Jännevirran lossi kulkemassa virran yli lastinaan lankuilla lastattu kuorma-auto. Miehet sohivat kekseillä jäitä reitiltä. Pohjois-Savo 23.2.1936. |
Liikkuminen paikasta toiseen on nykyihmiselle niin helppoa, ettei aina tule muistaneeksi, miten hankalaa se saattoi olla vielä 1940-luvulla.
Jännevirran
lossilla helmikuussa 1936 ”liikenteen välittäminen muistutti enemmän jonkun
tutkimusmatkailijain napajäätiköihin takertuneen laivan pelastustöitä kuin
tarkkojen aikataulujen mukaan kulkevien matkustajalinja-autojen liikennöimistä
napapiirin eteläpuolella.”[1]
Talviliikenne vesistöjen pirstomassa Savossa oli vielä 1930-luvulla Kuopion
alueellakin vaikeaa. Jännevirralla uusi aika ja vanhat keinot joutuivat
törmäyskurssille.
Savossa
vesistöt ovat olleet tärkein liikenneväylä alueen asuttamisesta aina
1800-luvulle asti. Ne mahdollistivat elämän syrjäisilläkin seuduilla, koska
kesäisin veneillä ja talvisin jäitä pitkin päästiin liikkumaan kohtuullisen
kivuttomasti. Vielä 1700-luvun alkupuolella Pohjois-Savon teitä voisi kai
paremminkin kuvata kaskikansan tallaamaksi polkujen verkostoksi, jota siellä
täällä oli kunnostettu kärrykyydin kestäväksi. Eikä tiestö hääppöiseksi kehittynyt
1800-luvullakaan.
Suomen tielehti 1933, nro 2. |
Jännevirta oli tien katkaiseva kapea salmi historiallisella Kuopio-Joensuu tiellä. Virran yli on ollut jonkinlainen lautta/lossiyhteys vuosisatoja. Toisaalta salmen kautta kuljettiin veneillä ja laivoilla Kuopiosta pohjoiseen. Vaaralliseksi paikka tunnistettiin jo 1800-luvun alussa. Salmi ei juuri koskaan jäätynyt luotettavaksi kulkea. Helsingfors Morgonblad kertoi kuinka keväällä 1842 kestikievarinpitäjä Olli Pitkänen pelasti kaksi naista, jotka olivat pudonneet jäihin. Pitkänen asetti itsensä kertomuksen mukaan suureen vaaraan, hän hyppäsi jäiden sekaan ja auttoi naiset veneeseen.[2]
Höyrylaivat
olivat merkittävä liikenneväline 1800-luvulta 1940-luvun loppupuolelle asti,
sen jälkeen lähiliikenne siirtyi pääasiassa maanteille. Jännevirta oli
solmukohta Nilsiän reitillä.
1900-luvun
alussa reitillä liikennöi säännöllisesti Neiti, Sukkela, Lempi, Koski, Kaino ja
Akseli. Jännevirralla laivat pysähtyivät laivalaituriin, jonka lähellä toimi
kievari. Kuulemma laivat saattoivat sattua paikalle joskus yhtä aikaakin,
jolloin ”mies se on, joka pääsee kahvikupin ja vehnäpalan haltijaksi ja onnistuu
ne itseään polttamatta loppuun nauttia.”[3]
Näistä laivoista Kasurilaan ja Kuuslahteen liikennöi Neiti.[4]
Sanomalehtiarkistosta
löytyy ensimmäinen maininta Jännevirran lautasta vuodelta 1859. Kesävierailija
soudettiin ensin Kuopion puolelta Kelloniemestä Toivalan kestikievariin
(lauttayhteys oli toivottoman hidas) ja sieltä mentiin tietä pitkin Jännevirran
lossille. Ensimmäiset lossit olivat soudettavia lauttoja, sitten puurakenteisia
losseja, joita ei soudettu vaan ne vedettiin vaijeria pitkin vesistön yli.
Puhuttiin kapulalosseista. 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa lossareina
toimivat Aaro Korhonen[5]
ja Kalle Korhonen[6].
Kapulalossi. Kuva ei ole Jännevirralta. |
Hevosliikenteestä vanhat lossit selvisivät kohtuullisen hyvin, mutta eivät kasvavasta autoliikenteestä 1920-luvulta alkaen. Lossit olivat esimerkiksi kantavuudeltaan liian keveitä autoliikenteelle. Lisäksi ajoneuvojen ajo lautalle oli vaikeaa, kun rakenteet oli suunniteltu hevosliikenteelle.
1920-luvulla
Jännevirralla toimi kapulalossi. Siinä lasti kuljetettiin ihmisvoimin, vaijeri
piti lossin väylällä. Joskus vaijeri katkesi, kuten vuonna 1927. Lossi lähti
ajelehtimaan. Kun paikalla ollut höyrylaiva Riistavesi koetti hinata lossin
rantaan, keikahti lossi ja kyydissä ollut auto putosi virtaan.[7]
Henkilövahinkoja ei tullut.
Tielehti 1933 nro 2. |
Varsinkin talvisin Jännevirrasta alkoi muotoutua 1930-luvulla liikenteen este. Virta oli niin voimakas, ettei jäätie tullut kysymykseen ja toisaalta jäälohkareiden keskellä kapulasillan kuljetus oli työlästyttävän hidasta. Ylitys otti aikaa tuntikausia ja tielle muodostui pitkät jonot. Parannusta haettiin ensin moottorilossista, vaikka siltahankekin oli jo esillä. Vuodesta 1933 lossi kuljetti moottori, mutta ongelmat jatkuivat.[8] Esimerkiksi helmikuussa 1936 liikenne pysähtyi kokonaan.[9]
Jono lossille Jännevirralla 1936.
Pohjois-Savo 23.2.1936Lossari Eino Voutilainen korjaa
moottoria.
Pohjois-Savo 23.2.1936.
Lossiuoma
oli täynnä jäälohkareita, jotka pakkasella pyrkivät jäätymään kiinteäksi
jääkanneksi. Lossilla heilui 6-7 miestä, jotka kekseillä sohivat väylää
vapaaksi jäälohkareista. Vuonna 1936 lossarina toimi Eino Voutilainen,
joka kertoi ajaneensa lossia nyt neljä vuorokautta vain parin tunnin yölevolla.
Lossilla kulki tuolloin noin 40 autoa vuorokaudessa, pääasiassa linja-autoja ja
kuorma-autoja. Jos autot joutuivat odottamaan ylipääsyä jopa kuusi tuntia.[10]
Jos jäistä
selvittiin, niin sitten hajosi moottori. Eräänkin kerran linja-auto matkustajineen
liukui lossin liukkaalla kannella puolelta toiselle, kun moottoria korjattiin
keskellä virtaa.[11] Toisen
kerran Melalahden Osuusliikkeen kuorma-autolla ajettiin lossin moottori
hajalle. Kuorma-auton jarrut pettivät lossille tultaessa.[12]
Ehkäpä onnettomuudet eivät kuitenkaan olleet ne suurin ongelma, vaan lossin
kulun epävarmuus. Postilla, matkustajaliikenteellä ja tavarakuljetuksilla oli
tarkat aikataulut, enää ei voitu tuntikausia istuskella kestikievarien
pullakahveilla.
Jännevirran
siltaa puuhattiin 1930-luvulla aktiivisesti. Autoistumisen lisäksi
Kuopio-Joensuu tien merkitys kasvoi, koska vuonna 1932 valmistuivat Kallan
sillat ja tie. Kuopiosta ja Kuopioon pääsi nyt sujuvasti autolla pohjoisesta ja
Joensuun suunnasta. Joensuun suunnan liikennettä haittasi Jännevirta ja Ohtaansalmi.
1930-luvun lopussa sillat lopulta päätettiin rakentaa.
Jännevirran sillan kokonaispituus oli 226 metriä, sen suunnitteli Bruno Kivisalo. Rakentaminen saatiin hyvälle mallille ennen talvisodan syttymistä ja sillan piti olla valmis 1941.[13] Sota katkaisi rakennustyöt.
Savo 28.5.1939. |
Savo |
Sillan jälleenrakentaminen alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Jännevirran silta otettiin käyttöön 1951.
Komea silta
oli siis suomalaista suunnittelua ja sen osat rakennettiin Varkaudessa Ahlströmin tehtailla. Paitsi sillan keskijänne, joka valmistettiin Itävallassa. Tämän rakenteen kokoamisesta
vastasi wieniläinen insinööri Hans Schafzahl.[14]
Jännevirran silta 1950-luvulla. Varkauden museot.
[1]
Pohjois-Savo 23.2.1936 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2073943/articles/79848898?fbclid=IwAR3qqWAPCmXBM3zpcPqQj7ekURU3xlTNzcWS54GH0kgVlPC1awELmYvhRck
[2]
Helsingfors Morgonblad 26.5.1842 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/392803/articles/79849880
[3] Suomen
Matkailijayhdistyksen vuosikirja 1.1.1904. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/925872/articles/3123649
[4]
Savo-Karjala 25.10.1899 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/554167/articles/79849883
[5] Kuopion
Sanomat 12.6.1921 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1427904/articles/79849891
[6] Savo
26.4.1928 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1582756/articles/79849869
[7] Pohjois-Savo
5.11.1927 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1574034/articles/79849855
[8] Savo
26.6.1933 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2010628/articles/79849867
[9] Karjalan
Maa 18.2.1936 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2010628/articles/79849867
[10] Savon
Työmies 21.5.1935 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2093664/articles/79849864
[11] Savon
Suunta 5.12.1936 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2091657/articles/79849856
[12]
Helsingin Sanomat 28.5.1937 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983614/articles/79849853
[13] Savo
28.5.1939 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2089936/articles/79849854
[14]
Helsingin Sanomat 2.6.1950