Hajamietteitä Pöljältä: Pohjois-Savon sairaalapitäjän synty – piirimielisairaalan tulo Siilinjärvelle 2

Siilinjärven piirimielisairaalan paraatipuolen portti.
Kuva Aira Roivainen

Siilinjärven piirimielisairaalan ensimmäiset potilaat otettiin sisään 22.11. 1926. Yleinen innostus ja juhlahumu muuttui sitten köyhien kuntien arjeksi, sillä potilaita ei kuulunut sovitulla tavalla.[1] Esimerkiksi Pielaveden kunta asettui lopulta täysin vastahankaan sairaala-asiassa ja asiasta käytiin pitkällinen oikeusprosessi.

Pielavesi katsoi, että sen oma houruinhoitola riittää vallan hyvin omille ja muidenkin pitäjien houruille. Kunta ei halunnut maksaa 200 000 markan liittymismaksua, koska se on ”aivan turha menoerä”. Kunta vetosi myös siihen, etteivät perustamiskokoukset aikanaan olleet laillisia.[2] Kunnat olivat sitoutuneet ostamaan sairaalasta yhden paikan 2000 asukasta kohti. Tämän päälle tuli vielä hoitomaksu, kun potilas lähetettiin sairaalaan. Pielavedestä tuli jäsenkunta vuonna 1936. Viimeisin Pohjois-Savon liittynyt kunta oli Rautavaara, joka tuli mukaan vuonna 1941.[3]

Vuoden 1927 loppuun mennessä sairaala kuitenkin oli jo täynnä ja tulijoita oli enemmän kuin voitiin ottaa hoitoon.

Lääkärin asuintalon rauniot. taustalla Harjamäen tilan päärakennus.
Harjamäen sairaalamuseon kuva-arkisto.

Toiminnan aloitusta haittasi merkittävästi lääkärin asunnon palo maaliskuussa 1927. Rakennuksesta jäi pystyyn vain komea pylväikkö.[4] Hienossa pytingissä oli ollut pärekatto, johon lensi kipinä ilmeisesti läheisen Harjamäen tilan päärakennuksesta. Tuolloin julkisuudessa puututtiin myös sairaalan puisen ylimmän kerroksen paloturvallisuuteen.[5] Lääkärin uusi asuinrakennus valmistui jo joulukuussa 1927.

Joulukuussa 1927 valmistunut uusi lääkärin asunto nykyisessä asussaan.
Taloon rakennettiin suora puhelinyhteys sairaalalle.
Kuva Aira Roivainen.

Palanut rakennus oli vakuutettu, joten taloudellisesta vahingosta selvittiin hyvin. Ongelmaksi muodostui se, että sairaalan lääkäriksi valittu Reino Lagus irtisanoutui palon jälkeen tehtävästään. Riittävän laadukasta majoitusta ei ilmeisesti ollut tarjolla. Niinpä sairaala toimi sijaisjärjestelyillä, kunnes Rautalammin kunnanlääkäri Elon Enroth valittiin lokakuussa 1927 tehtävään.[6]

Sairaalaan palkattiin lisäksi ylihoitajatar, yöylihoitajatar, osastonhoitajattaria (2), nuorempia hoitajattaria (9), mieshoitajia (5). Lisäksi sairaalassa työskenteli harjoittelijoita.[7] Talouspuolelle palkattiin talouspäällikkö, kirjanpitäjä, emännöitsijä, pesulan johtaja, konemestari, koneenhoitaja ja kolme lämmittäjää. Lisäksi keittiössä työskenteli 8 ja pesulassa 5 työntekijää.[8] Varsinkin hoitajien vaihtuvuus oli ensimmäisenä toimintavuonna huomiota herättävän suurta.[9] Omaleimainen sairaalayhteisö alkoi muovautua.

Päivähuone. harjamäen sairaalamuseon arkisto.

Varsin karuja ja täyteen ahdettuja potilaiden makuusalit olivat.
Harjamäen sairaalamuseon arkisto.

Lääkärin palkka oli 60 000 mk vuodessa, lisäksi vapaa asunto, valo, polttopuut ja puutarhamaa.[10] Yöylihoitajatar sai palkkaa 11500 mk vuodessa[11], osastonhoitajatar 9000 markkaa, ylöspidon ja esiliinat, alihoitajatar 7200 mk, ylöspito ja esiliinat.[12] Mieshoitajat saivat 8400 mk ja ylöspidon.[13] Ylöspito tarkoittaa asuntoa ja ruokaa, joka tuli palkkaetuna kaikille.

"Portti vapauteen". Kuva ja kuvateksti sairaalan ensimmäisen ylilääkäri Laguksen albumista 1927.
Harjamäen sairaalamuseo.

Siilinjärven piirimielisairaalan toiminnasta on olemassa mainio Anu Rissasen tekemä tutkimus Työtä, sokkeja, lääkkeitä, Siilinjärven piirimielisairaala ja potilaiden hoitomuodot vuosina 1926-1959. En tässä lyhyessä kirjoituksessa käsittele hoitoja. Mielisairauksiin liittyi valtavasti pelkoja ja ennakkoluuloja. 1920-luvulla sanomalehdet kirjoittivat hyvin raflaavasti rikoksista ja näissä yhteyksissä mielisairaudet nousivat esiin hyvinkin pelottavalla tavalla.[14]

Potilailla oli sisäpihalla aidattu ulkoilualue, jossa oli kaksi paviljonkia. Karkaamisia sattui, sillä potilaat toimittivat monenlaisia askareita sairaalan arjessa ja maatilan töissä. 20.3. 1930 miespotilas karkasi ja poltti Koivumäessä seuraavana päivänä Taavetti Roivaisen navetan. Savon Sanomien uutisessa viitattiin jonkinlaiseen kostoon.[15] Karkaaminen oli pahinta mahdollista mainetta sairaalalle.

Mustikkamäen navetan rauniot ja talonväkeä autiolla pihalla. Suomen Kuvalehti 23/1930.

Tapauksesta käytiin myöhemmin vahingonkorvauskäräjiä, jossa Elon Enroth todisti, ettei valvonnassa ollut puutteita. Kun potilas karkasi, oli ryhmää valvomassa ulkotöiden ohjaaja, ylihoitajatar ja kaksi mieshoitajaa. Potilailla oli jonkinlaiset sandaalit kenkinä ja näiden jälkiä oli löydetty poltetun navetan läheisyydestä. Sairaalan toimintaa pidettiin huolellisena eikä sitä asetettu vastuuseen mistään.[16] Potilas hirttäytyi paloa seuraavana päivänä läheisen Varpasen järven rantaan puuhun. Tarina on elänyt paikallisten mielissä tähän päivään saakka.

Alun kommelluksiin liittyi myös se, että kirjanpitäjä Jenny Puranen tuomittiin kavalluksesta vankilaan ja korvaamaan sairaalalle 56 672, 55 mk.[17]