Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kotiseututyön peruskurssi suoritettu

Yksi tapaaminen aurinkoisena loppukesän päivänä 2011 vei minut jännittävälle matkalle kotikyläni historiaan. Kuin unissakävijä olin kulkenut, näkemättä mitään. Tähän olin kuitenkin osannut tulla.

Pöljän kyläyhdistys oli järjestänyt 2011 elokuussa peltokirppiksen, jonne minäkin pahaa aavistamatta menin. Tapasin pellolla myös äitini ystävän, Liisa Poutiaisen. Liisa ehdotti, että tulisin katsomaan hänen valokuviaan. Niinpä sovimme ajan ja sillä matkalla olen vieläkin. Hauras, tyylikäs vanha rouva tempaisi minut aikamatkalle Pöljän kylän historiaan.  Aloin kerätä kotikylän valokuvia talteen. Liisan albumeista kaikki alkoi, mutta lopulta syntyi paljon enemmän kuin valokuvaprojekti.

Siilinjärven Ponnistuksen Pöljän kylosasto Helsingin Suurjuhlilla 1947.
Valokuvista syntyi yhteisösivu Kuvia Pöljältä Facebookiin. Olen jakanut sivulla satoja keräämiäni kylän valokuvia, joita yhteisön yli 600 jäsentä innokkaasti kommentoivat. Jäsenet myös laittavat sivulle omia löytöjään. Valokuviaan kokoelmiin on luovuttanut noin neljäkymmentä henkilöä. Vanha kyläyhteisö on syntynyt uudelleen. Kaukaisimmat jäsenet osallistuvat Yhdysvalloista, Kanadasta, Espanjasta, Saksasta, onpa seuraajia välillä Thaimaasta ja Venäjältäkin. Ruotsista on useita innokkaita yhteisön jäseniä.

Kuviin liittyi aina tarinoita. Aloin kirjoittaa tätä blogia syksyllä 2012. Lähes kaikki tekstit perustuvat kylältä löytyneisiin dokumentteihin. Nestor Halonen, Jenni Linnove, Pekka Rautiainen, Irma Roivainen, Anna-Liisa Heikkinen ja Eva Wäänänen ovat luovuttaneet kotiarkistojaan käyttööni. Se on luottamuksen osoitus, jota arvostan. Myös muita lähteitä olen käyttänyt, jos ne ovat olleet kohtuudella saavutettavissa. Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen nauhoitteista löytyi mm. Aatu Väänäsen mainio haastattelu. Oli huikea hetki, kun kuuntelin silminnäkijän kokemuksia vuoden 1918 sodasta.

Olen myös julkaissut löytämiäni valmiita muisteluja ja pienoistutkimuksia Pöljän kylähistorian blogissa. Siellä viimeisimpänä "hittinä" on ollut Hökösen kylän pitkäaikaisen opettajan Hillervo Väänäsen kertomus opettajan ensimmäisistä vuosista kylällä. Hökönen on pieni kylä Pöljän kupeessa, joten olen uskaltautunut Hillervon tarinan kertomaan. Samoissa riennoissa hökösläiset ja pöljäläiset liikkuivat. Kylien nimetkin sopivat toisiinsa...

Kuvien ja blogin ohessa syntyi kylän yhdistysten sekä maa-, metsä- ja kotitaloussäätiön ja Kalakukko ry:n kanssa Kulttuuripolku kylälle. Pyöräily- ja kävelyreitti savolaisessa kylämaisemassa, jossa opastetauluissa kerrotaan entisaikain elämästä Pöljän kylällä.

Kulttuuripolun avajaiset Puustellin pihapiirissä. Pekka Rautiainen puhuu.
Olin muuttanut 2004 Kuopiosta  Pöljälle. Pyöräilin tuolloin kylän raittia ja pysähdyin hylätyn Pöljän pysäkin pihalle. Harmitti rakennuksen rujo ulkoasu. Silloin vielä ajattelin, ettei asia minulle kuulu. Kaikenlaista sitä viattomuuksissaan luulee. Kymmenen vuotta myöhemmin päiviini ei paljon muuta mahdukaan. Kunnostamme innolla vanhaa pysäkkirakennusta.

Vuonna 2010 toimintansa uudelleen aloittanut kyläyhdistys on saanut kyläläiset mukaan pelastustalkoisiin. Sata vuotta kylän maisemaan kuulunut rakennus aiotaan nostaa entiseen loistoonsa. Rakennus on vain pieni seisahduslaituri maailman laidalla, mutta aikanaan se liitti tämän syrjäisen kolkan edistykseen ja loi vaurautta seudulle. Rautatie kokosi kyläläiset yhteen, koska posti, rahtiliikenne, maidot ja kauppa-asiat hoituivat pysäkillä ja sen läheisyydessä.

Junan passaaminen aloitetaan uudelleen 26.4. 2014, kun nostalgiajuna pysähtyy pysäkillä klo 10.55. Projektia voi seurata Facebookissa Pro Pöljän pysäkki ja blogista Kuulumisia Pöljän pysäkiltä .

Pöljän pysäkki alkuperäisessä asussaan. Kuva 1920-luvulta.
Kotiseudun historian harrastaminen on muuttanut suhdettani kotikylääni. Olen asettunut tänne uudestaan. Olkoon tämä blogini hetken huokaisu tohakan keskeltä. Nyt on kaunis kevätilta, katselen keittiön ikkunasta naapurin punaista navetan seinää, komea kuusitaimikko vihertää. Olen kotona.

Vireän kylän ajankohtaisista tapauksista saa tietoa oheisten linkkien kautta.
Pöljän Kyläyhdistys
Pöljän kyläyhdistys Facebookissa


maanantai 3. joulukuuta 2012

Porina käy kuin muinoin Pöljän pysäkillä!


Herrasväki parhaimmissaan kesäisenä sunnuntaina, kiertelee tiluksia, helle paahtaa ja taustalla on komea talo ja avarat pellot. Tilallinen Janne Väänänen ja vaimo, opettajatar Elsa Väänänen on siepattu kuvaan 1920-luvun loppupuolella Pohjolanmäellä. Janne on tullut vieraisille veljensä Aatun luokse. Mukana on myös tunnettu laulajatar Ester Laitinen, Elsan sisko. Kuvaan on tallentunut hieno ja seesteinen hetki. Uppoudun näihin kuviin ja tunnelmiin.Olen aikamatkalla omaan lapsuuteen ja kauemmaksikin.

Olen kerännyt kotikyläni kuvia vuoden ajan. Aineisto suorastaan poltteli käsissäni. Halusin jakaa ne ja perustin facebook -sivuston Kuvia Pöljältä. Olin tutustunut aiemmin Kuopio Vintage -sivustoon ja nappasin idean sieltä. Sitten vaan jakamaan! Vastaanotto oli mykistävän myönteinen. Kolmessa viikossa Kuvia Pöljältä on saanut lähes kolmesataa seuraajaa. Monet alkoivat jakaa omia kuviaan siellä. Kommentointi on ollut vilkasta ja asiallista. Porina  käy kuin muinoin Pöljän pysäkillä Ukko-Pekkaa odotellessa.
Laitoin jakoon kuvan hirvenkaadosta. Kuvassa on kuusi miestä, koira ja hirvi. Tunnistimme yhdessä kuvan miehet ja selvitimme, milloin kuva oli otettu.  Kyseessä oli Pöljän kylän ensimmäinen laillisesti kaadettu hirvi, kuva oli vuodelta 1958. Kysyin ihan huvikseni vielä koiran nimeä ja eikös sekin selvinnyt! Minusta tuntuu mukavalta ajatella, että kuvia arvuutellaan yhdessä perheissä. Vanhat ja nuoret.

Sitä Pöljän kylää ei ole, jonka kuvia jaan. Se on mennyt maailma. Janne, Elsa ja Ester ovat jo kauan levänneet haudassa, maisemat ovat muuttuneet. Ajattelen kuitenkin, että kylä on ne ihmiset, jotka täällä elävät ja ovat eläneet.  Kuvia Pöljältä on moderni versio kylästä, verkossa kohtaamme ja jaamme muistojamme. Sukulaiset ja vanhat ystävät kohtaavat uudelleen, ehkä syntyy jotakin uutta yhteisöllisyyttä. Samalla tulemme keränneeksi yhdessä kylän tarinoita talteen.