Vaalit Siilinjärvellä 1907 - innostuksesta pettymykseen

Siilinjärven työväenyhdistyksen jäsenet lähdössä äänestämään. Pöydän
ääressä oikealla, käsi leualla Vilho Alhojärvi. Kuva teoksesta
Entistä Siilinjärveä.

Ensimmäisiin eduskuntavaaleihin alettiin valmistautua tosissaan, kun keisari vahvisti 30.7.1906 uuden valtiopäiväjärjestyksen. Ensimmäiset modernit vaalit pidettiin Suomessa maaliskuun 16.-17.1907. Viikonpäivät olivat perjantai ja lauantai, äänestysaika klo 9-20.

Suurin taistelu kansalaisten äänistä käytiin suomalaisen puolueen (suomettarelaiset), nuorsuomalaisen puolueen (perustuslailliset)) ja sosiaalidemokraattien välillä. Vastikään perustettu Maalaisliitto oli vielä hentoinen organisaatioltaan. Kuopion sanomalehdistä Pohjois-Savo ja Otava olivat nuorsuomalaisten käsissä, Savon Työmies oli SDP:n kannattaja ja Savotar (myöhemmin Savo) oli suomalaisen puolueen äänenkannattaja. Lehdistä saa hyvän kuvan vaalitunnelmasta, mutta kuvaukset samasta tilaisuudesta vaihtelivat merkittävästi riippuen siitä, minkä puolueen lehti oli kyseessä.

Helmikuussa 1907 Siilinjärvellä vieraili Sosiaalidemokraattisen naisliiton puhuja Aura Kiiskinen. Työväenyhdistyksen tilaisuudessa Kasurilan kansakoululla opeteltiin äänestämistä ja agitaattori puhui maalaisköyhälistön ja erityisesti naisten sorronalaisesta asemasta. (Savon Työmies 16.2.1907)

Aura Kiiskinen poliitikko, SDP:n kansanedustaja
useilla valtiopäivillä. Kuva Kansanarkisto.

Olen perehtynyt viime vuosina kotikyläni Pöljän historiaan. Siellä vaali-innostus oli kova. Kuopiossa ilmestyvissä sanomalehdissä Savotar, Savon Työmies ja Otava on säilynyt herkullisia, varmasti puolueellisia kuvauksia tuntikausia kestäneistä puhetilaisuuksista. Pöljälläkin järjestettiin ainakin kolme isompaa tupailtaa. Tilaisuuksille oli tyypillistä, että kaikkien puolueiden kannattajia oli paikalla. Väittelyt saattoivat kestää 5-6 tuntia. Kansa otti ilon irti puhujista!

Tammikuussa oli Pöljän Puustellissa nuorsuomalaisten järjestämä tilaisuus. Savon Työmiehen mukaan nuorsuomalaiset olivat siellä esitelleet ohjelmaansa ja kuvanneet itseään yksimielisyyden ja sovinnon rakentajiksi. Nimimerkki Toveri kertoo, että esitelmän jälkeen tilaisuus piti keskeyttää, koska riitely ja epäsopu oli niin ankaraa.

Työmies varoitti vielä lukijoitaan: ”Muistakaa, ei ne paremmat ihmiset nytkään teistä itsestänne välitä, mutta teidän äänenne ne tarvitsevat saada omalle edustajalleen. Niitä ne teiltä onkivat”.[1] Työväenliikkeelle tärkeitä kysymyksiä olivat torpparivapautus, työajan lyhentäminen ja kunnallisen äänioikeuden laajentaminen. Erityisesti maakysymys jakoi kansaa, maanomistajat pelkäsivät uudistuksia ja maannälkäinset torpparit ja maatyöväki toivoi maareformia.

Suomettarilaisten agitaattorina seudulla kulki K. Aarnio. Helmikuussa 1907 pidettiin Kasurilan Zackeuksessa puhetilaisuus, jossa Aarnio puhui.[2] Paikalla oli suomettarelaisten lisäksi Siilinjärven perustuslaillista ainakin kauppias Aaro Fr. Väänänen ja työväenyhdistyksen edustajia. Tämäkin kokous jäi ilmeisesti hiukan kesken, sillä suomettarelainen puhuja muistutti perustuslaillisen liikkeen laittomuuksista: murhista, pankkiryöstöistä ja pommiattentaateista, joita aktivistit olivat tehneet. Aaro Fr. Väänänen kirjoitti asiasta vastineen Otavaan, jossa ankarasti oiottiin suomettarelaisten puheita.[3]

Suomettelaisilla oli kovat oltavat Pöljälläkin. Siellä Aarnion kylläkin annettiin puhua kokonaista kaksi ja puoli tuntia, mutta siten alkoi sauna. Keskustelun sanottiin jatkuneen aina puoli 12 yöllä. Paikalla oli työväenyhdistyksen ja nuorsuomalaisten väkeä, mm. paikkakunnan perustuslaillisten napamies Juho Savolainen.[4]

Ainut siilinjärveläinen kansanedustajaehdokas ensimmäisissä eduskuntavaaleissa oli nuorsuomalaisten listalta Paavo Kasurinen[5], joka oli edustanut aluetta talonpoikaissäädyssä valtiopäivällä 1899 ja 1900.[6]

Suomen Kuvalehti 9.8.1919.

Vaalin tulos Siilinjärvellä oli suomettarilaisille murskaava. Kahdella isolla äänestysalueella Kasurilassa ja Pöljällä heidän kannatuksensa oli olematonta. Kasurilassa nuorsuomalaiset saivat 249 ääntä ja sosialistit 272, suomettarelainen puolue 3. Pöljällä asetelma oli toisin päin, nuorsuomalaiset saivat 217 ääntä, sosialistit 148. Ja Pöljältä löytyi 4 suomettarelaista.[7] Eipä ihme, että agitaattori Aarnio sai sellaista kyytiä puhetilaisuuksissaan.

Vaali-into hyytyi sitten Siilinjärvelläkin, kun keisari hajotti eduskunnan melkein vuosittain ja jouduttiin vaaliähkyyn ja samalla suuret toiveet yhteiskunnallisista uudistuksista murtuivat. Vuoden 1916 eduskuntavaaleissa maan äänestysaktiivisuus oli vain hieman yli 50%. Sosialistit saivat eduskuntaan ehdottoman enemmistön, mutta sillä ei ollut juurikaan merkitystä, sillä eduskuntaa ei kutsuttu koolle 1914 alkaneen 1. maailmansodan vuoksi. Siilinjärveläisiä ei ollut edustajina autonomian ajan eduskuntaan, Maaningalta pääsi 1916 SDP:n edustajaksi Tahvo Hiekkaranta.[8]

Kansalaisaktiivisuus oli jo vuosisadan alussa paljon muutakin kuin äänestämistä vaaleissa. Nykyisen Siilinjärven alueella toimi kymmeniä yhdistyksiä, joissa kansa sivistyi ja oppi kansalaistaitoja vaalien välilläkin. Siilinjärven nuorisoseuran lisäksi Kolmisopella, Hamulassa, Toivalassa oli omat nuorisoseuransa.[9] Nuorisoseuraaatteen vahva naisvaikuttaja Tilda Löthmankin vieraili tilaisuuksissa.

Tilda Löthman, opettaja, emäntä, Nuorsuomalaisten ja
sittemmin Maalaisliiton kansanedustaja.

Raittiusyhdistyksiä oli ainakin Pöljällä ja Siilinjärvellä.[10] Siilinjärven Ponnistus ja työväen urheiluseura Nopsa toivat urheiluharrastusta paikkakunnalle.[11] Työväenyhdistyksiä oli ainakin Räimällä, Kolmisopella, Toivalassa ja Pöljällä. Oli marttayhdistyksiä, maamiesseuroja ja erilaisia osuuskuntia, joissa kansalaistaitoja opittiin, taloutta edistettiin ja viihdyttiin.

Ensimmäisen seurantalon rakensi Siilinjärven työväenyhdistys. Talo valmistui vuonna 1908.[12]

Siilinjärven työväentalo 1913. Työväenarkiston kuva.

---

[1] Savon Työmies https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693574?page=1

[2] Savotar https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/689099?page=3

[3] Otava https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674497?page=3

[4] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2017/05/ensi-kertaa-aanestamaan.html

[5] Savon Työmies https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693592?page=1

[6] Talonpoissäädyn edustajat https://www.genealogia.fi/hakem/luettelo022s.htm

[7] Pohjois-Savo https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683634?page=2&term=Vaalin&term=waali

[8] https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910471.aspx

[9] Savon Sanomat 7.9.1910

[10] Pohjois-Savo 28.12.1904, http://airaroivainen.blogspot.com/2013/01/mita-me-naiset-tahdomme-naisasiaa.html

[11] Työväen Urheilulehti 1.10.1920, Savon Sanomat 24.4.1912

[12] Hajamietteitä Pöljältä, http://airaroivainen.blogspot.com/2018/02/kansakoulunopettaja-tie-kaarlo-vilho.html

Alamaisesta kansalaiseksi - politiikkaa Kasurilan kylässä ja Siilinjärven asemalla

Siilinjärven kunta on perustettu vasta vuonna 1925. Kunta perustettiin Kuopion maalaiskunnan, Nilsiän ja Maaningan kylistä. Nykyisen Siilinjärven alueen ihmisten toimia voi tutkia pitemmälle kuin kunnan historia yltää. Kerron seuraavassa alueen poliittisesta historiasta vuosisadan vaihteessa.

Siilinjärven rautatieasema vuosisadan vaihteessa. Liikenne radalla alkoi v. 1902.
Aseman sijainti määritti sittemmin kirkonkylänkin sijoittumisen. Seudun keskus
oli aiemmin Kasurilan kylä. Viktor Barsokevitsch, Kuopion kultt. hist. museo.

Vuosisadan vaihteessa poliittisen eliitin suuri kysymys oli suhtautuminen Suomen autonomiseen asemaan. Venäjä pyrki suomalaisten mielestä muuttamaan merkittävästi autonomisia oikeuksiamme. Oltiinko Siilinjärvellä perustuslaillisia vai kannatettiinko myöntyvyyttä? Perustuslailliset korostivat Suomen lakeja, heidän mukaansa Venäjän keisari oli hallitsijanvakuutuksessaan luvannut säilyttää Suomen valtiollisen aseman sellaisena kuin Ruotsin vallan aikana säädetyt lait sen säätivät. Myöntyvyyslinjalaiset arvelivat, että Suomen etua voisi parhaiten edistää myöntyminen suurvallan tahtoon.

Helmikuun manifestilla 1899 Venäjän keisari ilmoitti, että tarvittaessa keisari voi julistaa itsenäisesti lakeja, jotka sitovat myös suomalaisia. Tämä julistus koettiin oikeudenloukkauksena, joka herätti muutkin kuin eliitin vastarintaan.

Suuri adressi

Suomen perustuslaillisten oikeuksien puolesta kerättiin ns. Suuri adressi. Adressin keräämisestä kantoivat suurimman vastuun ylioppilaat. Savo-Karjalan alueen keräyksen organisoi Theodor Homén. Koko maassa järjestettiin kirkolliskokouksia jumalanpalveluksen yhteydessä maaliskuun 5. päivänä. Suuri adressi luettiin niissä ja paikallaolijat allekirjoittivat halutessaan sen. Maaningalle keruupaperit toi Hugo Castren ja varsinainen nimien keräämnen jäi Pohjois-Savon kansanopiston johtajan Hjalmar Mikanderin vastuulle. Kansanopisto toimi tuolloin Maaningan Halolassa.

Theodor Homén, professori ja venäläistämistoimia vastustavan Kagaalin jäsen.

Allekirjoituksia voi tarkastella digitaaliarkistossa. Rinta rinnan on siellä miesten, naisten, säätyläisten ja maaseudun työväen ihmisten nimet. Adressin sai allekirjoittaa jokainen yli 15-vuotia suomalainen. On sanottu, että suuri adressi edisti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden asiaa.

Nykyisen Siilinjärven alueella osallistuminen ei ollut kovin aktiivista, Kuopion maalaiskunnassa vain 9,4% allekirjoitti, Maaningalla 8,5% ja Nilsiässä 6,4%.[1]  

Wille Pietarinen kirjoitti veljelleen Kustille huhtikuussa 1899: ”Anni kysyy onko kirjoitettu nimemme keisarille menevään adressiin. Ei ole kirjoitettu. Minä olin töissä muualla ja sillä aikana oli kirkollikokouksessa kirjoitettu nimet. Sitten kun saimme asiasta tiedon oli Mikander jo lähtenyt viemään adressin. Ikävältähän ne tuntuu maan asiat. Halvempi kansa on sitä mieltä, että tulkoon vaan Venäjän laki.”

Huhuja yleisestä maanjaosta ja henkiveron poistosta liikkui paikkakunnalla. Tilaton väki kuunteli tällaista puhetta korvat höröllä.  Suuren adressin nimilista on kuitenkin hieno paikallishistoriallinen dokumentti. Siinä Lassilan isäntä Johan Wäänänen ja vaimonsa Miina, piika Iida Miettinen ja  torppari  Adam Lappveteläinen sanovat painavan sanansa keisarille.[2]

Hjalmar Mikanderin piti viedä Maaningan edustajana adressia Pietariin, mutta hän sairastui, eikä osallistunut matkaan. Kuopion maalaiskuntaa edusti kansakoulunopettaja A.B. Airaksinen Vehmasmäestä ja Nilsiää maanviljelijä Zitting.[3]

Bobrikovin murha ja Hanna Pietarinen

Helmikuun manifestin jälkeen poliittinen toiminta Suomessa asettui perustuslaillisen linjan ja myöntyvyyssuunnan kamppailuun. Keisari julisti Suomelle uuden kielilain ja pakotti suomalaiset Venäjän armeijaan asevelvollisuusmanifestilla. Perustuslailliset katsoivat, ettei laittomina pidettyjä lakeja tule noudattaa, myöntyvyyslinjalaiset (suomettarelaiset) katsoivat, että Suomi voittaa enemmän myötäilemällä suurvaltaa.

Siilinjärven suuri perustuslaillinen vaikuttaja Juho Savolainen
 (istumassa) ja aatekumppani Juho Ruuskanen.
Kuva Annu Jauhiainen kotiarkisto.

Kuopio oli aktiivisen vastarinnan keskus Pohjois-Savossa ja linkit sieltä johtavat ainakin Juho Savolaiseen. Jo vuonna 1905 Kuopion aktivistit hankkivat aseita tavoitteenaan nostattaa kansa itsenäisyystaisteluun Venäjää vastaan.[4]Täällä osallistuttiin kutsunlakkoihin. Kuopion alueella tehtiin ryöstöjä, joilla oli aktivistikytkennät.[5] Löytyipä Juho Savolaisenkin talon pihamaalta Pyykankaalta pommi, joka osoittautui kuitenkin pilailuksi.[6]

Hanna Pietarinen.
Kuva Pekka Rautiaisen kotiarkisto.

Aktivistit murhasivat kenraalikuvernööri Bobrikovin 1904. Tämän tapahtuman sai kokea hyvin läheltä Hanna Pietarinen, jonka sukujuuret ovat Maaningan Käärmelahdessa ja Pöljällä. Hanna oli työssä samaisessa täysihoitolassa, jossa Eugen Schauman asui. Hänellä on eloisia muistoja murha-aamusta täysihoitolassa ja kuulusteluista teon jälkeen. Hanna Pietarinen alkoi myöhemmin puhua, että hänellä ja Eugenilla oli ollut romanttinen suhde. Schaumanista tuli aktivistien kansallissankari ja Hannasta valtakunnanleski, tosin vain Hannan mielessä.[7]

Suurlakko 1905

Suuri adressi ei vaikuttanut keisarin toimiin, mutta 1905 alkanut suurlakko Venäjällä tempaisi siilinjärveläisetkin historian tekijöiksi. Siilinjärvellä lakko alkoi 2.11. 1905.[8] Liikkeet suljettiin ja pidettiin kansalaiskokous, jossa valittiin lakkokomitea. Kansalaiskokouksen valtuuttamana lakkolaiset alkoivat ajaa paikkakunnalta pois henkilöitä, joita pidettiin ”bobrikovilaisina”. Tällaiseksi koettiin poliisikonstaapeli Taavetti Siippainen, Kasurilan kansakoulun opettaja Alhojärvi sekä Elias Laitinen.

Suurlakon aikaisia tekoja käsiteltiin myöhemmin oikeudessa. Puhdistustyössä aktiivisena tekijänä oli maanviljelijä Juho Savolainen, ”Pyykankaan Jussi”. Hän oli merkittävä pohjoissavolainen perustuslaillisen linjan edustaja, aktivisti. Hänellä oli laajat kontaktit Kuopion kautta valtakunnan politiikkaankin. Poliisi Siippainen sidottiin ja häneltä vietiin aseet. Savolaisen mukana hääräsivät Siilinjärven aseman telegrafisti Pekka Hämäläinen sekä talolliset Kalle Zacheus ja Aaro Hollander. Siilinjärven perustuslailliset katsoivat konstaapelin olevan Venäjän kätyri.

Kansakoulunopettaja Alhojärvi joutui käytännössä pakenemaan hetkeksi paikkakunnalta. Myöhemmin hän palasi Kasurilan kansakouluun ja liittyi Siilinjärven työväenyhdistykseen. Alhojärvi toimi myös yhdistyksen puheenjohtajana. Se teki opettajan toimimisen Kasurilassa, jos mahdollista, vieläkin vaikeammaksi. Alhojärvellä oli kannattajansa ja ankarat, lähinnä perustuslaillisesta suunnasta tulevat vihollisensa.

Kasurilan kansakoulun opettaja Vilho Alhojärvi.

Elias Laitinen vaati myöhemmin oikeudessa tuomiota Aaro Hollanderille perättömistä puheista kansankokouksessa. Sanomalehtien jutuista välittyy kuva varsin kiihkeistä kansankokouksista. ”Bobrikovilaisilta” vaadittiin tunnustuksia kansankokouksen edessä.[9]

Siilinjärven asemalla sanottiin olleen sunnuntaina 5.11. noin 3000 henkeä kokouksessa. Määrään voi suhtautua varauksella, sillä jutut perustuivat paikallisten toimijoiden antamiin tietoihin.[10]

Suurlakko innosti kansalaisia. Siilinjärvelle perustettiin työväenyhdistys joulukuun alussa 1905. Perustava kokous pidettiin I. Nuutisen talossa. Yhdistyksen toimihenkilöinä olivat tuolloin J. Koistinen, K. Hämäläinen, Fr. Karhu, P. Taskinen, Taavetti Hakkarainen, I. Nuutinen ja A. Miettinen. Jäseniä oli 75 ja yhdistys kannatti SDP:n puoluehallinnon ponsia valtiollisten olojen uudistamiseksi. Erityisesti yhdistys korosti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden merkitystä.[11] Myös kylillä aktivoiduttiin ja ainakin Pöljällä perustettiin 4. helmikuuta 1906 oma työväenyhdistys.[12]

Siilinjärven työväenyhdistys järjesti mielenosoituskulkueen ja puhetilaisuuden uudenvuoden päivänä 1906. Käveltiin kirkonkylän raittia ja asemalla huudettiin eläköötä! Puhujana oli herra Mäkelin, voisi olla Antti Mäkelin, hänestä sitten myöhemmin tuli kansanedustajana ja Savon Työmiehen päätoimittajana.[13] Toiveikkaasta ja vielä varsin sopuisasta mielialasta kertoi se, että työväenmarssien lisäksi laulettiin myös kansallislauluja.

Siilinjärven perustuslailliset pitivät yhdistyksen perustavan kokouksen Kasurilan kansakoululla 7.12.1905. Kokouksen avasi, kukapa muukaan kuin Pyykankaan Jussi. Puheessaan hän erityisesti moitti suomettarelaisia. Keskustelun jälkeen päätettiin perustaa Siilinjärven Perustuslaillinen Yhdistys. Jäseniä yhdistykseen liittyi uutisen mukaan puolisen sataa. Väliaikainen toimikunta alkoi valmistella asiaa.Toimikuntaan kuuluivat Juho Savolainen, linjasähköttäjä Pekka Hämäläinen, kauppias A. Fr. Väänänen, rakennusmestari Juho Hämäläinen ja vaihdemies Janne Häkkinen.[14]

Siilinjärvelläkin alettiin valmistautua uuteen vaalilakiin ja vaaleihin, jossa vanha säätyjako kumottaisiin. Vuoden 1906 eduskuntauudistus merkitsi valtavaa muutosta. Kaikki syntyperään, koulutukseen tai omistukseen liittyvät erioikeudet valtiollisissa vaaleissa kumottiin. Siirryttiin yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Kaikki yli 24-vuotiaat, miehet ja naiset saivat yhden äänen vaaleissa. 

Pöljällä on säilynyt tallessa v. 1907 käytetty alkuperäinen vaaliuurna. Myös Kuuslahden
vaalipiirissä on alkuperäinen tallessa Siilinjärvellä.

Aina ei muisteta, että uudistukseen liittyi merkittävä äänioikeuden rajaus: jos henkilö oli vaivaisavun piirissä tai ei ollut maksanut verojaan, hänellä ei ollut äänioikeutta. Tämä rajaus sulki vuoden 1907 eduskuntavaalissa noin 14% äänioikeutettua vaalista.[15]

---

[1] Wirilander, Savon historia 654

[2] Hajamietteitä Pöljältä, Suuri adressi Pöljällä

[3] Suuren lähetystön jäsenet: http://www.phpoint.fi/ulrikaj/delegation.pdf

[4] Wirilander, Savon historia IV, 670

[5] Otava https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/735359/articles/1563807

[6] Savon Työmies https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693558/articles/2680738

[7] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2012/11/kunnian-mies-ja-hanna-neiti.html

[8] Otava https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674293?page=1

[9] Pohjois-Savo https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683484?page=3

[10] Otava https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674293?page=1

[11] Pöytäkirjaote Siilinjärven Työväenyhdistyksen johtokunnan kokouksesta 28.12.1905. Työväenarkisto.

[12] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2012/10/suurten-myllerrysten-keskella.html

[13] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674316?page=2

[14] Pohjois-Savo https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683443?page=3

[15] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2017/05/ensi-kertaa-aanestamaan.html

Ensi kertaa äänestämään - eduskuntavaalihumua Pöljällä 1907

Suomessa valittiin demokraattisesti uusi eduskunta säätyvaltiopäivien tilalle 1907. Edellisenä vuonna säädetty vaalilaki antoi äänioikeuden miehille ja naisille, jotka olivat täyttäneet 24 vuotta. Kaikista köyhimmät jäivät tässäkin uudistuksessa ilman äänioikeutta, sillä verorästi tai köyhäinhoidon piirissä oleminen veivät äänioikeuden. Tällaisia suomalaisia oli noin 14 % äänioikeutetuista.

Vaaliin valmistauduttiin huolellisesti jo syksystä 1906 alkaen, äänestys järjestettiin maaliskuun 15.-16. päivä 1907, viikonpäivät olivat perjantai ja lauantai. Pöljällä äänestyspaikkana toimi kansakoulu ja äänestysaikaa oli molempina päivinä klo 9-20. Vaaliavustajaksi oli Pöljällä nimetty asioitsija Kusti Niskanen. Tuolloin lauantaikin oli työpäivä, joten varsinkin työväenliikkeen piirissä toivottiin, että äänestämään meneville annettaisiin työpäivä vapaaksi. Maaningalla muut äänestyspaikat olivat Haatala, Halola, Kurolanlahti, Käärmelahti ja Tuovilanlahti.

Pöljän vaalilautakunnan vaalilaki 1906. Aatu Väänäsen
jäämistöstä. Aatu Väänänen toimi 1920-luvulta alkaen Pöljän
vaalilautakunnassa. Asetuskokoelma oli jäänyt hänelle, kun se
muuttui vanhentuneeksi 1945.

Suurlakko oli pannut liikkeelle kansalaisten toiminnan ryöpyn: perustettiin erilaisia yhdistyksiä ja kansalaisliikkeet organisoituivat puolueiksi. Olen kirjoittanut Pöljän työväenyhdistyksen perustamisesta aiemmin. Mutta miten vaalityötä oikein tehtiin 1907? Pöljällä rientojen keskus oli Puustellin virkatalo. Vuosisadan vaihteessa sitä vuokrasivat Virtaset, päävuokralainen oli Aatu Virtanen.

Adolf (Aatu) Virtanen. Kuva Puustellin arkisto.

Sanomalehtien perusteella Pöljällä järjestettiin kolme isompaa vaalitilaisuutta. Nuorsuomalaiset pitivät ensimmäisen puhetilaisuuden 20.1. 1907. Tilaisuudesta on säilynyt Savon Työmiehen kuvaus "Kirje Pöljältä" (24.1.1907). Nimimerkki "Toveri" kertoo ensin Pöljän työväenyhdistyksen toiminnasta, oli levitetty Savon Työmiestä ja työväenkirjallisuutta. Yhdistys ei ollut vielä liittynyt SDP:n jäseneksi. Oli alettu maksaa piirille "agitsioniveroa", että saataisiin puhujia yhdistyksen tilaisuuksiin.

Nuorsuomalaiset olivat esitelleet tilaisuudessa ohjelmaansa, kuvanneet itseään yksimielisyyden ja sovinnon rakentajiksi. Nimimerkki Toveri kertoo, että esitelmän jälkeen tilaisuus piti keskeyttää, koska riitely ja epäsopu oli niin ankaraa. Toveri varoitti vielä lukijoitaan. "Muistakaa, ei ne paremmat ihmiset nytkän teistä itsestänne välitä, mutta teidän äänenne he tarvitsevat saada omille edustajilleen. Niitä he teiltä onkivat. (Savon Työmies 24.1.1907) Nursuomalaisten tilaisuus pidettiin todennäköisesti Puustellin talossa, sillä siellä oli myös seuraava, suomalaisen puolueen tilaisuus 8.2.

Suomettarilaisten agitaattori Pöljällä

"Pöljällä viime lauantaina suomal. puolueen agitaattori K. Aarnio selvitteli puolueensa ohjelmaa noin 40 kuulijalle. joista suurin osa oli työväkeä ja seassa muutamia perustuslaillisia isäntiä. 21/2 tuntia kestäneen esitelmän, jossa sosialisteja muistettiin, jälkeen sai toveri Mustonen puheenvuoron." Pöljän vaalitilaisuuksista meillä on vain Savon Työmiehen kuvaukset. Toveri Mustosella tässä tarkoitettaneen J.A. Mustosta, joka oli Savon Työmiehen toimittaja tuolloin.

Sosialistien ja suomalaisen puolueen näkemykset olivat hyvin kaukana toisistaan. Mustonen moitti erityisesti suomalaisen puolueen maatalousohjelmaa. Torpparien ja tilattomien maannälän tukkeena seisoi suomalainen puolue ja yksityinen omistusoikeus. Samoin kunnallinen äänioikeusuudistus oli työväenliikkeelle tärkeää. Varsinainen vaalitäky sosialisteilla oli 40 vuoden työuran jälkeen kaikille taattava 350 markan vanhuuseläke. Tuulentupia, sanoivat suomalaisen puolueen edustajat. Kiivas keskustelu jatkui aina puoli kahteentoista saakka yöllä. Lue Savon Työmiehen juttu tästä. Tilaisuudessa oli myös Juho Savolainen, Pyykankaan Jussina tunnettu innokas aktivisti naapurikylältä.

Puustellin talo, navetta ja peltoja 1952. Sotilasvirkatalo 1600-luvulta oli valtion vuokratila. Vuokraajista erityisesti
1902 taloon muuttaneet Virtaset olivat kylän kulttuuri- ja yhdistysrientojen kannattajia. Olipa kysymys raittiusatteesta, työväenyhdistyksen perustamisesta tai osuustoiminnan edistämisestä, niin Aatu Virtanen nousi esiin.

Kolmas vaalitilaisuus 6.3. oli työväenyhdistyksen järjestämä. Tilaisuus keskeytyi, sillä kokouspaikan lähellä Nissisen torpalla syttyi tulipalo, joka tuhosi asuinrakennuksen täysin. Talo oli ilmeisesti Taavetti Nissisen ja Maria Lovisa Halosen koti. Vaalitilaisuutta jatkettiin seuraavana päivänä. Vanhoilliset kyläläiset sanoivat, että Jumala rankaisee alituisesta kokouksissa ramppaamisesta tulipaloilla. Savon Työmiehen mukaan tulipalon aiheutti pitkään kylmillään olleen kamarin lämmittäminen.

Palvelusväki, työväki ja torpparit kutsuttiin erikseen vaalikokouksiin ennen vaaleja. Taavetti Ikäheimo ja Taavetti Kuosmanen olivat kokouksien kokoonkutsujina. Monin paikoin järjestettiin ns. leikkivaaleja, joissa harjoiteltiin äänestystä. Pöljällä sellaista ei ilmeisesti järjestetty.

Pöljän työväenyhdistys valitsi omaksi ehdokkaakseen Aatu Virtasen ja hänestä tulikin Kuopion läntisen vaalipiirin sosiaalidemokraattien listan varaehdokas tunnuslauseela "Nälkäisille leipää".

Vaalitapahtuma onnistui Pöljällä hienosti. Äänioikeutetuista 79% äänesti ja hylättyjä ääniä ei ollut lainkaan!

Nuorsuomalaiset saivat 217 ja SDP 143 ääntä Pöljältä.
Muiden kannatus oli kovin vähäistä.

Kuvassa Virtasia ja Pietarisia. Molemmat suvut olivat tulokkaita Pöljän kylällä.
Aatu Virtanen istumassa vasemmalla ensimmäisenä, Ville Pietarinen istuu keskellä.
Kuva Puustellin arkisto.

Pekka Valtonen, Pöljän työväenyhdistyksen pitkäaikainen
puheenjohtaja. Kuva Lassilan arkisto.

Lähteet. Maaningan henkikirja 1905, Savotar, Savon Työmies ja Otava 1906-1907, Suuri adressi Pöljällä, Suurten myllerrysten keskellä, Vaalitulos 1907 Pöljällä

Suuri adressi Pöljällä 1899

Keisari Nikolai II antoi 15.2.1899 ns. helmikuun manifestin. Julistuksessa hän ilmoitti, että yleisvaltakunnallisissa asioissa keisarin ei tarvitse kuulla Suomen valtioelimiä, vaan lait voidaan panna toimeen pelkällä keisarin ilmoituksella. Suomalaiset katsoivat tämän loukkaavan Suomen perustuslakeja. Alkoi sortokausina tunnettu Suomen historian vaihe.

Yhdeksi vastarinnan muodoksi keksittiin kansalaisadressin kerääminen ja sen luovuttaminen henkilökohtaisesti keisarille. Helsingissä perustettiin adressikomitea ja viikon aikana eri puolille Suomea oli perustettu samanlaisia komiteoita organisoimaan nimien keräämistä. Kuopiossakin oli toimintaa jo 18.2: "Viime lauantai-iltana klo 8 kokoontui kaupungintalon edustalle tuhansiin nouseva joukko kaupunkilaisia kaikista piireistä kuulemaan tarkempia tietoja kaupungissa liikkuvista hämäristä huhuista. Läsnäolijoille ilmoitettiin lyhyesti, että oli odotettavissa tärkeä perustuslakiamme koskeva keisarillinen julistus, jonka sisältö muutamalla sanoilla tulkittiin ja samalla lausuttiin se vakuutus, että Suomen kansa, joka ennenkin kaikissa vaikeissa vaiheissa on pysynyt uskollisena, ottaa tämänkin sanoman vakavasti vastaan, luottaen kaikkien kansojen Korkeimman kaitselmukseen." (Uusi Savo 24.2.1899)

Adressin keräämisestä kantoivat suurimman vastuun ylioppilaat. Maa jaettiin suurin piirtein Helsingin yliopiston osakuntien mukaan. Savo-Karjalan alueen keräyksen organisoi Theodor Homén. Koko maassa järjestettiin kirkolliskokouksia jumalanpalveluksen yhteydessä maaliskuun 5. päivänä. Niissä Suuri adressi luettiin ja paikallaolijat allekirjoittivat halutessaan sen.  Maaningalle keruupaperit toi maisteri Hugo Castren. Varsinainen nimien keruu jäi kansanopiston johtaja Johan Mikanderin järjestettäväksi. Mikander johti Pohjois-Savon kansanopistoa, joka toimi Halolassa muutaman vuoden. 

Hugo Castren (1873-1921)

"Allekirjoittaneet Suomen kansalaiset kaikista yhteiskuntaluokita anovat alamaisesti, että teidän keisarillinen majesteettinne suvaitsisi kuulla sanojamme, kun me nyt valtaistuimen eteen esille tuomme syvät huolemme siitä kohtalosta, joka uhkaa isänmaatamme, jos sen perustuslaillinen asema rupeaa horjumaan." 

Näin juhlallisesti kansalaiset puhuttelivat keisariaan. On sanottu, että suuri adressi edisti ja ennakoi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden tuloa Suomeen. Kaikki Suomen kansalaiset sukupuoleen tai säätyyn katsomatta saivat ilmaista tässä mielipiteensä. Alaikäraja oli 16 vuotta. Sopuisasti samalle viivalle asettuivat Maaningan harvat säätyläiset, rengit, palvelijat, maanviljelijät, torpparit, miehet, naiset.

Maaningalla allekirjoittajia oli kaiken kaikkiaan 512. Osallistumisprosentti oli 8,5%. Se myötäili Pohjois-Savon kuntien lukuja. Jostakin syystä täällä keräys ei onnistunut kovin hyvin.

Wille Pietarinen kirjoitti veljelleen Kustille huhtikuussa 1899: "Anni kysyy onko kirjoitettu nimemme keisarille menevään adressiin. Ei ole kirjoitettu. Minä olin töissä muualla ja sillä aikana oli kirkkokokouksessa kirjoitettu nimet. Sitten kun saimme asiasta tiedon oli Mikander jo lähtenyt viemään adressin. Ikävältähän ne tuntuu maan asiat. Halvempi kansa on sitä mieltä, että tulkoon vaan Venäjän laki." 

Huhuja yleisestä maanjaosta ja henkiveron poistosta liikkui Savossakin. Tilaton väki kuunteli korvat höröllä tällaista puhetta. 

Kiireessä ja salaa toimeenpantu adressihanke oli silti menestys. Parissa viikossa 520 000 kansalaista muistutti keisaria perustuslakien merkityksestä. Ohessa sivut, joilta tunnistin pöljäläisiä. 

Pöljältä tunnistettavia nimiä on ainakin Johan Wäänänen, Jussi Ollikainen, Adam Toivanen, K.F. Nyberg. Kolme ensimmäistä maanviljelijöitä ja Nyberg vuokraajana valtion virkatalossa Puustellissa. Kauppias Pekka Väänänen ja Pöljän koulun opettajatar Fanni Blomqvist löytyvät dokumentista. Aappolan Savolaisia on ilmeisesti Adam Savolainen. Miina Wäänänen on Lassilan talon emäntä. Johannes ja Alma Halonen, Adam Lappeteläinen, Adam Karhunen ja Antti Pellikka lienevät myös pöljäläisiä. 

Opettajatar Fanni Blomqvist

Jussi Ollikainen vasemmalla.

Jokaisesta Suomen pitäjästä valittiin yksi mies viemään adressia Pietariin. Maaningan edustaja Johan Mikander kuitenkin sairastui, eikä matkustanut Pietariin. Hänen tilalleen valittiin Juhana Laine Kiteeltä.

Nikolai II ei ottanut valtuuskuntaa vastaan. Lähetystö palasi Helsinkiin 19.3. Uusi Savo uutisoi asian seuraavana päivänä:

Vaikka osallistuminen Suureen adressiin 1899 jäi varsin vaatimattomaksi Pöljällä, eduskuntavaaleissa 1907 pöljäläiset antoivat äänensä perustuslaillisella kannalla olleille puolueille. Nuorsuomalainen puolue sai 217 ääntä, SDP 148, vanhasuomalaiset 4 ja maalaisliitto 6 ääntä. 


Lähteet: Suuri adressi, Wirilander, Savon historia IV, Tommila, Suuri adressi, Uusi Savo 1899,  Kunnian mies ja Hanna-neiti, Savon Työmies 26.03.1907.