Elämää kuin villissä lännessä – Kuopion ryöstöt 1907

Syksyllä 1907 kuopiolaisia järkytti ja kiehtoi keskellä kirkasta päivää tapahtuneet Haapaniemen rullatehtaan ja Karhonsaaren sahan kassanhoitajajien ryöstöt. Molempien tekojen takana oli noin kymmenen hengen työläisaktivistiryhmä, joka perusteli tekojaan poliittisilla motiiveilla. Keitä tekijät olivat ja millä ryöstöjä perusteltiin?

Haapaniemen tehtaat. Victor Barsokevitsch, Kuopion museo.

Ensimmäinen ryöstö tapahtui lauantaina 10.8. 1907. Haapaniemen rullatehtaan kassanhoitaja Hellmer oli hevoskyydillä matkalla kaupungista tehtaalle maksamaan työläisten palkkoja. Rahoja hän kuljetti nahkaisessa rahapussissa. Lähellä tehdasta kolme naamioitua miestä hyppäsi lepikosta tielle, yksi otti hevosen suitsista kiinni, toinen uhaksi ajuri Aapeli Nygreniä aseella ja kolmas komensi Hellmeriä nostamaan kädet ylös. Tilanne oli nopeasti ohi, yksi miehistä sieppasi Helmerin ojentaman rahapussin ja ryöstäjät pakenivat metsään.[1]

Hellmer jatkoi matkaansa tehtaalle, josta hän soitti kaupunkiin poliisille. Ryöstö oli tapahtunut noin klo 16.15. Poliisit löysivät tien varren lepikosta puoliksi juodun punssipullon ja sanomalehtiä. Miehet olivat saaneet saaliikseen noin 3000 markkaa[2]. Palkkapussissa oli ollut tavallista vähemmän rahaa, koska palkkoja oli maksettu jo etukäteen.

Tapahtumalla oli useita silminnäkijöitä, mutta he eivät uskaltaneet puuttua aseistautuneiden miesten toimiin. Vahakankaiset harmaat naamiot peittivät miesten koko ylävartalon, silmien ja suun seutuvilla oli aukot. Selvästikin ryöstäjät tunsivat paikalliset olot ja tekoa oli huolellisesti valmisteltu. Kaupunkia ympäröi vielä tuolloin sankat metsäalueet, jonne oli helppo kadota.

Ryöstön poliittisesta luonteesta alkoi pian liikkua huhuja, johon Savon Työmiehen päätoimittaja J.A. Mustonen reagoi yllättävän rajusti. Kuopion torille kutsuttiin koolle mielenosoitus 19.8., jossa Mustonen syytti ennen kuulumattomalla tavalla kaupungin ja läänin ylimpiä virkamiehiä syyllisisiksi tai vähintäänkin avustajiksi ryöstöön. Hän väitti ryöstön olevan porvarillinen provokaatio, jolla koetetaan mustamaalata työväenliikettä[3].

Suutari Heikki Kokkonen kirjoitti ryöstöistä mielipidekirjoituksen Savon Työmieheen . Siinä hän syytti porvareita tekopyhyydestä, kun he väittivät ryöstöä sosialistien tekemäksi.[4] Nilsiän Niinimäessä vuonna 1870 syntynyt suutari Kokkonen oli Kuopiossa varsin tunnettu työväenvaikuttaja. Hän oli ollut mm. Kuopion suurlakkokomitean jäsen vuonna 1905.

Kuopion suurlakkokomitea 1905. Heikki Kokkonen kolmannessa rivissä
äärimmäisenä oikealla. Victor Barsokevitsch, Kuopion museo.

Mustosen puheiden taustalla oli aktiivisen vastarinnan perintö. Suomessa oli vuodesta 1901 toiminut aktiivista vastarintaa harjoittavia salaisia järjestöjä. Porvarillisella puolella vastarintaa organisoi Kagaali ja työväenpuolueen liepeillä toimi Proletaarikomitea. Nämä järjestöt toimivat pitkään myös yhdessä. Kagaali rahoitti työläisaktivistien toimintaa, koska heillä oli parempi ote maaseudun työväestöön.[5]

Työläisaktivisti P.J. Mömmö toimi Kuopion
ympäristössä kutsuntalakkoagitaattorina 1903-1904.
Hänet valittiin SDP:n edustajana eduskuntaan  Kuopion
läntisestä vaalipiiristä 1907.

Asevelvollisuuslain vastustaminen yhdisti, vaikka aatteellisesti oltiinkin eri puolilla. Esimerkiksi Kuopiossa työläisaktivisti P.J. Mömmö kiersi agitoimassa kutsuntoja vastaan. Kuopioon perustetussa Woimaliiton alaosastossa oli myös työläisjäseniä kuten faktori Robert Valkonen ja edellä mainittu suutari Heikki Kokkonen. (Tuomisto, Aikain myrskyssä, s. 102)

Suurlakon jälkeen 1905 porvarillisten ja työväenliikkeen yhteistyö alkoi säröillä. SDP lakkautti suurlakon aikana perustetut punakaartit 1906 ja sanoutui virallisesti irti terroristisesta toiminnasta. Silti työväenliikkeen liepeille jäi varsin vahvoja anarkismista ja terrorismista vaikutteita saaneita salaisia soluja. Kuopion porvarilliset aktivistit tiesivät elokuussa 1907, ettei ryöstö ollut heidän tekosijaan. Pian alkoikin porvarillisissa lehdissä levitä huhuja ryöstön liittymisestä työläisaktivismiin.

Taas ryöstö Kuopiossa!

Haapaniemen ryöstön tutkimuksissa ei oltu juuri edetty, kun tapahtui yhtä röyhkeä ryöstö Karhonsaaressa. Tiistainen 8.10. iltapäivällä oli kasööri Hultenberg tuomassa palkkarahoja sahalle, kun matkalla kaksi naamioitua miestä aseella uhaten riistivät raha-arkun ja pakenivat kohti rantaa.

Sahanhoitaja Johansson ja jotkut työmiehet aloittivat takaa-ajon. Johanssonilla oli ase, samoin kuin ryöstäjilläkin. Molemmat osapuolet ampuivat toisiaan takaa-ajon yhteydessä. Ryöstäjät nousivat rannassa soutuveneeseen ja pakenivat sillä. Sahan satamassa oli kaksi pientä höyrylaivaa valmiina lähtöön, joten niillä päästiin soutajien perään nopeasti. Sahanhoitaja Johansson pudotti kuitenkin aseensa ammukset veteen, joten ryöstäjien ammuskeluun ei pystytty vastaamaan.

Höyrylaiva oli saavuttamassa soutajat, mutta ryöstäjien ampuivat höyrylaivan koneenkäyttäjää, jolloin sen täytyi luopua takaa-ajosta. Toinen höyrylaivoista ei uskaltanut mennä ihan liki soutajia, koska veneestä ammuttiin. Pakenijat hävisivät Potkunsaareen. Siellä heitä odotti toinen vene ja soutaja. Ryöstäjät livahtivat takaa-ajajiltaan Kallansiltojen ali Puijonsaveen. Taas metsä nielaisi rosvot suojiinsa.

Tieto Karhonsaaren ryöstöstä tuli kaupunkiin vasta kello 18.30, sillä puhelinlinja saaresta kaupunkiin oli katkaistu.[6] Tällä kertaa rosvojen saaliiksi oli jäänyt noin 5300 markkaa.[7]

Ryöstöjen tutkinta ei edennyt. Savon Työmiehen päätoimittaja Mustonen joutui kylläkin oikeuteen elokuisista puheistaan. Hän sai 6 kk vankeutta virkamiesten kunnianloukkauksesta.[8]

Varsinainen ryöväysjuttu alkoi purkautua Viipurista saadun ilmiannon avulla marraskuun alussa 1907.[9] Eräs aiemmin Kuopiossa oleskellut viipurilainen työmies Tuovinen oli humalassa paljastanut Viipurin työväentalon kahvilassa tietävänsä Kuopion ryöstäjien nimet. Seuralainen ilmiantoi Tuovisen, joka Viipurin poliisin kuulusteluissa kertoi kaiken tietämänsä Kuopion työläisaktivistisolusta.[10]

Niinpä Savon Työmies tiesi pian kertoa, että kaupunkiin on tullut kymmeniä poliiseja Helsingistä ja Viipurista. Oli tehty kotietsintöjä joidenkin työväen aktiivien asunnoissa. Erkki Juho Pitkänen, Juho Pekka Savolainen, Johan Erik Kosunen ja Kalle Pohjolainen oli pidätetty.[11]

Tämän jälkeen molemmat ryöstöt ratkesivat nopeasti. Ratkaisevaa oli lopulta se, että puuseppä Kalle Pohjolainen tuli tunnontuskiin ja tunnusti osallistuneensa Haapaniemen ryöstöön. Hän myös nimesi kauppa-apulainen Kalle Kosusen ja työmies Erkki Pitkäsen rikoskumppaneikseen. Miehet olivat juosseet metsiä pitkin Savilahden rantaan, jossa Aaro Wartiainen odotti heitä veneen kanssa. Sieltä soudettiin Neulaniemeen ja piilotettiin rahat Neulamäen rinteille.

Savilahti. Victor Barsokevitsch, Kuopion museo.

Karhonsaaren sahan kassan taas veivät Erkki Pitkänen ja työmies Pekka Voutilainen, soutajana heitä avusti Aaro Wartiainen.[12] Rahat oli uskaliaasti piilotettu Potkunsaareen, josta ne myöhemmin käytiin hakemassa.

Ryöstöä käsiteltiin oikeudessa vuoden päivät. Kysymys oli äärimmäisen kiusallinen SDP:lle ja sen toimijoille Kuopion alueella. Työväenliikkeen menestys kevään 1907 vaaleissa oli haihtumassa, kun yhä uusia työväenliikkeen aktiiveja yhdistettiin aiheellisesti tai aiheettomasti ryöstöihin.

Ryöstöjen jälkipuinnista myöhemmin lisää.

---

[1] Kajaanin lehti 14.8.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/642478/articles/3159688

[2] Rahamuseon rahanarvolaskurin mukaan summa olisi nykyrahassa 12 500€.

[3] Pohjois-Savo 7.10. 1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683713/articles/3160664

[4] Savon Työmies 27.8. 1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693660/articles/3159690

[5] Kujala, Venäjän hallitus ja Suomen työväenliike 1899-1905, s. 219

[6] Pohjois-Savo 9.10.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683714/articles/3160670

[7] Otava 10.6.1908 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/735425/articles/3161634

[8] Pohjois-Savo 7.10.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683713/articles/3160664

[9] Otava 5.11.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674591/articles/3160667

[10] sama

[11] Savon Työmies 5.11.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693691/articles/3160669,

   Otava 5.11.1908

[12] Tuomisto, Aikain myrskyssä…Kuopion sosiaalidemokraattisen työväenyhdistyksen historia 1, s.123-124

Suuri adressi Pöljällä 1899

Keisari Nikolai II antoi 15.2.1899 ns. helmikuun manifestin. Julistuksessa hän ilmoitti, että yleisvaltakunnallisissa asioissa keisarin ei tarvitse kuulla Suomen valtioelimiä, vaan lait voidaan panna toimeen pelkällä keisarin ilmoituksella. Suomalaiset katsoivat tämän loukkaavan Suomen perustuslakeja. Alkoi sortokausina tunnettu Suomen historian vaihe.

Yhdeksi vastarinnan muodoksi keksittiin kansalaisadressin kerääminen ja sen luovuttaminen henkilökohtaisesti keisarille. Helsingissä perustettiin adressikomitea ja viikon aikana eri puolille Suomea oli perustettu samanlaisia komiteoita organisoimaan nimien keräämistä. Kuopiossakin oli toimintaa jo 18.2: "Viime lauantai-iltana klo 8 kokoontui kaupungintalon edustalle tuhansiin nouseva joukko kaupunkilaisia kaikista piireistä kuulemaan tarkempia tietoja kaupungissa liikkuvista hämäristä huhuista. Läsnäolijoille ilmoitettiin lyhyesti, että oli odotettavissa tärkeä perustuslakiamme koskeva keisarillinen julistus, jonka sisältö muutamalla sanoilla tulkittiin ja samalla lausuttiin se vakuutus, että Suomen kansa, joka ennenkin kaikissa vaikeissa vaiheissa on pysynyt uskollisena, ottaa tämänkin sanoman vakavasti vastaan, luottaen kaikkien kansojen Korkeimman kaitselmukseen." (Uusi Savo 24.2.1899)

Adressin keräämisestä kantoivat suurimman vastuun ylioppilaat. Maa jaettiin suurin piirtein Helsingin yliopiston osakuntien mukaan. Savo-Karjalan alueen keräyksen organisoi Theodor Homén. Koko maassa järjestettiin kirkolliskokouksia jumalanpalveluksen yhteydessä maaliskuun 5. päivänä. Niissä Suuri adressi luettiin ja paikallaolijat allekirjoittivat halutessaan sen.  Maaningalle keruupaperit toi maisteri Hugo Castren. Varsinainen nimien keruu jäi kansanopiston johtaja Johan Mikanderin järjestettäväksi. Mikander johti Pohjois-Savon kansanopistoa, joka toimi Halolassa muutaman vuoden. 

Hugo Castren (1873-1921)

"Allekirjoittaneet Suomen kansalaiset kaikista yhteiskuntaluokita anovat alamaisesti, että teidän keisarillinen majesteettinne suvaitsisi kuulla sanojamme, kun me nyt valtaistuimen eteen esille tuomme syvät huolemme siitä kohtalosta, joka uhkaa isänmaatamme, jos sen perustuslaillinen asema rupeaa horjumaan." 

Näin juhlallisesti kansalaiset puhuttelivat keisariaan. On sanottu, että suuri adressi edisti ja ennakoi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden tuloa Suomeen. Kaikki Suomen kansalaiset sukupuoleen tai säätyyn katsomatta saivat ilmaista tässä mielipiteensä. Alaikäraja oli 16 vuotta. Sopuisasti samalle viivalle asettuivat Maaningan harvat säätyläiset, rengit, palvelijat, maanviljelijät, torpparit, miehet, naiset.

Maaningalla allekirjoittajia oli kaiken kaikkiaan 512. Osallistumisprosentti oli 8,5%. Se myötäili Pohjois-Savon kuntien lukuja. Jostakin syystä täällä keräys ei onnistunut kovin hyvin.

Wille Pietarinen kirjoitti veljelleen Kustille huhtikuussa 1899: "Anni kysyy onko kirjoitettu nimemme keisarille menevään adressiin. Ei ole kirjoitettu. Minä olin töissä muualla ja sillä aikana oli kirkkokokouksessa kirjoitettu nimet. Sitten kun saimme asiasta tiedon oli Mikander jo lähtenyt viemään adressin. Ikävältähän ne tuntuu maan asiat. Halvempi kansa on sitä mieltä, että tulkoon vaan Venäjän laki." 

Huhuja yleisestä maanjaosta ja henkiveron poistosta liikkui Savossakin. Tilaton väki kuunteli korvat höröllä tällaista puhetta. 

Kiireessä ja salaa toimeenpantu adressihanke oli silti menestys. Parissa viikossa 520 000 kansalaista muistutti keisaria perustuslakien merkityksestä. Ohessa sivut, joilta tunnistin pöljäläisiä. 

Pöljältä tunnistettavia nimiä on ainakin Johan Wäänänen, Jussi Ollikainen, Adam Toivanen, K.F. Nyberg. Kolme ensimmäistä maanviljelijöitä ja Nyberg vuokraajana valtion virkatalossa Puustellissa. Kauppias Pekka Väänänen ja Pöljän koulun opettajatar Fanni Blomqvist löytyvät dokumentista. Aappolan Savolaisia on ilmeisesti Adam Savolainen. Miina Wäänänen on Lassilan talon emäntä. Johannes ja Alma Halonen, Adam Lappeteläinen, Adam Karhunen ja Antti Pellikka lienevät myös pöljäläisiä. 

Opettajatar Fanni Blomqvist

Jussi Ollikainen vasemmalla.

Jokaisesta Suomen pitäjästä valittiin yksi mies viemään adressia Pietariin. Maaningan edustaja Johan Mikander kuitenkin sairastui, eikä matkustanut Pietariin. Hänen tilalleen valittiin Juhana Laine Kiteeltä.

Nikolai II ei ottanut valtuuskuntaa vastaan. Lähetystö palasi Helsinkiin 19.3. Uusi Savo uutisoi asian seuraavana päivänä:

Vaikka osallistuminen Suureen adressiin 1899 jäi varsin vaatimattomaksi Pöljällä, eduskuntavaaleissa 1907 pöljäläiset antoivat äänensä perustuslaillisella kannalla olleille puolueille. Nuorsuomalainen puolue sai 217 ääntä, SDP 148, vanhasuomalaiset 4 ja maalaisliitto 6 ääntä. 


Lähteet: Suuri adressi, Wirilander, Savon historia IV, Tommila, Suuri adressi, Uusi Savo 1899,  Kunnian mies ja Hanna-neiti, Savon Työmies 26.03.1907.