Erik Brynhof Höijer (Erik Höijärvi) – Siilinjärven ensimmäinen apteekkari

 

 

Valimo Mathildedalissa 1900-luvun alussa.Perniö.
Turun museokeskus.

Erik Höijer syntyi historiallisella Teijon ruukkialueella 13.11.1888. Hänen isänsä oli ruukin työmies, valuri Victor Brynof Höijer (16.8.1858 Perniö) ja äitinsä Ida Gustaffsson myös Perniöstä. Suku oli toiminut useita sukupolvia seppinä ja käsityöläisinä ruukilla. Ruukin historia juontaa aina 1600-luvulle asti.

Perheeseen siunautui ajan tapaan paljon lapsia, Erikillä oli kaiken kaikkiaan 10 sisarusta. Siskot Elin Sofia (1885), Ester Elisabet (1891), Elli Alise (1895), Ensi Sigrid (1897), Eevi Maria (1901) ja Anna Siviä (1903). Lisäksi hänelle syntyi kolme veljeä: Emil Viktor (1887), Erland Nikolai (1893) ja Edvard Gustaf Vilhelm (1899). Pojista Edvard Vilhelm kuoli sylivauvana.

Ehkäpä perinteinen ruukinmiljöö ohjasi Erikin uranvalintaa sikäli, että hän hakeutui ”oppipoikakoulutukseen”. Vuonna 1907 hän muutti Kangasniemelle apteekkari Georg Alfred Ekelundin oppilaaksi. Erikistä oli siis tuleva farmaseutti, sittemmin proviisori ja ehkäpä jonakin päivänä apteekkari. Koulutus perustui tuolloin pitkälti apteekkiharjoitteluun. Kangasniemellä oleskelusta tiedetään sen verran, että ”muinaistutkimuksesta pyhästi innostunut” Höijer teki pitäjän kirkkomaan lähellä arkeologisia kaivauksia, joissa löysi ilmeisesti isonvihan aikaisen joukkohaudan. Höijer teki löydöstä seikkaperäisen raportin Suomen Muinaismuistoyhdistykselle.[1]

Erik Brynhof Höijer 1913.

Farmaseutin työn ohella Höijer opiskeli yksityisesti ylioppilaaksi. Hän sai ylioppilastutkinnon valmiiksi vuonna 1913. Tämän jälkeen Höijer opiskeli kemiaa ja luonnontieteitä yliopistossa, toimi Farmasialiiton Semina-lehden toimittajana 1917-1922.[2] Lisäksihän kirjoitti ja kuvasi ainakin Suomen Kuvalehteen.

MDS 1.1..1920. Höijer vasemmalla.

Vaikuttaa siltä, että opiskelijaelämä kuoroharrastuksineen ja vapaa toimittajan työ vei Höijeriä muutaman vuoden matkassaan. Kirjoittajana hän oli sujuva ja osasi asiajuttujen lisäksi myös leikkisät tekstit. Höijer käytti nimimerkkiä Sacceus Myrkynheimo.

Proviisoritutkinnon Erik Höijer suoritti vuonna 1924.[3] Proviisorin tehtävissä hän palveli Joensuun Vanhassa Apteekissa apteekkari Carl Mannelinin alaisuudessa.[4] Täällä hän julkaisi vuonna 1927 murrepakinoita eli pernjänkiälisi pilapraakninkei vähä lysteppä sortti[5]

Suomen Kuvalehti 25.4.1931.

Joensuussa proviisori ja tuleva Siilinjärven apteekkari näyttää myös löytäneen innostuksensa äärioikeistolaiseen ajatteluun. Hän lähti innolla mukaan ensin Suomen Lukon ja sittemmin Lapuan liikkeen toimintaan. Höijerin tilapäärunoutta alkoi näkyä äärioikeiston julkaisuissa ja muissakin lehdissä. Hyvä esimerkki on oheinen ote runosta Joensuun suureen kansalaiskokoukseen joulukuussa 1930.

Lakeuden kansa on heimoa Ilkan.

Ootko jo valveilla, Väinön suku?

Täällä ei Moskovan kätyrit nuku.

Vielä ne tekevät myyräntyötä,

työssä on paljon ”rötköjä” myötä.

Tinkimätön on Lapuan laki:

maahan on lyötävä punainen saki.

 

Nyt on saastalle saatava sulku.

Poikki on pantava petturin kulku.

Vaatien huutavi sankarten henki:

Maastamme pois joka iivanan renki.

Torjukaa turmat ja orjuuden ies!

Sinuhun luotamme, Pohjolan mies![6]

Kesän 1930 lapuanliikkeen tekemien kyyditysten ja muiden väkivallantekojen taustalla oli organisaatio, joka enemmän tai vähemmän ammattimaisesti harjoitti työväenliikkeen aktiivien painostusta ja jopa murhia. Joensuun etapista lapuanliikkeen kyyditysjärjestelmässä vastasivat apteekkari Karl Mannelin, autoliikkeen johtaja Eino Partanen, metsänhoitaja Lauri Blomqvist sekä proviisori Erik Höijer.[7]

Lapuan liikkeen näyttävin yksittäinen kyyditys oli K.J. Ståhlbergin ja hänen puolisonsa Esterin sieppaus Helsingin Kulosaaresta Joensuuhun 14.10.1930. Sieppaus alkoi klo 9 aamulla, jonka jälkeen sieppaajat ajoivat Mikkelin ja Varkauden kautta Joensuuhun.

Joensuun tori 1929. Kuva E.B.Höijer.
Museovirasto.

Muilutuksen tehnyt Janné apureineen eivät saaneet yhteyttä jatkokuljetukseen Joensuussa. Janné sanoi ajaneensa tunnin kaupungilla kontaktia etsien. Tarinamme kannalta on kiinnostavaa, että proviisori Höijer oli keskiyöllä liikkeellä kaupungilla. Omien sanojensa mukaan vaanimassa pirtukauppiaita, joiden liikenne häiritsi hänen sairastelevaa puolisoaan. Kadulla hän kohtasi kaksi poliisia, jotka kertoivat hänelle presidenttiparin kyydityksestä.

Höijer soitti välittömästi suojeluskunnan esikuntaan Pielisjoenlinnaan. Tuli ilmi, että presidenttipari oli tavattu kadulta harhailemasta, jolloin paikalle sattunut Joensuun  suojeluskunnan paikallispäällikkö Alarik Lang oli ottanut kyyditetyt turviinsa ja vienyt heidät Pielisjoenlinnaan. Höijer pääsi nyt suoraan keskustelemaan puhelimessa K.J. Ståhlbergin kanssa. Seuraavana päivänä hänen kertomuksensa Joensuun tapahtumista levisi lehtiin.[8] Voisi ajatella, että kyseessä oli toimittaja Höijerin tähtihetki.

Kyyditys ei tainnut kuitenkaan olla kenenkään tähtihetki. Höijerin rooli lapuanliikkeen ”vihapuheen” ammattilaisena sekä aktiivinen rooli lapuanliikkeessä tiedettiin. Useampi kuin yksi toimittaja alkoi kysellä, miksi Höijer oli liikkeellä Joensuun yössä?

Tutkimusten edetessä ilmeni, että presidenttiparin kyyditysauto oli pysähtynyt Joensuun Vanhan Apteekin edustalle. Väitettiin, että Janné pistäytyi sisälle. Kun aikalaiset tunsivat Mannelinin ja Höijerin roolin paikallispolitiikassa, herätti Höijerin puhelu presidentille epäilyjä.[9] Oliko Höijer tiennyt kyydityksestä ja osannut odottaa etappiin tulijoita?

Kysymys jää avoimeksi. Höijer väitti oikeudenkäynnissä, että hän oli havainnut häiritsevää liikennettä kadulla, epäillyt pirtukauppaa ja hälyttänyt poliisit paikalle. Sen vuoksi hän oli liikkeellä. Lisäksi hän kertoi vaimonsa olevan vakavasti sairas ja liikenne häiritsi potilasta. Poliisit todistivat Höijerin puheet todeksi.[10] Jää siis tässä todistamatta, miten lähellä apteekkari Mannelin ja Höijer olivat tämän kyydityksen suunnittelua ja toteutusta. Etappimiehiä he ainakin olivat.

Lapuan liikkeen Pohjois-Karjalan piirijärjestö perustettiin tammikuussa 1931. Piirin puheenjohtajaksi valittiin apteekkari Mannelin, piirin neuvottelukuntaan kuului Höijer, kuten kolme muutakin alueen apteekkaria.[11]

Proviisori pyrkii yleensä apteekkariksi, niin Höijerkin. Hän haki Rääkkylän ja Perniön apteekkarin tointa vuonna 1930. Kumpaankaan hän ei tullut valituksi.[12] Perniö olisi varmasti ollut hänelle mieleinen apteekkipaikka, sillä hän selvästi arvosti ja harrasti kotiseutuansa ja sen kulttuuria. Kesäkuussa 1930 Suomen Kuvalehti julkaisi hieno Höijerin laatiman hienon artikkelin Perniön 600-vuotisesta historiasta. Hän esitteli myös ylpeänä sukunsa raudoitettua, lukolla varustettua arkkua, joka oli kulkenut suvun vanhimman mukana vuodesta 1734.[13]

Seuraavaksi Höijer haki apteekkioikeuksia Siilinjärvelle, jossa ei aiemmin ollut omaa apteekkia. Kunta oli perustettu vasta 1925. Höijer tuli valituksi 10 hakijan joukosta, tasapäisessä haussa hänen ansioikseen luettiin erityisesti toimintaa Suomen farmaseuttiliiton äänenkannattajan Seminan toimittajana ja muutenkin ahkerana liiton toimijana.[14]

Höijärven apteekkirakennus 1980-luvulla.
Siilinjärven rakennuskulttuuri osa 1.

Siilinjärven ensimmäinen apteekki avattiin 26.8.1931.[15] Apteekki toimi  osuusliikkeen yläpuolella olevassa talossa. Myöhemmin Höijer rakennutti Asematien rinteeseen vastapäätä Himasen kauppaa komean kaksikerroksisen liike- ja asuinrakennuksen. 

Erik Höijer (vas.) ja Yrjö Räisänen alias Sasu Punanen
hierovat sopua Siilinjärven asemalla vuonna 1933. Höijer
oli valehdellut Räisäsen liikkumisesta Savo-lehdessä.
Kurikka 1.8.1933.

Asetuttuaan Siilinjärvelle hän lähti täysin rinnoin mukaan paikallisen Lapuan liikkeen ja sittemmin IKL:n toimintaan. Vuonna 1932 uusi apteekkari valittiin Siilinjärven lapuanliikkeen edustajaksi piirin kokouksiin kauppias Janne Savolaisen ja lääkäri Elon Enrothin kanssa.[16] IKL:n Siilinjärven paikallisosasto perustettiin 21.4.1933. Höijer valittiin yhdistyksen sihteeriksi.[17] Kuopiossa ilmestynyt IKL:n Savon Suunta julkaisi Höijeristä hänen 50-vuotispäivänsä kunniaksi lyhyen elämäkerran.[18] Myös Pohjois-Savon Rintamamiehet saivat Höijeristä ahkeran toimijan.[19]

Sanomalehtihakujen valossa näyttäisi, että hänen toimintansa oli 1930-luvulla paikallista. Hän oli suosittu esiintyjä eri yhdistysten juhlissa, joissa lauloi kupletteja, lausui runoja ja huvitti savolaisia murrejutuillaan.

Uuden apteekin perustamista Siilinjärvelle varjosti Erik Höijerin puolison Helga Antonian (os. Engblom) tuberkuloosi. Pariskunta oli avioitunut vuonna 1923. Helga kuoli Tarinaharjun keuhkotautiparantolassa Siilinjärvellä 19.12.1933.[20]

Höijerillä oli vuosina 1935-37 pitkiä aikoja, jolloin apteekkia hoiti sijainen. Vuonna 1935 apteekkarin sijaiseksi tuli proviisori Saima Heikkinen Hyrynsalmelta. Erik Höijer ja Saima Heikkinen, os. Hirvelä menivät naimisiin Siilinjärvellä 30.7.1937. Höijer myös suomalaisti nimensä Höijärveksi.[21] Pariskunta haki 1930-luvun lopussa apteekkariksi Loimaalle, Sortavalaan ja Viipuriin, mutta he eivät tulleet valituiksi.

Erik Höijärvi kuoli Siilinjärvellä 2.9.1951. Saima-puoliso jatkoi apteekin pitoa. Hän kuoli 15.12.1966. Molemmat on haudattu Siilinjärvelle Viinamäen hautausmaalle.

 

Miia Taavitsainen, Suomen kirkkoja ja hautausmaita.

Kiitos Kaija Kainulaiselle Erik Höijerin sukutaustan avaamisesta. Linkki vielä uudestaan tässä.

Erik Höijeristä lisää myös näissä postauksissa:

Sasu Punanen lapuanliikkeen hampaissa

Siilinjärven asemalla - Yrjö Räisänen ja apteekkari Höijer

---

[1] Ninni Närvänen, https://muistojenkangasniemi.wordpress.com/2016/06/14/sissitaistelu-kirkonkylalla-25-1-1714-ja-kangasniemen-ensimmaiset-muinaistutkimukselliset-kaivaukset/

[2] Savon Suunta 15.11.1938 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2092013/articles/79851882

[3] Apteekkikalenteri 1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/918757/articles/79851864

[4] Semina 1.5.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/913952/articles/80011887

[5] Hyväntuule siämeni. Pernjänkiälissi pilapraakninkei vähä lystemppä sortti. Ulosfunteteranu ja ylöstelläny E.B. Höijer.

[6] Siltala, Lapuan liike ja kyyditykset 1930, ote Höijerin runosta Taisto vietävä loppuun asti, 367

[7] Siltala, 305

[8] Uusi Suomi 15.10.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1806783/articles/80009860

[9] Kansan Lehti 18.10.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1809334/articles/80009877

[10] Keskisuomalainen 19.12.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1863764/articles/80009880

[11] Helsingin Sanomat 91.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828243/articles/80011850

[12] Semina 1.2.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/913927/articles/79851872

[13] Savo 31.1.1934 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1910901/articles/80009878

[14] Semina 1.9.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/913981/articles/79851871

[15] Sama

[16] Savo 3.3.1932 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1909807/articles/80015893

[17] Savo 29.4.1933 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1910561/articles/80009879

[18] Savon Suunta 15.11.1938 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2092013/articles/79851882

[19] Savo 4.10.1932 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1909923/articles/80015892

[20] Karjalainen 23.12.1933 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1857496/articles/80009868,

    https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1857496/articles/80011851

[21] Savon Suunta 10.3.1937 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2104617/articles/79851873

Lapuan laki ja työväentalojen sulkemiset 1930-luvulla Siilinjärvellä

 

Siilinjärven työväentalo. Työväenarkiston kuva.

Siilinjärven nykyisen kunnan alueen ensimmäiset kansalaisten itselleen rakentamat kokoontumispaikat olivat vanhan sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen voimannäytteitä. Jo vuonna 1908 valmistui Siilinjärven työväentalo Kuopion tien varteen ja Pöljän työväentalossa tanssittiin ensimmäiset tanssit vuonna 1914. Molempien talojen historia oli sittemmin myrskyinen.

Pöljän työväentalo vuoden 1952 asussa. Talo oli palautettu
vuonna 1947 takaisin työväenliikkeelle.
Kuva Työväenarkisto.

Ylpeästi yhdistykset ilmoittivat, toimitaan ”omalla talolla”. Ruuskasen mukaan ”työväentaloihin latautui jo niiden alkuajoista lähtien erittäin vahvoja symbolisia merkityksiä: kaupunkeihin, teollisuustaajamiin, kirkonkyliin ja monien pitäjien syrjäkyliin ulottuva työväentalojen verkosto ilmensi konkreettisesti suomalaisen työväenliikkeen ja työväenkulttuurin elinvoimaisuutta sekä yhteiskunnan luokkapohjaista jakautumista.”[1]

Talot rakennettiin talkoovoimin ja niistä oltiin tavattoman ylpeitä. Monella työväenliikkeen aktiivilla ei muuta ”omaa taloa” ollutkaan. Siilinjärvelle rakennettiin vasta vuonna 1920 edistysseurojen talo, joka toimi sittemmin suojeluskuntatalona ja porvarillisten yhdistysten isompien tapahtumien keskuksena. Talo tunnettiin vuoden 1944 jälkeen Manttaalikunnantalona.[2]

Koko Suomen ja vanhan työväenliikkeen suuri tragedia oli vuoden 1918 sota. Sen jälkeen työväenliike hajaantui ja esimerkiksi Pohjois-Savo kääntyi äärivasemmistolaisen, kommunistisen työväenliikkeen kannattajien käsiin. Niin Siilinjärven kuin Pöljänkin työväenyhdistykset toimivat kommunistien peitejärjestöjen piirissä. Käytännössä yhdistysten toiminta näivettyi, sillä kommunistien julkinen toiminta oli kiellettyä. Kuopion alueella oli aktiivista maanalaista toimintaa, Kuopiosta puhuttiinkin ”Suomen Moskovana”.[3]

Työväentaloihin kulminoitui työväenliikettä ja sosialismia kohtaan tunnettu pelko ja inho.[4] Kun lapuanliike aloitti loppusyksystä 1929 toimintansa, niin työväentalot olivat heti vandalismin kohteena.

Lapuan liikkeen tavoitteita ajamaan perustettiin keväällä 1930 Suomen Lukko. Sen Kuopion piirin toimikuntaan valittiin Siilinjärveltä piirimielisairaalan ylilääkäri Elon Enroth.[6] Kommunisminvastainen henki oli korkealla Pohjois-Savossa kesäkuun puolivälissä 1930. Pöljän työväentalo naulattiin kiinni ja kommunistilakien perusteella talo takavarikoitiin valtiolle.[7] Siilinjärven työväenyhdistyksen talolle kävi samoin.

Siilinjärveltä löytyi toimen miehiä kyydityksiinkin. Kesällä 1930 siilinjärveläiset kyyditsivät kuopiolaisen toimittajan, K. Korhosen. Korhosen olivat hakeneet Smolanderin torpasta Toivalasta Antti Keinänen, Martti Koponen, Eino Konttinen ja Antti Raatikainen. Miehet olivat saaneet tiedon, että Korhonen piileskelee Toivalassa. Korhonen oli otettu kiinni, hänet siirrettiin kauppias Janne Savolaisen ohjaamaan autoon. Kyyditykseen olivat osallistuneet myös Emil Tuhkanen ja Eino Lappalainen. Nilsiän Halunassa Korhonen luovutettiin pankinjohtaja Heikkisen ja isännöitsijä Johanssonin käsiin.[8] Korhonen päätyi Venäjälle.[9]

Työväentalot huutokaupattiin. Pöljän työväentalon osti kylän maamiesseura pakkohuutokaupassa. Talon hinnaksi jäi huutokaupassa 7360 markkaa.[10] Maamiesseura käytti, vuokrasi ja remontoi taloa. Se piti sitten vuonna 1936 ”tupaan tulijaisjuhlan vasta valmistuneessa seurantalossa”.[11] Savon Sanomien jutussa ei mainittu sanallakaan talon aiemmasta historiasta.

Siilinjärven kirkonkylän työväentalo myytiin huutokaupassa vuonna 1934 ”paikallisten lapualaisten ja maalaisliittolaisten isäntäin, apteekkarien ja muiden isänmaallishenkisten porukalle, jonka puolesta sen huusi talollinen Erik Jordan Väänänen 38 000 markalla.”[12] Yrjö Räisäsen pakinasta on pääteltävissä, että huutokaupassa oli myös mukana Kuopion sosiaalidemokraattinen piiri. Taloa ei annettu ilmaiseksi, haluttiin näyttää, että ”kiusantekokin maksaa”.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Siilinjärven kunta osti talon Väänäseltä 35 000 markalla.[13]

Siilinjärven työväentalo paloi poroksi 25.6.1939. Taloon oli sijoitettu yhdeksän köyhää perhettä, jotka menettivät tulipalossa kaiken omaisuutensa.[14]

”Siilinjärvi oli, kun se kuului Kuopion maalaiskuntaan, maakunnallisen työväenliikkeemme kannalta vilkkaimpia paikkakuntia toiminnaltaan. Varsinkin opettaja Vilho Alhojärven toiminta vaikutti paikkakunnalla laajalti työväen ja vähäväkisen kansan herättämäseksi. Kuopiolaisten vakituisia retkeilypaikkoja oli Siilinjärven työväentalo, jolla monet muistorikkaat kesäjuhlat on vietetty, monet vierailumatkat sinne tehty.”[15]

 

Vilho Alhojärvi

  

---

[1] Ruuskanen, Viholliskuviin ja viranomaisiin vetoamalla vaiennetut työväentalot, 43

[2] Manttaalikunnan talon tarina http://airaroivainen.blogspot.com/2018/12/mita-manttaalikunnantalo-eli-manttu.html

[3] Pöljän työväenyhdistys 1919-1930 http://airaroivainen.blogspot.com/2018/06/poljan-tyovaenyhdistysten-ja.html

[4] Ruuskanen, 45

[5] Ruuskanen,

[6] Ruuskanen, 102

[7] Laki on niin kuin se luetaan, http://airaroivainen.blogspot.com/2018/06/laki-on-niinkuin-se-luetaan-poljan.html

[8] Savon Työmies 20.3.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1912253/articles/79782857/images/122722797?scale=1.0

[9] Kinnunen, Savon historia V, 405

[10] Savon Työmies 13.10.1931. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1912191/articles/79780881

[11] Savon Sanomat 27.10. 1936. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2090611/articles/79780888

[12] Savon Työmies 10.7.1934 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1912673/articles/79782873

[13] Pohjois-Savo 9.9.1934 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1894425/articles/79782869

[14] Savon Työmies 27.6.1939 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2092215/articles/79780887

[15] Savon Työmies 10.7.1934 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2092215/articles/79780887

Siilinjärven asemalla - Yrjö Räisänen ja apteekkari Höijer

Apteekkari Höijer (vasemmalla) ja Yrjö Räisänen Siilinjärven asemalla 1933.

Edellisessä postauksessani kerroin IKL:n/kokoomuksen vaalitilaisuudsta Pöljällä kesäkuussa 1933. Tilaisuus ja siihen liittynyt kirjoittelu johti siihen, että Savon Työmiehen  pakinoitsija Sasu Punanen haastoi Siilinjärven apteekkari Höijerin keskustelemaan kanssaan Siilinjärven asemalle. Tapauksesta on säilynyt oheinen neiti von Pfalerin ottama kuva ja Kurikka-lehden kuvaus. Kurikka oli sosiaalidemokraattinen pilalehti, jota Yrjö Räisänen alias Sasu Punanen toimitti. Kuvan oli lehteen lähettänyt apteekkari Höijer.

Kuvan saatteena oli Höijerin "Sasu ja Sake risuneeraavat Siilinjärven asemalla." Kurikka eli Yrjö Räisänen kirjoitti tapaamisesta seuraavasti:

Yllä oleva kuva, joka Kurikan käytettäväksi saapui barrikadin tuolta puolen, valkoiselta rintamalta, on äskeisen vaalitaistelun ajoilta. Siinä keskustelevat Siilinjärven asemalla Sasu Punanen ja Siilinjärven apteekkari Höijer, kirjailijanimeltään Sakeus Myrkynheimo. Tämä viimemainuttu herra, joka on IKL:n napamiehiä Siilinjärvellä, jossa pitäjässä, Pöljän pysäkillä on Sasun kesäasunto, oli laittanut kuopiolaiseen lapualaislehteen selostuksen IKL:n esitelmätilaisuudesta Pöljän pysäkillä, selittäen "että Sasukin oli luimistelemassa maantiellä" mutta "ei uskaltanut tulla esitelmätilaisuuteen". Kun Sasu oli mainitusta tilaisuudesta noin 200 kilometrin päässä, Konneveden sosiaalidemokraattisen kunnallisjärjestön kesäjuhlassa, puhumassa, kirjoitti hän pakinassaan asianmuaisen oikaisun, lähetti sen kirjeessä Siilinjärven apteekkarille ja pyysi häntä tulemaan saamaan asianmukaiset nuhteet määrättynä päivänä Siilinjärven asemalle, Sasun matkustaessa siitä ohi Pöljälle. Kuva on otettu tästä tilaisuudesta, ja oli junan seisoessa asemalla suoritettu keskustelu seuraavanlainen:

- Kaiken sen jälkeen, mitä apteekkari on minusta "Savvoon" kirjuttanna minä en voe muuta kun pyytee teitä tulemaan vualin jäläkeen Pöljälle saunaanj, jossa hauvotaan apteekkarista pahimmat lapualaispahkat pois.
- Kyl maar minulkki on saun tääl Siilinjärvell ja sama on matkaki ja mnul o viäl tropeiki, niin että sopii tul meil vaa, sanoi apteekkari perniöläisellä äidinkielellään.
- No ei sitäkää vastaan mittää ois, mutta kun minä tässä pyysin ensiks, niin apteekkarj on hyvä ja tulloo meille. Roppija minulla ei kyllä ou, mutta sauna on sellanen, että kyllä siellä pehmijää.

Juna vihelsi ja keskustelu, joka yllä on kuvattu, päättyi siihen.

Kurikka 1933

Sasu Punanen Lapuan liikeen hampaissa

Yrjö Räisäsen huvila Pöljällä sijaitsi Pitkänjärven
rannala. Kuva on otettu 1925 Pitkänpään pihapiiristä
järvelle päin. Kuvassa Ilmari Halonen.
Irja Halosen kotialbumi.

Yrjö Räisänen alias Sasu Punanen kirjoitteli kesäisin kolumnejaan Pöljän huvilan vinttikamarissa. Sieltä hänet kesken kiihkeimmän kirjoituksen saatettiin kutsua syömään ”oikeeta kokkelipiimee”.[1]

Sasu Punasen kolumneihin on tallentunut 1930-luvun laman kuvia Pöljältä. Pysäkillä kuorittiin paperipuita ja Kymiyhtiön voittoja pohtiessaan Sasu sanoi, yhtiön on maksanut työmiehille niin pieniä palkkoja, että jos työmies olisi eläinsuojelulain alainen, niin yhtiötä rangaistasiin eläinrääkkäyksestä. Viidentoista markan päiväansioita saivat miehet miehiset miehet talvella Pöljän pysäkillä miehet, jotka kuorivat paperipuita niin Kymille kuin muillekin virmoille.[2]

Isäntien murheita Sasu oli kuunnellut junassa istuessaan. Kun allekirjoittanut joutuu ”reissaamaan” verrattain usein tätä Pöljän ja Kuopion väliä junalla,  niin ainaisena tarinain aiheena isäntäin kesken ovat nykyjään – raha-asiat. Niihin matkaoihin kuluvat monet markat, kymmenet ja sadat markat jo matkarahoina kesän pitkään. Luotot ovat lyhytaikaisia, parin viikon perästäkin uudistettavia. Niiden korkoja ”räknätään”. Mitä tämä aika lieneekään aiheuttanut, niin talonpojalle se on ainakin opettanut korkolaskun taidon.[3]

Pöljän pysäkki 1902-1933. Täältä Yrjö Räisänen haki postinsa, soitti puhelunsa
ja matkoilleen lähti.

Räisänen käytti Pöljällä oloaan tyylikeinona, koominen kylän nimi ja lomalle asettuminen antoivat mahdollisuuden keventää välillä kovin tuliseksi käynyttä poliittista keskustelua.

Vuosina 1930-33 elettiin Lapuan liikkeen ja IKL:n syntymisen aikaa. Poliittinen liikehdintä näkyi Pohjois-Savossakin. Puheet ja teot Lapuan liikkeen kannattajien keskuudessa kovenivat kesällä 1930 koville kierroksille. Työväentaloja naulattiin kiinni, Pöljän työväentalokin jo kesäkuussa 1930. Siilinjärveläiset muiluttivat Savon Työn päätoimittajan  Kalle Korhosen ”ikitielle”.[4] Alapitkällä poltettiin työväentalo ja maakunnan kunnanvaltuustoja puhdistettiin kommunisteista.

Yrjö Räisänen asettui vuoden 1930 eduskuntavaalein SDP:n ehdokkaaksi Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä. Kuopion sanomalehdistä Savo oli lapualaishenkinen. Lehdessä Sasu Punanen sai kyytiä niin, että Räisänen syytti Savoa yllytyksestä kyyditykseen. Kolumnissaan 6.9.1930 Sasu käsitteli varsin ivallisesti Leppävirran ”noblessia”, joka oli tullut häiritsemään ja haastamaan SDP:n vaalitilaisuutta.[5]

Tähän mennessä on kaikki ollut rauhallista – autokyydityksiä on ollut vain sen verran kun omasta takaa olemme tarvinneet kustantaa puhetilaisuudesta toiseen siirtyessämme. Kyllähän täällä Savossakin tuntuu olevan lukkolaisia (lapualaisia) , mutta ei paljoa. Rikkaimmat talolliset, jotkut liikemiehet, varsinkin osuuskauppaliikkeelle katkerat maakauppiaat ja kirkonkylän herrasväki muodostavat lukkojen jäsenistön niissä pitäjissä, joissa niitä on…Jos noin esimerkkien ja tunnustähtien kautta puhuisi, niin lukkolaisia ovat ne, joilla on omat autot.

Räisäsen vaalitilaisuuksissa oli paljon väkeä, sillä niihin tuli myös lukkolaisia ärsyttämään ja kannattajat taas tulivat runsaslukuisena suojelemaan vaalipuhujaa. Kuulijoita oli Sasulla niin, että paikat paukkuivat. Kyydityspelko ei ollut ollenkaan aiheeton. Suomen Sosiaalidemokraatti julkaisi kesällä 1930 uutisia, joissa lueteltiin ”väkivaltaisesti Venäjälle kuljetettuja kommunisteja”.[6] Kun kommunistien osallistuminen vaaleinhin oli estetty, Pohjois-Savon työväestön äänet siirtyivät pitkälti SDP:lle. Räisänenkin valittiin ääniharavana eduskuntaan.[7]

Yrjö Räisänen valtiopäivien avajaisissa 1930.
Suomen Kuvalehti 44/1930.

Yrjö Räisänen kirjoitti kolumnejaan vuodesta 1931 alkaen kesäisin Savo Työmieheen. Hän sanoi sitä ”possakkavelvollisuudekseen”, possakka oli topparien päivätyötermi Savossa.[8]

Mäntsälän kapinan jälkeen 1932 lehdistössä liikkui ns. murhalistoja. Sasu Punasenkin sanottiin olleen lapualaisten listalla. Sasu itse kommentoi tietysti asiaa kolumnissaan. Ensin Räisänen ja ministeri Niukkanen oli ollut tarkoitus muiluttaa Kuortaneelle 16.7.1931 klo 22-23. Kun allekirjoittanut silloin taisi olla Pöljän pysäkillä ja ministeri Niukkanen oli Helsingissä, ei muiluttaja, kun hänen velvollisuutenaan oli ollut tuoda myöskin allekirjoittanut, olisi päässyt suorinta tietä Kuortaneelle, vaan olisi hänen pitänyt ajaa täältä Helsingistä Pöljän pysäkille ensiksi ja sieltä lainattava pysäkiltä venettä, jolla olisi ollut soudettava Pitkä -nimisen järven – ei ole kyllä kuin noin kilometrin pituinen – yli ja noutaa sieltä meidät venheellä, kun meille ei autolla pääse. Ja ensiksi tietysti olisi meidät pitänyt kantaa kesämökistämme rantaan. Näin ollen ei allekirjoittaneen muilutus tuona aikana olisi ollut niin yksinkertainen juttu kuin miksi se oli kaavailtu…[9]

Lapuan liikkeen kannattajissa oli varsin paljon pappeja. He olivat Sasun hampaissa säännöllisesti. Esimerkiksi Paavo Virkkusen ankarista saarnoista väitti Sasu ”erään savolaisen isännän” sanoneen Pöljän pysäkillä: Sehhii Virkkunen taitaa olla niitä tämän jatsi-aikakaaven pappija.[10]

Lapuan liike kiellettiin Mäntsälän kapinan jälkeen. Kansanliikkeen aatteita puolustamaan perustettiin Isänmaallinen Kansanliike eli IKL. Siilinjärvelle sen paikallisosasto perustettiin 21.4. 1933. Puheeenjohtajaksi valittiin piirimielisairaalan johtaja, tohtori Elon Enroth, varapuheenjohtajaksi asemapäällikkö S. von Pfaler, sihteeriksi apteekkari E.B. Höijer, sekä liikemiehet Janne Savolainen ja Emil Tuhkanen, varalle maanviljelijä U.J.Holländer ja liikemies B.J. Jääskeläinen.[11]

Pöljän pysäkin tienoo, Kuopio-Iisalmi tie ja Solan talo. Kirsti Holopaisen albumi.

Yrjö Räisäsen lomailu Pöljällä saattoi olla keskeinen syy siihen, että juuri Pöljällä, Solalla, kauppias Eino Savolaisen kauppakartanolla järjestettiin IKL:n vaalitilaisuus 11.6. 1933. Tapauksesta on säilynyt Sasu Punasen kolumni, Savo -lehden uutinen ja opettaja Hillervo Väänäsen tervetuliaispuhe. Varsinaisia juhlapuhujia olivat kokoomuksen kansanedustajaehdokas rehtori Vaarama Kuopiosta ja rouva Anna Terä Joensuusta. Juhlarunon oli kirjoittanut apteekkari Höijer. Väkeä oli koolla kaikista valtiollisista puolueista enemmän kuin Pöljän kylällä on asukkaita, [12] väitti sanomalehti Savo, jonka kirjeenvaihtajana ilmeisesti toimi apteekkari Höijer.

Kirjeenvaihtaja kehui vaalitilaisuutta onnistuneeksi, siitäkin huolimatta, että ”Sanarieskan” tekijä Kalle Väänänen loisti poissaolollaan ja punainen Sasu luimisteli maantiellä esitelmäpaikan ulkopuolella.[13] Tähän Sasu Punanen kommentoi omassa kolumnissaan kipakasti olleensa juuri tuolloin Konneveden Hyölän kylän työväentalolla, eikä Pöljällä luimistelemassa ollenkaan.

Apteekkaria Sasu puhutteli Sakeus Myrskynheimo Höijeriksi ja heitti ilmaan epäilyksen, Höijerin osallisuudesta Ståhlbergin kyyditykseen. Lisäksi Sasu arveli, että IKL:n vaalitulos kylältä olisi viisi ääntä ja epäili kannattiko IKL:n Kuopiosta Pöljälle asti tulla saarnaamaan.[14]

Eduskuntavaaleissa 1933 Pöljällä IKL sai 15 ääntä, joten hiukan väärin Sasu arvioi tuloksen. Kokoomus sai 9, maalaisliitto 212, edistys 6, pienvljelijöiden vaaliliitto 6 ja SDP 74 ääntä. SDP sai kielletyn kommunistisen liikkeen äänet ja vähän lisääkin Pöljältä. Räisänenkin valittiin ääniharavana eduskuntaan.[15]

Ei liene ihan sattumaa, että Savossa myös oli ravihevonen nimeltään Sasu Punanen. Voihan taustalla olla tietysti olla kirjallisuuden harrastustakin, mutta todennäköisempää on, että innoittajana oli Yrjö Räisäsen nimimerkki.

Pöljän pysäkki v. 1933 laajennuksen mukaiseen asuun entisöitynä 2016.

Sasun vaiheista Pöljällä Sasu Punanen, Pöljä, Savon rata.

---

[1]Suomen Sosiaalidemokraatti 28.6.1930

[2] sama 28.4.1931

[3] Savon Työmies 13.8.1932

[4] Savon historia V, 405

[5] sama 6.9.1930

[6] sama 26.7.1930

[7] sama 7.10.1930

[8] Savon Työmies 11.6.1932

[9] sama 9.12.1932

[10] sama 5.4.1931

[11] Savo 29.4.1933

[12] Savo 13.6.1933

[13] sama

[14] Suomen Sosiaalidemokraatti 14.6.1933

[15] sama 7.10.1930