Gadgetissa oli virhe

tiistai 27. toukokuuta 2014

Eemil Rautiaisen kirjeitä Amerikasta


Eemil Rautiainen 1920
Suomesta lähti vuosina 1821-1929 noin 350 000 siirtolaista Pohjois-Amerikkaan. Kiihkeimmillään siirtolaisuus oli 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta vielä itsenäistymisen jälkeenkin 1920-1929 60 000 suomalaista hyppäsi laivaan ja lähti tavoittelemaan parempaa elämää rapakon takaa.

Viimeisen siirtolaisaallon mukaan tempautuivat pöljäläisetkin. Puustellin talossa on säilynyt Emil Rautiaisen kirjeitä Kanadasta 1924-27. Eemil syntyi vuonna 1895 Maaningan Käärmelahdessa. Perhe muutti 1908 Riuttaniemeen Hamulan kylään. Torppa oli iso ja perhe varsin hyvinvoiva, mutta torpan varaan ei voinut rakentaa. Eemil päätti lähteä Kanadaan. Hänen kirjeistään paljastuu, että saman idean olivat saaneet monet muutkin nuoret miehet Pöljällä ja lähikylillä.

Kanadassa olivat myös Oskar Savolainen, Martti Saarela, Jussi Toivanen, Matti Niskanen, Nestor Halonen, Matti Pitkänen, Eemil Rissanen – kaikki Pöljän ja lähiseudun poikia. Otto Halonen Kievarista oli lähtenyt Amerikkaan jo 1913. Viisi Vartiaisen sisarusta Kolmisopelta muutti 1920-luvulla Amerikkaan. Amerikan tarinoita oli siis varmasti kuultu omin korvin ja kirjeitä luettu.

Kysymyksessä oli suuri satsaus, sillä pelkkä laivalippu maksoi v. 1924 noin 4000 mk. Nykyrahassa arviolta 1300€. Se oli valtava raha. Lisäksi piti varautua matkakuluihin perillä. Emil Rautiainenkin lainasi rahaa veljeltään Atelta ja Miettisiltä. Vielä vuonna 1927 velkaa oli maksamatta.

Miksi Kanadaan? Yhdysvallat oli ottanut vastaan kymmeniä miljoonia eurooppalaisia siirtolaisia, mutta 1920-luvun puolivälissä maahantuloa kiristettiin. Avoimen muuton aika oli ohi. Sen sijaan Kanada ei sulkenut rajojaan. Niinpä muuttovirta suuntautui sinne. Tyypillinen reitti kulki Hangosta Liverpooliin ja sieltä Saint Johnin satamakaupunkiin New Brunswickiin. Jotkut jatkoivat Kanadasta laittomasti Yhdysvaltoihin.

Emil Rautiaisen siirtolaistaival oli varsin tyypillinen. Hän hankki kotipaikkatodistuksen Siilinjärven seurakunnasta passia varten 22.4.1924. Kanadassa hän työskenteli ensimmäiseksi ruotsalaisella farmilla elonkorjuussa. Palkka oli neljä ”taalaa” päivässä. Kyllä on eri hytinätä täällä puinti homma siinä joutuu kun 8 hevosparia on vetämässä lyhteitä, niin kaksi miestä luo hangolla minkä kerkiää koneen kitaan kyllä se vaan kerkiää niellä.  Emil kehaisi Atelle, että hän oli oppinut jo vähäsen tolkkaamaan englantia.

Eemil Erskinessä kylvöhommissa 1926.
Talvella 1924 Emil oli metsätöissä. Emil ei ole voinut lähettää rahaa, kun sitä ei ollut. Hän asui syrjäisellä metsäkämpällä, talvivaatteetkin ovat jääneet ostamatta. Kämpällä kaikki oli kallista. Emil sanoo lainanneensa rahaa tutuiltaan. Kotimaan kaipuuseen hän pyysi Attea tilaamaan Suomen Kuvalehden hänelle Kanadaan. Kesäisin Emil työskenteli farmeilla, Erskinessa Albertan osavaltiossa pitempäänkin.

Martti Saarela ja Emil lähettivät rahaa Suomeen. Kotiväki oli ihmeissään, kun saivat pankkisekkejä eivätkä tienneet, mitä niillä tehdään. Pohjolanmäen talon isäntä Aatu Väänänen auttoi Saareloita, ehkä hän neuvoi Atteakin. Dollarin kurssista puhutaan kirjeissä paljon! Vuonna 1926 dollarilla sai 39 markkaa.

Farmin työmiesten asunto. Eemil istuu rappusilla. Erskine 1927.
Jonkinlaisesta kotoutumisesta kertokoon seuraava kirje. Minä sain illalla englanninkielisen kirjeen yheltä varmin emännältä siinä olikin tavaamista että sai selvän ja piti viedä viimein se paassillen (työnjohtajalle) luettavaksi, että saimme kaikki selvillen kyllä se paasia nauratti kun siinä oli oli niitä tyttö asioita, sekun olisi se kielinen (englantia puhuva) varmin emäntä puhemiehenä meillen Martin kanssa ja niitten naapurissa tyttärillen, sanoi niitten olevan kipeänä ikävästä. Eemil sanoi, että pitää käydä tyttöjä tapaamassa, kun töiltään ehtii! 

Eemil ja Martti liikkuivat työn perässä. Vuonna 1925 miehet olivat Coboltissa, Ontariossa. Alueelta oli löydetty vuosisadan vaihteessa eräs maailman tuottoisin hopea- ja kultaesiintymä. Kaivostyö olikin yksi suomalaisten tyypillisimpiä töitä Amerikassa. Se oli vaarallista, likaista ja raskasta työtä, jota tehtiin, kun muutakaan ei ollut. Lisäksi suhdanteet heittelivät alaa rajusti. Nikkelin kysyntä oli ollut 1. maailmansodan aikana korkealla ja kaivoksissa töitä. Sodan jälkeen tuhannet miehet jäivät työttömiksi. Tähän lamaan Pöljänkin pojat sattuivat tulemaan.

Hopeakaivos Coboltissa, Ontariossa.
Siirtolaisen henki oli halpa 1900-luvun alun kaivoksissa. Esimerkiksi Wyomingin Hannassa olevassa hiilikaivoksessa kuoli vuosina 1903-1908 228 kaivosmiestä kahdessa suuressa onnettomuudessa. Vuoden 1903 onnettomuudessa kuoli 93 suomalaista siirtolaista. 

Eemil oli torpparin poika. Oma maapala oli varmasti yksi tavoite, kun Kanadaan lähdettiin. Hän osti pienen maatilan, mutta ei onnistunut viljelyksissään. Hän palasi pätkätöihin farmeille, kaivoksiin ja metsätöihin.
Vuosien 1924-27 kirjeistä saa varsin ankean kuvan siirtolaisen arjesta. 

Toisaalta Eemil oli velkaa kotipuoleen, voi olla että hän ei hyvistä tienesteistä halunnutkaan kaikkea kertoa? Oheisessa kuvassa luki, "minä ja my car" eli jossakin vaiheessa meni paremmin? Kuva on vuodelta 1926.



Eemil Rautiaisen taival Kanadasssa jää hämärän peittoon. Hän ei käynyt enää koskaan Suomessa ja kuoli perheettömänä Vancouverissa vuonna 1973. Pieni perintö jaettiin Suomen sukulaisten kesken, yksi perillisistä osti rahalla kiikkustuolin. Sanoi tosin, että piti siihen vähän omia rahojakin laittaa! Tämä oli savolainen tapa kertoa, ettei Eemil ollut onnistunut Amerikan kultamailla.

Useimmat lähtijät ottivat viiden vuoden passin. Tarkoitus oli palata, mutta suurin osa lähtijöistä jäi sille tielleen.
Martti Saarela käviainakin  kaksi kertaa Suomessa. Vuonna 1929 ja 1973 (?). Tullessaan 1970-luvun alussa kotiinsa Kokkosenmäkeen hän käveli harhaan. Niin oli kotitie unohtunut, että Martti aamuyöstä kolkutteli naapuri-Heikkiset hereille ja ihmetteli tietä. Martti tapasi myös tyttärensä Meerin ja Meerin äidin. 

Martti Saarela  noin 1920.
Martti Saarela ja Meeri Roivainen 1970-luvun alussa.
Kuva Meeri Roivainen.

Eeva Vartiaisen seikkailut Amerikassa oheisessa blogissa. Amerikasta Kolmisopelle Martti Saarelan lähdön syistä oheisessa blogissa Kaksi lapsuutta Pöljällä

Lähteet: Eemil Rautiaisen kirjeet Atte Rautiaiselle 1924-27. Pekka Rautiaisen hallussa, Puustellin arkistot. Siilinjärven seurakunnan arkistot, tietoja ulkomaille muuttaneista 1924-30. Valokuvat Tuula Tuunaisen arkistot, Puustellin arkistot. Kankainen-Tuunainen, 300 vuotta Rautiaisia Käärmelahdessa.(2014), Kero, Suureen länteen. Siirtolaisuus Suomesta Pohjois-Amerikkaan, osa 1. Tauno ja Eeva Heikkisen haastattelu.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti