 |
| Kalannin kirkon alttarikaappi. Saatana oli hyvin konkreettisesti läsnä 1600-luvunihmisen elämässä. Museovirasto |
Kristinuskon rinnalla kansan keskuudessa eli pitkään vanha uskomusmaailma, kansanusko. Sen yhtenä piirteenä oli usko tietäjiin, joilla on pääsy salaiseen tietoon, toisiin maailmoihin. Kansan käsityksen mukaan oli olemassa ihmisiä, jotka pystyivät hallitsemaan salattuja voimia. He pystyivät parantamaan, tekemään sairaksi tai muuten vahingoittamaan niin ihmisiä kuin eläimiä. Heiltä kysyttiin kadonneiden tavaroiden olinpaikkoja ja pyydettiin ratkomaan rikoksia.
 |
| Puuhun kaiverrettu ihmishahmo. Trakoitus on ollut vahingoittaa ihmistä. Kuva 1900-luvun alusta. Turtola. Museovirasto |
Kirkon vahvistumisen myötä kansan uskomuksiin alettiin puuttua ankarammin, 1600-luvulla puhutaan ns. noitavainoista. Kansan turvautuminen taikakeinoihin oli saatava loppumaan. Aikakauden ihmisten uskomuksiin on mahdollista löytää tietoa tuomiokirjoista, sillä tietäjät eli noidat joutuivat yhä useammin vastaamaan oikeudessa tekemisistään. Savon osalta on sanottava, ettei täällä varsinaisia noitavainoja ollut. Kirkko ja maallinen oikeus tarttuivat kuitenkin ilmiantoihin ja omiin havaintoihinsa ja veivät asioita käräjille.
Kerron ohessa muutamia tapauksia Savosta.
Kaukainen esi-isäni Kuopion pitäjän henkikirjoittaja Elias Samuelinpoika Paldanius kuoli asiakirjojen mukaan ”kiroukseen” vuonna 1686. Hänen kuoilemansa jälkeen Lauri Kauppinen Maaningalta oli maininnut miesten juopotteluillassa Tavinsalmella: ”Olipas Lapin noidan sana totta, ettei hän söisi uuden sadon ruista”. Lauri kauppinen oli ollut vastikään Paltamossa, omien sanojensa mukaan katselemassa uusia asuinsijoja. Lapilla Kauppinen viittasi siis tuohon matkaansa.
Keskustelussa sattui olemaan paikalla myös nimismies Samuel Cajanus, joka tarttui Kauppisen puheisiin. Oliko tämä pyytänyt Lapin noitaa taikomaan Paldaniuksen sairaaksi? Paldanius oli sairastunut yhtäkkiä, hän oli saanut ”piston korviinsa” ja kuollut.
Lauri Kauppisella tiedettiin olleen vanhoja kaunoja henkikirjoittajaa kohtaan. Paldanius oli laittanut Kauppisenvuonna 1683 rautoihin, koska hän ei ollut suostunut maksamaan henkiverojaan. Kohtelu oli käynyt kovasti Laurin kunnian päälle. Kerrotaan hänen sanoneen, että ”koskaan et enää minua rautoihin laita”. Kaikenlaiset noitakeinot vahingoittamistarkoituksessa hän kiisti.
Tämä asia siirrettiin seuraaville käräjille, mutta ei enää tule esille jatkossa, joten todisteita Kauppisen käyttämistä noitakeinoista ei liene löytynyt. Huomiota kuitenkin kiinnittää, että kaikki asiaa käsittelevät pitivät aivan mahdollisena sitä, että Lapin noita olisi maksusta taikonut Paldaniuksen hengiltä.
Kuopion papistolla riitti 1600-luvulla kauhisteltavaa kansan tavoissa. Rahvas vietti pakanallisia juhlapäiviä perinteisin menoin ihan yleisesti, erityisesti keksri syöminkeineen ja juominkeineen jatkui elävänä perinteenä. Syksyn juhlalla varmistettiin seuraavan vuoden sadon onnistuminen. Juhlaan liittyi lammasuhri, jossa isännän teurastama lammas keitettiin ja syötiin navetassa ja luut heitettiin illalla ulos ovesta.
Karjaonnea tavoitteli myös Rissalan kylältä Matti Tuomaanpoika Rissanen, joka sytytti kynttilän reen vierellä kynnttilän, jonka sitten vei kirkkoon ja alttarille. Käytökseen oli kiinnitetty huomioita ja hänet haastettiin käräjille taikakeinojen harjoittamisesta. Hän ei osannut pitää tätä mitenkään vääränä, sillä tarkoitus oli ollut lisätä hänen karjaonneaan tulevana vuonna. Samoin kansa toi mieluummin rahaa alttarille kuin kolehtihaaviin. Toiminta muistutti uhraamista, josta papisto koetti opettaa pois. Koska Rissanen ei ollut tunnettu noitakeinojen käyttäjä, hänet vapautettiin käräjillä syytteistä.
 |
| Puusta veistetty, sisältä koverrettu pieni ruumisarkku, jonka kansi kiinnitetty yläpäästä yhdellä, alapäästä kahdella rautanaulalla. Sisällä sammakon jäännökset. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. |
Karvasalmelta kotoisin ollut Marketta Vilpuntytär Halotar ja punnonmäkeläinen Marketta piispatar olivat jättäneet pellavakankaisen uhrinyytin kirkolle, nyytissä oli heinää ja villoja. Tiedetään, että kirkolle tuotiin oravannahkoja yms. uhraamistarkoituksessa. Tunnettuja ovat myös Kuopion kirkon rakenteista löydetyt pikkuruiset arkut, joissa on sisällä sammakon jäänteet. Kirkkorakennukseeen ja kirkonmenoihin liittyi voimia, joita sitten lepyteltiin tai kiitettiin uhreilla. Voi kyllä hyvin kuvitella, että kirkonmenot ehtoollisineen ovat muistuttaneet osalle kirkkokansasta tietäjien loitsimista.
Tuomas Tuomaanpoika Silvennoinen Sulkavajärven kylästo, Iisalmen pitäjästä oli sotilaskarkuri. Hän oli palvellut aikansa Käkisalmessa ja Tanskan sodassa. Kun hänen komppaniaansa ryhdyttiin valmistelemaan lähtemään Saksaan, Silvennoinen jätti tulematta katselmukseen ja palasi kotikylälleen asumaan. Hän oli mielestään tehnyt jo osuutensa.
Kruunu katsoi hänet kuitenkin karkuriksi, hänet pidätettiin 1637 ja 1640, mutta hänen onnistui karata molemmilla kerroilla. Vuonna 1640 karatessaan Käkisalmen varuskunnasta Silvennoinen tappoi kirveenlyönnillä luutnantti Olli Paavalinpoika Schmidtin. Silvennoinen joutui vasta elokuussa 1644 teostaan tuomiolle. Hänet saatiin kiinni Matti Partasen talosta pitkällisen kamppailun jälkeen. Silvennoinen mm. piiloutui lampolaan, joka jouduttiin polttamaan, että hänet saatiin sieltä pois.
Silvennoisen sanottiin osaavan loitsua, seisauttaa verenvuodon ja hiljentää metsän linnut. Lukuisat karkaamiset ovat varmaan vain lisänneet hänen mainettaan noitana. Ehkäpä lampolan polttaminen viittasi siihen, sotilaat pelkäsivät kirveen lisäksi Silvennoisen noitataitoja. Oli miten oli, nyt Silvennoinen oli jäänyt kiinni ja joutunut Iisalmen käräjille tuomittavaksi. Silvennoinen katsoi, että hän ei ollut sotilaskarkuri, vaan oli jo suorittanut palvelusaikansa. Kuitenkin tällaiset sotilaat voitiin kutsua uudelleen palvelukseen. Toisaalta hän perusteli kirveenlyöntiään itsepuolustuksella.
Oikeus katsoi hänen ansaitsevan kuoilemantuomion, joka sitten lähetettiin hovioikeuteen vahvistettavaksi. Väinö Holopaisen tutkimusten mukaan Tuomas Tuomaanpoika Silvennoinen Sulkavan kylältä on Iisalmen pitäjän ruodutusluetteloissa vielä vuonna 1649. Onko kyseessä täysnimikaima, vai jättikö hovioikeus Silvennoisen tuomitsematta? Vai tekikö Tuomas taian?
 |
| Vammanpesu. Parantaja käyttää tässä tiettyjä kasveja ja hakee vedenkin omasta lähteestä. Kuva Ahti Rytkönen, Savupirttien kansaa. |
Saloheimo, Savon historia II, Savo suurvallan valjaissa 1617-1721
Nenonen & Keränen, Synnin palkka on kuolema, suomalaiset noidat ja noitavainot 1500-1700-luvulla
https://www.rajapuro.net/savorl/iisalmi/iisalmi_rls_1648.html#s31
Pien-Savon tuomiokunnan tuomiokirjat, KO a:2 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1643-1648), tiedosto 183
Pien-Savon tuomiokunnan tuomiokirjat, KO a:4 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1683-1688), tiedosto 422
Pien-Savon tuomiokunnan tuomiokirjat, KO a:4 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1689-1693), tiedosto 35
Elias Samuelinpoika Paldanius Genissä https://www.geni.com/people/Elias-Paldanius/6000000013485158040
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti