lauantai 29. kesäkuuta 2019

Voiko naimisissa oleva nainen hoitaa kunnialla opettajanvirkaa?



Pohjolanmäen koulun oppilaita opettajansa Enne Kolehmaisen kanssa
1930-luvun vaihteessa.
Hamulan kansakoulu Siilinjärvellä ilmoitti naisopettajan virasta huhtikuussa 1928.[1] Viran täyttöön liittyi ankaraa erimielisyyttä Hamulan koulun johtokunnan ja viranomaisten välillä. Koulujen johtokunnat valitsivat vielä tuolloin opettajat virkoihin. Joskus ei Suomen lakikaan saanut johtokuntaa muuttamaan mieltään, jos se katsoi jonkun opettajan sopimattomaksi opettamaan omassa koulussa. Johtokunnan jäseninä toimivat tuolloin Väinö Väänänen (esimies), Anselm Konttinen, Tilda Snellman, Erkki Toivanen ja Paavo Ruuskanen.

Hamulan virkaa oli sijaisopettajan vakanssilla hoitanut 1926-27 Anna Johanna Hackstedt.[2] Opettaja meni kuitenkin vuoden aikana naimisiin ja hän erosi virasta. Johtokunta antoi Anna Harmialle (Hackstedt) työskentelystään kaikin puolin kiittävän todistuksen.[3] Seuraavana syksynä virkaan valittu Edith Heikkinen ei ottanutkaan tehtävää vastaan, joten lukuvuodeksi 1927-28 virkaa hoiti väliaikaisena opettajatar Valma Lehtolainen Jyväskylästä.

28.5. 1928 johtokunta sitten valitsi yksimielisesti Lehtolaisen jatkamaan jo vuoden hoitamaansa tehtävää.[4] Kuitenkin virka jouduttiin laittamaan kesällä uudestaan auki virheellisen ilmoituksen takia[5]. Ensimmäisessä ilmoituksessa virka oli laitettu auki 27.8. 1928 alkaen. Ilmeisesti tämä ei ollut laillista, vaan työ oli laitettava alkamaan 1.8 alkaen. Johtokunnat pyrkivät säästämään ihan kaikessa, ehkäpä tässä koetettiin säästää lähes kuukauden palkka?

Opettajan palkan maksoi valtio (17850mk/ vuosi), mutta asunto, lämpö, valo kuului yms. kuuluivat palkkaan ja sen maksoi kunta. Usein puuttuvista luontaiseduista jouduttiin maksamaan opettajalle korvausta rahassa, Hamulassakin 150 markkaa vuodessa.[6]

Nyt hakijoita oli peräti 20. Näistä pätevimmäksi ja sopivimmaksi johtokunta katsoi Katri Säisän.[7] Hän oli käynyt Iisalmen keskikoulun, Jyväskylän seminaarin ja toiminut kolme vuotta johtajaopettajana. Kyllin pätevä meille, tuumasi johtokunta, vaikka hakijoiden joukossa oli Senni Kuvaja. Hän oli ylioppilas, käynyt ylioppilasseminaarin (hospitantti) ja suorittanut kesäyliopiston kasvatusopin tutkinnon. Kuvajalla oli opettajakokemusta neljä vuotta.[8] Lisäksi hänellä oli parempi numero opetustaidosta.[9] Kuvaja valitti Säisän valinnasta.

Kuopion kansakoulupiirin tarkastaja H. Puro ei hyväksynyt Hamulan johtokunnan valintaa, sillä hänkin katsoi Kuvajan ansioituneemmaksi kuin Säisän. Niinpä johtokunta kokoontui uudestaan 27.7. 1928. Pöytäkirjaan kirjattiin Kuvajasta: ”Sitä paitsi hän on perheenemäntä, joka luonnollisesti vaatii osuutensa, sillä asunto tulisi hänellä olemaan kahdessa paikassa, koululla opetustoimessa ollessaan ja välistä naapuritalossa miehensä ja  lastensa luona. Tällainen asuminen ei johtokunnan mielestä olisi suotavaa, sillä varmasti joutuisi koulutoimi kärsimään ja ehkäpä avioliitto myös. Hänen miehensä viljelee toisen omistamia maita, joka myös on epämääräistä: kuinka kauan ja niin ollen voisimme joutua jonkun apulaisen varaan millä hetkellä hyvänsä. Muuten minkä tunnemme valittajaa henkilökohtaisesti, pitää johtokunta Hänet aivan sopimattomana opettajaksi Hamulan kylän kansakouluun.”[10]

Pohjois-Pöljän koulupiiriin valittiin naimisissa
oleva Enne Kolehmainen 1920-luvulla. Kuvassa
Enne miehensä Eino Kolehmaisen kanssa
Pitkänpäässä.
Tämän jälkeen johtokunta valitsi uudestaan Katri Säisän tehtävään. Viranomaisten oli nyt vaan ymmärrettävä, ettei naimisissa oleva nainen voi tulla valituksi Hamulan kouluun. Kouluhallitus oli eri mieltä ja kumosi 3.8. vaalin tuloksen laittomana ja määräsi uuden vaalin järjestettäväksi.

Kuopion piirin tarkastaja Puro tuli nyt itse suostuttelemaan johtokuntaa noudattamaan lakia. Avioliitto ei ollut laillinen este virassa toimimiseen. Koulun olisi järkevää ottaa Kuvaja virkaan sovinnolla, koska kouluhallitus tulisi ratkaisemaan kiistan joka tapauksessa Kuvajan eduksi. Johtokunta kuunteli tarkastajan puheen, mutta sitten ”puhkesi vilkas keskustelu”.  Johtokunnan jäsenet ihmettelivät valittajan röyhkeyttä asiassa, opettajan valinnassa oli vain ajateltu koulun ja kyläkunnan parasta. Johtokunta päätti jyrkästi pysyä aikaisemmin tekemässään päätöksessä ja kutsua opettajaksi Katri Säisän.

Lopuksi johtokunta vielä huomautti, että jos ”virastot tässä asiassa toisin määrää ei tulisi olemaan se eduksi tälle koululle ja sen koulutyölle”.[11] 

Tässä vaiheessa tapauksesta kiinnostui jo lehdistökin. Savon Sanomat kertoi sitkeästä valintaprosessista 16.8.1928.[12] Koulun alku lähestyi ja opettajakysymys oli ratkaisematta. Virkaan valittu Katri Säisä teki johtopäätöksensä tilanteesta ja hakeutui muualle töihin. Johtokunta valitsi entisistä hakijoista väliaikaiseksi opettajaksi Helvi Lyytikäisen.[13]

Näin johtokunta pystyi estämään Kuvajan valinnan. Kun virka seuraavan kerran laitettiin auki keväällä 1929, niin Kuvajakin oli antanut periksi eikä hakenut virkaa. Valituksi tuli ilman valituksia Johanna Räsänen.[14]

Hökösen koulun oppilaat ja opettaja Hillervo Väänänen 1926-27. Hillervo
meni naimisiin entisen oppilaansa kanssa. Eikä johtokunta Hökösellä
asiaan puuttunut.
Pöljän koulun oppilaita ja opettaja Elsa Laitinen. Elsa meni naimisiin Janne Väänäsen kanssa ja jatkoi
Pöljän koulun opettajana eläkeikään asti. 




[2] Johtokunnan pöytäkirja, 14.8.1926, Hamulan kansakoulun pöytäkirjat Ca:3, Siilinjärven kunnanarkisto
[3] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 7.5.1928
[4] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 278.5.1928
[5] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 25.6.1928
[6] Hamulan koulun talousarvio v:lle 1928, Hamulan kansakoulun pöytäkirjat Ca:3
[7] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 21.7.1928
[8] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 27.7.1928
[10] sama
[11] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 15.8. 1928
[13] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 20.8.1928
[14] Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 26.4.1929

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Pohjois-Savon sairaalapitäjän synty – piirimielisairaalan tulo Siilinjärvelle 2



 
Siilinjärven piirimielisairaalan paraatipuolen portti.
Kuva Aira Roivainen
Siilinjärven piirimielisairaalan ensimmäiset potilaat otettiin sisään 22.11. 1926. Yleinen innostus ja juhlahumu muuttui sitten köyhien kuntien arjeksi, sillä potilaita ei kuulunut sovitulla tavalla.[1] Esimerkiksi Pielaveden kunta asettui lopulta täysin vastahankaan sairaala-asiassa ja asiasta käytiin pitkällinen oikeusprosessi.

Pielavesi katsoi, että sen oma houruinhoitola riittää vallan hyvin omille ja muidenkin pitäjien houruille. Kunta ei halunnut maksaa 200 000 markan liittymismaksua, koska se on ”aivan turha menoerä”. Kunta vetosi myös siihen, etteivät perustamiskokoukset aikanaan olleet laillisia.[2] Kunnat olivat sitoutuneet ostamaan sairaalasta yhden paikan 2000 asukasta kohti. Tämän päälle tuli vielä hoitomaksu, kun potilas lähetettiin sairaalaan. Pielavedestä tuli jäsenkunta vuonna 1936. Viimeisin Pohjois-Savon liittynyt kunta oli Rautavaara, joka tuli mukaan vuonna 1941.[3]

Vuoden 1927 loppuun mennessä sairaala kuitenkin oli jo täynnä ja tulijoita oli enemmän kuin voitiin ottaa hoitoon.

Lääkärin asuintalon rauniot. taustalla Harjamäen tilan päärakennus.
Harjamäen sairaalamuseon kuva-arkisto.
Toiminnan aloitusta haittasi merkittävästi lääkärin asunnon palo maaliskuussa 1927. Rakennuksesta jäi pystyyn vain komea pylväikkö.[4] Hienossa pytingissä oli ollut pärekatto, johon lensi kipinä ilmeisesti läheisen Harjamäen tilan päärakennuksesta. Tuolloin julkisuudessa puututtiin myös sairaalan puisen ylimmän kerroksen paloturvallisuuteen.[5] Lääkärin uusi asuinrakennus valmistui jo joulukuussa 1927.

Joulukuussa 1927 valmistunut uusi lääkärin asunto nykyisessä asussaan.
Taloon rakennettiin suora puhelinyhteys sairaalalle.
Kuva Aira Roivainen.
Palanut rakennus oli vakuutettu, joten taloudellisesta vahingosta selvittiin hyvin. Ongelmaksi muodostui se, että sairaalan lääkäriksi valittu Reino Lagus irtisanoutui palon jälkeen tehtävästään. Riittävän laadukasta majoitusta ei ilmeisesti ollut tarjolla. Niinpä sairaala toimi sijaisjärjestelyillä, kunnes Rautalammin kunnanlääkäri Elon Enroth valittiin lokakuussa 1927 tehtävään.[6]


Sairaalaan palkattiin lisäksi ylihoitajatar, yöylihoitajatar, osastonhoitajattaria (2), nuorempia hoitajattaria (9), mieshoitajia (5). Lisäksi sairaalassa työskenteli harjoittelijoita.[7] Talouspuolelle palkattiin talouspäällikkö, kirjanpitäjä, emännöitsijä, pesulan johtaja, konemestari, koneenhoitaja ja kolme lämmittäjää. Lisäksi keittiössä työskenteli 8 ja pesulassa 5 työntekijää.[8] Varsinkin hoitajien vaihtuvuus oli ensimmäisenä toimintavuonna huomiota herättävän suurta.[9] Omaleimainen sairaalayhteisö alkoi muovautua.
Päivähuone. harjamäen sairaalamuseon arkisto.
Varsin karuja ja täyteen ahdettuja potilaiden makuusalit olivat.
Harjamäen sairaalamuseon arkisto.
Lääkärin palkka oli 60 000 mk vuodessa, lisäksi vapaa asunto, valo, polttopuut ja puutarhamaa.[10] Yöylihoitajatar sai palkkaa 11500 mk vuodessa[11], osastonhoitajatar 9000 markkaa, ylöspidon ja esiliinat, alihoitajatar 7200 mk, ylöspito ja esiliinat.[12] Mieshoitajat saivat 8400 mk ja ylöspidon.[13] Ylöspito tarkoittaa asuntoa ja ruokaa, joka tuli palkkaetuna kaikille.

"Portti vapauteen". Kuva ja kuvateksti sairaalan ensimmäisen ylilääkäri Laguksen albumista 1927.
Harjamäen sairaalamuseo.
Siilinjärven piirimielisairaalan toiminnasta on olemassa mainio Anu Rissasen tekemä tutkimus Työtä, sokkeja, lääkkeitä, Siilinjärven piirimielisairaala ja potilaiden hoitomuodot vuosina 1926-1959. En tässä lyhyessä kirjoituksessa käsittele hoitoja. Mielisairauksiin liittyi valtavasti pelkoja ja ennakkoluuloja. 1920-luvulla sanomalehdet kirjoittivat hyvin raflaavasti rikoksista ja näissä yhteyksissä mielisairaudet nousivat esiin hyvinkin pelottavalla tavalla.[14]

Potilailla oli sisäpihalla aidattu ulkoilualue, jossa oli kaksi paviljonkia. Karkaamisia sattui, sillä potilaat toimittivat monenlaisia askareita sairaalan arjessa ja maatilan töissä. 20.3. 1930 miespotilas karkasi ja poltti Koivumäessä seuraavana päivänä Taavetti Roivaisen navetan. Savon Sanomien uutisessa viitattiin jonkinlaiseen kostoon.[15] Karkaaminen oli pahinta mahdollista mainetta sairaalalle.

Mustikkamäen navetan rauniot ja talonväkeä autiolla pihalla. Suomen Kuvalehti 23/1930.

Tapauksesta käytiin myöhemmin vahingonkorvauskäräjiä, jossa Elon Enroth todisti, ettei valvonnassa ollut puutteita. Kun potilas karkasi, oli ryhmää valvomassa ulkotöiden ohjaaja, ylihoitajatar ja kaksi mieshoitajaa. Potilailla oli jonkinlaiset sandaalit kenkinä ja näiden jälkiä oli löydetty poltetun navetan läheisyydestä. Sairaalan toimintaa pidettiin huolellisena eikä sitä asetettu vastuuseen mistään.[16] Potilas hirttäytyi paloa seuraavana päivänä läheisen Varpasen järven rantaan puuhun. Tarina on elänyt paikallisten mielissä tähän päivään saakka.

Alun kommelluksiin liittyi myös se, että kirjanpitäjä Jenny Puranen tuomittiin kavalluksesta vankilaan ja korvaamaan sairaalalle 56 672, 55 mk.[17]

Näkymä lääkärin asunnolta sairaalaan 2019. Kuva Aira Roivainen.


Tämä kirjoitus on jatkoa Pohjois-Savon sairaalapitäjä syntyy - Siilinjärvestä sairaalapitäjä tekstille.




[1] Siilinjärven piirimielisairaalan vuosikertomus vuosilta 1926 ja 1927. Harjamäen sairaalamuseon arkisto.
[3] Rissanen, Työtä, sokkeja, lääkkeitä. Siilinjärven piirimielisairaala ja potilaiden hoitomuodot vuosina 1926-1959, 26  
[6] Siilinjärven piirimielisairaalan vuosikertomus vuosilta 1926 ja 1927.
[7] sama
[8] Lepola, Harjamäen sairaala 1926-1976, 16
[9] Siilinjärven piirimielisairaalan vuosikertomus vuosilta 1926 ja 1927.
[15] Savon Sanomat 1930  https://drive.google.com/open?id=14SRgXEkb8z9NJLZK8XWknymAgFLcwJbj
[16] Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirjat 1932. CIIIa87 JoMA
[17] Siilinjärven piirimielisairaalan vuosikertomus vuodelta 1934. Harjamäen sairaalamuseon arkisto.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Pohjois-Savon sairaalapitäjä syntyy - piirimielisairaalan tulo Siilinjärvelle


Siilinjärven piirimielisairaan päärakennus nykyisessä asussaan.
rakennus on päiväkotikäytössä.
Hilda Tirkkonen katosi Maaningan Lappetelässä 26.5.1915. Hän oli 24-vuotias mökkiläisen tytär ja ”heikkomielinen”. Katoamisesta ilmoitettiin heti Maaningan nimismiehelle, joka määräsi yleisen etsiskelyn. Kaksi päivää myöhemmin tuotiin paikalle poliisikoira Kuopiosta. Lisäksi toista sata miestä haravoi Lappetelän metsiä, mutta kadonnutta ei onnistuttu löytämään.[1]

Poliisitutkimus toi esille sen verran ristiriitaisia lausuntoja, että Tirkkosten perhe, isä, äiti ja kolme poikaa joutuivat asiasta käräjille. Oli herännyt epäilys, että Hilda olisi murhattu. Vainajaa ei löydetty koskaan. Vielä syksyllä 1916 asiaa käsiteltiin käräjillä, mutta tapaus jäi avoimeksi. Todistajat kuvailivat varsinkin perheen poikien asennetta välinpitämättömäksi, väittipä joku nähneensä yhdellä pojista veriroiskeita takissa.[2]

Ankarissa oloissa, köyhyyden ja tietämättömyyden synkentämänä saatettiin päätyä tällaisiinkin ratkaisuihin, vaikka tapaus saattoi olla myös tavallinen katoaminen. Useimmat mielisairaat ja vammaiset elivät kotihoidossa vielä 1910-luvulla. Lisäksi heitä oli kunnalliskodeissa ja köyhäintaloissa. Hoidon taso vaihteli, mutta ajan asenteet olivat varsin ankarat sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät pystyneet elättämään itseään. Mielisairaiden hoidon puutteisiin oli kiinnitetty huomiota jo pitkään. Levottomat, kärsivät mielisairaat koettiin hoidon ja huolenpidon häpeäpilkkuna.

Jo vuonna 1912 tehtiin Pohjois-Savossa ensimmäiset suunnitelmat kuntien yhteisen mielisairaalan rakentamiseksi. Silloin Bruno Sarlinin johtama 18 kunnan yhteenliittymä laati suunnitelman ja teki rahoitusanomuksen senaatille sairaalan rakentamisesta. Senaatti hylkäsi anomuksen 1915, sillä maailmansota katkaisi uudistustyön. Asiaan palattiin vasta 1919, jolloin eduskunta sääti lain piirimielisairaaloiden valtionavun perusteista.[3]

Maaherra Ingnatius kutsui koolle toimikunnan, jonka laatiman esityksen pohjalta 18 kuntaa[4] ”miltei yksimielisesti” päätti 5.11.1921 perustaa kuntien yhteisen piirimielisairaalan. Sairaalan paikasta sovittiin päätettävän myöhemmin. Yrityksen toteuttamisessa oli mukana mm. laitoksen tuleva ylilääkäri Elon Enroth, joka tuolloin toimi lääkärinä Rautalammilla.[5]


Harjamäen sairaalamuseo.
Vuonna 1924 Harjamäen ja Lehtolan tilat ostettiin rakennusmestari Hämäläiseltä 800 000 markan hinnalla sairaalan alueeksi. Tilan oli aiemmin omistanut piirilääkäri Mortimer Nykopp, jonka tilanhoitajana työskennellyt poika Helge Nykopp kaatui Varkauden taistelussa helmikuussa 1918.[6] Ostoon liittyi dramatiikkaa, sillä Pielaveden kunta oli valittanut ostopäätöksestä. Toimikunta allekirjoitti kauppakirjan omalla riskillä, että hanke ei kaatuisi valitusten käsittelyn odotteluun. Kaikki valitukset myös hylättiin.[7]

Kun varsinaisesta rakentamisesta päätettiin vuonna 1925, hankkeen takana itse ilmoittautuneena tai velvoitettuna oli kaiken kaikkiaan 31 kuntaa. Vasta perustettu Siilinjärven kuntakin osallistui hankkeeseen. Siilinjärveä näissä neuvotteluissa ja hallinnossa edusti sitten pitkään Eino Laitinen.
Eino Laitinen.
Harjamäen sairaalamuseon arkisto.
Siilinjärven piirimielisairaalan suunnitteli arkkitehti Axel Mörne ja sen rakensi rakennusmestari K.A. Honkavaara. Rakennustyöt sujuivat rivakasti, sillä harjannostajaiset pidettiin 25.11.1925 ja laitoksen vihkiäisiä vietettiin 28.10. 1926. Iso rakennusurakka vaati yhden työntekijän hengenkin, kun työmiehet Herman Hassinen ja Aarne Miettinen putosivat 15 metrin korkeudelta katolta siten, että Hassinen kuoli ja Miettinen sai vikoja ”sisuskaluihin”.[8] Urakoitsijan väitettiin myös maksavan ”nälkäpalkkoja” työntekijöilleen, kirvesmies sai 4mk ja sekatyömies 2,50-3 mk tunnilta.[9]
Sairaalan rakennustyömaa. mahtoivatko katon miehet olla juuri Miettinen ja
Hassinen? Harjamäen sairaalamuseon valokuva-arkisto.
Honkavaara oli luvannut rakentaa sairaalan noin 7 miljoonan markan kuluilla, mutta lopulliseksi hinnaksi tuli noin 10 miljoonaa markkaa. Valtion avustusta ja lainaa saatiin 6 miljoonaa markkaa, kunnat maksoivat vähän yli 2 miljoonaa ja loput lainattiin pankista.[10]
Huoltaja 2.10.1926.
Lääkärin asunto, joka oli korjattu ja laajennettu Mörnen suunnitelman mukaan Nykoppien vanhasta huvilasta.
Harjamäen sairaalamuseon kuva-arkisto.
Sähkö- ja pesulaitos. Harjamäen sairaalamuseon kuva-arkisto.
Sairaala, lääkärin asunto ja Harjamäen tilan kunnostetut rakennukset olivat näyttävä kokonaisuus. Sähkölaitos ja pesula toimivat erillisessä rakennuksessa. Alimmassa kellarikerroksessa sijaitsivat laitoksen keittiö, leipomo, sauna, pannuhuone, halkovarasto, leikkaussali ja ruumishuone.

Ensimmäisessä kerroksessa oli ns. ”raivojen osasto”. Koko kerros oli jaettu kahtia, naisten ja miesten osastoiksi. Molemmissa oli neljä sairassalia, eristämishuoneet, ammehoitohuoneet sekä huuhtelu- ja kuivaushuoneet. Ikkunat olivat pieniruutuiset, vahvasta lasista, ilman rautaristikoita. Pokat oli vahvistettu rautakiskoilla. Toinen kerros oli suunnilleen samanlainen, mutta siellä oli tarkoitus pitää rauhallisempia potilaita. Ylihoitajan ja konttoristin asunnot oli sijoitettu tähän kerrokseen.

Kolmanteen kerrokseen oli sijoitettu toipilaiden osastot. Ylin kerros oli puurakenteinen. Ullakolle oli sijoitettu kaksi 15000 litran säiliötä, jonne pumpattiin sairaalan käyttövesi läheisestä Kevättömän järvestä. Sairaala purki myös jätevetensä samaiseen järveen. Sairaalan alue oli aidattu puuaidalla.


Suomen Kuvalehti 6.11. 1926.
Kaiken kaikkiaan Siilinjärven piirimielisairaalassa oli 150 sairaansijaa.[11] Ensimmäiset virat täytettiin toukokuussa 1926, jolloin lääkäriksi valittiin Kivelän sairaalan apulaislääkäri Reino Lagus, ylihoitajattareksi Lapinlahden keskuslaitoksen hoitajatar rouva Signe Waenerberg ja talouspäälliköksi Vilho Tikkanen.[12]  

Harjamäen sairaalamuseo.
Signe Waenerberg
Harjamäen sairaalamuseon kuva-arkisto
  
Juhlalliset avajaiset jouduttiin pitämään hiukan keskeneräisessä rakennuksessa 28.10. 1926. Paikalla oli sisäministeriksi noussut maaherra Ingnatius ja kaikki kynnelle kykenevät kunnallismiehet hankkeen kunnista ja lähiseudulta. Juhlavieraita oli noin 600.

Osa tuli jo edellisenä päivänä ja Kuopiosta oli järjestetty ylimääräinen juna juhlapäivänä. Suurin pettymys vihkijäisjuhlan järjestäjille tuli siitä, että vapaaherratar Sofie Mannerheim perui tulonsa. Häntä varten oli valmisteltu sairaalan kaunein huone, jota sittemmin kutsuttiin pitkään vapaaherrattaren huoneeksi.

Vihkijäisjuhla oli perusteellinen. Ohjelma alkoi puolen päivän aikaan ja juhlapäivällistä päästin syömään klo 18 illalla.[13]

Lue tästä jatkoa Pohjois-Savon sairaalapitäjä syntyy 2


[2] Maaningan käräjäoikeuden syyskäräjät 1916, Joensuun maakunta-arkisto.
[4] Hankasalmi, Iisalmen kaupunki, Iisalmen maalaiskunta, Kaavi, Karttula, Keitele, Kiuruvesi, Kuopion maalaiskunta,
  Lapinlahti, Leppävirta, Maaninka, Muuruvesi, Nilsiä, Pielavesi, Rautalampi, Suonenjoki, Tuusniemi, ja Vesanto. 
[5] Siilinjärven piirimielisairaalan rakennuskertomus ja sairaalan edustajankokouksessa 8.4.1927 hyväksytyt
  rakennustilit, Harjamäen sairaalamuseon arkisto.
[6] Hajamietteitä Pöljältä, Siilinjärveläisten sisällissota,
   http://airaroivainen.blogspot.com/2018/11/siilinjarvelaisten-sisallissota-1918.html
[7] Siilinjärven piirimielisairaalan rakennuskertomus ja…Harjamäen sairaalamuseon arkisto
[10] Siilinjärven piirimielisairaalan rakennuskertomus ja…Harjamäen sairaalamuseo.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)