Morsiuskurssit Pöljällä 1945

Ja vielä yksi tärkeä asia. Miksi kodin pitää olla pahan tuulen kiertopaikka? Äidin vastuulla on kodin henki! Hänen on itsestään karsittava kaikki itsekkyys. Kaikki muille, itselle ei mitään! Samaan henkeen on luotsattava myös muut. Silloin pyhätuulet puhaltavat arkena eikä tarvitse silmät maahanluotuna seista sen tuomarin edessä, joka kaikki meissä näkee. Näin puhui Pöljän maamiesseuran talolla opettajtar Hillervo Taskinen helmikuussa 1945. Hän oli yksi luennoitsija Morsiuskursseilla.

Morsiuskursseja järjestettiin eri puolilla maata. Taustaorganisaationa oli joko Marttaliitto tai Maatalousnaiset. Siilinjärvellä kurssin järjesti Pöljän Maatalousnaiset. Maatalousnaisten yhdistys oli perustettu 1932. Yhdistys toimi Pöljän Maamiesseuran rinnalla järjestäen koulutusta ja erilaisia sivistysrientoja kylän naisille. Pöljällä toimi myös Marttayhdistys vuodesta 1918. Morsiuskurssista on jäänyt vähän dokumentteja, vaikka se oli suurtapaus Pöljän kylällä ja lähiseudullakin. Maatalousnaisten toimintakertomuksessa todetaan, että oli järjestetty morsiuskurssit 12.-24.2. Osallistujia oli peräti 46.

Pöljän Marttayhdistyksen toimintakertomuksessa v.1945 Siviä Tolonen kommentoi kurssia: En malta olla mainitsematta kylässämme pidetyistä morsiuskursseista jotka eivät kylläkään olleet Marttojen järjestämät, mutta paljon olivat Martat näissä mukana. Kurssit olivat kylässämme kuin keidas kuivassa erämaassa. Melkein kuin mustankipeinä tuumailimme me vanhempi väki, ettei meitä aikanaan voitu näin valistaa kodin perustamisessa.

Pöljän Morsiuskurssit, päättäjäisjuhlat 25.2.1945. Aune Kotiaho, Eveliina Itäkallio, Esteri Oikia, Martta Ahonen, Hanna Alikoski, Siviä Tolonen, Helga Vepsäläinen, Mirjam Kinnunen, Annikki Antikainen, Toini Halonen, Tellervo Halonen, Tyyne Ruuskanen, Senja Miettinen, Inga Tuovinen, Aino Mattila, Sirkka Rahikka, Anna-Liisa Pietarinen, Kirsti-Liisa Kauppinen, Anni Rautiainen, Helvi Airaksinen, Helvi Roivainen, Martta Julkunen, Kerttu Rytkönen, Aino Hartikainen, Kaisu Rautiainen, Salme Hujanen, Aili Ruotsalainen, Aune Eskelinen, Hulda Rissanen, Inkeri Jääskeläinen, Katri Niskanen, Aino Ollikainen. Kaikkia henkilöitä kuvassa ei ole tunnistettu.

Mitä morsiuskursseilla opiskeltiin? Ohjelma ei ole säilynyt, mutta jotakin tiedetään. Kätilö Martta Ahonen (Pöyry) opetti lastenhoitoa. Ehkäisystä ei vielä tuolloin puhuttu mitään. Seurakunnan puolesta paikalla olivat Hanna Alikoski ja diakonissa. Ehkäpä heidän tehtävänsä oli varoittaa naisia esiavioillisista suhteista. Ainakin Irma Roivainen muistaa, että isättömistä lapsista kovasti varoiteltiin. Leena Nissinen (Tatu Nissisen tytär) opasti kodin sisustamista. Muuruveden Maatalouskoulun johtajatar Aune Kotiaho selosti kodinhoidon perusteita. Laitettiin mm. läskisoossia ja opeteltiin petaamaan sängyt kunnolla. Kerhoneuvoja Esteri Oikia antoi neuvoja kotipuutarhan hoidosta.

Yksi luento on säilynyt kokonaan. Hökösen koulun opettajatar Hillervo Taskisen luennon aiheena oli Ansioäiti vai kotiäiti?

Hillervo Taskinen näki naisten tehtävän perheessä ja yhteiskunnassa hyvin tärkeänä. Naiset vastasivat kodin "hengestä", joka piti siis perhettä ja lopulta kansakuntaakin pystyssä. Hän viittasi puheessaan juuri koettuun sotaan, jossa naisten työpanos kotirintamalla oli ollut korvaamaton. Tätä samaa vastuuntuntoista työeetosta Hillervo edelleen puheessaan painotti.

Mutta tekevä perheen äiti ei käytä yhtään kodin askareista liikenevää tuokiota laiskottelemiseen tai naapurin penkkien painamiseen, vaan keksii jotain ansiotyötä omien täytöksi, josta on sekä huvia että hyötyä. Ja niin hänkin kantaa kortensa yhteiseen kekoon, jos kotiaskareet aliarvioitaisiinkin.

Niinpä näistä hommista kasaantuu sitten niin täysi päivä ettei huokaisemaan jouda, kuten moni perheenäti tietää. - Niin ei saisi olla! Työ on järjestettävä, että jää aikaa huokaista, hetki levätä ajatellen ja suunnitellen joko omia töitään tai yhteiskunnallisia ongelmia. Sen vuoksi on joudettava lukemaankin, että pysyy aikansa tasalla, ettei sanomalehtien tarvitse tulevina aikoina huutaa, että Suomen nainen on kansalaisvelvollisuuksistaan piittaamaton.

Kurssien ohjelma saattaa hymyilyttää, mutta neuvonnalla oli suuri merkitys kansanterveyden kohenemisessa. Lapset saivat esimerkiksi usein keuhkotaudin vanhemmiltaan, kun hygieniasta ei osattu pitää huolta. Suurin osa Pöljän Morsiuskursseille osallistuneista nuorista naisista meni naimisiin parin vuoden sisällä. He synnyttivät Suomen suuret ikäluokat. Vuosina 1945-1949 syntyi 520 000 uutta kansalaista.

Morsiuskurssin osallistujat kuvattuna seurantalon sisällä. Kurssi päättyi yhteiseen juhlaan. Sinne valmisteltiin erilaista ohjelmaa. Kansallispuvut viittaavat tanhuesitykseen.

Lähteet: Pöljän Maa- ja Kotitalousyhdistyksen arkisto, Pöljän Marttayhdistyksen arkisto (Siilinjärven kotiseutuarkisto), Irma Roivaisen ja Tellervo Juvosen haastattelut. Valokuvat Irma Roivainen. Martta Pöyry: Ajan ja arjen patinaa. Mikkeli, 2005.Marttaperinne Hillervo Taskisen puhe 18.2.1945 konaisuudessaan Puhe morsiuskursseilla

Maaottelumarssi 1941

Kävelijöitä Kievarin ylikäytävän kohdalla.
Holopaalan arkisto.

Välirauhan aikana 1941 Suomessa järjestettiin ainutlaatuinen urheilutapahtuma. Ruotsi haastoi Suomen kävelymaaotteluun. Tosin tästä on myös esitetty, että Suomi halusi tulla haastetuksi. Tapahtuman järjestelyt aloitettiin helmikuussa 1941. Järjestelytoimikunnan johdossa olivat tarmokkaat Urho Kekkonen ja Tahko Pihkala. Kävelymaaottelu pistettiin pystyyn vajaassa kolmessa kuukaudessa. Innostus oli Suomessa kova. Heti ensimmäisenä marssisunnuntaina 4.5. kävelijöitä oli yli 100 000.

Kilpailussa naisten ja lasten oli käveltävä 10 km alle 1 tunti 40 minuuttia. Miehet kävelivät 15 km, heidän oli alitettava 2 tuntia 20 minuuttia. Suoritusaikaa 4.-25.5.1941. Osallistujat täyttivät ns. marssikortit ja saivat lunastaa pronssisen rintamerkin, kun kävely oli suoritettu.

Kävelymaaottelun  rintamerkki. Maksoi 5mk.

Anna-Liisa ja Tellervo Holopainen Pöljältä muistavat osallistuneensa marssiin. Ruotsi oli rakas vihollinen urheilussa ja oli kunnia-asia osallistua kisaan. Tellervo muistaa kävelleensä yhdessä Sirkka Rahikan kanssa. Kilpaahan siinä oli lopulta kävelty! Pöljällä kävelyreitti alkoi Maamiesseuran talolta. Käveltiin Kuopio-Iisalmi -tietä etelään Pyylammille, jossa oli Ahtiaisen talon kohdalla tarkastuspiste. Toimitsijat leimasivat kortin ja kävelijät kääntyivät takaisin. Naapurikylällä Irma Pantzar lähti marssille Kolmisopen koululta ja suuntasi samoin Pyylammille.

Kävelysuoritus ei ollit mitään löntystelyä, sillä rajatulokseen pääseminen edellytti, että kävelijä käytti aikaa vain noin 10 minuuttia kilometrin matkalla. Säilyneissä kuvissa askellus näyttääkin varsin rivakalta.  Anna-Liisa Heikkinen muistaa, että hänen äitinsä Aino Holopainen olikin valittanut jalkakipuja kävelyn jälkeen! Aino oli kävellessään 58-vuotias.

Etualalla Toivo Rytkönen ja Risto Tolonen.
Vilholan arkisto.

Kuvan kävelijät ovat tunnistamatta, mutta Pyylammilla kävellään.
Vilholan arkisto.

Kävelijöitä Pöljän pysäkin seutuvilla. taustalla Solan talo.
Holopaalan arkisto.

Kävelymaaottelusta otettiin valokuvia  systemaattisesti, sillä siitä oli suunnitteilla kuvateos. Kirja ilmestyikin jo kesäkuussa. Se on yhtenäisyyden, yhteishengen ja kansan fyysisen ja henkisen kunnon ylistystä. Kuvissa maan johto, miehet ja naiset, jopa invaliidit, sokeat ja vanhukset marssivat reippaasti keväisessä Suomen luonnossa ja kaupunkien kaduilla.

Toukokuussa Suomi oli tehnyt valintansa. Saksan avulla voisimme saada menetetyt alueet takaisin ja turvaa NL:n painetta vastaan. Kävelymaaottelu kohotti kansalaisten mielialaa, toi ihmiset yhteen ja valmisti uuteen sotaan.

Maaottelun voitti Suomi musrkaavasti. Oli sovittu, että yksi kävelysuoritus vastasi Suomessa 2p, koska meitä oli vähemmän kuin ruotsalaisia. Suomi voitti ilman tasoitustakin, sillä täällä marssin suoritti yli 1,5 miljoonaa kävelijää, Ruotsissa suorituksia kertyi alle miljoona. Tulosta laskettiin lähes kuukausi, mutta sen julkistaminen jäi sitten paljon suurempien uutisten varjoon. Liikekannallepano vei huomion rauhanomaisesta maaottelumarssista totisempiin marsseihin.

Joka kolmas suomalainen osallistui maaottelumarssiin. Lapinlahdella 56-vuotias Edit Ruotsalainen marssi yhdessä kymmenen lapsensa kanssa, Mäntsälässä 94-vuotias Adolf Vilenius käveli ensin 7,5 km lähtöpaikalle, sitten 15 km suoritusta ja 7,5 km kotiin. Tahko Pihkala ei ollut tyytyväinen maaottelumarssin urheilulliseen tulokseen. Hän epäili kesäkuun alussa päivätysssä Suomen Kuvalehden pääkirjoituksessa, että Suomen miehet ovat romukunnossa! Vaikka olisi suorittanut marssin, niin se ei vielä "todista asiallisesti pätevää marssikuntoa juuri paljoa paremmin kuin, kuin sellainen silmän ja käden yhteistyö, jota tarvitaan vaalien viivan vedossa ja äänestyslipun usuttamisessa uurnan läpeen, on merkkinä ampumataidosta. (SK 23/1941).

Marssikortit on arkistoitu Suomen Urheilumuseoon. Palaan pöljäläisten osalta asiaan vielä myöhemmin, kun pääsen tutkimaan Siilinjärven kortteja.

Lähteet: Haastattelut: Anna-Liisa Heikkinen, TellervoJuvonen, Irma Roivainen.
Me marssimme: kuvateos Suomen ja Ruotsin välisestä marssimaaottelusta v.1941, Maaottelumarssi innosti, SUL 100 vuotta , Voitto Ruotsista oli kunniakysymys
Suomen Kuvalehti 17-25/1941.