Hajamietteitä Pöljältä: Varomattomia puheita Kolmisopen myllyllä – Taavetti Tuovisen kujanjuoksu vuonna 1918

Kolmisopen mylly Siilinjärvellä 2019.

Kuopion Työväen Neuvosto julisti vallankumouksen alkaneeksi Savon Työmiehessä 1.2.1918:

”…päättää Kuopion järjestäytyneen työwäwn neuvosto, että työwäen järjestyskaartin on lujasti ja järkähtämättömästi seisottawa aseissa. Eikä aseellistakaan taistelua saa jättää yksinomaan järjestyskaartien tehtäwäksi, waan täytyy koko tyäwäen niin maaseudulla kuin kaupungissakin, ottaa taistelu omakseen ja warustautua mahdollisuuden mukaan, waikkapa ei olisikaan parempia aseita kuin wanhoja haulikoita,kirweitä, wiikatteita, puukkoja ja lujia seipäitä. Köyhälistön täytyy ponnistaa kaikki woimansa ja muuttaa taistelu todelliseksi kansalaissodaksi, jos porwaristo tahtoo sen siksi saattaa. Ilman taistelua emme antaudu emmekä kukistu.”[1]

Rehvakkaasta julistuksesta huolimatta suurin osa Kuopion lähiseutujen punaisista pysytteli passiivisena, eikä kutsusta huolimatta Kuopion taisteluihin lähdetty. Varsinkin Kuopion pohjoispuolella Maaningalla, Lapinlahdella ja Nilsiässä punaisten kannattajat pysyttelivät kotonaan ja jäivät seuraamaan tilanteen kehitystä. Kuopion punaiset antautuivat 8.2.1918, Kuopion kasarmille asettuneet punakaartilaiset luovuttivat aseensa ja kasarmista tehtiin vankileiri.

Sen sijaan Kuopion eteläpuolella Varkaudessa, Suonenjoella ja Leppävirralla vallan ottaneet punaiset käyttivät sitä. Paikkakuntalaiset saivat lukea punaisten tekemistä murhista ja ryöstöistä (punaisten mielestä kysymys oli tietysti takavarikoista), kun porvarilliset lehdet alkoivat taas ilmestyä 9.2. 1918 alkaen Kuopiossa.

Suonenjoen Lempyyn kahakassa punaiset surmasivat 5.2. kolme suojeluskuntalaista, Pekka Sikasen, Topias Tolsan ja Kalle Bergin.[2] Samana päivänä Leppävirralla punaisille ”järkeä” puhumaan mennyt Ville Konttinen ammuttiin ja ryöstettiin, vaikka paikallinen esikunta oli antanut hänelle luvan lähteä kotiinsa.[3] Melko varmasti myös maltillisten valkoisten asenteet kovenivat tällaisten uutisten myötä. Kapinasta erillään pysyttäytyneidenkin punaisten asema alkoi kiristyä.

Vankiloihin alettiin varata tilaa ”maan ja valtion petoksiin syyllistyneille”. Senaatti antoi määräyksen, ettei sakkovankeja ja alle vuoden vankeustuomioita suorittavia vankeja pantaisi vankilaan.[4] Pohjois-Savon ja Kajaanin sotilaspiiri kutsui nuoria miehiä ilmoittautumaan hallituksen joukkoihin.[5] Sotilaspiiriin oli julistettu yleinen sotatila ja tunnettujen punaisten pidätykset olivat alkaneet.

Niinpä saapuivat suojeluskuntalaiset Taavetti Tuovisenkin pihaan Kolmisopelle 14.2.1918. Voi olettaa, että paikalle tultiin monissa miehin, aseistautuneena ja vastarintaankin varautuneena. Talvikeleillä liikuttiin varmaan hevosella. Tuovinen istutettiin rekeen, säilytettiin seuraavaan päivään pidätettynä ja lähetettiin Siilinjärveltä Kuopion vankileiriin. Siellä häntä kuulusteli 15.2.1918 Yrjö Kohonen.

Taavetti Tuovinen myönsi, että Kolmisopen työväenyhdistyksen kokouksessa 5.2.1918 hän oli ehdottanut 200 markan avustuksesta Kuopion punaisten hädänalaisille perheille. Tuon kokouksen puheenjohtajana oli toiminut Eelis Udd. Keskustelun jälkeen ehdotus raukesi. Kuulusteltava kertoi, että punakaartin säännöt lähetettiin Kuopiosta Kolmisopelle, mutta ne poltettiin ja kaartia ei perustettu. Taavetti Tuovinen oli hädissään, sillä hän itki ja vakuutteli kuulustelijalle viattomuuttaan. Kielsi olevansa kiihottaja tai anarkisti. Lisäksi hän epäili joutuneensa vangituksi, koska oli riidoissa talollinen Taavetti Räsäsen kanssa taksoitusasioista.[6]

Seuraavan kerran Tuovista kuulusteltiin vasta 30.5.1918 Kuopion vankileirillä. Vankileirin kuulustelija esitti, että vangin voisi vapauttaa. Tuovinen ei ollut kuulunut punakaartiin, ainut raskauttava asia oli se, että Kolmisopen työväenyhdistyksen johtokunta oli keskustellut Kuopion punaisten auttamisesta. Kokous oli pidetty Tuovisen torpalla 5.2.1918.[7]

Asia ei kuitenkaan edennyt vapauttamisen suuntaan, vaan 28.6. Kuopion maalaiskunnan suojeluskunnan esikunta antoi Tuovisesta erittäin raskauttavan lausunnon. Robert Porthan, Antti Pitkänen, Paavo Silvasti ja Emil Zitting kirjoittivat lausunnossaan: ”Kiivas ja jonkun verran lakkoihin yllyttelijä. Seudun parhaita julmureita. Uhannut tappaa kaikki alaikäiset lapsetkin. Ollut täkäläisen työväenyhdistyksen kiihkeimpiä toimihenkilöitä. Taavetti Tuovista oli pidettävä erittäin suurena rikollisena henkilönä.”[8]

Valtiorikosoikeuden asiakirjoissa on kaksi Tuovista vakavasti syyttävää lausuntoa kesäkuulta 1918.

Torppari Taavetti Tiirikainen tilalta Pöljä N:ro 3 (Heikkilä-Tulikoivu) kertoi, että syytetyn luonne oli pahinta laatua, riitaisa perheensä ja naapureidensa kanssa. Tuovisen sanottiin olleen työväenyhdistyksessäkin väkivaltainen ja yrittäneen lyödä Pekka Uddia kokouksessa. Samoin syytetty oli todistajan mukaan uhannut tappaa kaikki suojeluskuntaan liittyneet kylän miehet, kun he palaavat.[9]

Kolmisopen mylly. Kuva Niskanen, Soppelaisten
kertomuksia. Kolmisopen kyläkirja.

Toinen Tuovisen kannalta epäedullinen todistus tuli Kolmisopen myllyn hoitajalta Kalle Kinnuselta. Hän kertoi, että Tuovinen oli helmikuun alkupuolella myllyllä sanonut, että ”punainen työväki on kehittynyt sille asteelle, että on oikeus ottaa maat ja tavarat porvareilta ja jakaa tasan työläisten kesken ja hyvin oli uhkaavalla mielellä.”[10] Todistaja kertoi myös Tuovisen ihmetelleen valkoiselle puolelle menneitä kylän miehiä ja väittäneen, että ”jos punaiset joutuvat tappiolle, niin tätä jatketaan varsinnii kymmenen vuotta”.[11] Myös Kolmisopen mylly oli Tulikoivulan (Pöljä N:ro 3 mailla).

Syyttäjä vaati 17.7. 1918 rangaistusta ” kiihottelijana ja yllyttäjänä ja itse syrjässä pysyen tehokkaasti avustanut äskeistä kapinaa yllytyksestä maan- ja valtiopetokseen, koska vastaaja on pitemmän aikaa paikkakunnalla esiintynyt sekä uhkauksillaan saattanut paikkakuntalaiset kauhun valtaan.”

Kuopion valtiorikosoikeuden 12 osasto tuomitsi Taavetti Tuovisen yllytyksestä maanpetokseen 10 vuoden vankeuteen ja menettämään kansalaisluottamuksensa 12 vuodeksi.[12]

Tuomioista ei voinut valittaa, mutta niistä voi pyytää armoa. Taavetti Tuovinenkin nöyrimmästi anoi, että tuomio annettaisiin joko osaksi tai kokonaan anteeksi tai muunnettaisiin ehdolliseksi tuomioksi. Anomus on päivätty 24.7.1918 Kuopion sotavankileirissä. [13]

Tähän anomukseen Tuovinen liitti naapureiden yms. lausuntoja hänen toiminnastaan Kolmisopen kylällä, sillä ”asiassa ilmeni sellaisiakin syytöksiä, josta minulla ei ollut aavistustakaan ja joita syytöksiä en voinut torjua, kun en ollut tilaisuudessa sitä varten todistuksia saamaan niin oheenliittäen kymmenen eri todistusta entisyydestäni ja siitä etten minä ole ottanut mitään osaa lakkoihin tai muuhun hallituksen vastaisiin tekoihin…”[14]

Naapuri Kalle Kuosmanen: ”Rehellinen ja hyvä työmies, en ole kuullut hommanneen mitään lakkoja.”[15]

Antti Karhunen Kolmisoppi N:ro 6: ”Täden voin minä todistaa Taavetti Tuovisesta joka on kasarmin vankilassa. Että minä olen ollut hänen kansansa naapurina ja y m asioissa jo pitem aikaa ja en ole huomannut hänessä mittää vilppiä enkä ole kuullut mittää uhkauksia laillista hallitusta vastaan…”[16]

Juho Väänänen Pöljä N:ro2: Torpparini Taavetti Tuovinen on ollut töissäni eikä ole mitään häiriötä tehnyt työväestössäni joten anoisin hänet töihini vastuullani suojeluskunnan myönnytyksellä. Todistajana räätäli Wille Kainulainen.

Talollinen Salomon Savolainen Kolmisopelta todisti Tuovisen kunnollisuutta ja rehellisyyttä ja piti häntä hyvänä työmiehenä.[17]

Talollinen Wille Savolainen: ”Täten pynnöstä totistan Kolmen vuoten ajan olen tuntena Taavetti Tuovisen sistiksi ja rehelinen mies ja eikä mikkää kansankikosta ja tyväinen mökissä ja kova työmies on ollu minun näkö ajan enkä ole kulu mittä pahaa…”[18]

Aaro ja Kustaava Vartiainen. Kuva Irma Roivainen.

Lisäksi talollinen Aaro Vartiainen[19] ja hänen poikansa Aaro Vartiainen[20], talollinen Pekka Mömmö[21], Koivumäen kauppias Nestor Roivainen[22] sekä Pekka Anttila[23] Kolmisoppi N:ro 2 antoivat hyvän mainetodistuksen Taavetti Tuovisesta. Nämä kaikki lausunnot haalittiin kiireesti kasaan 17.7.1918 annetun valtiorikosoikeuden tuomion jälkeen.

Tuovisen kymmenen vuoden vankeustuomio aleni valtiorikosylioikeudessa kahdeksaan vuoteen vankeutta. Näihin tuomioihin liittyi aina kansalaisluottamuksen menettäminen. Tuovinen menetti sen kymmeneksi vuodeksi.[24] Kuopion vankileiri lakkautettiin syksyllä 1918 ja suurin osa vangeista siirrettiin Hennallan vankileirille Lahteen. Tällä hetkellä ei ole tietoa, missä Tuovinen vankeuttaan suoritti.

Taavetti Tuovinen vapautettiin armahduslain 30.1.1920 perusteella keväällä 1920. Hän palasi Kolmisopelle ja vaikutti Siilinjärven kunnallispolitiikassa 1920- ja 1930-luvulla.

Taavetti Tuovinen takarivissä äärimmäisenä vasemmalla.
Kuva Kasurinen & Kasurinen, Siilinjärvi, puoli vuosisataa kunnan
ja seurakunnan elämää sanoin ja kuvin.