesutuvalla. Hän kertoi kuulleensa rannassa huudettavan: ”Kiireesti tänne!” Todistaja ei kuitenkaan nähnyt mitään, mikä olisi huudon selittänyt. Johan Vepsäläinen oli liikkunut Tuhkaniemessä ja Koljonniemellä yöllä kolmen aikaan. Hän oli nähnyt jonkun nukkuvan peitettynä makasiinien välissä.

Kuopion satama. Ylhäällä oli Maljalahti, ensimmäinen niemi
Tuhkaniemi ja siitä alempana Koljonniemi. 1838.

Seuraavan kerran oikeutta istuttiin 10. elokuuta. Hakkaraisia vastaan esitettiin vielä edellistäkin kovempia todisteita. Katariina Räsänen kertoi olleensa menossa lauantai-iltana raatimies J.G. Rosénin taloon lähellä Koljonniemeä. Hän oli kuullut huudon. ”Ota rahat, mutta älä lyö!” Hän tunnisti oikeudessa rannassa olleet miehet Gustaf ja Adam Hakkaraiseksi. Myös Kasurilan kylässä kihisi ja kiehui murhasoppa. Oli löytynyt verinen nenäliina Gustaf Hakkaraisen pyykistä ja koko kylä laski Hakkaraisten rahankäyttöä kesän ajalta. Eikö hänellä ollutkin liikaa rahaa? Vaikuttaa siltä, että ainakin osa kyläläisistäkin oli kääntynyt Hakkaraisia vastaan.

Gustaf Hakkarainen oli jonkinlainen käräjämaakari, mutta asiat olivat tavallisia velkomusjuttuja, perintöriitoja. Voi kuitenkin sanoa, että hän oli keskimääräistä hanakampi hoitamaan asioita käräjien kautta. Vuosien varrella oli torppari Erkki Huuskosen kanssa ollut Honkamäen torpan hoidosta erimielisyyttä, talollinen Taavetti Savolaisen kanssa kovin tyhjänpäiväinen riita kasken joutopuista, jotka hän itse oli luvannut Savolaisen kerätä talteen. Äitipuolen, Reetta Kristiina Kinnusen syytinki oli jäänyt huonolle hoidolle.

Gustaf Hakkaraisen maineelle ikävin oli marraskuussa 1856 tapahtunut veljenpojan pahoinpitely. Asiaa käsiteltiin käräjillä keväällä 1857. Gustaf oli humalassa lyönyt Wilhelm Hakkaraista ilman ennakkovaroitusta suoraan naamaan, niin että veljenpoika oli mennyt tajuttomaksi. Gustaf ei tullut käräjille, joten asia oli kesken, kun alkoi oikeudenkäynnit Adam Toivasen katoamisesta. Epäilemättä Gustaf Hakkaraisella oli kylässä vihamiehiäkin. Hänen veljensä Adam ei esiinny tuomiokirjoissa ollenkaan.

Kuopion satama 1800-luvun loppupuolella.
Museovirasto.

Syyskuun istunnossa veljekset vangittiin ja vietiin Kuopion lääninvankilaan.

Käräjäoikeus piti avunhuutoja, riidan ääniä ja kahden epävarman silminnäkijän todistusta riittävä. Oikeus tuomitsi molemmat syytetyt kuolemaan. He olivat käräjäoikeuden mukaan aiheuttaneet Toivasen kuoleman rannassa ja laiturilla. Toivaselta ei löytynyt hänen punaista kukkaroaan ja rahoja, jolloin teon selityksenä oli ryöstö. Kuolemantuomioon kirjoitettiin komeasti, että kaulat katkaistaan, mutta Suomessa ei enää vuoden 1826 jälkeen oltu pantu toimeen kuolemantuomioita. Ne muutettiin karkotukseksi Siperiaan tai elinkautiseksi pakkotyöksi Suomessa.

Kaikki alioikeuksien vakavien rikosten asiat lähetettiin vielä hovioikeuksiin vahvistettaviksi. Tämä oikeusjuttu käsiteltiin Viipurin hovioikeudessa 20.11.1857. Hovioikeus piti Katariina Räsäsen todistusta epäluotettavana, eikä ottanut sitä huomioon. Lisäksi hovioikeus korosti ruumiinavauksen tehneen lääkärin lausuntoa, jossa ruumiissa ei ollut ulkoisen väkivallan merkkejä. Hovioikeus vapautti Hakkaraisen veljekset ryöstömurhasyytteestä.

Adam Toivaselta jäi lapset Adam (s.1844), Erik Johan (s.1850) ja Henrik (s.1851) sekä leski Eva Sofia. Hän oli Adamin toinen vaimo. Gustaf Adolf Hakkarainen kuoli 23.3.1860. Hänen vaimonsa Loviisa Ruuskanen muutti Nilsiään 19.7.1860. Hänelle jäi neljä alle 10-vuotiasta lasta hoidettavaksi, Karoliina (1853), Aaro (1855), Lovisa (1858) ja Paul (1859).

 

Lähteet:

Kuopion raastuvanoikeuden varsinaisasiain pöytäkirjat 1857 22.6. 13.6. 22.7. 10.8. 14.9. 24.10. Ca:40 JMA

Viipurin hovioikeuden arkisto Dbc:21 Alistettujen asioiden päätöstaltiot (1857-1857)