Lapuan laki ja työväentalojen sulkemiset 1930-luvulla Siilinjärvellä

 

Siilinjärven työväentalo. Työväenarkiston kuva.

Siilinjärven nykyisen kunnan alueen ensimmäiset kansalaisten itselleen rakentamat kokoontumispaikat olivat vanhan sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen voimannäytteitä. Jo vuonna 1908 valmistui Siilinjärven työväentalo Kuopion tien varteen ja Pöljän työväentalossa tanssittiin ensimmäiset tanssit vuonna 1914. Molempien talojen historia oli sittemmin myrskyinen.

Pöljän työväentalo vuoden 1952 asussa. Talo oli palautettu
vuonna 1947 takaisin työväenliikkeelle.
Kuva Työväenarkisto.

Ylpeästi yhdistykset ilmoittivat, toimitaan ”omalla talolla”. Ruuskasen mukaan ”työväentaloihin latautui jo niiden alkuajoista lähtien erittäin vahvoja symbolisia merkityksiä: kaupunkeihin, teollisuustaajamiin, kirkonkyliin ja monien pitäjien syrjäkyliin ulottuva työväentalojen verkosto ilmensi konkreettisesti suomalaisen työväenliikkeen ja työväenkulttuurin elinvoimaisuutta sekä yhteiskunnan luokkapohjaista jakautumista.”[1]

Talot rakennettiin talkoovoimin ja niistä oltiin tavattoman ylpeitä. Monella työväenliikkeen aktiivilla ei muuta ”omaa taloa” ollutkaan. Siilinjärvelle rakennettiin vasta vuonna 1920 edistysseurojen talo, joka toimi sittemmin suojeluskuntatalona ja porvarillisten yhdistysten isompien tapahtumien keskuksena. Talo tunnettiin vuoden 1944 jälkeen Manttaalikunnantalona.[2]

Koko Suomen ja vanhan työväenliikkeen suuri tragedia oli vuoden 1918 sota. Sen jälkeen työväenliike hajaantui ja esimerkiksi Pohjois-Savo kääntyi äärivasemmistolaisen, kommunistisen työväenliikkeen kannattajien käsiin. Niin Siilinjärven kuin Pöljänkin työväenyhdistykset toimivat kommunistien peitejärjestöjen piirissä. Käytännössä yhdistysten toiminta näivettyi, sillä kommunistien julkinen toiminta oli kiellettyä. Kuopion alueella oli aktiivista maanalaista toimintaa, Kuopiosta puhuttiinkin ”Suomen Moskovana”.[3]

Työväentaloihin kulminoitui työväenliikettä ja sosialismia kohtaan tunnettu pelko ja inho.[4] Kun lapuanliike aloitti loppusyksystä 1929 toimintansa, niin työväentalot olivat heti vandalismin kohteena.

Lapuan liikkeen tavoitteita ajamaan perustettiin keväällä 1930 Suomen Lukko. Sen Kuopion piirin toimikuntaan valittiin Siilinjärveltä piirimielisairaalan ylilääkäri Elon Enroth.[6] Kommunisminvastainen henki oli korkealla Pohjois-Savossa kesäkuun puolivälissä 1930. Pöljän työväentalo naulattiin kiinni ja kommunistilakien perusteella talo takavarikoitiin valtiolle.[7] Siilinjärven työväenyhdistyksen talolle kävi samoin.

Siilinjärveltä löytyi toimen miehiä kyydityksiinkin. Kesällä 1930 siilinjärveläiset kyyditsivät kuopiolaisen toimittajan, K. Korhosen. Korhosen olivat hakeneet Smolanderin torpasta Toivalasta Antti Keinänen, Martti Koponen, Eino Konttinen ja Antti Raatikainen. Miehet olivat saaneet tiedon, että Korhonen piileskelee Toivalassa. Korhonen oli otettu kiinni, hänet siirrettiin kauppias Janne Savolaisen ohjaamaan autoon. Kyyditykseen olivat osallistuneet myös Emil Tuhkanen ja Eino Lappalainen. Nilsiän Halunassa Korhonen luovutettiin pankinjohtaja Heikkisen ja isännöitsijä Johanssonin käsiin.[8] Korhonen päätyi Venäjälle.[9]

Työväentalot huutokaupattiin. Pöljän työväentalon osti kylän maamiesseura pakkohuutokaupassa. Talon hinnaksi jäi huutokaupassa 7360 markkaa.[10] Maamiesseura käytti, vuokrasi ja remontoi taloa. Se piti sitten vuonna 1936 ”tupaan tulijaisjuhlan vasta valmistuneessa seurantalossa”.[11] Savon Sanomien jutussa ei mainittu sanallakaan talon aiemmasta historiasta.

Siilinjärven kirkonkylän työväentalo myytiin huutokaupassa vuonna 1934 ”paikallisten lapualaisten ja maalaisliittolaisten isäntäin, apteekkarien ja muiden isänmaallishenkisten porukalle, jonka puolesta sen huusi talollinen Erik Jordan Väänänen 38 000 markalla.”[12] Yrjö Räisäsen pakinasta on pääteltävissä, että huutokaupassa oli myös mukana Kuopion sosiaalidemokraattinen piiri. Taloa ei annettu ilmaiseksi, haluttiin näyttää, että ”kiusantekokin maksaa”.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Siilinjärven kunta osti talon Väänäseltä 35 000 markalla.[13]

Siilinjärven työväentalo paloi poroksi 25.6.1939. Taloon oli sijoitettu yhdeksän köyhää perhettä, jotka menettivät tulipalossa kaiken omaisuutensa.[14]

”Siilinjärvi oli, kun se kuului Kuopion maalaiskuntaan, maakunnallisen työväenliikkeemme kannalta vilkkaimpia paikkakuntia toiminnaltaan. Varsinkin opettaja Vilho Alhojärven toiminta vaikutti paikkakunnalla laajalti työväen ja vähäväkisen kansan herättämäseksi. Kuopiolaisten vakituisia retkeilypaikkoja oli Siilinjärven työväentalo, jolla monet muistorikkaat kesäjuhlat on vietetty, monet vierailumatkat sinne tehty.”[15]

 

Vilho Alhojärvi

  

---

[1] Ruuskanen, Viholliskuviin ja viranomaisiin vetoamalla vaiennetut työväentalot, 43

[2] Manttaalikunnan talon tarina http://airaroivainen.blogspot.com/2018/12/mita-manttaalikunnantalo-eli-manttu.html

[3] Pöljän työväenyhdistys 1919-1930 http://airaroivainen.blogspot.com/2018/06/poljan-tyovaenyhdistysten-ja.html

[4] Ruuskanen, 45

[5] Ruuskanen,

[6] Ruuskanen, 102

[7] Laki on niin kuin se luetaan, http://airaroivainen.blogspot.com/2018/06/laki-on-niinkuin-se-luetaan-poljan.html

[8] Savon Työmies 20.3.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1912253/articles/79782857/images/122722797?scale=1.0

[9] Kinnunen, Savon historia V, 405

[10] Savon Työmies 13.10.1931. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1912191/articles/79780881

[11] Savon Sanomat 27.10. 1936. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2090611/articles/79780888

[12] Savon Työmies 10.7.1934 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1912673/articles/79782873

[13] Pohjois-Savo 9.9.1934 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1894425/articles/79782869

[14] Savon Työmies 27.6.1939 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2092215/articles/79780887

[15] Savon Työmies 10.7.1934 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2092215/articles/79780887

Yhdistysrientoja vuosisadan vaihteesta Siilinjärvellä

Savo-Karjala 22.6.1892.

Vuosisadan vaihde oli yhdistysten perustamisen ja niissä toimimisen vilkasta aikaa Siilinjärvelläkin. Vapaa kansansivistystyö, kansakoululaitos ja suomenkielinen sanomalehdistö olivat kasvattaneet Suomeen lukutaitoisia ja aikaansa seuraavia kansalaisia.

Vuonna 1910 nykyisen Siilinjärven alueella toimivat ainakin Hamulan, Kolmisopen, Toivalan ja Jännevirran nuorisoseurat. Kasurilaan oli perustettu nuorisoseura jo niinkin varhain kuin v. 1892[1], yksi perustajista lienee ollut Aaro Fr. Väänänen. Sittemmin sammuneen yhdistyksen työtä jatkoi 1910 perustettu Siilinjärven nuorisoseura.

Eino Laitinen. Pyrkijä 1.4.1923.

Siilinjärven uudelleen heräteltyä nuorisoseuraa oli perustamassa lyseolainen Eino Laitinen, josta sittemmin tuli keskeinen Maalaisliiton vaikuttaja Siilinjärvellä ja valtakunnallisestikin.[2] 

Kuuslahden nuorisoseura perustettiin Markkalan talossa 12.11.1911. Puheenjohtajaksi valittiin Eero Markkanen ja ”kirjuriksi” Juho Asikainen.  Naisetkin pääsivät toimintaan mukaan, kun huvitoimikuntaa valittiin Juho Asikaisen, Kalle Leskisen, Heikki Juutilaisen ja Juho Haikosen keralla myös neidit Hilja Savolainen, Maria Asikainen, Hanna Parviainen ja emännät Maria Markkanen ja Maria Haikonen.[3]

Juho ja Eeva Asikainen. Juho Asikainen oli perustamassa Kuuslahden nuorisoseuraa.
Kuva Pirjo Vlasoffin kotiarkistosta.

Toivalassa pidettiin 27. 1907 ompeluseurat, jossa päätettiin perustaa uusi nuorisoseura. Puheenjohtajaksi valittiin Toivalan aseman päällikkö Breitholtz. Seuran toiminta ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle ja saman vuoden syksyllä seuran johtoon valittiin Maiju Lapveteläinen ja sihteeriksi Hanna Lappalainen.[4] Toivalan nuorisoseura toimi tämän jälkeen aktiivisesti. Toiminnasta on jäänyt Siilinjärven kotiseutuarkistoon arvokas kokoelma käsin toimitettuja lehtiä.

Vuonna 1913 perustettiin Siilinjärven Marttayhdistys. Yhdistyksen perustamisessa oli tukena Siilinjärven maamiesseura.[5] Perustava kokous pidettiin 16.11.1913 Kasurilan Miettilässä. Konsulentti Edla Räsänen oli paikalla selostamassa aihetta. Siilinjärven marttojen ensimmäisessä toimikunnassa olivat emännät Sohvi Väänänen, Miina Kasurinen, Saimi Virtaniemi ja rouvat May Korhonen, Maikki Sonninen ja Anni Väänänen.[6]

Voimistelu- ja Urheiluseura Ponnistus aloitti toimintansa v. 1907 ja Siilinjärven Maamiesseura perustettiin jo vuonna 1903.

Raittiusyhdistykset toimivat ainakin Siilinjärvellä ja Pöljällä, osuuskuntia perustettiin ja poliittiset puolueet aloittivat toimintaansa. Lisäksi on muistettava vielä työväenyhdistykset, joita perustettiin vilkkaasti eri puolille kuntaa.

Pöljän raittiusyhdistyksen Taimi-lehti 1905.
Kotiseutuarkisto.

Kaikilla yhdistyksillä oli yksi yhteinen ongelma ja se oli kokoontumistilojen puute. Yleensä kokoonnuttiin isompien talojen tuvissa. Oli isäntien tahdosta kiinni, keiden tilaisuuksiin tupaa vuokrattiin tai annettiin käyttöön. Pöljällä Puustellin tilan vuokraaja Aatu Virtanen oli vapaamielinen isäntä, joka antoi tilan erilaisten edistysseurojen käyttöön.

Pyykankaalla Juho Savolaisen isännöimässä talossa pidettiin monenlaisia yhdistysrientoja. Hamulassa nuorisoseura kokoontui Harjamäessä, Hönttälässä, Savolassa, Antikkalassa ja Alapihassa.[7] Yhdistykset lienevät yleensä jonkun tuvan nurkan toimiinsa löytäneet, mutta aina se ei ollut helppoa.

Keväältä 1906 on säilynyt eloisia kuvauksia sanomalehdissä ja sittemmin käräjäasiakirjoissa Kolmisopen työväenyhdistyksen perustamisesta. Tätä varten oli vuokrattu Kolmisopelta lampuoti Aaro Vartiaiselta tupa kokoukselle, mutta paikalliset isännät ajoivat kokousväen ulos. Tapaus on oiva osoitus siitä, kuinka vaikeaa yhdistystoiminta ilman omaa taloa saattoi olla.

Siilinjärven kylällä nuorisoseura piti juhlia Myllyn maneesissa. Olihan ohjelmalliset iltamat jokaisen seuran kunnia-asia ja tärkeä varainkeruun muoto. Pöljällä tiedetään, että vuosisadan alussa ainakin työväenyhdistys kokoontui joskus pysäkkirakennuksessa. Lisäksi koulurakennukset olivat tärkeitä tiloja myös yhdistyksille.

Koulu toimi vuosina 1924-1960 Siilinjärven pappilana.

Sosialistiopettaja Vilho Alhojärvi ei tosin lehtitietojen mukaan antanut Kasurilan koulua Siilinjärven nuorisoseuran ”köörin” käyttöön.[8] Asian on täytynyt kirvellä isäntiä sydänjuuria myöten, sillä nuorisoseura oli jo pitkään tottunut käyttämään koulua kuin omaansa.[9]

Siilinjärven sekakuoro Kasurilan vanhan koulun seinustalla v. 1913. Toinen vasemmalta Kalle Kasurinen, kolmas
Saimi Pussinen (Virtaniemi), neljäs Anni Väänänen, viides Pekka Martikainen, kuudes Virgina Jääskeläinen, seitsemäs
Kalle Ylönen, kahdeksas Ellis Rissanen, yhdeksäs aada Heikkinen, yhdestoista Aari Virtaniemi, kolmastoista Miina Kasurinen, neljästoista Kalle Virtaniemi, viidestoista Helmi Virtaniemi, seitsemästoista aaro Fr. Väänänen ja oikeassa laidassa kuoron johtaja opettaja Albanus Sonninen. (Kasurinen&Kasurinen, puoli vuosisataa kunnan ja seurakunnan kehitystä sanoin ja kuvin, s. 22)

Siilinjärvellä ensimmäiset yhdistysten omat rakennukset rakensi työväenliike. Jo vuonna 1908 valmistui Siilinjärven työväentalo ja vuonna 1914 otettiin käyttöön Pöljän ja Toivalan työväentalot.[10] Ehkäpä ”oman talon” tarve oli työväestölle erityisen suuri. Porvarilliset yhdistykset löysivät helpommin taloista ja liikehuoneistoista tilat toiminnalleen.

Lehti-ilmoituksista näkee, että maamiesseurat, nuorissoseurat ja urheiluseurat käyttivät näitä työväenyhdistysten juhlatiloja vuoteen 1917 varsin paljon. Pöljän työväentalon viimeinen ilmoitettu tapahtuma ennen sisällissotaa oli naiskäsityökurssilaisten iltamat 29.1.1918.[11]

Pöljän työväentalo v.1952. Alunperin rakennus valmistui v. 1914.
Talo on vieläkin pystyssä, nykyisin sen omistaa Pöljän Eräveikor ry.

Siilinjärven työväentalo valmistui jo 1908. Kuva vuodelta 1913.
Työväenarkisto.

---

[1] Pyrkijä 15.2.1894 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/953768/articles/3064683

[2] Siilinjärven nuorisoseuran arkisto, Jukka Kasurisen kirjoittama historiikki v. 1986. Kotiseutuarkisto.

[3] Kuuslahden nuorisoseuran arkisto. Pöytäkirjat. Kotiseutuarkisto.

[4] Toivalan nuorisoseuran arkisto. Pöytäkirjat 1907-1913. Kotiseutuarkisto.

[5] Savotar 5.11.1913. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1292927/articles/3066668

[6] Siilinjärven marttojen arkisto. Historiikki v.1933, Elli Johanssen. Kotiseutuarkisto.

[7] Hamulan nuorisoseuran arkisto. Historiatoimikunnan historiikki. Kotiseutuarkisto.

[8] Savon Työmies 10.6.1909

[9] Savo-Karjala 22.6.1894 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/559251/articles/3064687

[10] Savon Sanomat 22.7.1904, Hajamietteitä Pöljältä

[11] Savon Sanomat 29.1.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1292171/articles/3062604

Laki on niin kuin se luetaan - Pöljän työväentalon vaiheita

Senja ja Aaro Miettinen. Elina Vesterinen-Sumu. Kuvia savelle.

Kommunistinen toiminta kiellettiin Suomessa ns. kommunistilailla heinäkuussa 1930. Lakien säätämistä oli edeltänyt kiihkeä Lapuan liikkeen toimintakausi. Työväentalojen ovia naulattiin kiinni, yhdistysten aktiiveja peloteltiin ja kyydittiin. Lapuan liike järjesti myös talonpoikaismarssin Helsinkiin.

Pöljän työväentalo suljettiin maaherran päätöksellä heinäkuussa 1930.[1] Valtaosa Pohjois-Savon työväentaloista oli ollut kommunistisiksi tulkittujen yhdistysten hallussa. Nämä yhdistykset lakkautettiin ja omaisuus takavarikoitiin. Lähialueelta kiellettiin esimerkiksi Kuuslahden, Toivalan, Siilinjärven, Lapinlahden ja Maaningan työväenyhdistykset. Pöljän työväenyhdistys kiellettiin oikeuden päätöksellä 19.2.1931.[2] Sitä ennen sen toiminta oli jo tehty mahdottomaksi.

Maaherran päätöksessä todettiin Pöljän yhdistyksestä, että asiakirjoista käy ilmi, että Suomen sosialistisen työväenpuolueen alaiset järjestöt peläten puolueen lakkauttamista olivat jo vuonna 1922 perustaneet puolueen rinnalle vaalitoiminnan harjoittamiseksi naamioituna Suomen työväen keskusvaalikomitean piiri- ja paikalliskomiteoineen jatkamaan sanotun puolueen työtä…[3] Kun puolue (SSTP) oli todettu 1925 korkeimmassa oikeudessa laittomaksi rikollisjärjestöksi, niin samanlaisia rikollisia olivat sitten pöljäläisetkin.

Varapoliisi Vilho Holopainen toimitti päätöksen Pöljän Työväen ja pienviljelijäin yhdistyksen puheenjohtaja Aaro Miettiselle 24.2.1931. Paikalla oli todistajiakin, mutta heidän nimiään asiakirjassa ei ole mainittu.[4]

Palataanpa hiukan taaksepäin. Kerroin edellisessä postauksessani Pöljän sosiaalidemokraattisesta yhdistyksestä, joka koetti ottaa työväentalon haltuunsa vuonna 1928. Hanke kaatui Maaningan käräjäoikeudessa 17.12.1929.

Asser Salo. Itä ja länsi, työväen kuvalehti. 30.3.1926.

Kommunistien huippujuristi Asser Salo kaatoi kanteen, koska jostakin syystä kantajana jutussa oli SDP:n puoluetoimikunta. Salon vastineen alku kannattaa lukea: Haasteesta käy ilmi, että kantajana tässä jutussa esiintyy Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen Puoluetoimikunta. Herää kysymys, voiko se olla partti, asianosainen, ja onko sillä asianosaiskelpoisuutta? Aksiomaattisesti on todettava, että asianomainen on henkilö, jonka eduksi valtion oikeussuojaa pyydetään ja myönnetään, se henkilö, jonka nimissä oikeutta käydään. Kysymys asianosaiskelpoisuudesta lankeaa yhteen kelpoisuuden kanssa olla jonkun vaatimuksen subjekti. Tämä kelpoisuus taasen tunnustetaan fyysilliselle ja juridiselle henkilölle. Voiko kantajaksi mainittu henkilö olla oikeussubjekti? Onko sellainen henkilö oikeudellisesti olemassa?[5]

Melkoinen juristerian voitto. Oikeus ei voinut ottaa asiaa käsiteltäväksi, koska Salo osoitti, ettei kantajaa edes ole oikeudellisessa mielessä olemassa. Miksi kantajana ei ollut Pöljän sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys? Oliko sen toiminta lopahtanut Pekka Ruuskasen kuolemaan?

Rieti Itkonen oli laatinut puoluetoimikunnan kanteen. Siinä todetaan, että Pöljän työväenyhdistys oli hyväksynyt aluksi 1919 SDP:n uudet säännöt. Sen jälkeen yhdistys muutti suuntaa, erosi SDP:stä ja liittyi Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen. Samassa yhteydessä yhdistys hyväksyi uudet säännöt. Pöljän työväenyhdistys lakkautti toimintansa 1927 ja luovutti omaisuutensa Pöljän Pienviljelijäin osastolle (yhdistysrekisterissä Pöljän torppariosasto ry). Kantajat näkivät uuden yhdistyksen perustamisen ja omaisuuden luovuttamisen kommunistien juonitteluna. Kantajan mielestä talo olisi luovutettava sen lailliselle omistajalle eli Suomen Sosiaalidemokraattiselle puolueelle.[6] No, Salo oli osoittanut, ettei kantajaa ole edes olemassa, joten se siitä.

Oikeuden pöytäkirjan liitteenä on ”PöljänTyöväen Yhtiksen” yleiskokouksen pöytäkirja 20.11.1927. Puheenjohtajana toimi Aaro Miettinen ja sihteerinä Juho Miettinen. Siinä ”Päätettiin lahjottaa ja luovuttaa Pöljän Työväen Yhtiksen talo tontteineen sekä kaikine irtamistonee Varonee ja Velkoneen Pienviljelijän Liiton alaselle Pöljän Osastolle talo sijatsee Siilinjärven pitäjään Pöljän kylässä sijatvalla tontilla joka on lohastu Halolan tilasta N:ro20 Yllä mainitussa Pöljän kylässä.

Rieti Itkosen kanteessa epäiltiin, että tämä pöytäkirja on tekaistu eikä oikeasti kokousta ole pidetty. Ainakin pöytäkirja kertoo siitä, ettei kirjanoppineita yhdistyksen toiminnassa mukana ollut. Lakkautetun yhdistyksen tilit tarkastivat Oskari Heikkinen ja Heikki Rööri.[7]

Asianajaja Asser Saloa riepotellaan Vaasan oikeustalon edustalla vuonna 1930.

Ja sitten nousi myrsky. Yhdistykset lakkautettiin, talot joutuivat muiden käsiin. Savon Sanomat uutisoi 10.10.1931, että Pöljän maamiesseura on ostanut työväentalon valtiolta. Maamiesseura hallinnoi taloa aina vuoteen 1947 saakka.

---

[1] Savo 27.7.1930

[2] Kuopion nimismiespiirin arkisto, luettelo yhdistyksistä, jotka on Kuopion läänissä todettu kommunistisiksi.

  Joensuun maakunta-arkisto.

[3] Maaherran päätös yhdistyksen lakkauttamisesta. Kuopion nimismiespiirin arkisto.

[4] sama

[5] Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirja 17.12.1929. Joensuun maakunta-arkisto.

[6] sama

[7] sama

Pöljän työväenyhdistysten ja työväentalon vaiheita 1919-1930

Pöljän työväenyhdistys rakensi vuonna 1913 oman talon keskeiselle paikalle Kuopion-Iisalmen radan ja maantien varteen. Ensimmäinen varma tieto talon käytöstä on syksyltä 1913.[1]

Pöljän työväentalo 1920-luvulla.

Työväenliikkeen hajaantuminen sisällissodan jälkeen näkyi Pöljälläkin. Pöljän Työväenyhdistys asettui vasemmistososialistiselle kannalle ja erosi SDP:stä.[2] Asiasta äänestettiin ja vastaääniäkin annettiin, mutta enemmistö asettui eron kannalle. Kokouksessa asetettiin kolmijäseninen toimikunta vasemmistopuolueen perustamista varten. Toimikuntaan valittiin Aaro Miettinen, Oskari Heikkinen ja Juho Kallio.[3]

Pöljän yhdistyksen ratkaisu oli Kuopion läänissä yleisen linjan mukainen. Vasemmistososialistit kaappasivat vanhan SDP:n Kuopion piiriorganisaation vuoden 1920 alussa. Valtaosa piirin yhdistyksistä erosi SDP:stä ja liittyi sosialistiseen piirijärjestöön.[4] Toiminta Pöljän työväentalolla oli vilkasta, sos.dem. nuoriso-osasto, torppariosasto ja työväenyhdistys järjestivät tanssi-iltamia ja kokouksia talolla.[5]

Punikin joulu käsitteli vuoden 1918 tapahtumia kriittisesti ja katkerasti.
Savon Kansa oli SSTP:n laajalevikkisin julkaisu Suomessa.

Suomen Sosialistinen Työväenpuolue (SSTP) perustettiin Helsingissä kesäkuussa 1920.  Puolue kuitenkin lakkautettiin maanpetoksellisena järjestönä jo vuonna 1923. Silti siihen liittyneet yhdistykset jatkoivat toimintaansa Kuopion alueella paikallisjärjestöinä ja vaaliliittoina.[6] Julkisen toiminnan taustalla oli vielä SKP:n maanalainen toiminta. Sisällissodan jälkeen Venäjälle paenneet punaiset perustivat Suomen Kommunistinen Puolueen 1918 Moskovassa. Kuopio oli kommunistien maanalaisen toiminnan yksi keskuspaikkoja Suomessa.[7]

Työväenyhdistyksen ja torppariosaston pöytäkirjat ovat kateissa. Sen sijaan Työväenarkistossa on tallessa Pöljän nuoriso-osaston pöytäkirjat. Kylällä perustettiin 1926 kokonaan uusi tätä nimeä kantava yhdistys. Edellinen oli perustettu vuonna 1916.[8] Perustavassa kokouksessa päätettiin yksimielisesti liittyä jäseneksi Sos.dem. Nuorisoliittoon.[9]

Johtokuntaan valittiin H. Röör, Aaro Miettinen, Naimi Kähkönen, Elias Kähkönen ja Hanna Takkunen. Varalle Saimi Ruuskanen, Lauri Jääskeläinen ja Erkki Väänänen. Samassa tilaisuudessa pidetyssä järjestäytymiskokouksessa Aaro Miettisestä tuli nuoriso-osaston puheenjohtaja.

Nuoriso-osaton jäsenluettelossa on 23 nimeä. Huomiota kiinnittää, että muutoin varsin miesvoittoisessa Pöljän työväen yhdistystoiminnassa tältä listalta löytyi sentään kahdeksan nuorta naista.[10] Pöljän sos.dem. nuoriso-osasto piti kokouksia ja iltamia talolla. Mitenkään aktiivista toiminta ei näytä olleen.[11]

Vahtimestari/puheenjohtaja Aaro Miettinen ja yhdistys joutuivat  1927 talon siivouksesta riitaan, yhdistys kieltäytyi maksamasta Miettisen esittämää laskua. Pöytäkirjoista tulee kuitenkin selväksi, että Pöljän työväenyhdistys omisti talon ja nuoriso-osasto sai korvausta vastaan sitä käyttää.

Kommunistien/vasemmistososialistien toiminta kävi hyvin vaikeaksi 1920-luvun loppua kohti tultaessa. Kuopiossakin pidätettiin useita SKP:n piirin johtoon kuuluneita henkilöitä.[12] Poliittinen toiminta lienee lamaantunut. 

Helmikuussa 1928 Kuopion SDP:n piiri aktivoitui Pöljän yhdistyksen asiassa. Pöljällä järjestettiin kokous, jonka tarkoituksena oli ”yhdistyksen henkiinherättäminen”.[13] Pöljän uusi työväenyhdistys rekisteröitiin maaliskuussa 1928 ja sen puheenjohtajaksi valittiin Pekka Ruuskanen.[14]

Muita yhdistyksen hallitukseen valittuja olivat O. Rautiainen, Ville Ruuskanen, Vilho Ruuskanen, L. Jääskeläinen, V. Ollikainen, varalle H. Halonen, S. Jääskeläinen, K. Heinonen ja N. Rautio. Järjestäytymiskokouksen yhteyteen järjestetyt iltamat meinasivat johtaa mellakkaan, kun Aaro Miettinen ei aluksi suostunut avaamaan työväentalon ovia. Lähes satapäinen tanssiväki pakotti vahtimestari Miettisen avaamaan oven. Hän asui työväentalon pihatontille rakentamassaan talossa.[15]

Uuden sosiaalidemokraattisen yhdistyksen toiminnassa oli mukana kolme Pöljän sos.dem. nuoriso-osaston jäsentä: L. Jääskeläinen, V. Ollikainen ja O. Rautiainen.

Mikkelin sosiaalidemokraattiset lehdet kirjoittivat tapauksesta, sillä ilmeisesti Pekka Ruuskanen antoi tietoja, ehkä jopa kirjoitti juttuja. Lehtien mukaan oli Pöljälle perustettu sosiaalidemokraattinen yhdistys, jolla oli laaja kannatus. Kommunistiseksi tulkittu vanha työväenyhdistys ja Aaro Miettinen pitivät kuitenkin lujasti kiinni työväentalosta. Varotoimena yhdistys oli lehden mukaan lahjoittanut talon maatyöväenosastolle (entinen torppariosasto). Tätä luovutusta Pekka Ruuskanen ja osa pöljäläisistä pitivät lehden mukaan laittomana.[16]

SDP:n lehdissä Pöljän vanha työväenyhdistys liitettiin kommunistien maanalaiseen toimintaan ja he pyrkivät osoittamaan Miettisen ja ”pienen kommunistikoplan” pitävän työväentaloa laittomasti hallussaan.[17] Talolle mm. suunniteltiin uuden sosiaalidemokraattisen yhdistyksen tansseja toiseksi pääsiäispäiväksi 1928, mutta A. Miettinen ei päästänyt uuden yhdistyksen väkeä sisälle.[18]

Joulukuussa 1929 talon omistajuusriitaa käsiteltiin Maaningan käräjillä. Kantajana oli sos.dem. puoluetoimikunta, joka siis vaati taloa sosiaalidemokraattiselle Pöljän työväenyhdistykselle. Vastaajana oli Pöljän torppariosasto ja Aaro Miettinen. Vastaajia avusti Asser Salo, kantajia Rieti Itkonen. Aikansa huippujuristit olivat laatineet lausunnot oikeudelle, mutta eivät olleet itse paikalla. 

Kantajia edusti Maaningan vt. nimismies Unonius ja Aaro Miettinen edusti Pöljän torppariosastoa. Salon taitavasti laadittu vastine kumosi koko oikeudenkäynnin eikä oikeus ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Talo jäi torppariosastolle. [19]

Voitto jäi lyhytaikaiseksi iloksi, sillä vuoden 1930 aikana Pohjois-Savon työväentalot joutuivat ennen näkemättömän vainon kohteeksi. Pöljän työväentalo ovet suljettiin heinäkuussa 1930 maaherran päätöksellä. Kommunistilakien perusteella kymmenet talot takavarikoitiin valtiolle ja myytiin uusille omistajille. Savo uutisoi 26.7.1930: Suljettuja kommunistipesiä. Läänin maaherra on, tehdystä esityksestä ja nojautuen sisäasianministeriön lähettämään kiertokirjeeseen, määrännyt, että Iisalmen kaupungissa oleva työväentalo sekä Mustinlahden, Siilinjärven, Kuuslahden ja Pöljän työväentalot ovat suljettavat toistaiseksi.

Kaikkien sellaisten yhdistysten talot takavarikoitiin, joilla oli ollut selkeä yhteys SSTP:n toimintaan 1920-1923. Kuopion vasemmistososialistinen/kommunistinen piiri auttoi Pöljän vanhaa yhdistystä, esimerkiksi Emmanuel Juuti[20] ja Abel Marjanen vierailivat kokouksissa. Marjanen tuomittiinkin vankeuteen kommunistisesta toiminnasta 1928.

Pöljän työväentalon olisi pelastanut työväenliikkeelle vain se, että Aaro Miettinen olisi suostunut luovuttamaan sen uudelle sosiaalidemokraattiselle yhdistykselle 1928-29. Uuden yhdistyksen puuhamies Pekka Ruuskanen kuoli yllättäen syksyllä 1928, ehkäpä talonvaltauksen paras terä katosi siinä samassa.[21]

Tekstiä muokattu oikeudenkäynnin osalta 15.6. Asser Salo ei ollut oikeudenkäynnissä itse paikalla.

---

[1] Savo 11.9.1913. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1288435/articles/2850667

[2] Hajamietteitä Pöljältä, Pöljän työväenyhdistys 1918-1919. http://airaroivainen.blogspot.com/2017/03/poljan-tyovaenyhdistys-1918-1919.html

[3] Uusi Savon Kansa 17.1.1920. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1233635/articles/2850668

[4] Kinnunen, Savon historia V. Vastakohtien aika 1919-1944, 128-129.

[5] Savon Kansa 30.10.1919, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1233578/articles/2850669

[6] Kinnunen, 130-132

[7] Kinnunen, 140-156

[8] Hajamietteitä Pöljältä, vallankumoushuumaa ja lakkoilua. http://airaroivainen.blogspot.com/2017/02/vallankumoushuumaa-ja-lakkoilua.html

[9] Pöljän Sos.dem Nuoriso-osaton pöytäkirjat 14.11. 1926. Työväenarkisto.

[10] Pöljän Sos.dem. Nuoriso-osaston jäsenluettelo. Työväenarkisto.

[11] Pöljän Sos.dem. Työläisnuoriso-osaston pöytäkirjat 1926-1928. Työväenarkisto.

[12] Kinnunen, 145-146

[13] Vapaus 27.2.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713260/articles/2854847

[14] Vapaus 23.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713216/articles/2854851

[15] Vapaus 14.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713232/articles/2854852

[16] Vapaus 21.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713221/articles/2854848

[17] Vapaus 4.3.1929, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713071/articles/2854849

[18] Vapaus 11.4.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713246/articles/2854853

[19] Vapaus 20.12.1929, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1770341/articles/2854850

[20] Vapaus 14.3.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1713232?page=3&term=P%C3%B6lj%C3%A4n&term=Juuti

[21] Vapaus 19.9.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1712982/articles/2854854