perjantai 15. kesäkuuta 2018

Laki on niin kuin se luetaan - Pöljän työväentalon vaiheita

Senja ja Aaro Miettinen. Elina Vesterinen-Sumu. Kuvia savelle.

Kommunistinen toiminta kiellettiin Suomessa ns. kommunistilailla heinäkuussa 1930. Lakien säätämistä oli edeltänyt kiihkeä Lapuan liikkeen toimintakausi. Työväentalojen ovia naulattiin kiinni, yhdistysten aktiiveja peloteltiin ja kyydittiin. Lapuan liike järjesti myös talonpoikaismarssin Helsinkiin.

Pöljän työväentalo suljettiin maaherran päätöksellä heinäkuussa 1930.[1] Valtaosa Pohjois-Savon työväentaloista oli ollut kommunistisiksi tulkittujen yhdistysten hallussa. Nämä yhdistykset lakkautettiin ja omaisuus takavarikoitiin. Lähialueelta kiellettiin esimerkiksi Kuuslahden, Toivalan, Siilinjärven, Lapinlahden ja Maaningan työväenyhdistykset. Pöljän työväenyhdistys kiellettiin oikeuden päätöksellä 19.2.1931.[2] Sitä ennen sen toiminta oli jo tehty mahdottomaksi.

Maaherran päätöksessä todettiin Pöljän yhdistyksestä, että asiakirjoista käy ilmi, että Suomen sosialistisen työväenpuolueen alaiset järjestöt peläten puolueen lakkauttamista olivat jo vuonna 1922 perustaneet puolueen rinnalle vaalitoiminnan harjoittamiseksi naamioituna Suomen työväen keskusvaalikomitean piiri- ja paikalliskomiteoineen jatkamaan sanotun puolueen työtä…[3] Kun puolue (SSTP) oli todettu 1925 korkeimmassa oikeudessa laittomaksi rikollisjärjestöksi, niin samanlaisia rikollisia olivat sitten pöljäläisetkin.

Varapoliisi Vilho Holopainen toimitti päätöksen Pöljän Työväen ja pienviljelijäin yhdistyksen puheenjohtaja Aaro Miettiselle 24.2.1931. Paikalla oli todistajiakin, mutta heidän nimiään asiakirjassa ei ole mainittu.[4]

Palataanpa hiukan taaksepäin. Kerroin edellisessä postauksessani Pöljän sosiaalidemokraattisesta yhdistyksestä, joka koetti ottaa työväentalon haltuunsa vuonna 1928. Hanke kaatui Maaningan käräjäoikeudessa 17.12.1929.

Asser Salo. Itä ja länsi, työväen kuvalehti. 30.3.1926.
Kommunistien huippujuristi Asser Salo kaatoi kanteen, koska jostakin syystä kantajana jutussa oli SDP:n puoluetoimikunta. Salon vastineen alku kannattaa lukea: Haasteesta käy ilmi, että kantajana tässä jutussa esiintyy Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen Puoluetoimikunta. Herää kysymys, voiko se olla partti, asianosainen, ja onko sillä asianosaiskelpoisuutta? Aksiomaattisesti on todettava, että asianomainen on henkilö, jonka eduksi valtion oikeussuojaa pyydetään ja myönnetään, se henkilö, jonka nimissä oikeutta käydään. Kysymys asianosaiskelpoisuudesta lankeaa yhteen kelpoisuuden kanssa olla jonkun vaatimuksen subjekti. Tämä kelpoisuus taasen tunnustetaan fyysilliselle ja juridiselle henkilölle. Voiko kantajaksi mainittu henkilö olla oikeussubjekti? Onko sellainen henkilö oikeudellisesti olemassa?[5]

Melkoinen juristerian voitto. Oikeus ei voinut ottaa asiaa käsiteltäväksi, koska Salo osoitti, ettei kantajaa edes ole oikeudellisessa mielessä olemassa. Miksi kantajana ei ollut Pöljän sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys? Oliko sen toiminta lopahtanut Pekka Ruuskasen kuolemaan?

Rieti Itkonen oli laatinut puoluetoimikunnan kanteen. Siinä todetaan, että Pöljän työväenyhdistys oli hyväksynyt aluksi 1919 SDP:n uudet säännöt. Sen jälkeen yhdistys muutti suuntaa, erosi SDP:stä ja liittyi Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen. Samassa yhteydessä yhdistys hyväksyi uudet säännöt. Pöljän työväenyhdistys lakkautti toimintansa 1927 ja luovutti omaisuutensa Pöljän Pienviljelijäin osastolle (yhdistysrekisterissä Pöljän torppariosasto ry). Kantajat näkivät uuden yhdistyksen perustamisen ja omaisuuden luovuttamisen kommunistien juonitteluna. Kantajan mielestä talo olisi luovutettava sen lailliselle omistajalle eli Suomen Sosiaalidemokraattiselle puolueelle.[6] No, Salo oli osoittanut, ettei kantajaa ole edes olemassa, joten se siitä.

Oikeuden pöytäkirjan liitteenä on ”PöljänTyöväen Yhtiksen” yleiskokouksen pöytäkirja 20.11.1927. Puheenjohtajana toimi Aaro Miettinen ja sihteerinä Juho Miettinen. Siinä ”Päätettiin lahjottaa ja luovuttaa Pöljän Työväen Yhtiksen talo tontteineen sekä kaikine irtamistonee Varonee ja Velkoneen Pienviljelijän Liiton alaselle Pöljän Osastolle talo sijatsee Siilinjärven pitäjään Pöljän kylässä sijatvalla tontilla joka on lohastu Halolan tilasta N:ro20 Yllä mainitussa Pöljän kylässä.

Rieti Itkosen kanteessa epäiltiin, että tämä pöytäkirja on tekaistu eikä oikeasti kokousta ole pidetty. Ainakin pöytäkirja kertoo siitä, ettei kirjanoppineita yhdistyksen toiminnassa mukana ollut. Lakkautetun yhdistyksen tilit tarkastivat Oskari Heikkinen ja Heikki Rööri.[7]

Asianajaja Asser Saloa riepotellaan Vaasan oikeustalon edustalla vuonna 1930.

Ja sitten nousi myrsky. Yhdistykset lakkautettiin, talot joutuivat muiden käsiin. Savon Sanomat uutisoi 10.10.1931, että Pöljän maamiesseura on ostanut työväentalon valtiolta. Maamiesseura hallinnoi taloa aina vuoteen 1947 saakka.




[1] Savo 27.7.1930
[2] Kuopion nimismiespiirin arkisto, luettelo yhdistyksistä, jotka on Kuopion läänissä todettu kommunistisiksi.
  Joensuun maakunta-arkisto.
[3] Maaherran päätös yhdistyksen lakkauttamisesta. Kuopion nimismiespiirin arkisto.
[4] sama
[5] Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirja 17.12.1929. Joensuun maakunta-arkisto.
[6] sama
[7] sama

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoista. Punaisen ja valkoisen Suomen historian vaikutukset kansalaistoimintaan.

    VastaaPoista