Mitä Puijolta näkee?

Jahvetti 15.2.1932.

Vuonna 15.2. 1932 ilmestyneessä lehdessä Jahvetti, PSR:n poikien lehti ilmestyi juttu, jossa vastattiin otsikon kysymykseen. Vänrikki Vilho Halonen tutki asian ja seuraavassa on kuvaus näköaloista 90 vuoden takaa. Kyseessä oli eri vuodenaikoina ja hyvässä näkyväisyydessä kompassin, kartan ja paljaan silmän avulla suoritettu maastokartoitus, kyseessä oli myös reservin koulutus. 

Seuraavassa siirrymme katsomaan Kuopion alueen maisemia Vilho Halosen silmin noin 90 vuotta sitten. Tarkastelu tehtiin vanhasta Puijon tornista. Pietisen ottamat kuvat on otettu vain neljä vuotta myöhemmin, joten näkymät lienevät varsin samanlaiset. Kuvaus antaa mahdollisuuden kurkistaa hetkeen, jolloin luonnon tehokas hyödyntäminen teollisuuden tarpeisiin ei vielä ollut muuttanut Savon luontoa peruuttaattmasti. 

Puijon torni 1936. Kuva Pietisen kokoelmista,
Museovirasto.

Seuratkaamme siis Puijolta nähdyn näköpiirin rajaa järjestelmällisesti, pohjoiselta ilmansuunnalta alkaen. Pohjoisessa on ensiksi näköpiiriä rajoittamassa Siilinjärven aseman korkeudella oleva kolmatta sataa metriä Tarinaharju, jonka etelärinteellä oleva Tarinaharjun parantola on selväst nähtävissä. Etäisyys Puijolta Tarinaharjuun on linnuntietä noin 18 km. Täältä näköpiirin raja, oikealle siirtyessämme, tulee noin kilometriä lähemmäksi Kasurilan mäkeen ja kulkee siitä edelleen Kuuslahteen ja Ruuskan salon poikki Nilsiän ja Siilinjärven pitäjän rajaan. Olemme ottanut tämän varsinaiseksi näköpiirin rajaksi, vaikkakin näemme tämän alueen ulkopuolelta taivaanrantaa vasten siintävän Pöljän ja Alapitkän välillä olevan Kärängänmäen, Pöljän Munakkamäen kuusien latvat ja Nilsiän Koivumäen.

Näkymä koilliseen1936. Pietisen kokoelmat, Museovirasto.

Koivumäen takana näemme 32-33km päässä vasemmalta jyrkästi nousevan Kinahmin rinteen ja etelään päin siitä jatkona olevan Piekkäälän mäen sekä näiden edessä Sänkimäen.

Mutta varsinaisen näköpiirin rajan seuraamisen jätimme vastikään Nilsiän ja Siilinjärven kuntien rajalle; seuratkaamme sitä nyt edelleen. – Se hyppää nyt oikealle katsettamme kuljettaaksemme – meitä paljon lähemmäksi. Se on tullut Toivalassa olevaan, 250 m:n korkuiseen Uuhimäkeen.

Uuhimäki muodostaa Puijon näköalan pimeän sektorin, se kun on kaikkein lähinnä oleva näköpiiriä rajoittava maastoesine, niin näköpiirin rajakin on nyt kaikkein lähimpänä. Uuhimäen takamaastosta tosin häämöttää muutamia korkeita paikkoja, kuten Saramäen seudut Murtolahden eteläpuolella ja Niinimäen seudut Ala-Pieksäjärven pohjoispuolella. 

Kinahmin rinne 1936. Pietisen kokoelmat, Museovirasto.

Taustalla Piekkäälänmäen oikealla puolella kohoaa 10 km kauempana, siis noin 45 km päässä jo Kalevalan mukaan pitkistä puistaan tunnettu, 270 m korkea Pisa, sekä sen eteläpuolella myös Kalevalassa mainittu Hornamäki (-kallio).

Nyt loppuikin jo Uuhimäen vaikutus ja näköpiirin raja hyppää noin 45 km päähän Hornamäestä etelään, Vuotjärven takana Vehkalahdessa olevaan Syrjävaaraan ja sekä sen jatkona oleviin Karsikkovaaraan ja Maarianvaaraan. Tällä alueella näemme Syrjävaaran edessä kirkkaalla ja tyynellä ilmalla Juankosken tehtaiden savun. Erikoisen kirkkaalla säällä näemme myös Kaavin kirkon.

Näköpiirin raja tulee nyt jälleen verrattain lähelle. 

Ollemmekin näin kiertäneet jo itäiseen suuntaan. raja vaihtelee täällä 11-18 km välillä. Mainittu raja alkaa Riistaveden pohjoispuolelta Munakkamäestä muodoltaan kukonhelttaa muistuttavan Kukonharjun kautta Kerinmäkeen. Se kulkee sitten Vieruvuoren, Kylkiäisten, Koiravuoren, Pärttylinmäen, Muurainmäen, Tonkkurinmäen, Mustamäen, Joutsenmäen, Jussinmäen, Kaijanmäen, Kangasmäen, Särkimäen, ja sen korkeimman kohdan, Kukkuvuoren kautta edelleen oikealle. Kaikki nämä mäet ovat Riistavesi-Kurkiharju-Niittylahti-Särkilahti -alueella. Lähimpänä näistä on 11 km päässä oleva Tonkkurinmäki ja kauimpana 18 km päässä oleva Kaijanmäki.

Särkimäestä näköpiirin raja kulkee Vehmersalmen vesistöreitin koillisrantaa, jättäen kuitenkin Vehmersalmen kirkon näkyviin. Huomattavin mäki täällä on pari kilometriä Vehmersalmen kirkolta pohjoiseen oleva Litmamäki.

Tämän alueen taustalta näemme häämöttävän joitakin epämääräisiä Tuusniemen mäkiä, joista selvimmin näkyy korkean Juurikkamäen seutu. Vieruvuoden yli näemme myös hiukan Riistaveden Savulahden seutuja.

Näkymä Puijolta kaupungin yli. Pietisen kokoelmat,
Museovirasto.

Näköalamme pitkin Vehmersalmea Suvasvedelle rajoittaa Vehmersalmen suussa suoraan järvestä nousevalta näyttävä Kukkarinsaari. Tästä nököpiirin raja tulee Vehmersalmen kirkon korkeudelle Mönkkölan mäkeen, kulkien siitä edelleen Puutosmäelle. Taustalla näemme taas Hornavuoren ja hiisimäen, nimistä päätellen kauheita paikkoja, kuten muutkin Leppävirran paikat (Koirus, Konnus, Varkaus, ja itse pitäjä Leppä (=veri)virta. Lisäksi näemme Valkeamäen, Tuppurinmäestä näemme Kinnulanmäen, Keinälänmäestä sen korkeimman kohdan Konemäen sekä Petronmäen, Honkamäen ja Mustanmäen huiput.

Puutosmäestä lähtien ei olekaan mitään mäkiä näköalaa estämässä, vaan näemme siellä Sotkanselän takamaaston, Paukarlahden seutujen vähitellen sulavan taivaanrannan autereeseen. Paukarlahden yli näemme kyllä Kotalahden takaa yksinäisen Litmavuoren. Litmavuoren seuduilta näkyy myös joskus Sorsakosken tehtaiden savu.

Nyt tulee näköpiirin raja taas sangen likelle, kulkien Sotkanniemen halki, sivuten Puutosalmen korkeudella olevaa Hirvimäkeä 174m korkeaan Vanuvuoreen Pitkässälahdessa. Täältä kulkee raja Korsumäen kautta Kurkimäkeen ja sieltä edelleen Vehmasmäen liepeiltä sivuten Airakselan seutujen halki Karttulan Punnonmäelle. Tällä alueella oleva Neulasmäki, Putaanvuori, Kuuhkajavuori, Mustamäki ja Rytky tekevät parhaansa näköalan estämiseksi, mutta toiselta puolen häämöttää tämän alueen ulkopuolelta muutamia kukkuloita Suonenjoelta. Sellaisia ovat ensiksikin paikka, jonne kaikki vanhat piiat joutuvat, nimittäin Kyöpelin vuori, sitten Jauhomäki ja Lieteenmäki, erikoisesti sen eteläinen huippu Karhumäki.

Puijolta Vanuvuorelle 1936. Pietisen kokelma, Museovirasto.

Punnonmäen kautta raja jatkuu Saitajärven kautta Honkamäelle, joka kuuleman mukaan on Puijoa korkeampi, ja siitä Tallusmäelle sekä edelleen Kurolanlahden kautta maaninkamäelle. Tällä alueella näemme Saittajärven yli Karttulan näköalapaikan, Pörön vuoren.

Näkymä pohjoiseen 1936. Pietisen kokelmat, Museovirasto.

Maaninkamäestä näköpiirin raja kiertää Tuovilanlahden ympäri sen pohjoispuolella kohoavaan Kataanmäkeen, jonne rakennetun kolmiomittauksen kiintopisteen myöskin näemme, vaikka matkaa on noin 50 km. Taustalla näemme hiukan kauempana olevan Pielaveden Löytynmäen häämöttävän. Täältä raja kulkee noudattaen Maaningan ja Lapinlahden rajaa Lapinmäen kautta Maaninka-Siilinjärvi -tien varressa olevaan Repomäkeen, sekä edelleen Harjamäen kautta lähtöpaikkaamme Tarinaharjuun. Taustalla yhtyy Hämeenmäki-Naarvanmäki alussa mainittuun Kärängänmäkeen.

Näin olemme kiertäneet näköpiirin aivan ympäri ja todeneet, mitä j edellä mainitsimme horisontin vaihtelevuudesta.

Mutta Kuopion lähiympäristön kirkot ansaitsevat oman kappaleensa. On kuultu väitettävän, että Puijolle näkyy kuusi, jopa toisten väittämän mukaan kymmenenkin kirkkoa. Eiköhän näissä luvuissa ole hieman korjaamisen varaa? Paitsi Kuopion kirkkoa, Vehmersalmen kirkko ainakin näkyy. Kaavin kirkko näkyy myöskin selkeällä säällä, Muuruveden kirkon täytyisi myöskin näkyä, mutta kska se on harmaa, kivestä rakennettu, sulautunee se niin ympäristöönsä, että ainoastaan kirkon tornin huiput edullisissa olosuhteissa voi erottaa. 

Siilinjärven kirkko on aikaisemmin näkynyt, mutta on sangen todennäköistä, että se nyt jää uuden Tarinaharjun parantolan taakse. Maaningan kirkon estää taas Kehvo-Autiorannan seutu näkymästä. Leppävirran kirkon väitetään myös näkyvän, mutta ei sitä tämän kirjoittaja ole nähnyt enempi kesällä kuin talvellakaan. Eiköhän jo kirkon välittömässä läheisyydessä oleva Kauppilanmäki estä sitä näkymästä? Nilsiän, Tuusniemen ja Heinäveden kirkot eivät voi tulla kysymykseenkään. Syvänniemen kirkkoa ei myöskään ole voitu eroittaa.

Pohjois-Savon maisemat tekevät vaaroilta katsottuna metsineen, vesireitteineen vieläkin koskemattoman luonnon viihtyisän vaikutuksen. Täällä vuorottelevat keskenään avarat selkävedet ahtaiden salmien ja lukuisten saarien reunustamina, täällä näemme aitioita, koskemattomia metsiä, vuoria suomaisemia – kaikki Suomen järvialueen luonnonkauneudet avautuvat korkeimmilta mäiltämme ihailtaviksemme.

Juuri tuo luonnon koskemattomuus: mäkisten metsämaisemain välillä lempeästi luikertelevat salmet ja kirkkaat järvet, joiden kalvoilla ikään kuin taiteilijan silmänruuaksi järjestettyinä lukemattomat  metsäiset saaret alkutilassaan lepäävät, juuri tämä ilmaisee yhä edelleenkin meille, että täällä me olemme lähellä Suomen luonnon sykkivää sydäntä, sen sisämaan alkuperäistä erämaata, jonka salmista vain muutama vuosista sitten ensimmäiset uudisasukkaiden venheet eteläpuolisista salmista pohjaa kohti lipuivat, ja niiden soutaja kalaisen lahden pohjukkaan, liki koskematonta korpea kotonsa pystytti – kontion vielä kauan senkin jälkeen korvessa vihellellessä ja majavan salmia soudellessa - - 

Vänrikki Vilho Halonen, 1932.

Kuvat:

Näkymä koilliseen

Puijon torni 1936

Kinahmin rinne

Näkymä kaupungin yli Vehmersalmelle

Puijolta Vanuvuorelle

Näkymä pohjoiseen

Teksti:

Jahvetti; PSR:n poikien lehti 15.2.1932.