Kaarlo Vilho Alhojärvi. Kuva Eteenpäin 4.5.1928. |
Sain
sattumalta vuosia sitten käsiini Jukka Rantalan tutkimuksen
Kansakoulunopettajat ja kapina. Rantala on tutkinut punaisuussyytöksiä ja
kansakoulunopettajien asemaa paikallisyhteisöissä 1900-luvun alussa.[1] Kaiken kaikkiaan
punaisuussyytösten kohteeksi joutuneita opettajia oli 92, seitsemän
kansakoulunopettajaa teloitettiin punaisina keväällä 1918 ja yksi murhattiin
terrorikauden jo loputtua.[2]
Yksi
teloitetuista oli Kasurilan kansakoulun opettajana Siilinjärvellä toiminut Vilho
Alhojärvi (vuoteen 1898 Wilèn[3]).
Alhojärvi murhattiin Kotkassa ilmeisesti 12.5. 1918. Rantala toteaa, että
Alhojärvi oli toiminut Kotkassa keväällä 1918 koulujen valvojana eli punaisten
kansakoulutarkastajana. Kun alueen opettajat menivät kapinan aikana lakkoon,
niin punaiset veivät opettajia vallankumousoikeuteen. Rantala epäilee
Alhojärven sekaantuneen asiaan ja saaneen siitä paikallisten opettajien vihat.
Tämä selittäisi teloittamisen.[4]
Entäpä jos
Alhojärven kohtalo alkoi muotoutua jo kymmenen vuotta aiemmin Siilinjärvellä?
Hänen opettajantaipaleensa oli nimittäin poikkeuksellisen myrskyisä täällä
Savossa.
Alhojärvi on
syntynyt Asikkalassa 7.4. 1874. Hän valmistui Jyväskylän seminaarista
kansakoulunopettajaksi keväällä 1899.[5]
Saman vuoden syksyllä hän aloitti Kasurilan kansakoulun opettajana.[6]
Vielä tuolloin kylä oli Kuopion takamaita, mutta vuonna 1902 valmistunut
Kuopio-Iisalmi rataosuus muutti Kasurilan ja Siilinjärven aseman seudun vilkkaaksi
kauppapaikaksi.
Siilinjärven asema vuosisadan alussa. Kuva V. Barsokevitsch, Kuopion museo. |
Alhojärvi
osallistui ajan tavan mukaan kylän rientoihin. Heti syksyllä 1899 järjestettiin
sanomalehdistön päivä isänmaallisine ohjelmineen. Koulun johtokunnan
puheenjohtaja Aaro Fr. Väänänen viittasi puheessaan suomalaisten nykyiseen vaikeaan
asemaan, elettiinhän helmikuun manifestin aiheuttaman huolen aikaa.[7]
Alhojärvi esiintyy jo v. 1903 Siilinjärven Osuuskaupan hallituksen
puheenjohtajana[8], joten
opettaja näyttäisi asettuneen kylälle normaalisti.
Suhtautuminen
Venäjän yhdenmukaistamis-/sortopolitiikkaan jakoi Suomen poliittisen eliittiä.
Suomalainen puolue jakaantui perustuslailliseen ja suomettarelaiseen linjaan. Vuosien
varrella jako syveni suorastaan vihaksi. Venäjän laittomiksi koettuja lakeja
vastustaneet perustuslailliset menettivät virkojaan ja joutuivat karkotetuksi
maasta. Samaan aikaan myöntyvyyslinjalle sopeutuneet näyttivät etenevän
virkaurillaan.
Kuopion
alueella ja yleensäkin Pohjois-Savossa perustuslaillisella suuntauksella oli
vahva kannatus.[9]
Siilinjärvelläkin tunteet kuumenivat ilmiantojen kierteessä. Ainakin Kasurilan
kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja Aaro Fr. Väänänen oli joutunut santarmien
”poliisivalvontaan ja arestiin” jyrkän perustuslaillisuuden vuoksi.[10]
Aluksi Alhojärven
ja kansakoulun johtokunnan välit näyttävät kiristyneen palkkaerimielisyyksien
vuoksi.[11]
Kiistat kansakoulunopettajien palkoista olivat tavattoman yleisiä. Lisäksi
opettaja oli selvästikin joutunut paikkakunnan perustuslaillisten vaikuttajien
hampaisiin. Koulun johtokunnan kokousten asiakirjat ovat kadonneet, joten
suhteiden kehittymistä on vaikea hahmottaa. Yksi johtokunnan jäsen, Elias
Laitinen puolusti opettajaa. Yhdessä he olivat laatineet kouluylihallitukselle
kirjelmiä, joita Aaro Fr. Väänänen ilmeisesti piti ilmiantoina.[12]
Opettajain Lehti 8.2.1924. |
Vuosien
aikana tulehtunut riita purkautui sitten suurlakon tapahtumissa marraskuussa 1905
Siilinjärvellä. Lakko alkoi torstaina 2.11. Samana päivänä pidettiin kokous,
jossa valittiin lakkokomitea. Komitea sai ”toimekseen tutkia, missä määrin eri
henkilöt ovat olleet tekemisissä santarmirettelöjen kanssa ja missä määrässä
ovat olleet tekemisissä bobrikoviffilaisen hallitusjärjestelmän kanssa.”
Lakkokomitea päätti itse välittömästi, että kansakoulunopettaja Alhojärven on
luovuttava toimestaan ja lähdettävä pois paikkakunnalta.[13]
Lisäksi lakkolaiset vangitsivat poliisikonstaapeli Taavetti Siippaisen ja
ottivat häneltä aseet. Tapahtumia käsiteltiin myöhemmin oikeudessa.[14]
Sanomalehtikirjoituksista
välittyy kiihkeä tunnelma. Kansankokousta oli huudatettu ratkaisemaan
esimerkiksi Alhojärven asiassa. Kokous oli ”yksimielisesti” vaatinut opettajaa
poistumaan paikkakunnalta ja se oli kansan tahto.[15]
Elias Laitinen kyseli myöhemmin oikeudessa kunniansa perään, koska kokouksessa
oli häntä sanottu santarmien kätyriksi. Väkivallalla ilmeisesti uhattiin,
hirttämisestä yms. puhuttiin.[16]
Nykytermeillä tekisi mieli sanoa, että siilinjärveläiset olivat vihapuheen
vallassa. Toisinajattelijat, todelliset tai kuvitellut, oli ajettava pois
paikkakunnalta. Tämähän oli yleinen toimintatapa tuolloin. Läänin kuvernöörikin
oli ajettu pois virkatalostaan Kuopiossa.[17]
Vilho
Alhojärvi piti uhkaa niin vakavana, että hän poistui Siilinjärveltä. Johtokunta
valitsi uuden opettajan ja perustuslaillisten Pohjois-Savo kuvaili, kuinka ”Tyyntä ja rauhallista on elämä täälläkin nyt
lakon jälkeen. Se urkkimistyö ja ilmiannot ovat nyt loppuneet… lakon jälkeen ei
ole meillä kansakoulunopettaja K.V. Alhojärveä. Hän on kiltisti pitänyt
kansalaiskokoukselle antamansa lupauksen, ja poistunut paikkakunnalta.”[18]
Voisi sanoa,
että Siilinjärvellä oli tyyntä myrskyn edellä. Vilho Alhojärvi palasi nimittäin
hoitamaan tointaan maaliskuussa 1906. Keisarillisen senaatin
siviilitoimituskunta oli antanut karkotusasiassa päätöksen, jolla Kuopion
piirin kruununnimismies velvoitettiin huolehtimaan Alhojärven turvallisuudesta,
kun hän palaa hoitamaan tointaan Kasurilan kansakoulun opettajana. Väkivallan
uhka koettiin ilmeisesti todelliseksi, niin perusteellisesti poliisia
päätöksessä ohjeistettiin ja yleisöä varoitettiin Alhojärveä kovistelemasta.[19]
Opettaja tuli takaisin poliisisaattueessa, mutta vastaanotto olikin hänen
kannaltaan lämmin. Asemalla oli Siilinjärven työväenyhdistyksen väkeä tervehtimässä ja junan saapuessa huudettiin
eläköötä Alhojärven kunniaksi.[20]
Siilinjärven
työväenyhdistys oli perustettu suurlakon innostamana joulukuun alussa 1905.[21]
Alhojärvestä tuli nyt yhdistyksen puheenjohtaja ja ehkä entistäkin vihatumpi vanhojen
kiistakumppaniensa keskuudessa. Työväenyhdistys sai Alhojärvestä kipeästi
kaipaamaansa tietoa ja taitoa yhdistystoiminnataan. Valitettavasti yhdistyksen
asiakirjat varhaisvuosilta ovat kateissa. Yhdistys aloitti oman talon puuhaamisen
heti. Talo valmistuikin kesällä 1908.[22]
Alhojärven
toiminnasta on jäänyt yksi dokumentti työväenyhdistyksen arkistoon, yhdistyksen
huvitoimikunnan pöytäkirja 1909-1912. Yhdistys järjesti ajan tavan mukaan iltamia,
joissa esitettiin itse harjoitettuja näytelmiä, lausuttiin runoja, pidettiin
puffettia ja tanssittiin. Esimerkiksi palkollisten vapaaviikolla 1.-7.11.1909
järjestettiin talolla neljät iltamat![23]
Savon Työmies etusivullaan 5.3.1908. |
Poliittinen
asetelma Kasurilan kylässä ja Pohjois-Savossa kaiken kaikkiaan muotoutui hyvin
selkeäksi. Perustuslailliset ja SDP jakoivat vuoden 1907 eduskuntavaaleissa
äänisaaliin. Kasurilan kylässä 242 äänestäjää kannatti perustuslaillisten
ehdokkaita ja 272 äänesti sosiaalidemokraatteja. Suomettarelaiset saivat 3
ääntä.[24]
Paikkakunnan perustuslaillisille Alhojärvestä tuli varteenotettava vastustaja.
Paikallinen
perustuslaillinen vaikuttaja Juho Savolainen ilmiantoi keväällä 1907 Alhojärven
kansaa kiihottavista puheista. Alhojärvi oli ilmiannon mukaan kehottanut kansaa
nousemaan lakia ja järjestystä vastaan ja repimään ”alas säätytalon”. Oikeudessa
Alhojärven puolustus kiisti väitteet. Todistajat korostivat hänen olevan maltin
mies. Savolaisella oli 20 todistajaa ja Alhojärvellä noin 50. Oikeus joutui
toteamaan, ettei tapahtumista voi saada puolueetonta kuvaa, koska ”nykyjään ovat ajat siten, että kaiken määrää
puoluekanta, eikä mikään muu. Nyt on veli veljeä vastaan puoluekannan mukaan.”
Alhojärvi kuitenkin vapautettiin kaikista syytteistä.[25]
Syksyllä
1907 tehtiin Kuopiossa kaksi harvinaisen röyhkeää ryöstöä. Ensin kaapattiin
Haapaniemen tehtaan kasoorilta palkkarahat ja samanlainen rosvous tehtiin
Karhonsaaren sahan palkkarahoille. Ryöstöt onnistuivat, mutta poliisi pääsi
ilmiantojen kautta tekijöihin käsiksi. Sosiaalidemokraattien kannalta asia oli
kiusallinen, sillä tekijöillä oli yhteys työväenliikkeeseen.
Oman
sivujuonteensa tähän toi Savon Työmiehen silloinen päätoimittaja J.A.Mustonen,
joka avoimesti kannatti työläisaktivismia. Ryöstöjä tehtiin aktivismin
rahoittamiseksi. Mustonen joutui pakenemaan ryöstöjen jälkeen Amerikkaan.[26]
Alhojärveä kuultiin oikeudenkäynnissä, häntä epäiltiin avunannosta, mutta tästäkin
tuli vapauttava päätös.
Vaikutelmaksi
uutisista jää, että Alhojärvellä ei ollut mitään osuutta ryöstöihin, mutta
hänestä tehtiin ilmiantoja, jotka johtivat hänenkin käräjille.[27]
Alhojärven kannalta ongelmallista oli, että Mustonen lähetti Amerikasta
hänellekin postia. Siilinjärven asemapäällikkö Forssén oli napannut Alhojärvelle
lähetetyn kirjeen ja vienyt sen poliisille.[28]
Mustonen oli ollut Savon Työmiehen toimittaja ja lyhyen aikaa jopa lehden
päätoimittaja 1907, joten kaikki merkittävät sosiaalidemokraattiset toimijat
olivat olleet Mustosen kanssa tekemisissä. Alhojärveä ja Mustosta yhdisti myös kansakoulunopettajatausta.[29]
Joulupäivänä
1908 Alhojärvi sai sitten johtokunnalta irtisanomisilmoituksen. Tällä kertaa hänen
väitettiin opettaneen lapsille, ettei jumalaa ole olemassa. Savon Työmies sanoi,
ettei kansakouluntarkastaja ole löytänyt opettajan työstä moitittavaa.[30]
Alhojärvi jatkoi Kasurilan koulun opettajana syksyyn 1910. Hänestä tuli vielä Kuopion
lääniin läntisen vaalipiirin varakansanedustaja kesän 1909 eduskuntavaaleissa.[31]
Syksyllä
1910 Alhojärvi sitten sai tarpeekseen Siilinjärvestä ja muutti Kotkaan.[32]
Hänet valittiin 22 hakijan joukosta Kotkan yläkansakoulun opettajaksi.[33]
Alhojärven seuraajaksi valittiin Albanus Sonninen, joka tekikin sitten pitkän
päivätyön kansakoulunopettajana Siilinjärvellä. Muistelmissaan hän nimitti
Alhojärveä kommunistiopettajaksi, joka ei päästänyt nuorisoseuran kuoroa
koululle harjoittelemaan. [34]
Niin päättyi
opettajan taival Siilinjärvellä. Vihamiehilleen, Siilinjärven
perustuslaillisille vaikuttajille hän oli bobrikovilainen ilmiantaja, ryöstöjen
suunnittelija, radikaali, uskonnoton vallankumouksellinen. Käsillä olevan
aineiston mukaan hän oli osuustoimintaa, kansansivistystä, raittiutta ja
urheilua harrastava maltillinen sosialisti.
Blogin seuraavissa teksteissä käsitellään Alhojärven vaiheita Kotkassa ja vuoden 1918 tapahtumia. Lisäksi olenkirjoitanut tekstin Kolmisopen työväenyhdistyksen perustamisesta ja Alhojärven oppilaan muisteluista, joissa Alhojärvi tulee elävästi esiin työssään Kotkassa. Lopuksi pidettiin vielä pesänselvitys, eikä velkaa jäänyt.
Siilinjärven työväentalo 1913. Työväenarkiston kuva. |
[1]Rantala, Kansakoulunopettajat ja kapina. Vuoden 1918 punaisuussyytökset ja opettajan asema paikallisyhteisössä.
[2] Rantala,
17
[3] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1115985/articles/2725794
[4] Rantala,
24
[5]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/542285/articles/2725795
[6]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/516826/articles/2725796
[7]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/746332/articles/2725797
[8] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/660980/articles/2730611
[9]
Wirilander, Savon historia IV, 652-664
[10] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683435/articles/2725799
[11] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683442/articles/2730608
[12]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683435/articles/2725799
[13] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674293/articles/2730612
[15] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683482/articles/2730615
[16]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683484/articles/547734
[17]
Wirilander, 666
[18] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683435/articles/2730614
[19] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674345/articles/2730616
[20] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683481/articles/2730617
[21] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683442/articles/2733617
[22] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693773/articles/2730624
[23]
Huvitoimikunnan pöytäkirja 1909-1912. Siilinjärven työväenyhdistyksen arkisto.
Kotiseutuarkisto.
[24] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683634/articles/2733601
[25] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693686/articles/171661
J.A.Mustonen, Salat julki. Kumouksellisten ja
rauhallisen kehityksen sosialistien keskinäiset välit, viimeaikaiset pyrkimykset
ja toimintatavat Suomessa. Hämeenlinna 1909.
[27] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/646145/articles/2733606
[28]https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/800065/articles/2733607
[29] https://fi.wikipedia.org/wiki/J._A._Mustonen
[30] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693714/articles/2733612
[31] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/697282/articles/2733613
[32] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/687606/articles/2733615
[33] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1257426/articles/2733616
[34] Albanus
Sonninen, Muistelmia elämäni vaiheista, 123