Huonoa naapurisopua vai luokkakaunaa?

Tämä teksti on jatkoa Torppari Taavetti Kuosmasen murha, Täydellinen murha Hökösellä ja Torppari Taavetti Kuosmasen murhan tutkinta 1916.


Torppari Taavetti Kuosmasen kotikylää Hököstä voisi kuvata torpparikyläksi. Murhaan liitetyistä miehistä kolme oli torppareita, lampuoteja tai heidän poikiaan, Nestor Leivo oli loinen ja Taavetti Taskinen yksi kylän harvoja tilallisia.

Savonniemen tila N:ro 11 Hamulan kylässä oli Juho Snellmanin omistuksessa. Tilalla oli neljä torpparia ja yksi lampuoti. Torpparit T.Pykäläinen, T. Kuosmanen ja T. Ikäheimo viljelivät Hökösellä ja August Korhonen lähempänä päätilaa, Pöljällä. Lisäksi Savonniemellä oli lampuotitila Hökösellä, Pitkälä, jota vuokrasi T. Pitkänen. Abner Snellmanin perillisillä oli laajat maaomistukset Hamulassa ja Hökösellä.

Pekka Savolainen Pöljä N:ro 12 (Paavola) tilan mäkitupalainen/torppari, Tilan nimi on henkikirjoissa Vellisalo, mutta Vellimäkenä se tunnettiin. Samasssa taloudessa asuivat myös Pekan vanhemmat, Petter (Pekka) ja Eeva. Pekka Savolainen oli naimisissa ja hänellä oli puolisonsa Annan kanssa viisi lasta.

Myös Leivo asui perheineen Vellimäessä. Jotakin perheen sosiaalisesta tilanteesta kertoo, ettei Leivon puoliso Iida Leivo voinut tulla talvella 1917 pidettyyn oikeudenistontoon, koska "hänellä on hoidettavanaan viisi lasta, vanhin näistä on kuuden vuoden vanha, eikä hänellä ole päällysvaatteita tai edes jalkineitakaan." Tämän poissaolon syyn vahvisti todeksi lautamies Airaksinen.

Juho Snellmannilla oli kaksi esimerkillistä torpparia, August Korhonen ja Taavetti Kuosmanen.

August Korhonen. Kuva Veijo Ollikaisen arkisto.

Savon Lehti kirjoitti 21.09.1912 edistyksellisistä maanviljelijöistä: "Torppari August Korhonen Maaningan Pöljällä omistaa Savonniemen torpan, on tarppareistamme se, joka ei tuumi, kuten useimmat torpparit nykyaikana "ei toisen maata kannata raivata, ei tunnollisesti viljellä." Hän on torpasta eloaikanaan ehtinyt saada sen jo sellaiseen kuntoon, että se on jo todella malliksi kelpaava pikkuviljelys, käytettykin yleisenä opintoretkipaikkana." Korhonen oli saanut lukuisia palkintoja, mm. Maanviljelysseuran kunniapalkinnon 1911, "Empire-hevosharan". "Paljon on ympäristön ja etempänäkin asuvain torpparien ja muiden pienviljelijäin ollut oppimista Korhosesta."

Taavetti Kuosmasen maanviljelystaitoja ja ahkeruutta taas kehuttiin Pellervossa 1915. Aatu Virtanen oli kirjoittanut Pellervoon jutun Kuosmasen viljelyksistä. Jutussa on myös kuva hänestä pellollaan. Kuosmanen kuivatti soita, raivasi ja menestyi. Pöljän Osuuspankki oli antanut lainaa Kuosmaselle ja hän oli omin voimin ja palkatulla työvoimalla tehnyt yhden hehtaarin uutta peltoa. Vuonna 1912 aloitettu työ oli kantanut laskelman mukaan noin 1000 markkaa tuottoa.

Loput Juho Snellmanin alustalaisita eivät ehkä olleet yhtä lailla isännän suosiossa. Monet jutun yhteydessä esille nousseet miehet olivat Pöljän työväenyhdistyksen maksavia jäseniä. Pitkäsistä Taavetti, Matti ja Taavi sekä Taavetti Ikäheimo, ja Tobias ja Iivari Lapveteläinen. Ikäheimon torpassa oli pidettu jonkinlaista puhetilaisuuttakin. Kuopiolainen työväenlehti Sanantuoja uutisoi murhasta ensimmäisenä kesällä 1916. Kirjoittelu loppui kokonaan syksyllä 1916. Ehkäpä jutun uutisarvo pitkittyessän väheni, mutta saattoi syynä olla sekin, että epäiltyinä oli työväenyhdistyksen miehiä.

Torpparrikysymys oli yksi eniten keskustelua herättäneistä yhteiskunnallisista kysymyksistä autonomian aikana. Torpparivapautuslaki oli ollut tekeillä vuodesta 1907 alkaen. Lakiin liittyi niin paljon omistusoikeuteen ja etuihin liittyviä ristiriitoja, että sitä ei saatu säädettyä ennen kuin tammikuussa 1918. Silloin torppariasiasta ja tietysti muistakin syistä poliittinen tilanne oli jo kiehunut yli ja aseet alkoivat puhua.

Käräjasalissa T.Pitkänen, T.Taskinen, T.Ikäheimo ja Topias Lapveteläinen kertoivat avoimesti huonoista väleistään Kuosmasen kanssa. Heidän mielestään Kuosmanen oli riitaisia, väkivaltainen mies, joka pieksi vaimoaan, lapsiaan ja eläimiään. Lisäksi Kuosmanen oli sulkenut kyläläisiltä kulun vanhaa tietä pitkin. Kuosmanen oli ilmeisesti raivannut entisen polun paikan pelloksi, josta hän ei nyt varsin ymmärettävästi antanut ihmisten kulkea.

Taavetti Taskinen väitti Kuosmasen ajaneen häntä takaa aseella uhaten, "vaikka hän käveli ojan piennarta pitkin." Matti Pitkänen taas kertoi Kuosmasen haukkuneen häntä: "Olet aidankaivajan poika, jonka vanhemmat ovat huoria ja rosvoja ja pojasta on tullut samanlainen!" Matti sanoi puolustaneensa itseään aidanseipäällä.

Todistajat kävivät sitten kertomassa Kuosmasen luonteesta, mutta yhtä paljon oli hyvän puhujia kuin pahankin. Kukaan ei ollut varsinaisesti nähnyt Kuosmasen lyövän vaimoaan tai lapsiaan, mutta puhetta oli. Väitteet siitä, että Kuosmanen olisi ollut huono palkkojen maksaja ja kohdellut palvelijoita huonosti jäivät yhtä lailla ilmaan. Monet kertoivat hänestä hyvää. Jopa Taavetti Pitkäsen Anna-tytär sanoi, että Kuosmasten perhe-elämä oli hänestä ihan tavallista. Ja mikä merkitys tässä murhajutussa Kuosmasen luonteella oli?

Pekka Savolainen oli velkaa Kuosmaselle 212,50 markkaa. Hänellä oli tieto siitä, että Kuosmanen oli pellolla aamutuimaan. Hänellä oli ase ja hän oli ollut liikkeellä varhain aamulla. Savolainen ja sukulaismies Leivo olivat syytettyjä rikoksesta koko käsittelyajan. Savolaisen ja Leivon puolesta puhui se, ettei heillä ollut ollut riitoja Kuosmasen kanssa ja todistajat kertoivat nähneensä Savolaisen murhan tekohetkellä muualla. Lisäksi Hilda Maria Kuosmanen ei uskonut, että Savolainen ja Leivo olisivat murhanneet hänen miehensä.

Taavetti ja Agatha Pitkänen perheineen. Kuvassa lapsista ainakin Taavetti,
Anna, Matti ja Antti. Kuva lienee otettu Pitkälässä.
 Kuva Nestor Halosen arkisto.

Käräjäkäsittelyn edetessä alettiin puhua T.Pitkäsestä yhä enemmän. Kuosmasten lähinaapurina heillä suhteet olivat ilmeisesti erityisen tulehtuneet. Kun epäilyksenalaisia alkoi ilmaantua enemmän, alettiin muistaa vanhoja puheita ja uhkauksia. Jo vuodesta 1913 kylällä oli uhattu tappaa Kuosmanen. Kukaan ei tietenkään myöntänyt tällaisia, mutta "joku oli kertonut jonkun toisen kuulleen sanottavan". Käräjäsalissa puheet eivät painaneet mitään.

Lopulta leski Hilda Maria Kuosmanen kyllästyi tutkinnan hitauteen. Hän sanoi myös oikeudessa, että pelkää olla Hökösen kylällä. Jo syksyllä 1916 leski valitti kuvernöörille Maaningan nimismiehen velttoilevan. Kuopion kihlakunnan kruununvouti tekikin lisäkuulusteluja, mutta juttu ei edennyt. Viimeisenä keinonaan Kuosmanen palkkasi yksityisetsivätoimiston Helsingistä avuksi.

Syyskuun lopussa 1917 Hököselle tuli tutkimuksia tekemään Sven Wallèn. Etsivätoimisto Sundberg & Wallèn toimi Helsingissä. Kesällä 1917 Maaningan nimismies oli pyytänyt Kuopion läänin kuvernööriä pyytämään virka-apua Helsingin kaupungin poliisilaitokselta. Sitä ei saatu. Sen sijaan kuvernööri von Hellens antoi yksityisetsivälle valtuudet tutkia asiaa ja poliisi lupasi kaiken virka-avun. Sitten alkoikin tapahtua.

Taavetti Pitkänen pidätettiin epäilytynä Taavetti Kuosmasen murhasta 18.10.1917. Hänet passitettiin Kuopion lääninvankilaan odottamaan oikeuden istuntoa. Oli löytynyt uusia todisteita. Ensinnäkin Hilda Maria Kuosmanen kertoi nyt nähneensä murha-aamuna Pitkälän pihalla harmaisiin vaatteisiin puetun miehen, joka oli seisonut noin 20 minuuttia navettahuoneen ja ulkohuoneen välikössä. Mies hävisi samoihin aikoihin, kun Kuosmanen lähti suoniitylle.

Pitkälässä tehtiin kotietsintä, jossa Taavetti Pitkäsen työkalupakista löytyi lyijylevyistä sylinterinmuotoon taottu lyijykappale. Se muistutti murhaluotia. Lisäksi Pitkälästä löytyi ase, jolla murha olisi voitu tehdä. Herää ajatus, ettei Hilda Maria Kuosmasen puheet veltosta rikostutkinnasta ehkä olleet ihan tuulesta temmattuja. Miksi Pitkälän aseet tutkittiin kunnolla vasta nyt?

Taavetti Pitkäsen kuvauksessa omista liikkeistään murha-aamuna oli epäselvyyksiä. Etsivä Wallèn kiinnitti huomiota varsin erikoiseen seikkaan. Pitkänen väitti viettäneensä aamun omassa kamarissaan ja käyneensä vain Pykälän torpalla piipahtamassa. Nyt etsivä oli saanut selville, että Pitkänen ei tullut Pykälään kotoaan vaan "haan poikki metsästä". 

Torpparinpoika Iisakki Ikäheimo oli nähnyt Hökösen järveltä "Pitkälän talon läheisyydessä johtavalla tiellä kävelevän Kuosmasen torppaan päin mieshenkilö, puettuna harmaaseen polviin saakka ulottuneeseen päällystakkiin, ollen mies keskikokoinen ja kumaraharteinen, joka henkilö kävellessään heitteli oikeata jalkaansa, niin että jalka oli näyttänyt olevan hiukan herpallaan, ollen hänen ruumiinsa kallistettuna hiukan oikealle, jolloin kertoja heti oli päättänyt että samainen mies oli Taavetti Pitkänen vanhempi. Miehellä oli ollut päällystakkinsa napit auki, vasen käsi taskussa ja oikea käsi päällystakin sisäpuolella...käsi siinä asennossa kuin olisi pitänyt kiinni jostain povellaan olleesta esineestä."

Tuuli oli kääntynyt. Ikäheimon "klaani" todisti Pitkästä vastaan, samoin Topias Lapveteläinen. Taavetti Pitkänen oli ollut paljon esillä tutkinnan alkuvaiheessa murhan mahdollisena ostajana. Nyt hänen päälleen puhuttiin tekoakin.

Hilda Maria Kuosmasen yritys näytti tuottavan tulosta. Taavetti Pitkänen pysyi vangittuna, asiaa käsiteltiin edelleen. Puuttuvien käräoikeusasiakirjojen vuoksi en vielä pysty sanomaan, mikä oli kihlakunnanoikeuden peruste, kun se vapautti Taavetti Pitkäsen 15.4. 1918 päätöksellä vankilasta. Häntä pidettiin edelleen "epäluulonalaisena tahalliseen murhaan", mutta hän jäi odottamaan oikeudenkäyntejä vapaana miehenä, kuten Pekka Savolainen ja Nestor Leivokin.

Ketään ei koskaan tuomittu Taavetti Kuosmasen murhasta. Leski Hilda Maria muutti lastensa kanssa äärmmäisen köyhiin oloihin Kuopioon 1920.

Oliko Kuosmasen murha pelkkää huonoa naapurisopua? Vai tappoko Kuosmasen luokkakauna? Kun isäntiä ei vielä uskaltanut ampua, niin isäntien suosikkitorpparin nyt kuitenkin? Vuonna 1916 tälläkin alueella uutisoitiin jatkuvasti torppareiden häädöistä ja isäntien halusta muutta vuokraehtoja tai olla uusimatta umpeutuvia sopimuksia.


Lähteet: Maaningan käräjäkunnan välikäräjäin pöytäkirjat 1913-1918 C III c:3, Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirjat, C III a:55, JoMa. Aitovieri-Hirvonen, Lotta Kuosmasen sota, Savon Sanomat 1916, Savotar 1916, Savo 1916, Sanantuoja 1916, Hillervo Väänänen, Hökönen vuosikymmenen näkökulmasta. Kirjallinen tutkielma kasvatusopin laudaturia varten. Helsingin yliopisto, 1932. Kuopion läänin henkikirjat Pellervo 1.10.1915

Maisa Kankaiselle kiitos Pellervo-leikkeestä!
Tekstiä muokattu Elvi Ruuskasen huomioiden jälkeen 26.2,2017. Pekka Savolaiseen liittyviä virheitä korjattu.

Torppari Taaavetti Kuosmasen murhan tutkinta 1916

Tämä kirjoitus on jatkoa blogiteksteille Torppari Taavetti Kuosmasen murha ja Täydellinen murha Hökösellä?

Kuosmasen torpan pihapiiri ja Hökösen järvi.

Hökösen kylä sijaitsi Maaningan laajan pitäjän syrjäkulmalla. Kirkolle oli matkaa noin 25 kilometriä eikä kunnon teitä ollut. Niinpä Kuosmasen murhatutkinnan alku siirtyi seuraavalle päivälle, 5.6. 1916. Maaniningan piirin kruununnimismies K.A. Frisk tuli paikalle ja teki alustavan tutkinnan.

Murhapaikalta ei löytynyt jälkiä, jotka olisivat auttaneet tutkinnassa. Murha-aseen luoti otettiin talteen ruumiinavauksen yhteydessä. Luoti oli "sylinterinmuotoinen, alkujaan kummastakin päästä aivan tasinen, vaikka toinen pää oli vähän rutistunut ja vääntynyt. Luoti ei ollut valettu, vaan kääritty ohkaisista lyijylevyistä, jossa paljaallakin silmällä voi huomata rihlauksen jälkiä." Luotia tutkittiin myös suurennuslasin avulla.

Rihlapyssyllä tarkoitetaan tässä suustaladattavaa, sileäpiippuista luodikkoa. Piippua rihlattiin ja kaliiperia pienennettiin aseen tarkkuuden ja luodin lähtönopeuden parantamiseksi. Aseen piipun rihlaus laittoi luodin pyörivään liikkeeseen. Rihlaus myös jätti luotiin persoonallisen jäljen. Tuon ajan aseet olivat useimmiten paikallisten kyläseppien tekemiä.

Pöljän Eräveikkojen omistuksessa oleva "oravaniuha".
 Ulkojousityyppinen ase.

Piippu ja lukko lienee kyläsepän tekemä, mahdollisesti
1880-luvulla. Aseella ei ole mitään tekemistä Kuosmasen
murhan kanssa. 

Kesän kuulustelujen aikana epäilyt olivat kohdistuneet Pekka Savolaiseen ja Nestor Leivoon. Leivolla oli täsmälleen löydettyyn luotiin sopiva ase. Jopa luodista löydetyt rihlauksen jäljet muistuttivat Leivon aseen jättämiä jälkiä. Asiaa oli tutkinut Kuopiossa poliisin pyynnöstä Aapeli Pahkanen kokeilemalla. Lähitaloissa samanlaisia aseita oli T. Pitkäsellä, T. Ikäheimolla ja Riuttaniemen Pekka Rautiaisella. Näistä vain Rautiaisen ase oli sopivan kokoinen, Rautiaista ei kuitenkaan missään vaiheessa epäilty rikoksesta. Leivon ase haisi voimakkaasti ruudille, joten sillä oli vastikään ammuttu. Leivo tunnusti ampuneensa metsoja soitimelta kevättalvella. Aseen oli valmistanut paikallinen seppä Antti Ruotsalainen.

Kaikki kylän aseet eivät tulleet ilmi ensimmäisen kesän tutkinnoissa. Esimerkiksi T. Pitkäsellä oli kesällä 1916 talossaan revolveri, "vinchester" ja kaksi haulikkoa. Pistooli oli myyty pois Kuopiossa tuntemattomalle ostajalle tutkinnan aikana.

Murhapaikalla kävi myös jälkikoirat, mutta ne eivät saaneet minkäänlaista vainua. Koirat tuotiin paikalle ilmeisesti ainakin kaksi päivää murhan jälkeen.

Rikospaikasta tehtiin asemapiirros, jota ei käräjäoikeuden asiakirjaliitteenä ollut tallessa. Oheisessa piirroksessa on Hökösen kylä ja juttuun liittyneet talot. Murhapaikka on myös merkitty (suunnilleen).

Miten nopeasti kylällä pystyi liikkumaan paikasta toiseen? Poliisi pyysi luotettuja miehiä August Korhosta ja Aatam Halosta kelloon katsoen kulkemaan välejä. Aluksi keskityttiin vain Vellimäen miesten liikkeisiin. Vellimäestä murhasuolle oli lähes kaksi kilometriä, mutta matkaan meni suorinta reittiä (avoimet peltoaukeat kiertäen, metsässä kulkien) 45 minuuttia. Murhapaikalta Pykälään ja sieltä Ikälään taas kului 30 minuuttia. Nämä mittailut liittyivät lähinna Pekka Savolaisen liikkeisiin. Olisiko hän ehtinyt Vellimäestä surmaamaan Kuosmasen ennen tuloaan Ikälän torpalle?

Rikoksen selvittäjille tuli varmasti hiki, kun koetettiin ottaa selvää, mihin kellonaikaan asiat kylässä tuona murha-aamuna tapahtuivat. Toki kylällä oli kelloja, mutta elämänrytmi kulki vielä enemmän luonnonvalon ja töiden vaatimaan tahtiin.

Murha oli tapahtunut Taavetti Ikäheimon todistuksen mukaan noin kello seitsemän aamulla. Kotiväki todisti, että Pekka Savolainen joi kahvia puoli kuudelta ja oli kotonaan lehmien lypsyajan. Kotiväen lisäksi Vellimäessä oli Miina Ikäheimo ja Hanna Savolainen auttamassa navettatöissä, sillä torpan emäntä Anna Reetta Väisänen oli vastikään synnyttänyt. Lehmät oli lypsetty, kun Pekka lähti Ikälään. Paljonko menee aikaa viiden lehmän käsinlypsyyn ja maidon laskemiseen?

T. Ikäheimo kertoi, että laukauksen jälkeen hän ajoi 200 metriä ladolta navetalle, riisui hevosen valjaista, vei talliin, valmisti appeen sille ja purki heinäkuorman. Sen jälkeen tuli Pekka Savolainen pihaan. Paljonko siis kello oli?

Epäiltyjen ja todistajien antamat kelloajat vaihtelevat ja se herättää epäilyksiä, mutta melko varmasti kyläläiset eivät minuutilleen menojaan pystyneetkään kertomaan.

Tärkeimpänä murhan ratkaisun johtavana tutkintakeinona oli nyt luotettava kyläläisten kuulustelulausuntoihin ja käräjillä valan velvoittamana annettuihin todistuksiin. Siinäpä olikin sitten työmaa. Ensimmäiseksi kuulusteltiin Hilda Maria Miettistä (Kuosmanen). Vainajan lesken lausunto antoi suunnan koko onnettomalle käräjäprosessille.

Leski piti Taavetti Kuosmasen vihamiehinä ja epäiltyinä murhaan T. Taskista, T. Ikäheimoa ja T. Pitkästä. Sen sijaan hän ei uskonut, että Pekka Savolainen olisi tehnyt murhaa, sillä hän oli Kuosmasen luotettu työmies, eikä miehillä ollut riitoja. Samoin hän ajatteli Leivosta. Seuraavat lähes kaksi vuotta kylällä ja käräjäsalissa sinkoilivat syytökset puolin ja toisin. Murhaan vedettiin yhä uusiä epäiltyjä. Käräjillä paljastui ainakin, että pienessä kyläyhteisössä naapurusten välit saattoivat tulehtua vaarallisen vihaisiksi. Uhkauksia väkivallasta ja tappamisesta oli todistajien mukaan esitetty jo vuodesta 1913 alkaen. Mutta kuka lopulta toteutti uhkaukset?

Jatkuu.

Lähteet: Maaningan käräjäkunnan välikäräjäin pöytäkirjat 1913-1918 C III c:3, Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirjat, C III a:55, JoMa. Aitovieri-Hirvonen, Lotta Kuosmasen sota, Savon Sanomat 1916, Savotar 1916, Savo 1916, Sanantuoja 1916, Hillervo Väänänen, Hökönen vuosikymmenen näkökulmasta. Kirjallinen tutkielma kasvatusopin laudaturia varten. Helsingin yliopisto, 1932. Kuopion läänin henkikirjat

Täydellinen murha Hökösellä?

Tässä blogissa on aiemmin käsitelty Hökösen kylällä tapahtunutta torppari Taavetti Kuosmasen murhaa. Vuonna 1916 tapahtunut rikos jäi selvittämättä. Teosta syytettiin useita henkilöitä, osa istui jopa tutkintavankeudessa. Pitävää näyttöä tekijstä ei koskaan saatu. Kerron seuraavassa oikeudenkäyntiasiakirjojen valossa, mitä Hökösellä tapahtui kesäisenä sunnuntaiaamuna sata vuotta sitten.

Oli aurinkoinen aamu, kasteinen luonto kimmelsi, linnut lauloivat. Savon rehevä luonto oli auennut jo kesään. Hökösellä herättiin varhain työhön ja muihinkin rientoihin. Taavetti Kuosmanen lähti jo ennen kuutta metsäntaus -nimiselle suoniitylleen tarkastamaan työmaataan. Pekka Savolainen Vellimäen torpasta oli edellisellä viikolla kaivanut siellä ojia.

Pekka Savolainen kertoi lähteneensä jo  kuuden aikaan torppari Taavetti Ikäheimon luokse pyytämään miestä muuraamaan uunia. Lampuoti Taavetti Pitkänen oli kotonaan puoli seitsemään asti, lähti sitten Pykälän torpalle, jossa tapasi Taavetti Pykäläisen. Matkalla hän kertoi ajaneensa variksia otrapelloltaan pois, ne olivat siellä siemeniä syömässä. Pitkänen sanoi olleensa kotona noin kello seitsemän. Hänen poikansa Taavi Pitkänen kirjoitti Pitkälän kamarissa kirjettä Amerikkaan sukulaisille.

Pykälän torppa kuvattuna 2017. Ulkoasu on varsin säilynyt. Tästä paikasta on

Läheisellä Hökösen järvellä kävi kuhina. Lampuotin poika Antti Pitkänen oli soutelemassa, loinen Enok Ruuskanen uistelemassa ja torpparin lapset Hilda Taavitsainen ja Iisakki Ikäheimo verkkoja kokemassa. Järveltä nähtiin, että mahdollisesti Matti Pitkänen oli kävellyt varhain aamulla rannalla. Matti myönsi liikkuneensa aikaisin aamulla, koska meni hakemaan kenkiä suutari Taavetti Hyttiseltä.

Naiset lypsivät lehmiä aamuvarhaisesta, Torpparin tytär Miina Ikäheimo oli Vellimäessä auttamassa vastaikään synnyttänyttä emäntää "lapssaunoissa", hän nousi jo neljältä ylös laittamaan aamaista ja navettatöihin. Taskilassakin oltiin hereillä, mutta talollinen Taavetti Taskinen oleskeli koko aamupäivän kotonaan. Hän lähti vasta iltapäivällä Jafet Ruuskasen luokse kansakouluasioissa. Kylälle oli hankittu koulua jo pitkään, mutta sitä ei oltu saatu.

Loinen Nestor Leivo asui perheineen Vellimäessä. Hän oli kylän uusi asukas, Pekka Savolaisen sukulainen äidin puolelta. Hän oli muuttanut Hököselle noin vuotta aiemmin. Leivo oli lähtenyt kotoaan Vellimäestä puoli kahdeksan aikaan Ikäheimon torpalle aamiaiselle. Leivo oli tehnyt töitä Ikäheimolle edellisenä päivänä myöhään iltaan.

Torppari Taavetti Ikäheimo oli aloittanut heti aamusta heinän ajon noin 200 metrin päässä kotoaan Ikälän torpasta olevasta ladosta. Ollessaan kolmatta kuormaa hakemassa hän kuuli kovan laukauksen äänen. Hänen hevosensä säikähti. Salametsästys ei ollut ollenkaan tavatonta Hökösen saloilla, joten Ikäheimo jatkoi töitään. Hän toi kuorman kotiin, laittoi hevoselle appeen ja purki heinkuorman. Sitten tuli Pekka Savolainen pihaan. Myöhemmin laukauksen kellonajaksi arvioitiin noin klo 7. Erikoista tapauksessa oli se, ettei kukaan muu aamuvarhaisen hyörinän keskellä laukausta kuullut.

Taavetti Ikäheimo ei joutanut uunin tekoon, joten Pekka Savolainen lähti Hösenjärven yli Aatam Savolaisen luokse. Enok Ruuskanen oli lainannut Pekan venettä ja miehet tapasivat rannassa.

Taavetti Kuosmasen vaimo Hilda Maria Miettinen (Kuosmanen) ei ihmetellyt miehensä viipymistä suolla, sillä hän oli puhunut käyvänsä Vellimäessä Pekka Savolaisen luona. Arvatenkin juttelemassa suourakan maksusta ja jatkotöistä. Pekka Savolainen tuli Kuosmasen torpalle yhdeksän maissa. Hilda Maria tarjosi hänelle aamuruuan, jonka jälkeen hän nukkui pitkät ruokalevot torpan tuvassa. Kun Kuosmasta ei kuulunut, niin Savlainen lähti kotiinsa Vellimäelle ja sieltä läheiselle Luodelammelle onkimaan Nestor Leivon kanssa.

Kuva Kokkosenlammelta Pohjolanmäeltä samoihin aikoihin. Pienten järvien
ja lampien Savo tarjosi särvintä pöytään.

Hilda Maria Kuosmanen lähti lopulta etsimään miestään ja löysi hänet kuolleena suolta. Vaimo lähti hätääntyneenä hakemaan apua. Kuosmanen ei hakenut apua läheisimmistä taloista Pitkästä, Pykälästä ja Topilasta. Hän lähetti torpparin tytär Hanna Savolaisen hakemaan apua Vellimäestä. Pekka Savolainen ja Nestor Leivo haettiin onkiretkeltään hakemaan vainajaa pellolta.

Taavetti Kuosmanen tuotiin kotiin hevoskyydillä reessä. Leivo ja Kuosmanen veivät vainajan riiheen, jossa he huomasivat, että Kuosmasta on ammuttu. Tällöin he hakivat Hilda Marian paikalle ja kehoittivat hommaamaan nimismiehen paikalle.

Seuraavana päivä Maaningan nimismies Frisk teki alustavat tutkimukset. Kuosmasta oli ammuttu selkään luodikolla lapaluun alle siten, että kuolema oli seurannut välittömästi. Tämä varmistui 8.6. suoritetussa ruumiinavauksessa Maaningan kirkolla. Murhapaikalta ei löytynyt kamppailun jälkiä eikä paikalle tuodut poliisikoirat löytäneet seurattavia jälkiä.

Pisteaitaa Pohjolanmäeltä. Samanlaisella aidalla Kuosmanen oli rajannut suoniittynsä.

Ruumis oli noin viiden metrin päässä aidasta. Suoniitty oli metsän ympäröimä joka puolelta. Salamurhaajan oli ollut helppo piilotella metsän ja aidan suojassa.

Tästä alkoivat koko kesän kestäneet tutkimukset. 27 henkilöä Hökösen, Hamulan ja Pöljän kylältä kuulusteltiin. Heinäkuun 8. päivänä Pekka Savolainen ja Nestor Leivo vangittiin epäiltynä Taavetti Kuosmasen murhasta ja heidät passitettiin odottamaan oikeudenistuntoa Kuopion lääninvankilaan.

Seuraavassa blogissa käsitellään oikeudenkäyntiä. Prosessista tuli pitkä. Asiaa käsiteltiin 12 kertaa Maaningan käräjillä vuosina 1916-18.

Lähteet: Maaningan käräjäkunnan välikäräjäin pöytäkirjat 1913-1918 C III c:3, Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirjat, C III a:55, JoMa. Kuopion lääninvankilan II arkisto/ Vankien nimikirjat, B II b:19, JoMa. Roivainen, Torppari Taavetti Kuosmasen murha