Hiliperon tarina- kansanvalistajana Savon sydänmailla 1

Hillervo Väänänen syntyi 11.6. 1900 Pörsänmäellä, Lapinlahdella. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Aaro Johannes Väänänen ja Liinu Savolainen. Vanhemmat muuttivat Lapinlahden kirkolle, jossa he pitivät majataloa. Perheellä oli varoja sen verran, että Hillervo päätettiin kouluttaa. Hän aloitti opinnot Iisalmen yhteislyseossa syksyllä 1910. Luokkatoverina oli muuten Urho Kekkonen. Kekkonen tosin muutti perheensä mukana Kajaaniin jo seuraavana lukuvuonna.

Iisalmen yhteislyseo 1900-luvun vaihteessa.

Keskikoulun Hillervo suoritti vuoteen 1916 ja ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 1920. Ylioppilastutkinnon suoritti vuosittain noin tuhat kokelasta. Tutkinto oli kallis sijoitus tyttären tulevaisuuteen, sillä asuminen koulukaupungissa, ruoka ja opiskelutarvikkeet piti tuolloin kustantaa itse. Hillervo Väänänen kuului niiden muutaman sadan naisylioppilaan joukkoon, jotka tutkinnon tuolloin suorittivat.

Ilmeisesti rahavarat eivät antaneet myöten, että Hillervo olisi jatkanut yliopistoon. Tuolloin kaikilla ylioppilailla oli vapaa opiskeluoikeus Helsingin yliopistossa, mutta Hillervo valitsi toisin. Ylioppilaille oli varattu oikotie kansakoulunopettajan tutkintoon. He saivat pätevyyden vuoden seminaariopinnoilla. Hillervo kirjoittautui kuunteluoppilaaksi Kajaanin seminaariin.

Kajaanin seminaarissa opiskeli normaalisti vain miehiä. Kansakoulunopettajista oli huutava pula, joten seminaarin ovet avattiin myös naisille. Kirjailija Hilja Valtonen opiskeli samaisessa seminaarissa lukuvuonna 1919-20. Valtosen mukaan tavallinen hospitantin (kuunteluoppilaan) työpäivä oli seuraavanlainen:

”Työtahti oli ankara. Aamulla klo 7-8 oli johtaja Rihtniemen sielu- ja opetusopin tunnit, klo 8-10 oltiin harjoituskoululla opettajina tai opetuksen kuuntelijoina, klo 10-11 ruokailtiin, klo 11-12 laulettiin tai soitettiin, klo 12-15 jälleen harjoituskoululla, klo 15-16 ruokailu ja klo 16-19 istuimme itse koulun penkillä.”

Vuoden opintojen jälkeen oli ammattitutkinto taskussa. Hillervo kertoo:

”Oli kaunis toukokuun päivä Anno Domini 1922. Kajaanin seminaarin kokelas- ja hospitanttiluokan oppilaat selailivat suurella innolla Harjoituskoulun portailla juuri tulleen Opettajain lehden numeroa hakien mahdollisimman edullisen paikan ilmoitusta. Joku oli summakseen saanut lähemmäs kolmesataa. Paljonkohan olisi tullutkaan aivan yksin lukien!

Koko touhun kiireimmillään ollen Sipilän Eino kylkeen töytäisi:”Hei, Hilipero, hae Hököselle! Siellä on sulle puuhospinkin työ, eivät ole koko talvena veistäneet opettajan puutteessa.” ”Johan toki haen, kun takaat etten suotta papereitani pyykkiin pane”, touhusi puhuteltu.”

Eino seurusteli Martta Pitkäsen kanssa, joka oli tullut Hököselle opettajaksi lukuvuodeksi 1921-22. Niinpä Einon suosituksilla Hillervo haki Hököselle ja kesäkuussa 1922 koulun johtokunta valitsi hänen koulun opettajaksi. Eino sai Marttansa, he menivät naimisiin ja opettivat yhdessä Muuruvedellä Karjalankosken kansakoulussa.

Meille on säilynyt Hillervo Väänäsen oma kuvaus Hököseltä opettajauran alkuajoilta. Hän suoritti vuosina 1931-32 kasvatustieteen laudaturopinnot Helsingin yliopistossa. Opintojen lopputyö on säilynyt: Hökönen vuosikymmenen näkökulmasta. Kirjallinen tutkielma kasvatusopin laudaturia varten. Nykylukijan ilo on, että tutkielma perustuu  omiin havaintoihin eikä niinkään lähdekirjallisuuteen.

Tutkielma osoittaa, että Hillervo Väänänen oli loistava kirjallinen kyky. Hänen tekstinsä on parhaimmillaan laadukasta kaunokirjallisuutta, mutta kaiken keskiössä on kuitenkin tarkat havainnot kansasta ja kylästä. Tyylissä voi jopa tunnistaa ripauksen Kiannon tai Sillanpään kansankuvauksesta. Melko varmasti Hillervo oli lukenut Hilja Valtosen kirjoja. Olihan Valtonen noussut melkoiseen julkisuuteen ensimmäisellä romaanillaan Nuoren opettajattaren varaventtiili. Valtonen otti aikanaan rohkeasti kantaa naisen asemaan, eikä Hillervoltakaan jäänyt huomaamatta naisten alistettu asema 1920-luvun Savossa. 

Millaiseen kouluun ja kylään nuori opettaja tuli?

Hökösen kylä Hillervon kuvaamana 1933.

Hökösen kylä sijaitsi Maaningan kunnassa, tiettömien taipaleiden takana. Kirkonkylään oli matkaa yli kaksikymmentä kilometriä. Savonrata hipoi kylää, mutta sinnekään ei ollut kunnollista tietä. Maanviljelys oli kovin työlästä kitukasvuisilla mailla ja karjatalous kehittymätöntä. Hillervo kirjoitti ihan oikeasta köyhyydestä, aina ei ollut antaa maitoa lapselle, joka sitä pyysi. 

Kylässä sairastettiin tuberkuloosia, pienokaisia kuoli puutteelliseen hoitoon, sanalla sanoen tietämättömyyteen. Opettajajalla oli pienoisapteekki ja hänelle kyläläiset vaivojaan ensinnä valittivat. 1920-luvulla entisistä torppareista oli tullut palstatilallisia, mutta nipin napin he pienillä tiloillaan elivät. 

Hökösen koulu oli perustettu vuonna 1918. Koulussa oli 27 oppilasta, kun Hillervo Väänänen aloitti työt 1922. Vanhempien "säädyksi" oli merkitty neljän kohdalla torppari/työväki ja loput oli määritelty pikkutilallisiksi. Koulu toimi vuokratilassa 14 vuotta, oma koulurakennus valmistui vasta 1933. Oheisesta linkistä pääset lukemaan Hillervon omaa kuvausta alkuaikojen kouluoloista. 
Hökösen koulu  

Alkuaikoina opettajan tukena koulun johtokunnassa toimivat Taavi Pykäläinen, Taavetti Taskinen, Juuso Hyvärinen, Oskar Airaksinen, Mikko Rissanen, Hilja Suomalainen ja Johanna Taskinen. Opettajina Hökösen koululla olivat olleet Armi Kyyhkynen, Anni Taskinen, Aino Falck ja Martta Pitkänen (Sipilä).

Seminaarissa nuorille oli korostettu kansakoulunopettajan työn kutsumusluonnetta. Hillervo Väänänen oli omaksunut aatteet syvästi ja osasi ne kauniisti kuvata. Miten nöyränä, paljain jaloin polkuja myötäillen hän tulee Hököselle heinänkorjuun aikaan 1922:

"Niin siinti järvi mäkien välillä. Sen rannalla ja kohoumien notkoissa aukenivat sileät, viljellyt pellot, joilla parhaillaan heinäväki puuhasi korjuuhommissa. Iltalypsylle kotiutuneiden lehmien kellot kalahtivat niiden kylkeään kääntäessä savuun ja täydensivät hetken vakavuutta. Ne soivat kuin sielunkellot: "Unohda maailma menoinensa ja elä tälle ympäristölle!" - Tälle kaikelle ikäänkuin vastauksena kohosi povestani hiljainen huokaus: "Minä koetan!".

Hillervo Väänäsen kirjoituksia Hökösen koulusta ja kylästä oheisesta linkistä:Hökönen vuosikymmenen näkökulmasta . Pöljän koulun opettaja Elsa Väänäsestä voit lukea tästä Mallikansalaisuuden haasteet

Lähteet: Hökösen kansakoulun arkisto (Siilinjärven kunnan arkisto),  Väänänen; Hökönen vuosikymmenen näkökulmasta (1932), Rantala, Kansakoulunopettajat. Teoksessa Valistus ja koulunpenkki. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1860-luvulta 1960-luvulle (2011), Iisalmen Yhteislyseo 1896-1946 (1947), Valtonen, Oma kehu (1973), Kajaanin seminaari 1900-1925,Muistojulkaisu (1925), Kajaanin seminaari, Juhlajulkaisu seminaarin 30-vuotisen työn ja uuden koulutalon vihkimisen johdosta (1930).