Talollisen poika Aatu (Adam) Toivanen ilman maita ja mantuja - Amerikkaan vai Iisalmeen?

 

Jussila, sittemmin Vilhola 1930-luvulla otetussa kuvassa.
Talon rakennuskanta lienee uudistunut lähes täysin 1900-
luvun alusta. 

Adam (Aatu) Wilhelm Toivanen syntyi Pöljällä Jussilan talossa (nro 9) 30.3.1889. Hänen isänsä oli talollinen Aatami Toivanen (s. 15.12.1845) ja äitinsä Wilhelmiina Toivanen (s. 6.8.1863). Jussila oli iso talo, 1900-luvun vaihteessa perhe omisti myös Savolan tilan (Pöljä 12). Aatamin isä oli Wilhelm Toivanen (s.1798) ja äiti Hedvig Lovisa Halonen (s. 1804) molemmat Pöljältä. Aatami omisti puolet Jussilan tilasta, toisen puolen omisti Maria Toivanen. 

Toivasten suku oli muuttanut Pöljälle 1700-luvun alussa, suvulla oli hallussaan myös Toivola (Pöljä 7, nykyisin Pulaste). Poika syntyi siis pitkään tilallisena eläneeseen sukuun. Jotakin dramaattista tapahtui kuitenkin vuosisadan vaihteessa Pöljän Jussilassa.

Olen kirjoittanut Jussilan tilasta ja Aatami Toivasesta blogitekstissä Adam Toivanen hakee lainaa Waltionkonttorilta. Tila oli pinta-alaltaan suuri, peltoja ja niittyjä oli yllin kyllin, mutta silloinen isäntä Aatu Wilhelm oli ajautunut vaikeuksiin ja velkoihin. Hän joutui myymään tilansa Nestori Haloselle. Perhe muutti Syrjämäen torppaan samalla kylällä.

Toivasten perhe, johon kuuluivat vanhempien lisäksi Yrjö Weikko (1895), Terttu (1898), Laina Helga (1904), Eva (1908), Heta (1886), Aatu Wilhelm ja Ferdinand (1892) muutti vuonna 1910 Iisalmelle. Aatu Wilhelm Toivanen oli hakenut Amerikan passia varten todistuksen Maaningalta vuonna 1909. Tämän hetken tiedon mukaan hän ei kuitenkaan lähtenyt Amerikkaan.

Luuniemen saha Iisalmessa.
Iisalmen Kameraseura.

Aatu Wilhelm Toivasen vaiheista Iisalmessa tiedämme sen vuoksi, että hänet pidätettiin 5.6. 1918 Iisalmessa ja toimitettiin Kuopion vankileirille. Hän oli kuulunut paikalliseen punakaartiin, jolla ei kuitenkaan ollut aseita eikä oikein toimintaakaan. Hänet oli kuitenkin valittu Iisalmen punakaartin 6. plutoonan 11. osaton päälliköksi tammikuun lopussa 1918.

Kuulusteluasiakirjassa hän kertoo työskennelleensä viimeiseksi Iisalmen Nahkatehtaalla, sitä ennen kymmenen vuotta Iisalmen sahalla. Kuulusteltava asui tuolloin edelleen yhteisessä kodissa vanhempiensa kanssa osoitteessa Pohjolankatu 16.

Iisalmen Nahkatehdas Oy:n työntekijöitä 1910-luvulla.
Iisalmen Kameraseura.

Nämä tiedot vahvisti myös Iisalmen suojeluskunnan esikunta lausunnossaan, jonka se antoi 16.6. 1918. Esikuntaan kuuluivat ”Ylipäällikkö S. Sahlström, kasööri A. Lyytikäinen, wiskaali H. Vainikainen, insinööri Fr. A. Karvonen ja nimismies T. Meklin.

Aatu Toivanen oli liittynyt oman ilmoituksensa mukaan työväenyhdistykseen vuonna 1917 ja sitä ennen ollut sahatyöväen ammattiosaston jäsen. Suojeluskunnan esikunta antoi Aatu Toivasesta erittäin myönteisen lausunnon. Hänestä sanottiin mm., että hän ”on tehnyt yleensä kiitettävän vaikutuksen.”

Toivanen sai valtiorikosoikeudelta avunannosta valtiopetokseen kaksi vuotta kuritushuonetta ehdollisena ja kolmen vuoden koetusajalla. Lisäksi hän menetti kansalaisluottamuksensa kahdeksi vuodeksi. Tuomio oli lievä. Selvästikin Toivanen oli pikkutekijä Iisalmen punaisten toiminnassa.

Kuopion vankileiri 1918. 
Museovirasto.

Aatu näyttää palanneen Iisalmeen, josta muutti 29.12.1922 Iisalmen maaseurakunnan puolelle. Toivasen kohdalla seurakunnan pääkirjoissa kummittelee merkintä ”Amerika” 1910-1930. Hän oli varmuudella ainakin vuoteen 1918 Suomessa. Todennäköistä on, ettei hän koskaan lähtenyt Amerikkaan, vaikka passi olikin hankittu. Ainakaan hänen liikkeistään ei löytynyt tietoa siirtolaisrekisteristä yms. lähteistä.

Aatu asui elämänsä viimeiset ajat veljensä Ferdinand Toivasen taloudessa Sonnilan kylällä. Aatu Toivanen kuoli perheettömänä 7.10. 1960.

Joissakin lähteissä on väitetty, että Aatu Toivanen olisi osallistunut 1918-1919 Muurmannin legioonan toimintaan, mutta se näyttää hyvin epätodennäköiseltä.

Lähteet

Maaninka syntyneet 1833-1846 (AP I C:4) 1846 SSHY; http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=40743&pnum=126 

Maaninka rippikirja 1843-1853 (AP_2 I Aa:12)  Sivu 372 Pöljä 9 ;

SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=40647&pnum=116 

Maaninka syntyneet 1881-1892 (MKO7-13 I C:7) Sivu 275 1889 maaliskuu huhtikuu ; SSHY http://www.digiarkisto.org/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=29919&pnum=139 

Maaninka rippikirja 1901-1910 (AP_1 I Aa:23)  Sivu 475 Pöljä 9 ; SSHY http://www.digiarkisto.org/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=40662&pnum=480 

Maaninka muuttaneet 1905-1916 (AP I Ba:8, I Bb:10)  Sivu 67 1910 ; SSHY http://www.digiarkisto.org/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=40736&pnum=70 

Iisalmen kaupunkiseurakunta rippikirja 1911-1920 (AP I Aa:5)  Sivu 439  ; SSHY http://www.digiarkisto.org/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=42054&pnum=433 

VRO  https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=4775056136&aineistoId=2661435552, https://digihakemisto.net/item/2630955760/8413410040/60

Kuopion aluerekisterikeskus, Aadam Wilhelm Toivasen virkatodistus 7.7.2023

Nykänen, Veli, Maaningalta Muurmannin radalle töihin ja legioonaan. Uutis-Jousi 17.5.2023.

 

 

 

Adam Toivanen hakee lainaa Waltionkonttorilta

”Nämä tilat sijaitsevat luonnon ihanalla paikalla Pöljän ja Kevättömän järven rannalla noin 1,5 kilometriä Kuopiosta Iisalmeen menevältä maantieltä ja noin 8 kilometrin päässä Siilinpään laivalaiturilta, josta höyryvenhe ”Neiti” välittää jokapäiväistä liikettä Kuopion kaupunkiin, sekä 1,5 kilometrin päässä Pöljän asemalta Kuopion Iisalmen rautatieltä.”

Maaningan kruununvouti kuvaili suorastaan runollisesti Jussilan ja Savolan tilojen sijaintia. Adam Toivanen, tilojen omistaja, halusi lainata rahaa Waltionkonttorilta. Kruununvouti sekä kunnallisneuvos Theodor Kolström ja Puustellin sotilasvirkatalon vuokraaja Kaarlo Nyberg olivat tulleet tekemään arvion talon velkakelpoisuudesta. Tästä tarkastuksesta on jäänyt talteen mielenkiintoinen asiakirja. Millainen oli iso tila Pöljällä sata vuotta sitten?

Jussilassa oli peltoa 40 hehtaaria. Lisäksi oli noin 30 hehtaaria luonnonniittyjä, joilta kerättiin huomattavan iso heinäsato. Jussilan mökkiläisistä ja torppareista olen jo kertonut. Suurin osa tilan pelloista oli Pöljän ja Kevättömän järven rantamilla, hyvää savipohjaista viljelymaata. Peltoja ja niittyjä oli myös Pitkänjärven takana. Muun muassa Pitkäniitty Hoikilla, nykyisin se tunnetaan Riitaniittynä.

Metsän hyödyntäminen oli aivan alussa näillä seuduilla sata vuotta sitten. Tässäkään asiakirjassa metsäomaisuutta ei edes arvioida. Todetaan vain, että metsää on omiksi tarpeiksi. Nestori Halosen arvio on, että Savola/Jussilan kokonaispinta-ala saattoi olla jopa 380 hehtaaria. Kyllä siinä omiksi tarpeiksi puuta varmasti oli.

Avoimen peltoalueen keskellä oli peräti kaksi asuinrakennusta, vanhempi ja nuorempi. Hirsirakennuksissa oli pärekatot. Molemmissa oli kaksi kamaria, uudemmassa lisäksi tupa ja keittiö. Vanhemman asuinrakennuksen yhteydessä oli meijerihuone.

Rakennuksia luonnehdittiin lähinnä ”asuttavassa kunnossa” oleviksi. Mitähän se Savossa tarkoitti 1900-luvun alussa? Tämä melkein  hymyilyttää, sillä näillä seuduilla ei tainnut sen paremmin isännät kuin torpparitkaan pytingin komeudella ylvästellä? Oheisessa kuvassa on Reponiemen tilan rakennukset 1902. Ehkäpä Jussila näytti vähän tältä. Vaurastuminen oli vasta alussa, niin torpat kuin talotkin repsottivat.

Lisäksi oli aitta ja tallirakennus. Talliin mahtui neljä hevosta. Oli törkylato eli heinälato, riihi ja huono sauna. Katselmuksessa sanottiin erikseen, että tuulimylly oli kunnossa. Lisäksi peltojen niittyjen yhteyteen oli rakennettu monta latoa. 

Navetta oli iso. Siinä oli paikat 42 lehmälle. Toivasen karjatalous oli kuitenkin hyvin huonolla tolalla. Isäntä väitti, että tilan rehut oli myyty rautatien rakentajien tarpeisiin. Tästä syystä lähes puolet lypsykarjasta oli hävitetty. Selitys ontuu.  Rautatietä kyllä rakennettiin Pöljällä juuri tuolloin, mutta ei se voinut olla perustelu karjan hävittämiselle! Adam Toivanen oli pulassa. Hänellä oli jo aiempaa velkaa noin 13 000mk. Niistä ei puhuta tässä asiakirjassa mitään. Tilan arvoksi arvioitiin vähän yli 50 000 mk.

Suomen karjaa Ollikkalan tilalla 1933. Myös Jussilan karja näytti tältä.

Toivanen halusi lainata 9000 markkaa rahaa.  Toimitusmiehet arvioivat, että tila voisi tuottaa vuodessa vähän yli 3000 markkaa voittoa. Pääasiallinen tulo tuli voista. Tuottaja sai voista 2mk kilolta. Tilalla oli oma ”meijeri”. Lisäksi viljan myynti oli toinen merkittävä tulonlähde.

Jussila/Savolassa tarvittiin kolme renkiä ja kolme palvelijatarta. Pöljällä renki sai vuodessa 150 markkaa palkkaa, piika 100 markkaa. Lisäksi he saivat talon ruuan, vaatteet ja asunnon. Muita menoja oli kruununvero (88mk), kunnan verot (163mk), papisto ja kirkonpalvelijat (56mk) ja paloraha, siis palovakuutus, joka oli otettu ”Suomen maalaisten paloapuyhtiöltä” (40mk). Muuten talon menot arvioitiin hyvin vaatimattomiksi. Hiukan suolaa, sokeria ja kahvia, rautaa, vehnäjauhoja ja kankaita (230mk).

Tila oli menossa alaspäin. Silti Adam Toivanen sai lainan. ”Paikkakunnan oloihin perehtyneet miehet” Nyberg ja Kolström ehkä auttoivat miestä mäessä. Iso osa karjasta oli hävitetty, kirkonkirjojen mukaan palveluskuntaa ei juuri ollut, entisiä velkoja oli yllin kyllin. Adamin ja Wilhelmiinan poika Johannes oli muuttanut pois jo v.1894.

Adam Toivanen möi tilansa  v. 1904 Nestor Haloselle ja Maria Toivaselle. Nestor ja Maria yhdistivät Toivasen suvun maaomaisuuden. Mahtitilan poika Adam siirtyi asumaan vaatimatonta Syrjänmäen mökkiä Pohjois-Pöljällä. Muutos on varmasti kirvellyt miestä. Tarina ei kuitenkaan ollut mitenkään poikkeuksellinen. Velka koitui monen muunkin tilallisen kohtaloksi.

Lähteenä Nestori Halosen arkistot ja Maaningan rippikirjat 1891-1900.

Torpan katselmuksia Pöljällä 1910-luvulla

Jussila Pöljällä oli vuosisadan vaihteessa yksi kylän suurimpia tiloja. Pelkästään peltoa ja niittyjä tilalla oli 70 hehtaaria, lehmiä pidettiin parhaimmillaan 30-40 kpl. Ajan tavan mukaan tilan omaisuuteen luettiin myös vuokraviljelijät. Oli Välimäen, Syrjänmäen ja Lahdentauksen mökit. Uuhimäellä oli pieni ja suuri torppa ja lisäksi vielä Pitkänpään mäkitupa. Kaikkien vuokrasopimukset olivat suurin piirtein samanlaisia

Adam Martikainen oli Jussilan tilan torppari Uuhimäessä. Hän oli suullisella sopimuksella tullut torppariksi v. 1889. Sopimukset solmittiin yleensä 25 vuodeksi. Torpparit olivat vaatineet jo pitkään, että sopimukset olisi laadittava vähintään 50 vuotta kestäviksi. Nyt sopimus oli uusittava ja sitä varten toimitettiin torpan katselmus. Oli toukokuun 29. päivä 1913.

Martikaisen torpalle Maaningan Pöljällä oli kinttupolkuja pitkin saapunut monta miestä. Tietysti Jussilan talon isäntä, Nestor Halonen ja torppari itse olivat paikalla. Lisäksi tilaisuudessa oli mukana vuokralautakunnan jäsenet talollinen Erik Toivanen ja torppari Joel Eskelinen. Toimitusta johti lautakunnan puheenjohtaja Janne Kyyhkynen.

Martikainen oli raivannut raakaan metsään vähän peltoa ja niittyä. Lisäksi hän oli rakentanut itse kaikki rakennukset. Torpparit saivat käyttää isännän osoittamista paikoista metsää rakentamiseen, polttopuuksi ja laitumeksi.

Vuokrana Martikainen luovutti kolmasosan viljasadosta taloon. Lisäksi hän työskenteli kolme viikkoa vuodessa talon töissä. Yksi hevosen kanssa ja kaksi ilman. Lisäksi hänen piti toimittaa taloon viisi syltä halkoja vuodessa.

Perälän tupa Pielavedellä. Ahti Rytkönen.

Millaiset pytingit torppari Adam Martikainen oli Uuhimäkeen saanut rakennettua 24 vuoden aikana? Hänellä oli savutupa, joka voisi olla oheisen kuvan mallinen. Talossa oli kolme huonetta, 54 neliötä, tuohikatto ja yksinkertaiset ikkunat. Katselmusmiehet merkitsivät rakennuksen huonoksi.

Lisäksi oli navetta, joka oli vähän yli 10 neliötä, ei ikkunoita ja korkeutta alle kaksi metriä. Kovin montaa lehmää tähän navettaan ei mahtunut! Lisäksi oli huonokuntoinen sauna ja kota sekä kaksi huonokuntoista latoa. Peltoja ja niittyjä ympäröivät pisteaidat. P

Kun lukee katselmusmiesten kuvausta pelloista, ymmärtää tilanteen. Torpassa oli hädin tuskin kolme hehtaaria viljeltyä peltoa. Kivirauniot kertoivat karua kieltä. Uuhimäessä ei helpolla vilja kasvanut. Katselmuksessa sopimus uudistettiin, mutta kovin hyvin torppari ei selvästikään menestynyt. Kaikki oli rempallaan.

Kuva Ahti Rytkönen

Sen sijaan Jussilan tilan toinen torppa Vellimäellä, Hökösen lammen lähellä oli isompi. Siellä katselmusmiehet kokoontuivat perjantaina kesäkuun 10. päivä 1910. Myös tällä torpalla oli suullinen sopimus vuodesta 1889.

Katselmuksessa mainittiin erikseen neljä peltoaluetta ja niitty. Torppari Pekka Savolaisen pihapiiriin kuului tupa, navetta, savusauna, lato, talli, aitta ja sikopahna. Näistäkin rakennuksista osa oli huonokuntoisia. Lisäksi Savolainen oli rakentanut kolme latoa ja riihen.

Savolainen luovutti kolmas osan viljasadosta ja teki neljä viikkoa ”possakkaa” taloon. Torppari oli saanut lisää niittyä ja sen vuoksi työvuokraa oli lisätty kahdella viikolla.

Vuokralautakunta merkitsi valtaosan molempien torpparien aikaansaannoksista huonokuntoiseksi. Rakennukset olivat lahoja, tuohikatot vanhoja ja pisteaidat rempsottivat. Kannattaa huomata, että Uuhimäen torpparin vuokra-aika oli loppumassa. Ehkäpä epävarmuus vuokrasopimuksen jatkosta vei intoa enempään rakennusten kohenteluun?

Kolmas osa tilan tuotosta meni vuokraan. Torppari oli kolmesta neljään viikkoa kiireimpään peltotyöaikaan isännän pelloilla. Miten siinä viljelet tai uutta raivaat? Lisäksi maataloudelle otollisimmat maat oli jo otettu viljelyyn. Uuhimäki oli raaka paikka.

Savossa isäntie ja torppareiden suhteet eivät olleet läheskään niin tulehtuneet kuin kartanoiden Länsi-Suomessa. Harva tilallinenkaan oli saanut Pöljällä nauttia sukupolvesta toiseen vakaata isännyyttä. Tämänkin katselmuksen isäntä, Nestor Halonen oli ollut Kievarin renki vielä 1880-luvulla!

Torpparit ja mäkitupalaiset tekivät taloihin myös palkkatyötä. He eivät suinkaan olleet kylän sosiaalisista kerrostumista heikoimmassa asemassa olevia. Loiset ja ”kylänloppulaiset” sinnittelivät vielä suuremmassa epävarmuudessa, osa aika ajoin kerjuulla.

Lähteet: Kuvat Ahti Rytkönen: Savupirttien kansaa. Rytkönen kuvasi 1920-luvulla Maaningalla ja Pielavedellä. Kuvat eivät ole Pöljältä, mutta edustavat hyvin tämänkin seudun asumuksia. Jussilan tilan torpan katselmusasiakirjoja. (Nestori Halosen arkisto)