Anna Ollikainen 1921. |
Anna Ollikaista (1905-1992) ei tarvinnut kahdesti pyytää,
kun oli postinhaun aika. Reipas tyttö karautti
kilpaa junan kanssa pysäkille. Anna oli innokas kirjeiden kirjoittaja ja lehtien lukija. Ollikkalassa
luettiin useita lehtiä: Savo, Yhteishyvä, Koti, Hengellinen kuukausilehti
ainakin tulivat. Annalle tärkein oli Pääskynen, kaksi kertaa kuukaudessa
ilmestyvä lasten lehti.
”Kerran, kun veljeni
katselivat Pääskystä, sanoin, että siinä on nimeni. Silloinkos pojat
ihmettelemään; onko se eri kielellä,
onko se nimilapussa, missä se on y.m. Oli siinä touhua ja kyselyä, kun sitä
etsittiin. Eivätkä he löytäneet, enkä minäkään sitä sanonut. Jos toiset
tietävät salanimen, ei siinä olisi mitään jännittävää, niin kuin nyt. Luen
naurussa suin Pääskystäni ajatellen: ”Voi teitä miekkoset, jospa tietäisitte,
mitä tässä lehdessä on, niin ettepä varmaankaan oleilisi noin vain rauhassa ja
levossa.”
Näin 15-vuotias Anna
Ollikainen kirjoitti lastenlehti Pääskysen maaliskuun numerossa 1921. Päiväkirjassaan
Anna mainitsi uskollisesti lähes joka kerta Pääskysen tulon. Se ilmestyi kaksi
kertaa kuukaudessa ja oli aikanaan hyvin suosittu lasten ja nuorten lehti. Sitä
toimittivat 1920-luvun alussa Helmi Krohn ja Arvid Lydecken. Kuvittajana oli
mm. Rudolf Koivu.
”Oi sitä suurta ilon
hetkeä, jolloin Pääsky saapuu! En saa rauhaa ennen kuin luen sen! Kuumeisella
kiireellä leikkaan lehdet auki ja – etsin onko siinä vastauksiani! Sitten luen muut vastaukset ja Pipon, sillä
se on hirveän jännittävä!”
Lehden suosituin osasto oli Kysymyksiä ja vastauksia -palsta. ”Mihin maahan mieluiten matkustaisit ja
miksi? Mikä historian vuosiluku pysyy aina
mielessäsi? Mistä eniten maailmassa pidät?”
Lukijat lähettivät kysymyksiä lehdelle, joka julkaisi ne. Lapset ympäri
Suomen lähettivät vastauksia kysymyksiin. Pääskysen levikki oli parhaimmillaan
noin 6000. Annasta oli jännittävää odottaa lehteä, jossa oli hänen kirjoittamaansa kysymykseen jopa kymmeniä vastauksia toisilta
nuorilta. Lapset ja nuoret kirjoittivat nimimerkillä. Annan nimimerkki oli
”Riemu”.
Mitä Anna vastasi?
”Hirveän mielelläni matkustaisin kaikkiin maihin, vaan ehkä mieluimmin
Tanskaan. Siellä oppisin oikeaa karjan- ja puutarhanhoitoa. Tutustuisin myös
kansanopistoihin. Aion näet käydä sen noin kahden vuoden päästä.
Mieluimmin olisin reipas karjatyttö Norjan
tuntureilla tai iloinen lammaspaimen ihanassa Italiassa! Sillä luulen, että he
ovat onnellisempia kuin monet rikkaat ja kuuluisat ihmiset, joilla on tuhansia
pikku huolia!
Eniten pidän kodistani.
Sillä onhan siellä paitsi ihmisiä, myöskin nuo rakkaat hevoset, lehmät y.m. Ja
kukapa voineekaan luetella kaikkia kodin ihanuuksia. Sillä: jos koti oisi
köyhäkin, se asunto on suloisin…
Vaikeinta maailmassa
on itsensä voittaminen. Sillä usein tuo mahtava ”minä” voittaa ja saa ihmisen
tekemään sitä, mikä ei ole oikein.
Varhaisin muistoni on, kun olin 3 v. vanha ja
poljin jalkani rautanaulaan. Siihen tuli verenmyrkytys ja lääkäri leikkeli sitä
– aikoipa ottaa koko jalankin pois! Onneksi jalkani parantui hyvän lääkärini
hoidossa ja suuri arpi jäi vain muistoksi siitä.”
Meillä on joitakin
vanhoja esineitä. ”Könni” on ollut meillä noin 80 v. Raamattu on 60 vuotias
järeä, nahka- ja lautakantinen kirja. Kahvimylly on 30 v. Pellosta löydetyt
rahat ovat vuosilta 1798 ja 1818.
Jos voisin, niin
laittaisin unelmieni mökin kauniille koivikkorannalle ja ottaisin hänetkin
siihen. Sitten me kaksi iloista huliviliä kirjoittelisimme yhdessä Pääskyseen.
En ole vielä
päättänyt, miksi rupean – aika sen näyttäköön. Mutta tiedätkös, Caritas, aioin
tulla hirveän viisaaksi.
Pääskynen oli opettavainen lehti. Siinä julkaistiin lapsille
ja nuorille sopivaksi katsottuja satuja ja tarinoita. Lisäksi lehti julkaisi lukijoiden kuvia,
enimmäkseen muotokuvia ja tunnelmapaloja kotoa lasten leikeistä. Oheisen kuvan Ollikkalan lapsista Anna lähetti 1921 Pääskyseen.
Kalle, Vilho, Anna, Liisa ja Mari Ollikainen 1921. |
Melkein kaikissa lehden numeroissa oli lukijoiden vastauksia
ja kysymyksiä. Lisäksi lehdessä oli kirjeenvaihtopalsta. Anna kertoo usein päiväkirjassaan lähetetyistä
ja saaduista kirjeistä.
”Keneenkä ”Pääskysen
ystävään” tunnet eniten mieltymystä?” Joskus kysymyksistä näkyi suoraan
nuorten viaton flirtti! Riemukin sai kannatusta seuraavassa lehdessä. Nuorten
vastauksista heijastui tietysti myös lehden linja. Kaikkea ei julkaistu,
toimitus laittoi ”tiikerin” kitaan osan lukijoiden postista.
Lapset miettivät, mikä olisi paras keksintö. ”Astianpesukone. Syöminenkin olisi hauskaa,
mutta kun sen jälkeen tulee tuo iankaikkinen astioiden pesu ja pyyhkiminen.”
”Puuttuu se, että näkisi telefoonista kenen kanssa puhuu.” ”Se että läksyt
menisivät sähköllä päähän.” ”Ihmeellinen lentokone, jolla pääsisi kuuhun.” Näistähän kaikki on toteutunut. Tai ainakin
läksyjen luullaan hoituvan nykyisin noin? Ajan arvoista kertoo se, että
nimimerkki Hakkri Iiro toivoi, että
keksittäisiin ”sellainen kone, joka
tekisi kaikki neekeriparat yhdellä pyyhkäisyllä valkoiseksi.”
Nimimerkki
Riemun kommentit vähenivät vuoden 1923 lehdissä lähes olemattomiin. Ehkä 17-vuotiaana
lehti alkoi jo tuntua hänestä liian lapselliselta. Lapsuus ja nuoruus
käsitettiin kuitenkin vielä sata vuotta sitten eri tavalla. Oikeastaan käsite
”nuori” oli vielä keksimättä eikä harrastukset, pukeutuminen tai kuluttaminen
ollut kovinkaan erilaista eri ikäisillä ihmisillä.
Pääskynen
oli yksi tapa Annalle olla yhteydessä toisiin nuoriin ja saada tietoa ja
viihdettä. Vaikka Pöljän kylä oli kaukana suurten kaupunkien sykkeestä, tulivat ajan aatteet ja ideat nopeasti maaseudullekin. Anna Ollikainen teki elämäntyönsä maatalouden kerhoneuvojana.
Lähteet:
Anna Ollikaisen päiväkirjat 1920-22. Siilinjärven kotiseutuarkisto. Pääskynen
1920-23.
Kiitos mukavasta jutusta Anna-tädistäni.
VastaaPoistaKuvassa oleva nuorin tytär lienee Liisa-tätini.
Aino se ei voine olla,sillä Aino-täti syntyi 27.3.1921, olisi tuossa vasta pikkuvauva.
Terveisin;Kirsti Tepponen
Kiitos! Korjattu.
VastaaPoistaAira