Näytetään tekstit, joissa on tunniste Räisänen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Räisänen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Siihen aikaan, kun isännät sähköyhtiön perustivat



Siilinlahti ja Siilinjärven kirkonkylä 1926. Eeva ja Jukka Nykäsen kokoelmat.
Teoksesta Rissanen & Timonen, Hiekanpölläkkää.
Sähkön varassa elävän nykyajan ihmisen on vaikea käsittää, miten elettiin, kun sähköä ei ollut. Siilinjärvenkin sähköistäminen on pitkällinen prosessi. Pohjois-Savossa oli vielä vuonna 1979 noin 5000 taloutta ilman sähköä.

Sähkö toki tunnettiin jo vuosisadan vaihteessa hyvin täälläkin, sillä puhelin ja lennätin vaativat toimiakseen sähköä. Tarve pystyttiin kuitenkin tyydyttämään pattereilla ja ”akkumalaattoreilla”. Siilinjärven asemalla oli lennätin, aseman seudulla toimi myös telefoonikeskus.[1] Kuopiossa vieraillessaan siilinjärveläisetkin näkivät sähköllä valaistuja tiloja.

Ensimmäinen viittaus sähkön tuotantoon Siilinjärvellä on vuodelta 1912, jolloin tehtailija Johansson laitatti sähködynamon omistamansa Siilinmyllyn yhteyteen. Siitä oli tarkoitus johtaa sähköä asemalle sekä läheiselle Kasurilan kylälle.[2] Koska Siilinjoki on varsin vaatimaton virtaukseltaan, niin tuskin sähköä kovin suuria määriä pystyttiin tuottamaan.
Siilinjärven Sähkö- ja Myllylaitos OY:n höyrysaha, sähkölaitos ja mylly Siilinlahden
rannalla v. 1925. Kuva Kasurinen & Kasurinen, Puoli vuosisataa kunnan ja
seurakunnankehitystä sanoin ja kuvin.
Voidaan olettaa, että valaistus hoitui kirkonkylällä ja Kasurilassakin vielä pääosin öljyllä, kynttilöillä ja jopa päreellä. Seuraava kunnianhimoinen sähköistyshanke aloitettiin vuonna 1918. Siilinjärvelle perustettiin Sähkö- ja Myllyosuuskunta, jonka tarkoituksena oli hankkia sähkövalo seutukunnalle ja harjoittaa mylly- ja kotitarvesahaliikettä.[3] Osuuskunta muuttui samana vuonna osakeyhtiöksi.[4] Sen perustajajäseniä olivat ainakin Aatu Julkunen[5], Taavetti Räisänen, Otto Virtaniemi, Taavetti Miettinen, Petter Nyy.[6] Hankkeen takana oli kylän monessa mukana olleita maanviljelijöitä.

Yhtiöllä oli 200 kpl 120 voltin lamppuja, jotka se halusi vaihtaa 400 kpl 220 voltin metallilankalamppuihin joulukuussa 1918. Oliko kokemattomuuksissa ostettu vääriä lamppuja?[7]

Siilinjärven Sähkö- ja Myllylaitos Oy toimi Siilinlahden pohjukassa, lähellä rautatieasemaa ja höyrylaivasatamaa. Yhtiö tavoitteli toimintansa laajentamista myös sahaukseen vuonna 1919.[8] Se olikin luonnollista, sillä sahalla syntyvä puujäte oli hyvä energianlähde.

Sähkönjakelun määrästä ei ole tietoa. Perustettu yritys toimi, piti yhtiökokoukset ja ilmoitti myllyn aukiolosta lehdissä. Yrityksen toiminnasta avautuu pieni kurkistusikkuna kylän poliittiseen elämään kommunistisen Savon Kansan Kirjeitä-palstalta vuonna 1921.

Nimimerkki Fiuxa moitti yhtiötä siitä, että se ”boikoteeraa sosialistista työväkeä, …kun Tehdas O.y. ajaa ammattimiehen töistä, toiselta paikkakunnalta leipänsä hakuun hänen horjumattomien mielipiteidensä vuoksi. Tällä teolla luuli porvari lamauttavansa täkäläisen järjestötoiminnan, mutta edistysmielinen porvari hommasi tovereille työtä täältä ja me saamme pitää yhden toimeliaimman toverin luonamme.”[9] Mielipidekirjoitus voi liittyä yhtiön kesällä laittamaan työpaikkailmoitukseen ja tehtävän täyttöön:[10] Sisällissodasta oli kovin vähän aikaa, haavat olivat puolin ja toisin auki.

Iso vastoinkäyminen yhtiötä kohtasi, kun 9.6. 1922 tulipalo tuhosi myllyn ja osan sahasta. Vakuutus kuitenkin korvasi vahingon.[11]

Vuonna 1924 yhtiö haki Kuopion lääninhallitukselta lupaa järjestää voimakeskuksen omistamansa sahalaitoksen yhteyteen sähkövalon ja voiman johtamista varten.[12] Yhtiön toiminta ei ollut ilmeisesti kovin kannattavaa. Keväällä 1927 yhtiö oli ollut kaupan, mutta siitä ei tehty yhtään tyydyttävää ulkopuolisten tarjousta.  Yhtiön omistajaksi tulivat nyt K. Virtaniemi, E.J. Väänänen, Taavetti Räisänen, Taavetti Miettinen ja Pekka Jääskeläinen.[13]
Savon Sanomat 21.4.1927.
Taloudellisia huolia paljon suurempi vastoinkäyminen oli kohdannut yhtiötä vain muutamaa päivää ennen edellä kuvattua yhtiökokousta. Aamulla 14.4. klo 9 Kasurilan kylän sähköjohdoista pääsi korkeajännitysvirtaa suoraan Miettilän talon navettaan, missä se aiheutti tulipalon. Talonväki riensi sammuttamaan paloa. 17-vuotias Olavi Miettinen katkaisi pihalta palohaalla sähköjohdon, mutta sotkeutui samalla lankoihin saaden tappavan sähköiskun. Häntä auttamaan tulleet sisar ja isä saivat myös lievemmän sähköiskun.[14]

Miettilän talon isäntä Taavetti Miettinen oli Sähkö, Mylly ja Saha Oy:n omistaja, mutta hänen uskoaan sähköön onnettomuus ei vienyt. Suomen Sosialidemokraatti kertoi uutisessa Siilinjärven sähkölaitoksen olevan suoritustilassa.[15]

Lopullinen niitti Siilinjärven Sähkö, Mully ja Saha Oy:lle iskettiin seuraavana kesänä, kun tulipalo tuhosi kaikki yhtiön toimitilat.

Sunnuntai-iltana 3.6.1928 klo 17.15 huomattiin Siilinjärven rautatieasemalta savun nousevan rannasta. Asemalle juuri tulleen sekajunan veturista alettiin puhaltaa hätäsignaalia ja apua alkoi tulla nopeasti. Pappilan, aseman ja suojeluskunnan paloruiskut saatiin töihin heti. Myös Pöljältä tuotiin paloruisku kirkonkylälle. Kuopiosta oli jo kutsuttu palokunta erikoisjunalla, sillä palo näytti uhkaavan myös muita kirkonkylän rakennuksia. Kuitenkin klo 18.30 palo saatiin rajattua teollisuusalueelle ja Kuopion palokunnan ei tarvinnut tulla paikalle.[16]

Palon arveltiin saaneen alkunsa sähkölaitoksen kaasu-uunin piipusta lentäneestä kipinästä. Lieneekö sähkölaitoksessa ollut tuohon aikaan vielä tavallinen pärekatto? Tuhot arvioitiin noin puoleksi miljoonaksi, josta vakuutuksen arvioitiin korvaavan noin 260 000 markkaa.[17] Kaikki palosta säästynyt tavara ja rakennusten tiilet ilmoitettiin myytäväksi jo 14.6. 1928.[18]

Niin päättyi edistyksellinen kokeilu. Aseman seutu sai sähköä vuodesta 1931 lähtien Tarinaharjun parantolasta. Samoin voi olettaa, että piirimielisairaala jakoi laitoksensa ylimääräistä sähköä Harjamäellä. Muuten Siilinjärvellä jäätiin vielä valon ja voiman suhteen vanhempien niksien varaan. Päreet, öljy ja kaasu antoivat valoa, hevonen, veturi ja polttomoottorit kuljettivat, lokomotiivit pyörittivät puimakoneita jne. Ja akkuja kuljetettiin ladattavaksi esimerkiksi Johanssonin myllylle, kuten Irma Roivainen muistaa lapsuudestaan. Radio vaati sähköä ja se tarve hoidettiin pitkään akuilla.

Siilinlahden rantaa suunnilleen tehdaslaitoksen kohdalta vuonna 2019.
Radan varresta, Siilinlahden poukamasta löytyi kappale vanhaa Siilinjärven kirkonkylää.



[1] Valtionrautatiet 1912-1937 II, 449-551

[6] Nimet kerätty lehtileikkeistä, ei ihan varmaa tietoa ole. Osa saattoi tulla myöhemminkin mukaan. Aatu Julkunen oli
  varmasti aloittajien joukossa.
[17] sama

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

maanantai 10. lokakuuta 2016

Vapaussodan muistomerkin kertomaa

Viljami Räisänen (1891-1918)
Kirjoitin aiemmin täällä Siilinjärven vapaussodan muistomerkistä. Olen saanut lisätietoja Viljami Räisäsen taipaleesta Siilinjärven hautuumaalle.

Viljami Räisänen syntyi Karttulassa 26.2. 1891. Hänen vanhempansa olivat Taavetti Heikinpoika Räisänen (1866-1950) ja Vilhelmiina os. Venäläinen (1868-1931). Viljamilla oli seitsemän sisarusta. Taavetti ja Vilhelmiina Räisänen muuttivat perheineen Maaningalle 1916. He ostivat Hamulan kylästä maatilan nimeltään Ahmo. Vuodesta 1925 alkaen tämä alue on kuulunut tuolloin perustettuun Siilinjärven kuntaan.

Taavetti ja Vilhelmiina Räisänen. Kuva ehkä 1920-luvulta.
Kuva on otettu Räisälässä, Siilinjärvellä.
Viljami opiskeli Kajaanin seminaarissa kansakoulunopettajaksi. Kesällä 1916 hän muutti virallisesti Maaningalta  Kurkijoelle. Siellä on opetti Lapinlahden kansakoulussa. Opettain lehti 13/1918 kuvasi hänen toimintaansa: "Hän tuli tunnetuksi ja pidetyksi tarmokkaan ja epäitsekkään toimintansa vuoksi nuorison hyväksi. Ollen nuorisoliikkeen johtavimpia sieluja oli hän ikäänkuin määrätty valamaan intoa ja isänmaanrakkautta seutunsa nuorukaisiin. Jo viime syyskuussa (1917) perusti hän seudullensa ensimmäisen suojeluskunnan harjoittaen miehiään ensin salaisesti, sittemmin julkisesti ja pelkäämättä."
Lapinlahden kansakoulu, Kurkijoki.
Viljami Räisänen oli mennyt naimisiin Kurkijoella. Kun sisällissota syttyi, hänen puolisonsa Mimmi oli raskaana. Viljami Räisänen kaatui huhtikuun 15 päivänä 1918 Antrean rintamalla.
Räisäset onnistuivat järjestämään poikansa Savoon, kotiväen lähelle haudattavaksi. Sisällissodassa kaatuneita haudattiin paljon muualle kuin kotiseudulle. Esimerkiksi Maaningan vapaussodan sankarihaudassa on yhdeksän nimeä, mutta vain kolme henkilöä on haudattu Maaningalle. Muut lepäävät Viipurin, Kuopion ja Siilinjärven hautausmailla.

Vapaussodan muistomerkki, Maaninka. Pystytti Maaningan
suojeluskunta 1920. Muualle haudatut on mainutti kivipaaden
sivupuolilla.
Viljami Räisänen haudattiin Siilinjärven Viinamäen hautausmaalle 1.5.1918. Ruumiinsiunauksen toimitti tri Päivänsalo. "Torvisoittokunnan soittaessa surumarssia, laulukuoron laulaessa ja suuren saattojoukon läsnäollessa peitettiin valkoinen arkku maan poveen. Seppelettä laskivat A. Väänänen Siilinjärven Esikunnan puolesta, opettaja Parras Kurkijoen opettajatoverien puolesta, neiti Heinonen Kurkijoen Lapinlahden Nuorisoseuran puolesta, maanviljelijä M.Pösö kansakoulun johtokunnan puolesta ja kansanedustaja J. Snellman itsensä ja perheensä puolesta. (Opettajain lehti, 13/1918) Juho Snellman oli kokoomuksen, aiemmin nuorsuomalaisten kansanedustaja Kuopion läntisestä vaalipiiristä. Hän oli kotoisin Karttulasta.

Viljami Räisänen haudattiin siis Siilinjärvelle, koska hänen perheensä oli muuttanut tänne 1916. Mimmi Räisänen, Viljamin puoliso osallistui varmastikin hautajaisiin, mutta lehtijutuissa kirjoitettiin virallisista muistamisista, ei niinkään omaisten surusta. Tämä oli tyypillistä myös myöhemmin  talvi- ja jatkosodan sankarihautajaisuutisissa.

Mutta elämä jatkui. Mimmi Räisänen synnytti Kuopiossa pojan, Villiam Kalervo Villiaminpojan 21.7.1918. Oheisessa kuvassa Kalervo Siilinjärvellä Onni-setänsä luona 1920-luvulla.



Mimmi Räisänen työskenteli käsityönopettajana ja koulutti poikansa ylioppilaaksi ja vuori-insinööriksi. Hän ei avioitunut uudestaan. Kuvassa Maija-Liisa Räisänen esittelee lähes sata vuotta sitten valmistunutta pöytäliinaa, joka on Mimmi Räisäsen alusta loppuun tekemä.


Tämä teksti on jatkoa aiemmalle kirjoitukselle vapaussodan muistomerkistä Siilinjärvellä. Tästä pääset lukemaan.

Lähteet: Räisästen kotiarkisto, Maija-Liisa Räisäsen hallussa, Opettajain lehti 13/1918, Boström, Sankarien muisto, 1927. Porvarillisen työn arkisto, Kurkijoki kuvin









Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

tiistai 20. syyskuuta 2016

Vapaussodan muistomerkki

Minulla on ollut periaatteena tässä blogissa, että pysyttelen hyvin tiiviisti Pöljällä ja pöljäläisten ihmisten elämänpiirissä. Pääsääntöisesti tarinoiden lähdeainestokin on löytynyt tästä kotikylältä. Valokuvat, kirjeet, päiväkirjat ja yhdistysten arkistot sekä asiakirjat (kauppakirjat, torpankontrahdit, perinnönjako, todistukset jne.). Siilinjärven kirkonkylällä käydessäni huomiotani kiinnitti vapaussodan muistomerkki.


Nämä miehet ovat kuolleet ja haudattu vuosina 1918-1919. Siilinjärven kirkko, jonka kupeella vainajat lepäävät on kuitenkin rakennettu vasta 1922-23. Hautapaikka ei oikein voi olla alkuperäinen, sillä Siilinjärven vanha hautausmaa, Viinamäki on toisaalla. Tottakai olin usein muistomerkkia aieminkin katsellut, mutta heräsi kysymyksiä. Keitä nämä ihmiset olivat? Milloin ja kenen toimesta muistomerkki on pystytetty?

Siilinjärven kirkko 1920-luvulla.
Haudassa lepää neljä vapaussodassa ja kaksi sodan jälkeen Itä-Karjalan heimosotaretkillä kaatunutta vainajaa. He ovat syntyneet Kuopiossa, Kuopion maalaiskunnassa, Maaningalla, yhden kotipaikka on Kurkijoki. Kaatuneiden sekalainen tausta herättää kummastusta,


Villiam Räisänen oli kansakoulunopettaja Kurkijoelta, Karjalasta. Hän oli valmistunut Kajaanin seminaarista 1914. Samana vuonna hän aloitti työt Kurkijoella Lapinlahden kansakoulun opettajana. Räisänen kaatui 27-vuotiaana joukkueen päällikkönä Muolaan Punnuksen taistelussa.

Heikki (Hilarius) Pietikäinen oli syntyisin Kuopiosta. Hän kohtalonsa oli joutua surullisenkuuluisalle
Hillosensalmen ja Paljanlahden retkelle, jossa hän kaatui. Taistelusta enemmän Aatu Väänäsen muistelossa. Aaro Miettinen oli lampuodin poika Kuopion maalaiskunnasta ja Otto Niiranen Maaningalta.

Maaningalle vapaussodan muistomerkki laitettiin syksyllä 1920. Silloin juhlassa erikseen mainittiin, että Niiranen on haudattu Siilinjärvelle. Nestori Miettinen ja Aapeli Ruotsalainen ovat kaatuneet heimoretkillä. Ruotsalaisesta löytyy maininta sotasurmatietokannasta. Sen mukaan on kaatunut Viteleen Tuuloksessa 6.6. eikä hautakiven 7.6.1919 pitäisi paikkaansa. Hän oli kotoisin Kuopion maalaiskunnasta. Nestor Miettinen jää arvoitukseksi. Hautausmaan arkistosta miesten hautaamisesta v. 1918 ja 1919 ei löytynyt merkintää.

Pöljäläinen Anna Ollikainen piti päiväkirjaa vuosina 1920-23. Heinäkuussa 1920 hän kertoo päiväkirjassaan, että "Siilinjärven sankaripatsaan paljastusjuhlassa kävimme Sylvi, Maria ja minä jalkaisin, äiti, Pete, Aada Lilja ja Kukkolan Aino olivat hevosella." Nyt olikin sitten helppo etsiä paikallisten sanomalehtien uutiset aiheesta. Savo ja Savon Sanomat kirjoittivatkin juhlasta. Juhlaa myös mainostettiin. Kesällä 1920 näitä muistopatsaita paljastettiin ainakin Kuopiossa, Siilinjärvellä, Muuruvedellä ja Maaningalla. Patsaan sijainnin arvoitus ratkesi helposti. Alunperin vapaussodan muistopatsas pystytettiin siis Viinamäen hautausmaalle eikä nykyiselle paikalleen.

Seppelten lasku vapausssodan muistomerkilla 1940-luvulla. Muistomerkki sijaitsi
 nykyisen hautausmaan keskusaukiolla. Kuva Nina Kotanen.
Juhlapäivän aamu aukeni sateisena ja koleana Siilinjärvellä, mutta iltapäivää kohti sää selkeni sen verran, että paha ilma ei lehtijuttujen mukaan juhlaa haitannut. Patsaan on hankkinut Siilinjärven suojeluskunta, joka on perustettu 1919. Juhlallisuudet alkoivat muistomerkin paljastustilaisuudella, jossa musiikista huolehtivat Pohjois-Savon rykmentin soittokunta ja  Siilinjärven sekakuoro. Soittokuntaa johti kapellimestari Ripatti ja sekakuoroa  opettaja Albanus Sonninen. Kun patsas paljastettiin, soi taustalla Savolaisten laulu.

Kuopion läänin maaherra Ignatius puhui ja lopuksi laulettiin Maamme. Tämän jälkeen maaherra keskusteli kaatuneiden omaisten kanssa. Juhla jatkui Seuralassa, Siilinjärven edistysseurojen talolla. Kuopion suojeluskuntapiirin päällikkö jääkärimajuri Paavo Talvela otti suojeluskunnan "paraadin" vastaan Seuralan kentällä.

Edistysseurojentalo, myöhemmin Suojeluskuntatalo ja Manttaalikunnan talo
Siilinjärvellä.
Samassa yhteydessä rouva Sonninen luovutti lottien valmistaman Siilinjärven suojeluskunnan lipun Talvelalle, joka sitten juhlallisesti antoi sen Siilinjärven suojeluskunnalle sanoen, että "lippu on sotajoukon sielu, sympooli. Lippu voi taistojen tuiskuissa ja lyijyn sateissa mustua, mutta sen kunnia ei saa mustua." Pohjois-Savon rykmentin pastori Kauppinen siunasi lipun tarkoitukseensa. Tilaisuudessa jaettiin myös vapaussotaan osaa ottaneille muistomitalit.

Siilinjärven suojeluskunnan lippu.
Illalla seurantalolla oli vielä juhla, jossa mm. maanviljelijä Janne Savolainen ja opettaja Sonninen puhuivat. Yleisömäärää ei muutoin ole uutisissa kerrottu, mutta Savo sanoi juhlilla olleen yleisöä erittäin paljon. Samana päivänä Muuruvedellä oli Savon mukaan  1500 juhlavierasta samantyyppisessä juhlassa. Kun juhla oli alkanut jo iltapäivällä klo 3, niin tanssimaan väki pääsi aikaisintaan klo 9 illalla.

Viinamäessä muistomerkki oli vuoteen 1946, jolloin vainajat ja muistomerkki siirrettiin seurakunnan aloitteesa kirkon viereen, Jos vapaussodan muistomerkki oli varsin vaatimaton ja sankaritkin kerätty naapuripitäjistä, niin talvi- ja jatkosodan muistolehtoon siunattiin sitten sitäkin useampi Siilinjärven mies.

Siilinjärven kirkko ja sankarihaudat. Kuva on otettu vapaussodan
muistomerkiltä kohti kirkkoa.


Lähteet: Savo, Savon Sanomat 1920, Anna Ollikaisen päiväkirja, Boström, Sankarien muisto, 1927. Siilinjärvi. Puoli vuosisataa kunnan ja seurakunnan kehitystä sanoin ja kuvin. Koonneet Riitta ja Jukka Kasurinen, 1975. Viinamäen hautausmaan arkisto, Siilinjärven seurakuunan kirkkovaltuuston pöytäkirjat 1924-34. Siilinjärven seurakunnan vaiheita, Inkeri Risssasen koonti seurakunnan arkistosta. Suomen sotasurmat- tietokanta, Lippupiirustukset, digitaalinen arkisto




Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet: , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)