lauantai 27. heinäkuuta 2019

Aura (Aurora) Kiiskinen - kasvattitytön tarina Nilsiästä

Aura Kiiskinen (1878-1968).
Kuva Oihonna 15.4.1919.

Maaliskuun 9. päivänä 1878 syntyi Lamperilassa, Kuopion maalaiskunnassa tyttövauva Aurora Maria Kiiskinen. Kummeina toimivat Wilhelm Pitkänen ja Olga Maria Andersin. Lapsi syntyi aviottomana, hänen äitinsä oli Miina Kiiskinen (s. 29.1.1849). Miinalla oli toinen avioton lapsi, Josefina, joka oli syntynyt 1872. Aviottomana syntyneen lapsen tilanne oli tuolloin usein hyvin vaikea. Muistelmissaan Aura Kiiskinen kertoi, kuinka joutui jo ”puolivuotiaana luopumaan lapselle luonnostaan kuuluvasta äidin ruokinnasta ja sai sen korvata pimeässä savutuparähjän nurkissa joillakin sopimattomilla korvikkeilla.[1]

Onnekseen lapsi pääsi Nilsiän Keinolansaareen leskiemäntä Stina Rissasen (s. Miettinen) hoidokiksi. Auran äiti maksoi hoidosta viisi markka kuukaudessa. Leskiemäntä piti taloa poikansa Herman Paavo Rissasen kanssa. Stinan puoliso Yrjö Rissanen oli kuollut 1861. Aura Kiiskinen eli kuusitoista vuotta Keinolansaaressa.

Nilsiän kruununnimismiehen vaimo Selma Walldén[2] oli joskus sanonut saaressa käydessään Hermannille, että ”kelpaisi tässä asua parempainkin ihmisten”.[3] Keinolansaari sijaitsee tosiaankin kauniilla paikalla Syvärinjärven eteläosassa Kokkosaaren ja mantereen välisellä alueella. Vuosisadan vaihteessa siellä oli kolme taloa ja yksi mökki. Metsät, laitumet, niityt, kalavedet ja kaskimaat olivat vielä yhteisessä käytössä. Viljapellot, peruna-, tupakka ja naurismaat olivat talojen omia. Kiiskisen mukaan elettiin vielä lähes luontaistaloudessa.

Lähes kaikki vaatteet ja tarvekalut valmistettiin itse. Kerran vuodessa kävi suutari Pekka Heikkinen, joka valmisti kasvattitytöllekin aina ”jonkinlaiset kurpposet”. Kenkien käyttöikää lisäsi se, että iso osa vuodesta juostiin paljain jaloin. Myös kiertävä räätäli, Jaakko Kemppainen vieraili saarella. Räätälintyönsä hän suoritti pöydällä istuen. Jaakolla oli myös toinen tehtävä, hän oli parantaja. Hänen rohtojensa vaikutusta väitettiin tepsivämmäksi kuin apteekin lääkkeiden.[4]

Perinnealbumi, kuvia Pohjois-Savosta.
Kävipä Keinolansaaressa Sumppi-Ievakin, ”vähän hatun alta mynnähtänyt” naisihminen, jolla oli useita aviottomia lapsia kunnan huollossa. Itse Eeva ei alistunut huutolaiseksi, vaan kulki kerjuulla ja joskus mielistyi jäämään johonkin taloon, kunnes sanottiin, että ”nyt Eeva rekeen” ja niin hänet kärrättiin hevosenloimeen tai sitä vastaaviin ryysyihin ja kyydittiin lapsineen johonkin toiseen taloon. Sumppi-Ievaksi häntä kutsuttiin, koska hän aina taloon tultuaan pyysi kahvia, mutta kahvin puutteessa ilmoitti tyytyvänsä vaikka sumppiinkin.[5]

Saarella oli vain kolme taloa: Heikki Miettisen, Aatami Summasen ja Hermanni Rissasen. Aura Kiiskisen mukaan Hermanni Rissanen oli ”vähän keskikokoa isompi, vaaleaverinen ja verevä, hyväntahtoinen ja siisti elämäntavoissaan. Aatami Summanen taas oli pitkäkasvuinen ja tummaverinen, aina vähän töhryisen näköinen koko olemukseltaan. Aatulla oli aina tupakkamälli suussa, ja jos hän joutui jotain sanomaan, niin ensin hän pyöräytti mällinsä toiselle puolelle suuta ja sylkäistä roiskautti niin mestarillisesti, että tuvan peräpenkiltä asti sai osumaan uunin edustalle ja sitten vasta jorautti mielipiteensä. Heikki Miettinen oli pieni, hieman vääräsäärinen, tanakka ukontarrikka. Hän muistutti tasalatvaista vaivaispetäjää paljaine päälakineen, jota ympäröi täysharmaa kiharainen tukkakiehkura. Heikin terminologian mukaan kaikki epämieluisat asiat, kuten pyörretuulet, jotka riepottelivat heiniä, tai sateet sopimattomaan aikaan ym. olivat itse pääpelsepuupin aiheuttamaa kiusantekoa. Esimerkiksi ”Nyt se perkele nostaa pilviä” tai ”kyllä se saatana siitä satteen viäntää” ja samantapaisesti aina.”[6]

Auran kasvattiäiti piti tyttöä kuin omaansa. Kun Nilsiässä varauduttiin isorokkoepidemiaan rokottamalla lapsia, niin rokkoherra, eli pitäjän lukkari Adam Hahl kieltäytyi rokottamasta Auraa, koska katsoi hänen kuuluvan Kuopion maaseurakunnan vastuulle. Tästä suiviintuneena Stina Rissanen rokotti lapsen itse. Lähellä Rissasia mantereella asuvan Paldanin perheen lapset oli rokotettu. Stiina käytti Lauri Paldanin rokkopaisetta rokkoaineena ja siirsi rokon neulalla Auralle. Operaatio onnistui, mutta Hahl uhkasi emäntää syytteillä Stiina ei jäänyt toiseksi, vaan uhkasi ilmiantaa lukkarin tehtävien laiminlyönnistä.[7]

Stiina Rissasella oli aikansa kasvatusperiaatteet eli ”joka vitsaa säästää se vihaa lastaan”. Kasvatuksen tavoitteena oli pyrkimys totuuteen, rehellisyyteen, ahkeruuteen ja alistuvaisuuteen. Lapsia lyötiin, niin Auraakin, mutta muistelmissaan hän tuntuu hyväksyneen sen ajan tapana. Rissasilla hänet opetettiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Stiina Rissasen tyttärenpojan Heikki Föhrin kummitäti oli Nilsiän apteekkarin vaimo Johanna Josefina Melartin.[8] Kummitädin avustamana Heikki pääsi kansakouluun Nilsiän kirkolle. Hän pystyi nyt opettamaan Auralle oppimiaan asioita.

Hermanni Rissanen oli mennyt naimisiin Eeva Kokkosen kanssa 1880. Eeva oli ankara körttiläinen, ja Auran mielestä ahdasmielisempi kuin kirkonkylän liepeellä eläneet Rissaset. Kansakouluun Aura ei koskaan päässyt. Kasvatusäiti sairastui ja kuoli juuri, kun kouluun olisi pitänyt lähteä. Vanha emäntä ja miniä olivat eläneet varsin riitaisasti ja usein riidan aiheena oli kasvattityttö. ”Minä sain paljon kuulla sellaista, mikä olisi saanut olla lapsen korvilta kuulematta. Nämä emäntie väliset riidat vaikuttivat kielteisesti käyttäytymiseeni ja henkiseen kehitykseeni.”[9]

Koulunkäynnin sijaan Auran osana oli kutoa verkkoa, kantaa puita, siivota, syöttää siat, kuoria perunat, pestä astiat ja juosta pienet asiat. Kaksitoistavuotiaana vietiin riihenpuintiin, kaskenpolttoon, heinäniitylle, leikkuupellolle, kalastamaan ja loputtomiin kotitöihin.

Erityisen mukava muistona Auralle on jäänyt se, kun rakennettiin savutuvan tilalle uusi tupa, jossa oli uloslämpiävä uuni. Kaikki oli nyt puhdasta ja valoisaa uuninpäällystä myöten. Lisäksi hankittiin öljylamppu.[10] Taloon tilattiin myös sanomalehteä ja saipa Aura lukea Lasten Kuvalehteä, jonka nimismiehen tytär, ”Degerdin ryökkynä” oli hänelle tilannut. Uusi aika kolkutteli Nilsiänkin seutuja, esimerkiksi höyrylaiva Nilsiä alkoi liikennöidä Syvärillä.[11]

Aura Kiiskinen.
Kansanarkisto.
Aura Kiiskinen lähti 16-vuotiaana Keinolansaaresta mielellään, mutta haikein mielin. Hänen äitinsä Miina Kiiskinen oli kutsunut tyttärensä Viipuriin ja hommannut hänelle työtä palvelijana. Aura oli selvästi kiintynyt kasvattienoonsa Hermanniin ja kotiseudun maisemiin. ”Olisivatkohan nämä lapsuuden ajan viihtyisät kunnaat ja kauniit Keinolansaaren rannat, ihanat salmet sekä lahdelmat lumonneet mielen? Tuntui siltä, ettei koko maailmassa ole niin kaunista luontoa. Kaikki pitkäaikainen elämän kalseus ikään kuin suli ja tilalle työntyi epämääräinen tunne turvattomuudesta ja kodittomuudesta.[12]

Aura Kiiskinen toimi palvelijana ja ompelijana Viipurissa v. 1894-1906. Tämän jälkeen hän siirtyi kokopäiväisesti poliittiseen työhön Sosiaalidemokraattiseen naisliittoon. Hän kierteli SDP:n agitaattorina ainakin Juankoskella ja Kaavilla ja muualla Pohjois-Savossa. Kiiskinen valittiin SDP:n listoilta kansanedustajaksi v. 1908, 1910, 1913 ja 1917. Osallistui punaisen kansanvaltuuskunnan hallintoon 1918, pakeni Venäjälle sisällissodan jälkeen. Hänet karkotettiin Karjalasta Uralin taakse Stalinin vainojen aikaan. Pääsi palaamaan Karjalaan. Kiiskinen kävi Suomessa ainakin v. 1958 Kommunistisen puolueen 40-vuotisjuhlilla. Aura Kiiskinen kuoli perheettömänä 1968 Petroskoissa. Kirjoitti muistelmansa Vuosikymmenien takaa 1950-luvulla. 

Aura Kiiskinen, Karjalan Neuvostotasavallan Korkeimman
Neuvoston ja Puhemiehistön jäsen.


Tämä teksti perustuu hyvin pitkälti Aura Kiiskisen muistelmiin. Kaija Kainulainen on ystävällisesti tarkistanut asiakirjoista monia Kiiskisen esille tuomia tietoja, Kaija on myös vinkannut Nilsiän historiaan liittyvistä kirjoista. Kiitos!



[1] Kiiskinen, Vuosikymmenien takaa, 7
[2] Nilsiän kruununnimismies oli tuolloin F.E.Walldén.
[3] Kiiskinen, 23
[4] sama
[5] Kiiskinen, 13
[6] Kiiskinen, 26-27
[7] Kiiskinen, 8-9, Lintunen, Saman armon alla, Nilsiän seurakunnan historia, 189
[8] Nilsiän apteekkarina 1876-1891 Karl Adiel Chydenius.
[9] Kiiskinen, 15
[10] Kiiskinen, 10
[11] sama
[12] Kiiskinen, 36

2 kommenttia:

  1. Olipa Aura Kiiskisellä värikäs elämä. Hän sai kai Lenin-kunniamerkin kuten esim. Kekkonen ja Fidel Castro.

    VastaaPoista
  2. Hyvin kiinnostava ihminen. Löysin vahingossa hänet asiakirjoista ja lehdistä, sitten löytyi tämä hieno muistelmakirja.

    VastaaPoista