Rakas, kultainen Pääskynen!

Anna Ollikainen 1921.

Anna Ollikaista (1905-1992) ei tarvinnut kahdesti pyytää, kun oli postinhaun aika. Reipas tyttö karautti  kilpaa junan kanssa pysäkille. Anna oli innokas kirjeiden kirjoittaja ja lehtien lukija. Ollikkalassa luettiin useita lehtiä: Savo, Yhteishyvä, Koti, Hengellinen kuukausilehti ainakin tulivat. Annalle tärkein oli Pääskynen, kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyvä lasten lehti.

”Kerran, kun veljeni katselivat Pääskystä, sanoin, että siinä on nimeni. Silloinkos pojat ihmettelemään;  onko se eri kielellä, onko se nimilapussa, missä se on y.m. Oli siinä touhua ja kyselyä, kun sitä etsittiin. Eivätkä he löytäneet, enkä minäkään sitä sanonut. Jos toiset tietävät salanimen, ei siinä olisi mitään jännittävää, niin kuin nyt. Luen naurussa suin Pääskystäni ajatellen: ”Voi teitä miekkoset, jospa tietäisitte, mitä tässä lehdessä on, niin ettepä varmaankaan oleilisi noin vain rauhassa ja levossa.”

Näin  15-vuotias Anna Ollikainen kirjoitti lastenlehti Pääskysen maaliskuun numerossa 1921. Päiväkirjassaan Anna mainitsi uskollisesti lähes joka kerta Pääskysen tulon. Se ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa ja oli aikanaan hyvin suosittu lasten ja nuorten lehti. Sitä toimittivat 1920-luvun alussa Helmi Krohn ja Arvid Lydecken. Kuvittajana oli mm. Rudolf Koivu.

”Oi sitä suurta ilon hetkeä, jolloin Pääsky saapuu! En saa rauhaa ennen kuin luen sen! Kuumeisella kiireellä leikkaan lehdet auki ja – etsin onko siinä vastauksiani!  Sitten luen muut vastaukset ja Pipon, sillä se on hirveän jännittävä!”

Lehden suosituin osasto oli  Kysymyksiä ja vastauksia -palsta. ”Mihin maahan mieluiten matkustaisit ja miksi?   Mikä historian vuosiluku pysyy aina mielessäsi? Mistä eniten maailmassa pidät?”  Lukijat lähettivät kysymyksiä lehdelle, joka julkaisi ne. Lapset ympäri Suomen lähettivät vastauksia kysymyksiin. Pääskysen levikki oli parhaimmillaan noin 6000. Annasta oli jännittävää odottaa lehteä, jossa  oli  hänen kirjoittamaansa  kysymykseen jopa kymmeniä vastauksia toisilta nuorilta. Lapset ja nuoret kirjoittivat nimimerkillä. Annan nimimerkki oli ”Riemu”.

Mitä Anna vastasi?

”Hirveän mielelläni matkustaisin kaikkiin maihin, vaan ehkä mieluimmin Tanskaan. Siellä oppisin oikeaa karjan- ja puutarhanhoitoa. Tutustuisin myös kansanopistoihin. Aion näet käydä sen noin kahden vuoden päästä.

Mieluimmin olisin reipas karjatyttö Norjan tuntureilla tai iloinen lammaspaimen ihanassa Italiassa! Sillä luulen, että he ovat onnellisempia kuin monet rikkaat ja kuuluisat ihmiset, joilla on tuhansia pikku huolia!

Eniten pidän kodistani. Sillä onhan siellä paitsi ihmisiä, myöskin nuo rakkaat hevoset, lehmät y.m. Ja kukapa voineekaan luetella kaikkia kodin ihanuuksia. Sillä: jos koti oisi köyhäkin, se asunto on suloisin…

Vaikeinta maailmassa on itsensä voittaminen. Sillä usein tuo mahtava ”minä” voittaa ja saa ihmisen tekemään sitä, mikä ei ole oikein.

Varhaisin muistoni on, kun olin 3 v. vanha ja poljin jalkani rautanaulaan. Siihen tuli verenmyrkytys ja lääkäri leikkeli sitä – aikoipa ottaa koko jalankin pois! Onneksi jalkani parantui hyvän lääkärini hoidossa ja suuri arpi jäi vain muistoksi siitä.”

Meillä on joitakin vanhoja esineitä. ”Könni” on ollut meillä noin 80 v. Raamattu on 60 vuotias järeä, nahka- ja lautakantinen kirja. Kahvimylly on 30 v. Pellosta löydetyt rahat ovat vuosilta 1798 ja 1818.

Jos voisin, niin laittaisin unelmieni mökin kauniille koivikkorannalle ja ottaisin hänetkin siihen. Sitten me kaksi iloista huliviliä kirjoittelisimme yhdessä Pääskyseen.

En ole vielä päättänyt, miksi rupean – aika sen näyttäköön. Mutta tiedätkös, Caritas, aioin tulla hirveän viisaaksi.

Pääskynen oli opettavainen lehti. Siinä julkaistiin lapsille ja nuorille sopivaksi katsottuja satuja ja tarinoita.  Lisäksi lehti julkaisi lukijoiden kuvia, enimmäkseen muotokuvia ja tunnelmapaloja kotoa lasten leikeistä. Oheisen kuvan Ollikkalan lapsista Anna lähetti 1921 Pääskyseen.

Kalle, Vilho, Anna, Liisa ja Mari Ollikainen 1921.

Melkein kaikissa lehden numeroissa oli lukijoiden vastauksia ja kysymyksiä. Lisäksi lehdessä oli kirjeenvaihtopalsta.  Anna kertoo usein päiväkirjassaan lähetetyistä ja saaduista kirjeistä.

”Keneenkä ”Pääskysen ystävään” tunnet eniten mieltymystä?” Joskus kysymyksistä näkyi suoraan nuorten viaton flirtti! Riemukin sai kannatusta seuraavassa lehdessä. Nuorten vastauksista heijastui tietysti myös lehden linja. Kaikkea ei julkaistu, toimitus laittoi ”tiikerin” kitaan osan lukijoiden postista.

Lapset miettivät, mikä olisi paras keksintö. ”Astianpesukone. Syöminenkin olisi hauskaa, mutta kun sen jälkeen tulee tuo iankaikkinen astioiden pesu ja pyyhkiminen.” ”Puuttuu se, että näkisi telefoonista kenen kanssa puhuu.” ”Se että läksyt menisivät sähköllä päähän.” ”Ihmeellinen lentokone, jolla pääsisi kuuhun.”  Näistähän kaikki on toteutunut. Tai ainakin läksyjen luullaan hoituvan nykyisin noin? Ajan arvoista kertoo se, että nimimerkki  Hakkri Iiro toivoi, että keksittäisiin ”sellainen kone, joka tekisi kaikki neekeriparat yhdellä pyyhkäisyllä valkoiseksi.”

Nimimerkki Riemun kommentit vähenivät vuoden 1923 lehdissä lähes olemattomiin. Ehkä 17-vuotiaana lehti alkoi jo tuntua hänestä liian lapselliselta. Lapsuus ja nuoruus käsitettiin kuitenkin vielä sata vuotta sitten eri tavalla. Oikeastaan käsite ”nuori” oli vielä keksimättä eikä harrastukset, pukeutuminen tai kuluttaminen ollut kovinkaan erilaista eri ikäisillä ihmisillä.

Pääskynen oli yksi tapa Annalle olla yhteydessä toisiin nuoriin ja saada tietoa ja viihdettä. Vaikka Pöljän kylä oli kaukana suurten kaupunkien sykkeestä, tulivat ajan aatteet ja ideat nopeasti  maaseudullekin. Anna Ollikainen teki elämäntyönsä maatalouden kerhoneuvojana. 

Lähteet: Anna Ollikaisen päiväkirjat 1920-22. Siilinjärven kotiseutuarkisto. Pääskynen 1920-23.