Vallankumoushuumaa ja lakkoilua - itsenäisyysvuosi 1917 Pöljällä

Loppuvuodesta 1916 alkaen Pöljällä ja Hökösen kylällä riitti jutun juurta, kun Taavetti Kuosmasen murhaa käsiteltiin Maaningan käräjillä. Kymmeniä  ihmisä haastettiin todistamaan, kolme miestä Hököseltä ehti istua tutkintavankeudessakin.

Valtiollisessa elämässä tapahtui isoja mullistuksia. Niistä tärkeimpänä maaliskuussa 1917 Venäjän vallankumous, joka syöksi keisarin vallasta. Suomen autonomia palautettiin, sensuuri lakkautettiin ja eduskunta kutsuttiin koolle.

Työväenyhdistyksen toiminta Pöljällä oli erittäin aktiivista. Vuoden aikana pidettiin viisi "näätösiltamaa" ja niiden lisäksi säännöllisesti perheiltamat. Sosiaalidemokraattisen Naisliiton puhuja, Kuopion läänin läntisen vaalipiirin kansanedustaja Hanna Kohonen vieraili työväentalolla 4.2.  Kuopion sos.dem. nuorisopiirijärjestön luennoitsija Johannes Kemilä kävi puhumassa Pöljällä 19.3. Vappujuhlissa on soittajalle oikein maksettu, joten olisiko ollut vähän parempi soittaja. Siilinjärven sos.dem. nuoriso-osasto piti iltamat Pöljällä. Hanna Valtonen toimi nyt Siilinjärven työväenyhdistyksen nuorisoryhmässä.

Yhdistys osti uusia jäsenkirjoja, aisakellon (?) ja kirjakaapin. Talon ulkovuorausta korjattiin ja näyttämön esirippu laitettiin kuntoon. Kun pöytäkirjat ja jäsenluettelot puuttuvat, niin on toiminnasta on vaikea mitään varmaa sanoa, mutta vaikutelmaksi jää yleinen aktivoituminen ja innostuminen.

Maaliskuun vallankumouksen jälkeen koolle kutsutussa eduskunnassa oli työvänpuolueella ehdoton enemmistö. Työväki toivoi uudistuksia, jotka kohentaisivat heidän olojaan. Päällimmäisinä varmasti Pöljälläkin olivat 8 tunnin työaikalaki ja uudet kunnallislait. Pöljällä oli paljon torppareita, joten torpparivapautuksen ja maanomistuksen kysymykset olivat akuutteja. SDP oli ohjelmassaan luvannut torpparivapautuksen.

Museoviraston kokoelmat.

Siilinjärven työväenyhdistys järjesti 13.5. järjestäytyneen työväen kokokouksen, johon osallistui 130 henkilöä. Ajan tavan mukaan kokous lähetti Suomen eduskunnalle ja senaatille vaatimuksen työaikalain ja kunnallislakien uudistamisesta. Yleinen poliittinen tilanne tulehtui kesällä, kun väliaikainen hallitus hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit. SDP ei hyväksynyt hajotusta ja osa työväestä pettyi edustuksellisen demokratian peliin. Syksyn vaaleihin lähdettiin vastakkainasettelun tunnelmissa.

Syyskuussa 1917 järjestetyissä vaaleissa SDP menetti eduskunnassa enemistönsä. Pöljällä Maalaisliitto voitti roimasti, sillä se sai 32 uutta äänestäjää, suomalaiset puolueet (vaaliliitossa) menettivät 22 ääntä ja SDP menetti myös Pöljällä 19 ääntä. Tahvo Hiekkaranta putosi eduskunnasta, mutta Hanna Kohonen tuli valituksi uudelleen. Sosialisteille valtakunnallinen vaalitulos oli pettymys ja sen radikaalimpi jäsenistö ei hyväksynyt valta-aseman menetystä. Marraskuussa puolue järjesti yleislakon painostaakseen senaattia ja eduskuntaa tavoitteisiinsa.

Lakko alkoi 14.11. keskiyöllä. Kuopiossa tehtaaat pysähtyivät, rautatieliikenne loppui, puhelin ja lennätin olivat lakkolaisten valvonnassa. Kirjapainot olivat myös lakossa, joten sanomalehtiä ei ilmestynyt. Lakkovahdit liikkuivat punaisissa käsivarsinauhoissaan, osalla oli aseita.

Siilinjärvellä ja Pöljällä rautatievirkailijat kieltäytyivät yhteistyöstä lakkolaisten kanssa. Niinpä Siilinjärven asemapäällikkönä toimi lakkolaisten asettamana Weikka Venäläinen. Aseman sentraalia hoitivat Taavi Salin ja Antti Varonen. Siilinjärven työväenyhdistyksen pöytäkirjassa mainitaan (16.11.) : "Pöljän asemamies Ruuskasta vastaan tehty valitus jätetään Pöljän työväenyhdistyksen käsiteltäväksi."

Pysäkinhoitaja Vilho Ruuskanen, Pysäkki-Ville kuvattuna vanhoilla päivillään.
Vuonna 1917 hän ei lakkolaisten vaatimuksiin suostunut.

Pysäkki-Ville eli Vilho Ruuskanen oli tullut pysäkinhoitajaksi 1.1.1917. Ottiko Pöljän työväenyhdistys jo syksyllä pysäkin valvontaansa? Muistitiedon mukaan näin tapahtui tammikuun lopussa 1918, jolloin Aaro Miettinen olisi ollut pysäkinhoitajana muutaman päivän, kun punaiset pyrkivät ottamaan haltuunsa liikennepaikat. (Nummelin, 20)

Pöljällä oli lakkoon liittyvää toimintaa, koska lakkokomitealle on maksettu korvauksia ja marraskuussa on käyty Kuopiossa ja Maaningalla yhdistyksen asioissa. Porvarilliset lehdet olivat pöyristyneitä lakon aikaisista tapahtumista. Eri puolilla maata tehtiin väkivallantekoja ja muitakin laittomuuksia. Toivalassa työväenyhdistyksen aktiiveja syytettiin viljavarkauksista lakon aikana. Pöljälläkin varkaat veivät Uudistalon aitasta rukiita. Ehkäpä lakkohuumassa viljan takavarikko/varkaus käsitteenä alkoivat hämärtyä.

Lakko päättyi 20.11. Pöljällä järjestettiin vielä 25.11. iltamat. Sen jälkeen yhdistyksen toiminta dokumenttien valossa hiipui. Suomen itsenäistyminen ei ollut kansaa elähdyttävä ja yhdistävä tapahtuma. Siilinjärvelle suojeluskunta oli perustettu jo elokuun alussa 1917. Mitä miettivät Pöljän työväenyhdistyksen jäsenet Taavi Ikäheimo, Taavetti Ikäheimo, Aatam Savolainen, Niko Koistinen, Aaro Miettinen, Manne Utriainen, Heikki Takkunen, Arvi Rautiainen, Juho Kukkonen, Tuomas Korhonen, Topi Lapveteläinen ja muut?

Pöljän työväentalon pihapiiriä 1952. Kuva Työväenarkisto.

Lähteet: Pöljän työväenyhdistyksen ja Siilinjärven työväenyhdistyksen arkisto, Siilinjärven kotiseutuarkisto. Savo, Savon Sanomat, Savotar 1917 digitaalisesta sanomalehtiarkistosta, Nummelin, Rautatie ja maalaiskylä 1900-1965.

Suomen historian huonoin pysäkinhoitaja?

Pöljän pysäkki oli kylän keskipiste vuosisadan alusta sen puoleen väliin. Pysäkin ympärille kehittyi kauppojen, sahan ja puutavaran lastauksen myötä liikepaikka. Pysäkillä tapahtuneiden onnettomuuksien vuoksi Pöljä oli hetken aikaa 1910-luvun vaihteessa vilkkaan kansallisenkin mediahuomion kohteena. Junat kolisivat yhteen tai raiteiltaan tuon tuostakin. Ensiksi marraskuussa 1910.

Pöljän pysäkki sijaitsee Kuopion - Iisalmen välisellä rataosuudella. Lähimmät asemat ovat Alapitkä pohjoiseessa ja Siilinjärvi etelelässä. Kuva 1910-luvulta, Pöljän kotiseutumuseon arkisto.

Tavarajuna n:ro 1364 oli tulossa Kajaanista Pöljän pysäkille 8.11. klo 6,25 aamulla. Oli vielä pimeää. Juna ajautui aseman rivuraiteelle ja törmäsi siellä olleisiin tyhjiin ja osin kuormattuihin tavaravaunuihin. Seitsemän vaunua ruttaantui ja tavarajunan veturi vahingoittui. Sen onnistui kuitenkin nilkuttaa ilman vaunuja korjattavaksi Kuopioon. Ihmisille ei käynyt kuinkaan, vaikka tavarajunassa oli myös ajan tavan mukaan matkustajavaunu.

Pysäkin hoitajana toimi tuolloin Hannes Lappeteläinen, joka oli aloittanut työt muutamaa kuukautta aikaisemmin. Hänen edeltäjänsä oli ollut Olga Valtonen. Siilinjärven asemapäällikkö Forssén oli irtisanonut Valtosen työsuhteen. Sosiaalidemokraattinen Savon Työmies väitti irtisanomisen syyksi Valtosen perheen ja asemapäällikön välisiä riitoja. Olga Valtosen aviopuoliso, ratavartija Pekka Valtonen oli työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja perustaja Pöljällä. Työväenyhdistyksen kokouksiakin oli pidetty aika ajoin pysäkillä. Lappeteläisen nimittäminen tehtävään oli poikkeuksellista, sillä hänellä ei ilmeisesti ollut juurikaan rautatiekokemusta.

Ratavartija Pekka Valtonen. Työväenyhdistyksen perustaja ja aktiivi.
 Kuva Lassilan arkistosta.

Onnettomuudesta on säilynyt kaksi kuvausta.  Savo kertoi, että Kuopiosta pohjoiseen menevä tavarajuna oli jättänyt sivuraitteelle Pöljällä yhden tyhjän vaunun, joka oli kiinnitetty sivuraiteella oleviin tyhjiin vaunuihin. "Toistaiseksi tuntemattomasta syystä oli tämä vaunu irtautunut muista vaunuista ja ryöstäytynyt vaihteesta pääraiteelle kääntäen samalla vaihteen sivuraiteelle."  Niinpä pohjoisesta tuleva tavarajuna ohjautui sivuraiteelle ja murskasi siellä olleita tyhjiä vaunuja. (Savo 10.11.1910)

Savon Työmies ihmetteli 1.12. julkaistussa pakinassa, miksi onnettomuudesta ei saada tietoa. Maaningan nimismies Frisk ja rautateiden piiritarkastaja ovat tutkineet asiaa. "Mutta ihmeellistä kyllä, ei tutkintojen tuloksista ole päästetty julkisuuteen minkäänlaista tietoja. Eivät ole herraslehdet hiiskuneet kerrassaan mitään ja työväenlehdillehän virkaherrat eivät suvaitse antaa tietoja pyytämälläkään. Ei siis ole tällä hetkellä olemassa mitään tietoa, tuleeko tuo tapaus edes oikeuden tutkittavaksi, vai haudataanko se kaikessa hiljaisuudessa." Pohdiskelut on julkaistu Päivän pakinoita -palstalla nimimerkillä Jaakoppi. (Savon Työmies 1.12.1910)

Pakinoitsija väitti, että paikkakunnalla yleisesti pidetään onnettomuuteen syyllisenä taitamatonta pysäkinhoitajaa, joka oli jättänyt vaihteen väärään asentoon. On hyvin mahdollista, että pakinoitsija Jaakopin lähteenä on ollut Valtosen perhe. Siellä oletettavasti luettiin Savon Työmiestä ja Olgan irtisanominen sapetti.

Onnettomuudesta ei ehditty järjestää oikeudenistuntoa ennen kuin Pöljällä rysähti toistamiseen.

Iisalmesta tuleva halkojuna ajoi samalta suunnalta aiemmin tulleen tavarajunan päälle Pöljän pysäkillä 5.1. 1911 klo 7.30. Tavarajunassa oli myös matkustajavaunuja ja viisi matkustajaa sai vammoja. Asioitsija Möller loukkaantui niin pahoin, että haki ja sai myöhemmin onnettomuudesta korvauksia. Onnettomuuden syy oli siinä, että tavarajuna oli myöhästynyt (se jätti sivuraiteelle tyhjiä vaunuja) ja halkojuna taas ajoi hiukan etuajassa.

Rata viettää myötäiseen Alapitkältä Pöljän pysäkille. Niinpä junilla oli pitkä jarrutusmatka pohjoisesta tultaessa. Kun halkojunan kuljettaja näki edessään tavarajunan punaiset valot, oli jo liian myöhäistä. Halkojuna rysäytti tavarajunan peräpään matkustajavaunuun. "Molemmat särkyneet waunut siirtyivät pois kiskoilta, kulkien sitten parin vaunun pituuden eteenpäin. Jos ne olisivat vielä vähän kulkeneet, olisivat ne kaikkine matkustajineen suistuneet jyrkältä penkereeltä syvällä olevaan jokeen, jolloin onnettomuuden seuraukset olisivat olleet hyvinkin tuhoisat." (Savo, 10.1.1911) Joissakin uutisissa moitittiin pimeyttä ja sumua, mutta tutkijalautakunnan katseet kääntyivät Alapitkän ja Siilinjärven asemanhoitajien suuntaan.

Liikennetarkastaja Granfelt tuli Mikkelistä ja Maaningan nimismies auttoi tutkimuksissa. Oikeuden eteen haastettiin Alapitkän asemapäällikkö Innola, Siilinjärven vt. asemapäällikkö, harjoittelija Nyberg, veturinkuljettaja Ursin, kondutööri Nyström, Pöljän pysäkin hoitaja Lappeteläinen, jarrumies Kokkonen ja lämmittäjä Puustinen. Kihlakunnanoikeus kokoontui useampaan otteeseen kevään aikana pysäkin vieressa Eeti Halosen talossa, Solalla. Syyttäjänä toimi Maaningan nimismies ja oikeuden puheenjohtajana U. Argillander.

Alapitkän asemapäällikkö pidätettiin tutkimuksen ajaksi virastaan. Huomiota kiinnittää, että Siilinjärvellä oli virkaatekevä asemapäällikkö. Oliko Forssén, jota kuultiin oikeudenkäynnissä, pidätettynä virastaan edellisen onnettomuuden tiimoilta?

Ensimmäistäkin, marraskuussa tapahtunutta  onnettomuutta käsiteltiin oikeudessa, mutta lehtijuttuihin ratkaisu ei ole päätynyt. Vaikuttaisi siltä, että ensimmäinen onnettomuus todellakin lakaistiin maton alle. Jälkimmäisestä onnettomuudesta luettiin tuomiot toukokuussa 1911. Suurimmiksi syyllisiksi katsottiin Siilinjärven ja Alapitkän asemapäälliköt. He saivat sakkotuomiot ja joutuivat korvaamaan Valtionrautateille vahinkoja 883 mk 25p, lisäksi heidän oli maksettava asioitsija Möllerille 589 mk vammoista. Asemapäälliköiden tuli maksaa oikeuden myös kulut.

Veturinkuljettaja ja konduktööri saivat varoituksen, Lappeteläinen, Kokkonen ja Puustinen vapautettiin syytteistä. Molemmat asemapäälliköt ilmoittivat tyytymättömyytensä tuomioihin. (Savon Sanomat 12.5.1911)

Pysäkinhoitaja Hannes Lappeteläisen ura Pöljän pysäkinhoitajana oli harvinaisen epäonnekas. Kahden onnettomuuden lisäksi varkaat veivät postin kassan pysäkiltä 16.1.1910. Rahaa varkaat saivat vain 25mk 93p. Lappeteläinen lopetti työt pysäkillä 28.2.1911. Hän kuitenkin jatkoi VR:n palveluksessa erilaisissa tehtävissä aina eläkeikään saakka.

Pöljän pysäkki 1920-luvun asussaan. Kuva Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Pekka Valtosesta lisää ohessa Pöljän työväenyhdistys

Lähteet: Savo, Savon Sanomat, Savon Työmies 1910-1911. Digitaalinen sanomalehtiarkisto. Nummelin, Rautatie ja maalaiskylä 1900-1965. Siilinjärven kunta. Kotiseutu- ja museojaosto. Julkaisuja 2. 1983.