Pöljän osuusmeijeri (1905-1921)

Atte Rautiainen tuo kermaa Pöljän meijerille Riuttaniemestä.
Rautiasten kotiarkisto, Puustelli.

Keväällä 1905 Pöljän kylän maanviljelijät päättivät perustaa kylämeijerin. Seuraavana päivänä meijerin osakkaat kokoontuivat ensimmäiseen viralliseen kokoukseensa ja valitsivat osuuskunnan hallituksen. Puheenjohtajaksi valittiin valtion virkatalon vuokraaja Aatu Virtanen, varapuheenjohtajaksi Pekka Niskanen sekä jäseniksi Aatu Savolainen, Johan (Jussi) Väänänen ja Taavetti Eskelinen.[1] Kuopion läänin kuvernööri hyväksyi meijerin ohjesäännon 2.5.1905.[2]

Reipas ajatus ei suinkaan syntynyt tyhjiössä, vaan pöljäläiset olivat hankkeellaan mukana 1900-luvun vaihteen yleisessä maatalouden murroksessa. Oltiin siirrytty ns. järkiperäiseen karjanhoitoon. Lehmiä ei enää pidetty lannantuotannon vuoksi, vaan maidosta ja voikaupasta oli tulossa maakunnan uusi ”rahasampo”. Osuustoimintaliike kiinnosti, Pöljälle perustettiin vuonna 1905 osuuskassa ja vuonna 1907 puimakoneosuuskunta.[3]

Maatiaisvoin kukoistusaika alkoi, kun Kannuksen, Taipaleen ja Saimaan kanavien valmistuttua 1856 vuoden jälkeen Savon voi alkoi kulkea Pietariin ja muuallekin Eurooppaan.[4] Tiloilla osattiin hyvin voin valmistusprosessi kerman erottelusta kirnuamiseen, voin vaivaamiseen ja suolaukseen. Esimerkiksi pöljäläinen Johan Toivanen Jussilan tilalta sai kunniakirjan laadukkaasta voista Viipurin maanviljelyskokouksesta 1887.[5] 

Isompien tilojen maidonkäsittelyhuoneita alettiin kutsua meijereiksi. Tällaisia pieniä tuotantolaitoksia oli Savossa vuonna 1891 jo yli sata. Maaningalla ja Nilsiässä oli molemmissa peräti seitsemän pienmeijeriä.[6] Vuonna 1878 oli keksitty separaattori, jolla voitiin kätevästi erotella rasva maidosta. Vuosisadan loppuun mennessä kehitettiin myös käsikäyttöinen versio laitteesta. Suomessa syntyi suoranainen separaattoreiden ostoryntäys. Valtio myös tuki lainoilla näitä hankintoja.[7]

Maaninkalainen kunnallismies Theodor Kolström oli jo vuonna 1889 perustamassa Pöljälle kylämeijeriä.[8] Pientuottajien tuottama voi oli jo markkinoille lähtiessään pilaantunut tai muuten maultaan viallinen, koska voita jouduttiin säilömään liian kauan. ”Kun tiedetään kuinka kerkäs maito on ottamaan kaikenlaisia makuja ja hajuja, niin ei ole ihmettelemistäkään, jos tällaisesta voista ei hintaa saataisikaan.” Hanke ei edennyt, mutta uudestaan yritettiin vuonna 1897, jolloin kahdeksan kylän taloa sitoutui meijerin perustamiseen. Osuusmeijerille haettiin toimintalupaa, jota lääninhallitus ei kuitenkaan antanut. Samassa yhteydessä hylättiin myös toisen Maaningan kylän, Tuovilanlahden meijerin hakemus.[9]

Pöljä meijerirakennus. Kuvausajankohta ei ole tiedossa.
Lassilan talon arkisto.

Epäonnistuneiden yritysten jälkeen osuusmeijeri saatiin siis kuitenkin perustettua vuonna 1905. Saman vuoden lokakuussa meijerirakennukselle haettiin urakkailmoituksella rakentajaa.[10] Varsinaisesti meijeri lienee aloittanut omassa rakennuksessa vuoden 1906 aikana. Ainakin meijerille haettiin jo keväällä 1906 harjoittelijaa.[11] Ensimmäiseksi meijerskaksi valittiin Hilda Molander Tuusniemeltä. Meijerska asui meijerillä, työetuihin kuului asunto, lämpö ja valo.[12] Meijeristinä toimi ainakin Ulla Kankkunen[13] ja tehtävään valittiin lehtien mukaan myös Elsa Koistinen (varalle Siiri Rissanen).[14]

Meijeristi Ulla Kankkunen. 
Lassilan talon arkisto, kirjassa Savo ja
sen kansa.

Meijerin voimanlähteenä oli hevoskierto, kirnuna ilmeisesti holstainilainen malli. Siinä voi vaivattiin kirnuamisen jälkeen pöydällä. Tuolloin oli jo olemassa uudenaikaisempia malleja, joissa kirnu myös vaivasi voin. Tällaiset kirnut valmistettiin tehtaissa, yleisiä tuotemerkkejä olivat Simplex, Astra, Victoria ja Disprow. Pöljän meijeri tilasi Hankkijalta 1914 laajennuspiirustukset. Meijeriin oltiin hankkimassa Astra-kirnu (ei ole varmuutta, asennettiinko kirnua). Samassa yhteydessä meijerille hankittiin lokomobiili.

Pöljän meijerin laajennus ja laitteiston uusiminen 1914.
Lassilan talon arkisto.

Pöljän meijerin arkisto ei ole säilynyt. Koska meijeri liittyi vuonna 1915 Pohjois-Savon meijeriliittoon, meijeristä on säilynyt jonkin verran tilastotietoa Suomen meijerilehdessä.[15] Seuraavassa joitakin tietoja meijeristä vuodelta 1915.

Pöljän meijerissä oli vuonna 1915 osakkaita 24 ja heillä oli lehmiä 360. Kylällä oli 22 taloa, joten mukana oli myös lampuoteja/torppareita. Ainakin torppari August Korhonen Hamulan kylän puolelta oli mukana, samoin Rautiaiset Riuttaniemestä ainakin 1920-luvun vaihteessa. Jäsenistön ytimen muodostivat Pöljänjärven ympäristön talot, joista oli kätevää kuljettaa kerma/maito meijerille. Meijeri oli rakennettu Lassilan talon viereen, Kuopio-Iisalmi tien varteen.

Pöljän meijeri oli pienin Pohjois-Savon osuusmeijereistä. Kermaa/maitoa meijeri käsitteli 61230,00 kg. Osa tilallisista toi meijeriin kermaa, osa maitoa, joka separoitiin meijerillä. Voita tuotettiin vuodessa 2708,5 kg. Kermaa kului 4,1 kg yhteen voikiloon. Yhdestä rasvakilosta saatiin 1,24 kg voita. Nettotulot vuonna 1915 olivat 284,33 mk 100 voikiloa kohti.

Meijerin käyttövoimana oli höyry, käytössä oli kaivovesi, pastöroimislaitetta ei ollut, mutta haponvalmistuslaite oli. Meijerillä oli voin säilytyshuone, jäitä kului vuodessa 75 kuutiota. Puita kului lokomobiilin pyörittämisessä 0,93 kuutiota 100 kiloon voita. Useimmiten voin laatumoitteita meijeri oli saanut voin epäpuhtaudesta, kitkeryydestä ja vetisyydestä. Nämä moitteet olivat hyvin yleisiä ja lähes kaikki meijerit niitä näyttivät saaneen.[16]

Vuonna 1915 Pöljän meijeri oli uudistusten tarpeessa. Esimerkiksi pastörointilaite alkoi olla jo kaikissa meijereissä, samoin uudenaikaisemmat kirnut. Ei ole tietoa, ehtikö Pöljän meijeri viedä suunnitellut uudistukset läpi ennen kuin 1. maailmansota katkaisi kaupan länteen. Pöljän meijerin voi kuljetettiin Hankoon ja sieltä Englantiin.

Pöljän meijerin taival päättyi ilmeisesti vuonna 1921. Meijerillä oli maksuvaikeuksia[17] eikä sen toiminnasta löydy mainintoja tuon vuoden jälkeen. Pöljän maidontuottajien oli suhteellisen kätevää lähettää maito rautateitse Kuopioon. Maitoa keräävä juna pysähtyi myös seisakkeille, joten oman meijerin lopettaminen ei ehkä vaikuttanut dramaattisesti.

Mikan Niskalan talon karjaa Pöljällä vuosisadan alussa.

 

---

[1] Otava 13.4.1905, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674210/articles/81012878

[2] Pohjois-Savo 3.5.1905 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683354/articles/81012879

[3] Pellervo 1.9.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/929417/articles/81045052

[4] Suomen meijerilehti, 7.7.1916 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/913219/articles/81045053

[5] Hajamietteitä Pöljältä, Assistentin elämäntyö Pöljällä, http://airaroivainen.blogspot.com/2013/11/assistentin-elamantyo-poljalla.html

[6] Wirilander, 228

[7] Wirilander, Savon historia IV, 227-228

[8] Savo 9.5.1889 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/449336/articles/80631025

[9] Savo-Karjala 14.6.1897 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/565379/articles/81012886

[10] Pohjois-Savo 25.10.1905 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683426/articles/81012880

[11] Otava 29.3.1906, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674351/articles/81012881

[12] Pohjois-Savo 18.12.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683744/articles/81012882

[13] Savo ja sen kansa, 376

[14] Savon Sanomat 29.12.1915 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1291715/articles/81012869

[15] Suomen meijerilehti 30.3.1917 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/913253/articles/81045055

[16] sama

[17] Suomen Virallinen Lehti 4.7.1921 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1469285/articles/81065871

Kylä pulan kourissa - vekselirinkejä ja pakkohuutokauppoja Pöljällä

 

Pohjois-Savo-lehdessä julkaistiin syksyllä 1933 vetoomus Pöljän tilallisten puolesta. ”Toivomme ja odotamme siis, että Maakiinteistöpankki astuu väliin ja pelastaa uhattuun asemaan ajetut Pöljän maanviljelijät myöntämällä heille sellaiset kiinnelainat, kun on heidän pelastamisekseen tarpeen ja kuin heidän reaalivakuutensa edellyttävät. Estettäköön tällä tehokkaalla keinolla heitä uhkaavat pakkomyynnit.[1] Mitä Pöljällä oikein oli meneillään?

1920-luvulla maaseudulla investoitiin uusiin talousrakennuksiin, raivattiin maata ja ostettiin koneita velkarahalla. Samalla viljelijöistä oli tullut riippuvaisia rahatalouden ja maailmantalouden oikuista. Vuosikymmenen vaihteen maailmanlaajuinen lama iski lujaa Pöljällekin. Voin hinnan pitkäaikainen romahdus oli kova isku. Samaan aikaan metsätyöt loppuivat ja metsätulot kuihtuivat.[2] Myös kireä rahapolitiikka nosti korot hyvin korkeiksi. Elanto tuntui olevan kerta kaikkiaan mennyttä.

Pöljäläisillä ei ollut rahaa maksaa velkojaan, jotka olivat syntyneet 1920-luvun noususuhdanteen optimismissa. Pahaksi onneksi suurin osa otetuista lainoista oli lyhytaikaisia vekseliluottoja, joissa oli henkilötakaus. Ohessa on yksi sivu Aatu Väänäsen maatalouskalenterista, jossa hän koetti pitää kirjaa erilaisista vekseleistä ja vastuista.

Aatu Väänäsen Maatalouskalenteri v. 1931. Vekselienluettelo,
vastaajat ja takaajat.

Nimimerkeistä voi päätellä, että tässä vekselirallissa olivat mukana mm. Aatu ja Janne Väänänen, Martti ja Erkki Niskanen, Aaro Rissanen, Paavo Virtanen, Janne Korhonen. Kaikki olivat vakaita ja edistyksellisiä viljelijöitä, joilla oli iso maaomaisuus, karjaa yms. Paavo Virtanen oli maanviljelijä ja urakoitsija. Hän ei omistanut Puustellin tilaa, vaan vuokrasi sitä valtiolta.

Kylän tilalliset olivat taanneet urakoitsijan lainoja. Virtanen teki mm. vuonna 1931 tarjouksen Varkauden kunnalliskodista, hinta olisi ollut lähes 2 milj. markkaa. Tarjousta ei sillä kertaa hyväksytty, mutta kuvatkoon tarjouskilpailu Virtasen hankkeiden kokoluokkaa.[3] Paavo Virtanen oli urakoinut esimerkiksi Pohjolanmäen kansakoulun (1928) ja kunnalliskodin (1931) Siilinjärven kunnalle.

Vuonna 1931 Aatu Väänänen merkitsi kalenteriinsa: Paavo Virtasen asioita järjestetty 75687, 25 mk. Näyttäisi siltä, että talolliset lyhensivät ja uusivat vekseleitä ringissä, jossa joku sai aina kaavittua rahaa sen verran, että pankki uusi vekselin. Virtanen ei suinkaan ollut ainut velallinen. Velkojina oli useimmiten Maaningan osuuspankki, KOP, Kuopio Maatalouspankki tai Savo-Karjalan Osuuspankki.

Loppuvuonna 1931 Kauppalehden protestilistalta löytyvätkin sitten mm. pöljäläiset Paavo Virtanen, Aatu Väänänen, Juho Ollikainen, Ville Pietarinen, Erkki Niskanen, Martti Niskanen, Viljo Vainikainen, Kalle Pitkänen, Aaro Rissanen ja Janne Väänänen.  Velallisten suurin ongelma oli korkea korkotaso ja vekseliluottojen lyhytaikaisuus, velkaa annettiin 1-3 kk maksuajalla. Aatu Väänänenkin kirjasi joka kuukausi koko vuoden ajan matkakuluja Kuopioon. Parhaimmillaan hän kävi Kuopiossa kolmekin kertaa viikossa. Jos matkan syy oli tuotteiden myynti torilla, Aatu mainitsi sen. Muulloin kalenterissa oli vain merkintä: ”Kuopiossa kävin.” Oletan näiden matkojen olleen näiden lyhytaikaisten vekseliluottojen uusimisia.[4]

Aatu Väänänenkin osallistui 26.1.1931 Kuopiossa Pohjois-Savon maataloustuottajain liiton aloitteesta pidettyyn ”pulakokoukseen”.[5] Siellä hyväksytyissä ponsissa vaadittiin valtiota alentamaan tavalla tai toisella korkoja, lainoittamaan kaatumassa olevia maatiloja ja suojelemaan maan omaa tuotantoa tuonnilta. Lisäksi köyhäinhoitomenoja olisi saatava alemmaksi. Maanviljelijät maksoivat leijonan osan kunnallisveroista, joten sosiaalimenojen kasvu huolestutti.

Merkittävä osa pakkohuutokaupoista johtui maksamattomista kunnallis- ja kirkollisveroista. Näistä maksuista tosin yleensä huutokaupattiin lehmä, hevonen, haulikko tai piironki, ei sentään koko tilaa. Torpparit olivat lunastaneet tilansa itsenäiseksi, kohentaneet peltoja ja rakennuksia velkarahalla, joten ylimääräistä puskuria laman kourista selviämiseen ei ollut.

Esimerkiksi vuodesta 1929 alkaen Eero Roivaisen nimi alkoi esiintyä pakkohuutokauppojen ilmoituksissa. Vuonna 1930 hänen velkansa Taavetti Rautiaiselle oli jäänyt maksamatta, takaajana oli veli Kusti Roivainen.[6] Emme tiedä, kuka lopulta hoiti tämän maksun, mutta Eero Roivainen joutui myymään tilansa Hoikilta. Hän ei ollut yksin vaikeuksissa, isot tilalliset ja pienviljelijät ja mökkiläiset olivat samassa suossa. Sukulaiset, naapurit ja luotetut ystävät olivat taanneet toisiaan ja lainanneet toisiltaan rahaa ristiin rastiin. Ja sitten kaikki tarvitsivat yhtä aikaa velat maksuun.

Toivola, myös Pulasteena tunnettu tila 1910-luvulla.
Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Isona pakkohuutokauppana Pöljällä voidaan pitää Aaro Rissasen Toivola-nimisen tilan myyntiä vuonna 1933. Tilan pinta-ala oli 193 hehtaaria ja sen ostivat Aaro Savolainen ja Eino Hyvönen Muuruvedeltä. Hinta oli 347 000 markkaa.[7] Valtio osti lopulta tilan (1937) ja sen maita käytettiin asutustarkoituksiin.

Vanhoista ja vakaista Pöljän taloista ei kovin moni siis vaihtanut omistajaa. Monet joutuivat kuitenkin myymään maita ja muuta omaisuutta päästäkseen pinteestä.

Joulukuussa 1931 ilmoitettiin lehdessä, että Wilhelmiina Väänäsen omistama Hoikin tila Pöljällä myydään julkisella pakkohuutokaupalla. Tilanomistaja Väänäselle oli syntynyt 85 000 markan velka mm. Osakeyhtiö Minna Canthin perillisille ja Lapinlahden osuusmeijerille ja yksityishenkilöille.[8] Lapinlahden osuusmeijeri oli kaatunut edellisenä vuonna konkurssiin, jolloin sadat osakkaat olivat joutuneet vastuuseen meijerin ja sahan miljoonaveloista.[9]

Hoikin tilalla oli viljeltyä maata 15 ha ja metsää 134 ha. Tilaa vuokrasivat veljekset Taavetti ja Kusti Roivainen, he olivat tulleet Hoikin tilalle isänsä ja äitinsä mukana jo 1900-luvun alussa. Vilhelmiina tarjosi taloa ostettavaksi entisille vuokralaisilleen, mutta he eivät uskaltaneet ostaa tilaa. Velan ottaminen oli alkanut todella pelottaa talonpoikia 1930-luvun alussa.

Maanviljelijöiden velkaantumisen yleisin syy koko maassa oli tilan osto. Seuraavaksi suurin syy velkaantumiseen oli rakentaminen. Suuri joukko oli myös veloissa velkojen takausten vuoksi. Muita syitä olivat epäonnistuneet liiketoimet ja kannattamaton tila.[10] Näitä kaikkia syitä varmaan löytyi Pöljältäkin. Mitenkään huikentelevaista kyläläisten elämä ei vaikuta olleen. Ellei huikentelevaisuudeksi lasketa sitä, että Aatu Väänänen oli hankkinut radion ensimmäisten joukossa Pöljällä.

Tilallisten ongelmat olivat raastavia, mutta on syytä muistaa, että pula-aika iski kovimmin kylän köyhälistöön, jolta tilallisten vaikeuksien vuoksi hävisi työt. Irtain väki oli normaalina vuonna vähintäänkin pätkätyöllistynyt rakennus- ja metsätöissä, nyt kaikki tällainen työ seisahtui. Siilinjärvelläkin noin joka kymmenes kuntalainen oli köyhäinhoidon piirissä vuonna 1934.[11]

 

---

[1] Pohjois-Savo 14.1933 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1894179/articles/79711884

[2] Kinnunen, Savon historia V, 368

[3] Savon Työmies 10.4.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1912219/articles/79750885

[4] Aatu Väänänen, Muistiinpanoja Maatalouskalenteri 1931. Siilinjärven kunnan kotiseutuarkisto.

[5] Savon Sanomat 27.1.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1911156/articles/79759880#_=_

[6] Kauppalehden protestilista 14.10.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1015356/articles/79739869

[7] Savo 15.11.1933 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1910643/articles/79763868

[8] Savon Sanomat 22.12.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1911407/articles/79715875

[9] Hannu Heikkilä, Luento Lapinlahden historiasta https://drive.google.com/file/d/0B-sX8hE6IEG_aXFnSmt0SUgxNkU/view

[10] Kinnunen, Savon historia V, 369

[11] Savo 22.9.1935 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2072988/articles/79772899

Ensi kertaa äänestämään - eduskuntavaalihumua Pöljällä 1907

Suomessa valittiin demokraattisesti uusi eduskunta säätyvaltiopäivien tilalle 1907. Edellisenä vuonna säädetty vaalilaki antoi äänioikeuden miehille ja naisille, jotka olivat täyttäneet 24 vuotta. Kaikista köyhimmät jäivät tässäkin uudistuksessa ilman äänioikeutta, sillä verorästi tai köyhäinhoidon piirissä oleminen veivät äänioikeuden. Tällaisia suomalaisia oli noin 14 % äänioikeutetuista.

Vaaliin valmistauduttiin huolellisesti jo syksystä 1906 alkaen, äänestys järjestettiin maaliskuun 15.-16. päivä 1907, viikonpäivät olivat perjantai ja lauantai. Pöljällä äänestyspaikkana toimi kansakoulu ja äänestysaikaa oli molempina päivinä klo 9-20. Vaaliavustajaksi oli Pöljällä nimetty asioitsija Kusti Niskanen. Tuolloin lauantaikin oli työpäivä, joten varsinkin työväenliikkeen piirissä toivottiin, että äänestämään meneville annettaisiin työpäivä vapaaksi. Maaningalla muut äänestyspaikat olivat Haatala, Halola, Kurolanlahti, Käärmelahti ja Tuovilanlahti.

Pöljän vaalilautakunnan vaalilaki 1906. Aatu Väänäsen
jäämistöstä. Aatu Väänänen toimi 1920-luvulta alkaen Pöljän
vaalilautakunnassa. Asetuskokoelma oli jäänyt hänelle, kun se
muuttui vanhentuneeksi 1945.

Suurlakko oli pannut liikkeelle kansalaisten toiminnan ryöpyn: perustettiin erilaisia yhdistyksiä ja kansalaisliikkeet organisoituivat puolueiksi. Olen kirjoittanut Pöljän työväenyhdistyksen perustamisesta aiemmin. Mutta miten vaalityötä oikein tehtiin 1907? Pöljällä rientojen keskus oli Puustellin virkatalo. Vuosisadan vaihteessa sitä vuokrasivat Virtaset, päävuokralainen oli Aatu Virtanen.

Adolf (Aatu) Virtanen. Kuva Puustellin arkisto.

Sanomalehtien perusteella Pöljällä järjestettiin kolme isompaa vaalitilaisuutta. Nuorsuomalaiset pitivät ensimmäisen puhetilaisuuden 20.1. 1907. Tilaisuudesta on säilynyt Savon Työmiehen kuvaus "Kirje Pöljältä" (24.1.1907). Nimimerkki "Toveri" kertoo ensin Pöljän työväenyhdistyksen toiminnasta, oli levitetty Savon Työmiestä ja työväenkirjallisuutta. Yhdistys ei ollut vielä liittynyt SDP:n jäseneksi. Oli alettu maksaa piirille "agitsioniveroa", että saataisiin puhujia yhdistyksen tilaisuuksiin.

Nuorsuomalaiset olivat esitelleet tilaisuudessa ohjelmaansa, kuvanneet itseään yksimielisyyden ja sovinnon rakentajiksi. Nimimerkki Toveri kertoo, että esitelmän jälkeen tilaisuus piti keskeyttää, koska riitely ja epäsopu oli niin ankaraa. Toveri varoitti vielä lukijoitaan. "Muistakaa, ei ne paremmat ihmiset nytkän teistä itsestänne välitä, mutta teidän äänenne he tarvitsevat saada omille edustajilleen. Niitä he teiltä onkivat. (Savon Työmies 24.1.1907) Nursuomalaisten tilaisuus pidettiin todennäköisesti Puustellin talossa, sillä siellä oli myös seuraava, suomalaisen puolueen tilaisuus 8.2.

Suomettarilaisten agitaattori Pöljällä

"Pöljällä viime lauantaina suomal. puolueen agitaattori K. Aarnio selvitteli puolueensa ohjelmaa noin 40 kuulijalle. joista suurin osa oli työväkeä ja seassa muutamia perustuslaillisia isäntiä. 21/2 tuntia kestäneen esitelmän, jossa sosialisteja muistettiin, jälkeen sai toveri Mustonen puheenvuoron." Pöljän vaalitilaisuuksista meillä on vain Savon Työmiehen kuvaukset. Toveri Mustosella tässä tarkoitettaneen J.A. Mustosta, joka oli Savon Työmiehen toimittaja tuolloin.

Sosialistien ja suomalaisen puolueen näkemykset olivat hyvin kaukana toisistaan. Mustonen moitti erityisesti suomalaisen puolueen maatalousohjelmaa. Torpparien ja tilattomien maannälän tukkeena seisoi suomalainen puolue ja yksityinen omistusoikeus. Samoin kunnallinen äänioikeusuudistus oli työväenliikkeelle tärkeää. Varsinainen vaalitäky sosialisteilla oli 40 vuoden työuran jälkeen kaikille taattava 350 markan vanhuuseläke. Tuulentupia, sanoivat suomalaisen puolueen edustajat. Kiivas keskustelu jatkui aina puoli kahteentoista saakka yöllä. Lue Savon Työmiehen juttu tästä. Tilaisuudessa oli myös Juho Savolainen, Pyykankaan Jussina tunnettu innokas aktivisti naapurikylältä.

Puustellin talo, navetta ja peltoja 1952. Sotilasvirkatalo 1600-luvulta oli valtion vuokratila. Vuokraajista erityisesti
1902 taloon muuttaneet Virtaset olivat kylän kulttuuri- ja yhdistysrientojen kannattajia. Olipa kysymys raittiusatteesta, työväenyhdistyksen perustamisesta tai osuustoiminnan edistämisestä, niin Aatu Virtanen nousi esiin.

Kolmas vaalitilaisuus 6.3. oli työväenyhdistyksen järjestämä. Tilaisuus keskeytyi, sillä kokouspaikan lähellä Nissisen torpalla syttyi tulipalo, joka tuhosi asuinrakennuksen täysin. Talo oli ilmeisesti Taavetti Nissisen ja Maria Lovisa Halosen koti. Vaalitilaisuutta jatkettiin seuraavana päivänä. Vanhoilliset kyläläiset sanoivat, että Jumala rankaisee alituisesta kokouksissa ramppaamisesta tulipaloilla. Savon Työmiehen mukaan tulipalon aiheutti pitkään kylmillään olleen kamarin lämmittäminen.

Palvelusväki, työväki ja torpparit kutsuttiin erikseen vaalikokouksiin ennen vaaleja. Taavetti Ikäheimo ja Taavetti Kuosmanen olivat kokouksien kokoonkutsujina. Monin paikoin järjestettiin ns. leikkivaaleja, joissa harjoiteltiin äänestystä. Pöljällä sellaista ei ilmeisesti järjestetty.

Pöljän työväenyhdistys valitsi omaksi ehdokkaakseen Aatu Virtasen ja hänestä tulikin Kuopion läntisen vaalipiirin sosiaalidemokraattien listan varaehdokas tunnuslauseela "Nälkäisille leipää".

Vaalitapahtuma onnistui Pöljällä hienosti. Äänioikeutetuista 79% äänesti ja hylättyjä ääniä ei ollut lainkaan!

Nuorsuomalaiset saivat 217 ja SDP 143 ääntä Pöljältä.
Muiden kannatus oli kovin vähäistä.

Kuvassa Virtasia ja Pietarisia. Molemmat suvut olivat tulokkaita Pöljän kylällä.
Aatu Virtanen istumassa vasemmalla ensimmäisenä, Ville Pietarinen istuu keskellä.
Kuva Puustellin arkisto.

Pekka Valtonen, Pöljän työväenyhdistyksen pitkäaikainen
puheenjohtaja. Kuva Lassilan arkisto.

Lähteet. Maaningan henkikirja 1905, Savotar, Savon Työmies ja Otava 1906-1907, Suuri adressi Pöljällä, Suurten myllerrysten keskellä, Vaalitulos 1907 Pöljällä