Gadgetissa oli virhe

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Aino Ollikainen (1921-2012) - kolmen sodan lotta 2

Aino Ollikainen ja Kumsajoki
Kuvassa on Aino Ollikainen Itä-Karjalassa jatkosodan aikana. Alla kuohuu Kumsajoki, joka kiemurteli kauniina Karhumäen harjumaisemissa. Sota oli temmannut kymmenet tuhannet naisetkin kauas koiseuduilta sodan huoltotehtäviin. ”Kipinä” oli lottatovereiden Ainolle antama kutsumanimi. Mutta miten tänne oli tultu?

Kuopion sotasairaalaa käynnistäminen aloitettiin lokakuun alkupuolella 1939. Kun sota syttyi marraskuun viimeisenä päivänä, sairaalan toiminta käynnistyi välittömästi. Siilinjärvellä sijaitseva Harjamäen piirimielisairaalan ”Naisten talo” otettiin sotasairaalan käyttöön. Harjamäelle varustettiin kaksi leikkaussalia. Kirurgisia sairaansijoja oli 300. Sairaanhoitotehtäviin ja muonitukseen tarvittiin kymmeniä lottia. Aino Ollikainen aloitti lottatyönsä Harjamäellä muonituslottana.

Vas. tunnistamaton sotilas, Aino Ollikainen ja Helga Ruotsalainen (Heikkinen) Harjamäellä.
Kun jatkosota alkoi lähti Ollikkalan talosta Kalle, Anni ja Aino rintamalle. Aino työskenteli sodan alkuvaiheessa Uudellakirkolla Halilan ja Patrun sairaaloissa. Halila ja Patru olivat keuhkotautiparantoloita, joiden potilaat siirrettiin muualle ja tilat otettiin sotilaskäyttöön.


Halila

Halila, Uusikirkko (1941-42). Aino viides vasemmalta.

Vuoden 1941 aikana suomalaiset olivat edenneet syvälle Itä-Karjalaan. Sinne perustettiin kuusi sairaalaa ja 11 sairasmajaa. Aino Ollikainen piipahti lomalla kotona huhtikuussa 1942. Sen jälkeen uusi asemapaikka oli Karhumäen alueella, Tsopinan kylässä.

Aino Ollikaisen albumissa on paljon kuvia Karhumäestä. Osa kuvista on TK-kuvaajien ottamia ja niitä löytyy myös SA-kuvakokoelmasta. On paljon kuvia kesäisitä retkistä lähiseuduille ja monta kuvaa keväthangilta.Välillä lotat asettuvat työn keskellä poseeraamaan. Kuvista on turha hakea väsymystä tai pelkoa. Aino ystävineen oli omaksunut lottien ihanteet. Ole valmis uhrautumaan, älä valita.

Ainolta on säilynyt vieraskirja keväältä 1944. Viesteissä on pingotetun reipas ja rohkaiseva henki. Vieraskirjaan ei kirjoitettu epäilyn tai voimattomuuden tunteista. Tyylissä on jotakin samaa kuin rintamakirjeissä. Sotilaat kirjoittivat harvoin suoraan tunteistaan, osin siihen vaikutti sensuuri, mutta myös haluttomuus huolestuttaa kotiväkeä.


Ote Akateemisen Karjala Seuran Itä-Karjalan kartasta (1934). Tsopina aivan Karhumäen lähellä. Etulinja oli Poventsassa . 


Tsopinan kylä. SA-kuvat.

Aino oikealla.


Huumoria. Mantteli oli epämukavan pitkä ja peittävä!




Ainon albumissa oli yksi kuvasarja, jossa näkyi sota kaikessa raadollisuudessaan. Kuvia kuolleista venäläisitä sotilaista. Ne muodostavat hämmentävän kontrastin albumin muihin kuviin.


Venäläisiä kaatuneita. Itä-Karjala.

Aino Ollikainen palveli Tsopinassa kesään 1944. Hän oli toukokuussa lomalla Pöljällä ja palasi tuliaisten kanssa Tsopinaan. Aino ehti juuri takaisin, kun venäläisten suurhyökkäys alkoi 9.6. Kannaksella. Venäläiset murtautuivat läpi 10.6. Valkeasaaressa. Itä-Karjalassa rintama oli hiljainen. Sitten vieraskirjaan alkoi tulla vipinää. Joukkoja siirrettiin, tuttuja lottia piipahti Tsopinassa ohikulkumatkalla.  Pian tämän jälkeen Itä-Karjalassa olevia joukkoja alettiin siirtää Kannakselle. Karhumäki jätettiin 20.6. 1944.

19.6. vietettiin Tsopinassa läksiäisiltaa. Epävarmuus ja huoli pääsi vähän esiin. 

"Herttaiselle Aino-lotalle, unohtumattomat kauniit kiitokset kaikesta, kaikista yhdessä olohetkistä, joita olemme saaneet viettää täällä kaukana itä-karjalssa.
Nyt muuttaessamme, edessä paikka tuntematon, toivossa jälleen kokoontua muistelemaan Tsopinaa ja varsinkin "meidän puolen" nelisin kokoontunutta komiteaa.
Juuri kun päivä paisteinen on, voi pilvet sen himmentää. Juuri kun elämä kauneinta on, voi pako sen yllättää. Kiitos ystävyydestäsi, Aino. Maila Uusitalo, Halikko."

Aino Ollikainen teki kaksi viikkoa matkaa Tsopina -Naistenjärvi - Suojärvi - Kulennoinen - Toroppala. Toroppala on kylä Kerimäellä. Elokuussa hän pääsi lomalle.

"Aino. Miten ikävä tuleekaan mulle Sinun poistuessasi joksikin aikaa siviiliin, mutta ajattelen kuitenkin kuinka hauskaa se on sinulle. Pääsethän kotiisi auttamaan viljankorjuuta. Toivottavasti kuitenkin vielä syksyllä ollaan yhdessä entisessä poppoossa. Niin olen vähän saamaton kirjoittamaan näin aikaisin aamulla, mutta yrityksenäni on toivottaa sinulle Aino oikein hyvää lomaa. Tervetuloa takaisin. Toini Siiteri, Koria. 6.8.1944

Lomalle tarkoitti, että pääsi viljankorjuuseen. "Maatalouskamppailuun", kuten ajan termi kuului. Sota jatkui ja työvoimasta oli huutava pula. Aino hyppäsi laivaan Savonlinnasta ja seilasi Kuopioon. Siitä olikin sitten lyhyt matka junalla Pöljän pysäkille ja Ollikkalan tuttuihin maisemiin. Naapurien ja ystävien merkintöjä Pöljältä onkin vieraskirjassa sitten lähes joka päivälle.  Esteri Eskelinen kävi Ainon luona 31.8.1944. Ehkä seuraava kuva otettiin silloin.


Aino Ollikainen ja Esteri Eskelinen. 
Jatkosota päättyi aselepoon  4.9.1944. Lottien työ ei suinkaan päättynyt siihen. Ainokin palasi yksikköönsä Kerimäelle 7.9.1944. Sotilaita valui siviiliin, vielä lokakuun alussa lotat asuivat teltassa Toroppilassa ja he majoittivat ohikulkevia lottia ja sotilaita. Vieraskirjan viimeinen kiitos Kerimäellä koskettaa:

"Oikein paljon kiitoksia kaikesta avusta ja ystävällisyydestä sinulle Aino kiltti meitä sotaorpoja kohtaan rakkautella muistellen. Iida Halonen, Nelli Siviä Toivanen ja Aatto Ensio, Lauri Einari,  Pauli Eemeli, Hellä Orvokki." 

Aino Ollikainen lottatovereineen joutui vielä Lapin sotaan. Tämä komennus jäi lyhyeksi ja Ainon sota päättyi 19.11.1944 Kemin Laurilassa.

Aino Ollikainen palasi Pöljälle. Hän opiskeli Tampereella mielisairaanhoitajaksi ja palasi Siilinjärvelle Harjamäen sairaalaan töihin. Myöhemmin Aino meni naimisiin Unto Tikkasen kanssa ja asui elämänsä koti-Ollikkalan naapurissa.

Aino Ollikainen (1921-2012)
Lähteet: Aino Ollikaisen vieraskirja 1944-49 ja valokuva-albumit. Seija Pitkäsen hallussa. Jatkosodan historia 4,5,6. Olsson, Myytti ja kokemus. Lotta Svärd sodassa. Naisten aseet. Suomalaisena naisna talvi- ja jatkosodassa. Toim. Riikka raitis, Elina Haavio-Mannila. Harjamäen sotasairaalasta myös blogissa Tytöstä naiseksi sota-aikana Ja Kalle Ollikaisen vaiheista sodassa blogissa Pöljäläisiä sodassa 2













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti