Autoilija ei ehdi lossikievarissa istuskella - Jännevirran lossi ja silta

 

Jännevirran lossi kulkemassa virran yli lastinaan lankuilla
lastattu kuorma-auto. Miehet sohivat kekseillä jäitä reitiltä.
Pohjois-Savo 23.2.1936.

Liikkuminen paikasta toiseen on nykyihmiselle niin helppoa, ettei aina tule muistaneeksi, miten hankalaa se saattoi olla vielä 1940-luvulla.

Jännevirran lossilla helmikuussa 1936 ”liikenteen välittäminen muistutti enemmän jonkun tutkimusmatkailijain napajäätiköihin takertuneen laivan pelastustöitä kuin tarkkojen aikataulujen mukaan kulkevien matkustajalinja-autojen liikennöimistä napapiirin eteläpuolella.”[1] Talviliikenne vesistöjen pirstomassa Savossa oli vielä 1930-luvulla Kuopion alueellakin vaikeaa. Jännevirralla uusi aika ja vanhat keinot joutuivat törmäyskurssille.

Savossa vesistöt ovat olleet tärkein liikenneväylä alueen asuttamisesta aina 1800-luvulle asti. Ne mahdollistivat elämän syrjäisilläkin seuduilla, koska kesäisin veneillä ja talvisin jäitä pitkin päästiin liikkumaan kohtuullisen kivuttomasti. Vielä 1700-luvun alkupuolella Pohjois-Savon teitä voisi kai paremminkin kuvata kaskikansan tallaamaksi polkujen verkostoksi, jota siellä täällä oli kunnostettu kärrykyydin kestäväksi. Eikä tiestö hääppöiseksi kehittynyt 1800-luvullakaan.

Suomen tielehti 1933, nro 2.

Jännevirta oli tien katkaiseva kapea salmi historiallisella Kuopio-Joensuu tiellä. Virran yli on ollut jonkinlainen lautta/lossiyhteys vuosisatoja. Toisaalta salmen kautta kuljettiin veneillä ja laivoilla Kuopiosta pohjoiseen. Vaaralliseksi paikka tunnistettiin jo 1800-luvun alussa. Salmi ei juuri koskaan jäätynyt luotettavaksi kulkea. Helsingfors Morgonblad kertoi kuinka keväällä 1842 kestikievarinpitäjä Olli Pitkänen pelasti kaksi naista, jotka olivat pudonneet jäihin. Pitkänen asetti itsensä kertomuksen mukaan suureen vaaraan, hän hyppäsi jäiden sekaan ja auttoi naiset veneeseen.[2]

Höyrylaivat olivat merkittävä liikenneväline 1800-luvulta 1940-luvun loppupuolelle asti, sen jälkeen lähiliikenne siirtyi pääasiassa maanteille. Jännevirta oli solmukohta Nilsiän reitillä.

1900-luvun alussa reitillä liikennöi säännöllisesti Neiti, Sukkela, Lempi, Koski, Kaino ja Akseli. Jännevirralla laivat pysähtyivät laivalaituriin, jonka lähellä toimi kievari. Kuulemma laivat saattoivat sattua paikalle joskus yhtä aikaakin, jolloin ”mies se on, joka pääsee kahvikupin ja vehnäpalan haltijaksi ja onnistuu ne itseään polttamatta loppuun nauttia.”[3] Näistä laivoista Kasurilaan ja Kuuslahteen liikennöi Neiti.[4]

Sanomalehtiarkistosta löytyy ensimmäinen maininta Jännevirran lautasta vuodelta 1859. Kesävierailija soudettiin ensin Kuopion puolelta Kelloniemestä Toivalan kestikievariin (lauttayhteys oli toivottoman hidas) ja sieltä mentiin tietä pitkin Jännevirran lossille. Ensimmäiset lossit olivat soudettavia lauttoja, sitten puurakenteisia losseja, joita ei soudettu vaan ne vedettiin vaijeria pitkin vesistön yli. Puhuttiin kapulalosseista. 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa lossareina toimivat Aaro Korhonen[5] ja Kalle Korhonen[6].

Kapulalossi. Kuva ei ole Jännevirralta. 

Hevosliikenteestä vanhat lossit selvisivät kohtuullisen hyvin, mutta eivät kasvavasta autoliikenteestä 1920-luvulta alkaen. Lossit olivat esimerkiksi kantavuudeltaan liian keveitä autoliikenteelle. Lisäksi ajoneuvojen ajo lautalle oli vaikeaa, kun rakenteet oli suunniteltu hevosliikenteelle.

1920-luvulla Jännevirralla toimi kapulalossi. Siinä lasti kuljetettiin ihmisvoimin, vaijeri piti lossin väylällä. Joskus vaijeri katkesi, kuten vuonna 1927. Lossi lähti ajelehtimaan. Kun paikalla ollut höyrylaiva Riistavesi koetti hinata lossin rantaan, keikahti lossi ja kyydissä ollut auto putosi virtaan.[7] Henkilövahinkoja ei tullut.

Tielehti 1933 nro 2.

Varsinkin talvisin Jännevirrasta alkoi muotoutua 1930-luvulla liikenteen este. Virta oli niin voimakas, ettei jäätie tullut kysymykseen ja toisaalta jäälohkareiden keskellä kapulasillan kuljetus oli työlästyttävän hidasta. Ylitys otti aikaa tuntikausia ja tielle muodostui pitkät jonot. Parannusta haettiin ensin moottorilossista, vaikka siltahankekin oli jo esillä. Vuodesta 1933 lossi kuljetti moottori, mutta ongelmat jatkuivat.[8] Esimerkiksi helmikuussa 1936 liikenne pysähtyi kokonaan.[9]

Jono lossille Jännevirralla 1936.
Pohjois-Savo 23.2.1936

Lossari Eino Voutilainen korjaa
moottoria.
Pohjois-Savo 23.2.1936.

Lossiuoma oli täynnä jäälohkareita, jotka pakkasella pyrkivät jäätymään kiinteäksi jääkanneksi. Lossilla heilui 6-7 miestä, jotka kekseillä sohivat väylää vapaaksi jäälohkareista. Vuonna 1936 lossarina toimi Eino Voutilainen, joka kertoi ajaneensa lossia nyt neljä vuorokautta vain parin tunnin yölevolla. Lossilla kulki tuolloin noin 40 autoa vuorokaudessa, pääasiassa linja-autoja ja kuorma-autoja. Jos autot joutuivat odottamaan ylipääsyä jopa kuusi tuntia.[10]

Jos jäistä selvittiin, niin sitten hajosi moottori. Eräänkin kerran linja-auto matkustajineen liukui lossin liukkaalla kannella puolelta toiselle, kun moottoria korjattiin keskellä virtaa.[11] Toisen kerran Melalahden Osuusliikkeen kuorma-autolla ajettiin lossin moottori hajalle. Kuorma-auton jarrut pettivät lossille tultaessa.[12] Ehkäpä onnettomuudet eivät kuitenkaan olleet ne suurin ongelma, vaan lossin kulun epävarmuus. Postilla, matkustajaliikenteellä ja tavarakuljetuksilla oli tarkat aikataulut, enää ei voitu tuntikausia istuskella kestikievarien pullakahveilla.

Jännevirran siltaa puuhattiin 1930-luvulla aktiivisesti. Autoistumisen lisäksi Kuopio-Joensuu tien merkitys kasvoi, koska vuonna 1932 valmistuivat Kallan sillat ja tie. Kuopiosta ja Kuopioon pääsi nyt sujuvasti autolla pohjoisesta ja Joensuun suunnasta. Joensuun suunnan liikennettä haittasi Jännevirta ja Ohtaansalmi. 1930-luvun lopussa sillat lopulta päätettiin rakentaa.

Jännevirran sillan kokonaispituus oli 226 metriä, sen suunnitteli Bruno Kivisalo. Rakentaminen saatiin hyvälle mallille ennen talvisodan syttymistä ja sillan piti olla valmis 1941.[13] Sota katkaisi rakennustyöt. 

Savo 28.5.1939.

Savo

Sillan jälleenrakentaminen alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Jännevirran silta otettiin käyttöön 1951.

Komea silta oli siis suomalaista suunnittelua ja sen osat rakennettiin Varkaudessa Ahlströmin tehtailla. Paitsi sillan keskijänne, joka valmistettiin Itävallassa. Tämän rakenteen kokoamisesta vastasi wieniläinen insinööri Hans Schafzahl.[14]

Jännevirran silta 1950-luvulla. Varkauden museot.

 

---

[1] Pohjois-Savo 23.2.1936 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2073943/articles/79848898?fbclid=IwAR3qqWAPCmXBM3zpcPqQj7ekURU3xlTNzcWS54GH0kgVlPC1awELmYvhRck

[2] Helsingfors Morgonblad 26.5.1842 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/392803/articles/79849880

[3] Suomen Matkailijayhdistyksen vuosikirja 1.1.1904. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/925872/articles/3123649

[4] Savo-Karjala 25.10.1899 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/554167/articles/79849883

[5] Kuopion Sanomat 12.6.1921 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1427904/articles/79849891

[6] Savo 26.4.1928 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1582756/articles/79849869

[7] Pohjois-Savo 5.11.1927 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1574034/articles/79849855

[8] Savo 26.6.1933 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2010628/articles/79849867

[9] Karjalan Maa 18.2.1936 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2010628/articles/79849867

[10] Savon Työmies 21.5.1935 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2093664/articles/79849864

[11] Savon Suunta 5.12.1936 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2091657/articles/79849856

[12] Helsingin Sanomat 28.5.1937 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983614/articles/79849853

[13] Savo 28.5.1939 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2089936/articles/79849854

[14] Helsingin Sanomat 2.6.1950