Veturit törmäyskurssilla Toivalassa - asemapäällikkö asioillaan, sähköttäjä ongella

Siilinjärven asema 1900-luvun alussa. Kuva Viktor Barsokevitch.
Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Heinäkuun 12. päivänä 1924 tapahtui Toivalassa kahden veturin yhteentörmäys, jonka jälkipyykkiä puitiin pitkään oikeudessa. Kuinka oli mahdollista, että Siilinjärveltä ja Toivalasta päästettiin junat törmäyskurssille?

Sanomalehtien kirjoittelusta voi päätellä, että onnettomuutta pidettiin pöyristyttävänä huolimattomuutena.

Ensimmäiset tutkimukset ovat osoittaneet, että tapaus on aiheutunut asianomaisten virkailijoiden huolimattomuudesta, joka tuntuu anteeksiantamattoman törkeältä. Niin surkea kuin tapaus onkin, on sillä suorastaan koomillinen vivahdus siinä patriarkkaalisuudessa, millä vielä tänä päivänä hoidetaan valtion virkoja sellaisilla tärkeillä paikoilla kuin tällä kertaa puheena olevat. Pahaisimmasakin korpikylän kestikievarissa täytyy toki tavata joku, joka järjestää matkailijoiden pääsyn eteenpäin. Täällä vilkasliikkeisellä asemalla on yksi ongella, toinen asioillaan kaupungissa annettuaan sitä ennen luvan ajaa hurauttaa sivu ja siis tietämättä asianomaisella hetkellä vallitsevista olosuhteista. Yksi taas antaa luvan, vastoin ohjesääntöä, kulkea edelleen olematta selvillä, onko kulkutie vapaa tai ei, mutta nimenomaan tietäen, että seuraavalla asemalla ei ole ketään edes vastaamassa.[1]

Lauantaina aamupäivällä Siilinjärven asemapäällikkö Hugo Forssén päätti lähteä pistäytymään Kuopiossa asioillaan. Sopivasti kulussa olikin puhelinpylväitä jakava työjuna, jonka kyytiin asemapäällikkö hyppäsi. Lähtiessään hän antoi tyttärelleen ohjeen käydä sanomassa klo 12 työvuoroon tulevalle sähköttäjä Söderströmille, että hän on antanut konduktööri Kalle Nissiselle kulkuluvan soraveturin ajoon Kuopioon. Forssénin tytär ei tavoittanut Söderströmiä kotoaa, koska sähköttäjä oli vielä kalassa. Tytär jätti vietin rouva Söderströmille.[2]

Samaan aikaa Kuopiossa laadittiin siirtoveturille aikataulu ja sitä lähdettiin viemään klo 12.10 Kuopiosta Iisalmeen postijunan edellä. Ylimääräisestä veturista laitettiin ilmoitus kaikille asemille, mutta Siilinjärven asemalla ei ollut ketään vastaamaassa lennätinhuutoon. Asema oli tyhjillään. Soraveturi tuli asemalle, junamiehet luottivat asemapäällikön sanaan ja lähtivät jatkamaan asemalta klo 12.27 kohti Toivalaa, jossa heidän olisi päästettävä postijuna kohti pohjoista. Sähköttäjä Söderström tuli myöhässä asemalle klo 12.30.[3]

Toivalan asema.

Onnettomuuden olisi vielä voinut estää Toivalan aseman sähköttäjä Aari Hämäläinen, jos hän olisi noudattanut ohjeita. Hän koetti saada yhteyden Siilinjärvelle tarkistaakseen normaalisti, että rata on selvä. Kun Siilinjärveltä ei kutsuun vastattu, hänen olisi pitänyt pysäyttää veturi Toivalaan. Jostakin syystä hän kuitenkin päästi veturin varmistamattomalle rataosuudelle kohtalokkain seurauksin.

Kallioleikkaus, jossa onnettomuus mahdollisesti tapahtui. Tässä mutkassa kuoli vuonna 1942 ratavartija Vesterinen.
Hän oli tarkistamassa resiinan kanssa rataa, kun juna yllätti.
Kuva Vilholan talon arkistot, Pöljä.

Junat kohtasivat kallioleikkauksessa Toivalassa klo 12.40. Paikassa oli mutkan vuoksi hyvin huono näkyväisyys eikä mitään ollut tehtävissä, kun vetureissa huomattiin tilanne. Hiekkajunan veturi oli n:ro 169, sarjaa G 1. Sitä kuljetti vt. kuljettaja Matti Ahonen ja lämmittäjänä toimi Jonne Pettersson. Molemmat kuolivat välittömästi. Samassa veturissa tenderin päällä ollut konduktööri Kalle Nissinen onnistui heittäytymään pois vaunusta ennen törmäystä. Veturi syttyi palamaan törmäyksen jälkeen.

Yhteen ajaneet veturit juuri onnettomuuden jälkeen. Veturimies 1.8.1924.

Kuopiosta tuleva veturi n:ro 418 oli raskaampi ja siinä olleet kuljettaja K. Hoffren ja lämmittäjä Eeli Halonen selvisivät pienemmillä ruhjeilla.

Onnettomuus huomattiin Jälän Virtaniemen taloon, mistä talon emäntä Saimi Virtaniemi kiiruhti heti onnettomuuspaikalle. Siellä ei ollut juuri tehtävää, sillä soraveturi oli murskaantunut täysin. Loukkaantunut lämmittäjä Halonen lähti hakemaan Toivalan asemalta apua ja kohtasi resiinalla liikkeellä olleen asemamies Kinnusen. Päästiin Toivalan asemalle, jonne postijuna oli pysäytetty. Sen veturi haki loukkaantuneet hoitoon Kuopioon.[4]

Jälkipyykki oli varmasti raskasta aikaa kaikille. Forssén, Hämäläinen ja Söderström joutuivat vastaamaan huolimattomuudestaan oikeuteen. Asiaa käsiteltiin kaikissa oikeusasteissa. Söderström selvisi vakavalla varoituksella, sen sijaan Hämäläinen tuomittiin 3 kk ja Forssén 8 kk vankeuteen. Lisäksi viimemainitut joutuivat korvaamaan asianomistajille ja valtiolle yhteensä 320 000 mk.

Unelias, tapahtumaton ja tavallinen päivä olikin kääntynyt tragediaksi. Asemapäällikkö Forssén oli kirkonkylän merkkihenkilö. Hän oli tullut jo vuonna 1902 tehtäväänsä.[5] Hän oli myös liikemies, joka omisti Siilinmyllyn ainakin vuodesta 1905. Hänen vaimonsa on merkitty jauho ja viljakauppiaaksi Siilinjärvellä jo vuonna 1903.[6] Lisäksi hän oli aktiivinen toimija perustuslaillisessa yhdistyksessä, joskin riitaantuminen Juho Savolaisen kanssa Sulkavajärven vedenkorkeudesta lienee viilentänyt ainakin hetkeksi poliittista yhteistyötä.[7]

Hugo Forssén ajautui konkurssiin vuonna 1927. Hän kuoli 1936 ja hänet on haudattu Viinamäen hautausmaalle Siilinjärvelle.

Viinamäen hautausmaalta 2018.

---

[1] Savo 16.7.1924 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1462659/articles/3157679

[2] Haminan lehti 19.7.1924 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1391787/articles/3155641

[3] sama

[4] Haminan lehti 19.7.1924

[5] Rautatie 5.7.1902 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/892648/articles/3157654

[6] Suomen kauppa- ja teollisuuskalenteri 1.1.1911.

[7] Savotar 30.4. 1913 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1292868/articles/3155649