Senja ja Aaro Miettinen. Elina Vesterinen-Sumu. Kuvia savelle. |
Kommunistinen
toiminta kiellettiin Suomessa ns. kommunistilailla heinäkuussa 1930. Lakien
säätämistä oli edeltänyt kiihkeä Lapuan liikkeen toimintakausi. Työväentalojen
ovia naulattiin kiinni, yhdistysten aktiiveja peloteltiin ja kyydittiin. Lapuan
liike järjesti myös talonpoikaismarssin Helsinkiin.
Pöljän
työväentalo suljettiin maaherran päätöksellä heinäkuussa 1930.[1]
Valtaosa Pohjois-Savon työväentaloista oli ollut kommunistisiksi tulkittujen
yhdistysten hallussa. Nämä yhdistykset lakkautettiin ja omaisuus
takavarikoitiin. Lähialueelta kiellettiin esimerkiksi Kuuslahden, Toivalan,
Siilinjärven, Lapinlahden ja Maaningan työväenyhdistykset. Pöljän
työväenyhdistys kiellettiin oikeuden päätöksellä 19.2.1931.[2]
Sitä ennen sen toiminta oli jo tehty mahdottomaksi.
Maaherran
päätöksessä todettiin Pöljän yhdistyksestä, että asiakirjoista käy ilmi, että
Suomen sosialistisen työväenpuolueen alaiset järjestöt peläten puolueen
lakkauttamista olivat jo vuonna 1922 perustaneet puolueen rinnalle
vaalitoiminnan harjoittamiseksi naamioituna Suomen työväen keskusvaalikomitean
piiri- ja paikalliskomiteoineen jatkamaan sanotun puolueen työtä…[3] Kun
puolue (SSTP) oli todettu 1925 korkeimmassa oikeudessa laittomaksi
rikollisjärjestöksi, niin samanlaisia rikollisia olivat sitten pöljäläisetkin.
Varapoliisi Vilho Holopainen toimitti päätöksen Pöljän
Työväen ja pienviljelijäin yhdistyksen puheenjohtaja Aaro Miettiselle 24.2.1931. Paikalla oli todistajiakin, mutta
heidän nimiään asiakirjassa ei ole mainittu.[4]
Palataanpa
hiukan taaksepäin. Kerroin edellisessä postauksessani Pöljän
sosiaalidemokraattisesta yhdistyksestä, joka koetti ottaa työväentalon
haltuunsa vuonna 1928. Hanke kaatui Maaningan käräjäoikeudessa 17.12.1929.
Asser Salo. Itä ja länsi, työväen kuvalehti. 30.3.1926. |
Kommunistien
huippujuristi Asser Salo kaatoi kanteen, koska jostakin syystä kantajana
jutussa oli SDP:n puoluetoimikunta. Salon vastineen alku kannattaa lukea: Haasteesta käy ilmi, että kantajana tässä
jutussa esiintyy Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen Puoluetoimikunta. Herää
kysymys, voiko se olla partti, asianosainen, ja onko sillä asianosaiskelpoisuutta?
Aksiomaattisesti on todettava, että asianomainen on henkilö, jonka eduksi
valtion oikeussuojaa pyydetään ja myönnetään, se henkilö, jonka nimissä
oikeutta käydään. Kysymys asianosaiskelpoisuudesta lankeaa yhteen kelpoisuuden
kanssa olla jonkun vaatimuksen subjekti. Tämä kelpoisuus taasen tunnustetaan
fyysilliselle ja juridiselle henkilölle. Voiko kantajaksi mainittu henkilö olla
oikeussubjekti? Onko sellainen henkilö oikeudellisesti olemassa?[5]
Melkoinen
juristerian voitto. Oikeus ei voinut ottaa asiaa käsiteltäväksi, koska Salo
osoitti, ettei kantajaa edes ole oikeudellisessa mielessä olemassa. Miksi kantajana
ei ollut Pöljän sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys? Oliko sen toiminta
lopahtanut Pekka Ruuskasen kuolemaan?
Rieti Itkonen oli laatinut puoluetoimikunnan
kanteen. Siinä todetaan, että Pöljän työväenyhdistys oli hyväksynyt aluksi 1919
SDP:n uudet säännöt. Sen jälkeen yhdistys muutti suuntaa, erosi SDP:stä ja
liittyi Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen. Samassa yhteydessä yhdistys
hyväksyi uudet säännöt. Pöljän työväenyhdistys lakkautti toimintansa 1927 ja
luovutti omaisuutensa Pöljän Pienviljelijäin osastolle (yhdistysrekisterissä
Pöljän torppariosasto ry). Kantajat näkivät uuden yhdistyksen perustamisen ja
omaisuuden luovuttamisen kommunistien juonitteluna. Kantajan mielestä talo olisi
luovutettava sen lailliselle omistajalle eli Suomen Sosiaalidemokraattiselle
puolueelle.[6]
No, Salo oli osoittanut, ettei kantajaa ole edes olemassa, joten se siitä.
Oikeuden
pöytäkirjan liitteenä on ”PöljänTyöväen Yhtiksen”
yleiskokouksen pöytäkirja 20.11.1927. Puheenjohtajana toimi Aaro Miettinen
ja sihteerinä Juho Miettinen. Siinä ”Päätettiin lahjottaa ja luovuttaa Pöljän
Työväen Yhtiksen talo tontteineen sekä kaikine irtamistonee Varonee ja
Velkoneen Pienviljelijän Liiton alaselle Pöljän Osastolle talo sijatsee
Siilinjärven pitäjään Pöljän kylässä sijatvalla tontilla joka on lohastu
Halolan tilasta N:ro20 Yllä mainitussa Pöljän kylässä.
Rieti
Itkosen kanteessa epäiltiin, että tämä pöytäkirja on tekaistu eikä oikeasti
kokousta ole pidetty. Ainakin pöytäkirja kertoo siitä, ettei kirjanoppineita yhdistyksen
toiminnassa mukana ollut. Lakkautetun yhdistyksen tilit tarkastivat Oskari Heikkinen ja Heikki Rööri.[7]
Asianajaja Asser Saloa riepotellaan Vaasan oikeustalon edustalla vuonna 1930. |
Ja sitten
nousi myrsky. Yhdistykset lakkautettiin, talot joutuivat muiden käsiin. Savon
Sanomat uutisoi 10.10.1931, että Pöljän maamiesseura on ostanut työväentalon
valtiolta. Maamiesseura hallinnoi taloa aina vuoteen 1947 saakka.
[1] Savo
27.7.1930
[2] Kuopion
nimismiespiirin arkisto, luettelo yhdistyksistä, jotka on Kuopion läänissä
todettu kommunistisiksi.
Joensuun
maakunta-arkisto.
[3]
Maaherran päätös yhdistyksen lakkauttamisesta. Kuopion nimismiespiirin arkisto.
[4] sama
[5]
Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirja 17.12.1929. Joensuun
maakunta-arkisto.
[6] sama
[7] sama
Mielenkiintoista. Punaisen ja valkoisen Suomen historian vaikutukset kansalaistoimintaan.
VastaaPoista